Paljon touhua

Tänään nousin kuudelta ja ajoin pääkaupunkiseudulle. Poika ja miniä muuttivat. Miniäni vanhemmat ja veli sekä meikäläinen hoiti muuton aika ripeästi ja hyvässä hengessä. Koiratkin pysyivät kohtullisen rauhallisina. Peräkärry on täynnä hyvää tavaraa joka menee kiertoon täällä kylässä.

Puuprojektini alkoi toden teolla.
Kun miniä ja poika olivat tällä toissa viikonloppuna aloitimme puiden pinomisen. Kun he lähtivät tilanne liiterissä oli tämä:

Sitten pistin töpinäksi.

Tein uuden rivin vanhan eteen ja kun se oli tarpeeksi korkea pystyin tikkailta täyttämään taaimmaisen rivin katonrajaan asti.

Sain todella mukavat yllätysvieraat. Toinen "vanha" tuttu ainakin 51 vuoden takaa ja hänen vaimonsa ihana, miellyttävä uusi tuttavuus. Linkin teko alla epäonnistui vähän mutta tätä miellyttävää ja viisasta herraa voi kuunnella Vegalta per eilen. "Samtal om livet" 14.7.2012.
 http://areena.yle.fi/radio/1585752.

Ja aina kun vaan ehtii niin kärrään puita nyt kottikärryllä ja maitokärryllä liiteriin ja rakennan uusia pinoja. Haluaisin lämmittää taloni mahdollisimman paljon puilla. Ja em. vieraalta opin että kriittisimmät hetket kondensaatiohaasteiden kanssa ovat syksyn ja kevään aikana; ei talvena. Mietin ehkä uudestaan talviajan peruslämpötilan. Todella odotan valokuitukaapelia jolloin saisin tämänkin asian kaukoohjaukseen. 

 Ja yllä on jo kolme riviä. Ei ole helppoa huomata surkean kuvan vuoksi  mutta jos tarkistaa oikean puolen pystylaudoista niin huomaa että siinä onkin kolme riviä peräkkäin. (Se banaanilaatikko-tekniikka jää edelleen teille mysteeriksi, koska vasta (ehkä) tiistaina saan kännykkäkuvani pois puhelinmotista.) 
Eilen tein melkein viisi tuntia puuhommia. Paljon aikaa mene kun täyttää kärryt ja myös tuhrasin aikaa kun yritin ja lopuksi onnistuin naulaamaan pystytukilaudat kiinni. Oli mahdottoman hankalaa kun voimaa ei ole tarpeeksi. Ei tapahtunut mitään kun yritin naulata kunnon naulat paksuun puuhuun.Kävin naapurin luona apua hakemassa ja soitin yhdelle kyläläläiselle mutta kukaan ei ollut kotona.  
Puumies käytti tuppeen sahattuja "kakkosnelosia"( kiitos Vanhaselle että tämä lauta on tuttu). Itse käytin ohuita,vanhoja,melkeinpä lahoja  lankkuja ja paneleita. Ja sain ne ylös. Aika makean tuntuista kun tasapainoilee tikkailla naulat suussa ja vasara toisessa kädessä ja lankku toisessa. Alussa oli vaikeata ja yhtäkkiä lankku, lauta tai paneli on kiinni hirressä ja työ voi jatkua.

Ja pieni arvoitus loppupiristykseksi.  Päätin valmistaa herkkua ajatuksella; "Ei kai se nin vaikeata voi olla että pitää kaivaa keittokirja esille." Kyllä vaan oli. Tuloksena limaiset otukset quesadillojeni vieressä. 
Quesadilloja kälyni tapaan: taco pannulle ilman rasvaa, juustoraastetta ja tuoretta korianteria väliin, toinen taco päälle  ja sitten vaan lämmitetään aika kuumalla, painellaan noin 3 - 4 minuutttia yhteensä molemmin puolin. Oikein hyvää. Parhaat ovat kokojyväsiet tai pinaattitacot mutta nämäkin menettelevät. Mutta ilman "toukkia" olisi pärjännyt. Palkitsin ruuanlaitton pohjanoteeraukseni jätksillä mustaherukkaliköörin kera. Oli hyvää.

 Näin paljon on vielä pinoamatta ja vielä on runkoja jäljellä. Tervetuloa talkoisiin!