maanantai 27. elokuuta 2012

Aumakaasoista designpinoiksi

Se on nyt siinä. Lauantaina 25.8. 2012 kello 14.05 viimeinen klapi laitettiin pinoon ja ihan käsittämättömän iso pinoamisprokjekti on takana. Poika ja miniä huokaisevat helpotuksesta; niin myös lukijat: Vihdoin hän pääsee remonttihommiin ja blogista löytää jotain luettavaakin. Eikä tarvitse tulla talkoisiin.


Minulla on oikean käden hauis nyt selkeästi isompi kuin vasemman käden. Olen tuhansia klapeja sillä nostanut. Käväisin vaalla Hesassa , paino ei ollut pudonnut mutta meikäläinen on kinteämpi. Lihakset painavat! Olen myös aika monta uutta kokemusta viisampi. Osan pinota kauniisti, lukita korkeita pinoja keskenään, tehdä päätytukeija klapeista, tiedän miten liiteri korjataan, tiedän että bitumirulla painaa tautisen paljon. Tiedän mihin bitumia käytetään. Olen nähnyt pikkuveljeni kantamassa isoja kiviä hirsien alle - mudassa ja kaatosateessa. Tiedän mikä on kuumin paikka pihallani, se oli täynnä sisiliskoja.


Ja kuuntelen seuraavan kerran pokani toiveita; "Äiti, eikö olisi parempi tulevaisuudessa tehdä vähän vaan ja joka vuosi". Kyllä olisi, rakas poikani. Eli niin paljon kuin alla kaadetiin 2011 ei ihan kannata polttopuiksi kaataa ellei ole kamalan isoa liiteriä.


Kun puutyöt loppuivat oli aikaa katsella vähän luontoa. Miniä löysi rupikonnapennun johon poikani ja meikeläinen vähän ihastuimme.


4 kommenttia:

  1. Onpa ollut urakka ja jälki näkyy! Vesi ja lämmitys on hyvä olla kunnossa:) puupinon rakentaminen on taidetta. Hyvältä näyttää, eikä heti varmaan kaadukaan. Voisit tulla saareen opettamaan meitä!

    VastaaPoista
  2. Nyt kelpaa poltella!
    Paljon olet oppinut. Ehkä ensi vuonna ei kannata puita kaadella.
    Olet ainakin säästänyt salimaksuissa. Ei tarvitse enää tuon urakan jälkeen mennä kuntosalille.

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa, että teillä on polttopuu-urakka hoidettu. Olisipa meilläkin.

    Tuo sammakko kauhistuttaa minua! :-D

    VastaaPoista
  4. Se sammakko on niin suloinen. MIksi kauhistuttaa!

    VastaaPoista