Lannoittamaton ylpeyden aiheeni

Viime vuonna lannoitin innokaasti keisarinvedellä salkoruusujani. Jotka eivät ole edes ruusuja kuulemma.  Tuli vaan jumalaton määrä isoja hienoja lehtiä. Tänä vuonna unohdin niitä kukkia kokonaan. Onneksi.

Koska en ole lannoittanut jäivät nyt aika lyhyiksi. Punaisesta unohdin ottaa lähikuvaa. Se persikanvärinen on suosikkini.
Lehdet näyttävät etäisyydeltä hienoilta. Ovat ihan madonsyömiä. Mutta kukkia on ihan valtavasti ja lisää tulee. Onnistun hienosti kukkien kanssa kun en tee mitään.
Muistathan sormustinkukkiani ( heinäkuussa).

Maatiaskukkapuutarha
Viime viikolla tutustuin vähän paremmin uusiin kyläläisiin. Uuden emännän anoppi on uskomaton kasvien tuntija. En sitä tiennyt. Mutta kun hän tutki puutarhani niin ammattitaitoisesti kyselin häneltä jospa olisi puutarhuri. Ei kuulemma ole, ei kuulemma ole mitään mutta kovin kiinnostunut ja osaava on. Kerroin sitten että haluaisin ihan vanhanaikaisen puutarhan ja silloin rouvan miniä sanoi: "No sitten sinulla on täällä oikea ihminen".  Ja hän joka väittää olevansa ei mitään on aivan ihana ihminen. Se on jo paljon enemmän kuin mitä moni muu on.
Nyt kuvaan kaikkia kukkiani. Sitten syksyllä palataan asiaan. Ehdonkin rouva asetti: Joudut luopumaan liian uusista kukista. Ei mikään ongelma minulle. Haluan villin ja runsaan vanhanaikaisen puutarhan.

Ihmeellinen sattuma
Sattuipa hassusti sitten vielä viime lauantaina uusien kyläläisten tupareissa. Uuden kyläläisen isosisko tuli juhliin ja kun emäntä meidät esitteli niin OHO!! Hän on vanha tuttu Lahdesta. Emme  ole tavanneet ehkä kolmeenkymmeneen vuoteen. Ja nyt täällä! Marraskuussa 1977 eräänä perjantaina Ylioppilasterveydenhuollosta sain tietää että " tulos oli positiivinen". Huokaisin helpotuksesta jolloin kysyttiin ; Onko tämä siis toivottu raskaus ?  "Ei, jo , en tiedä", vastasin ja iskin luurin korvaan. Olin kokemattomuuttani luullut että positiivinen tulos tarkoittaa etten ole raskaana. Ja kesäkuussa 1978 syntyi ihana tyttäreni.Sinä marraskuisena päivänä ensimmäinen joka tyttären isän jälkeen sai tietää tästä raskaudesta oli juuri Lampilan  uuden emännän isosisko. En ole ikinä sitä marraskuun iltaa unohtanut jonka vietimme yhdessä Lahdessa Sinuhen baarin vieressä olevassa pizzeriassa. Tämä nainen kunmyös kertoi olevansa raskaana ja siinä me nuoret opiskelijat istuimme ja tuijotimme toisiamme!
Lampilan emäntä kertoi että oli sitä mieltä että on tavannut minut jossain. Ja hän muisti aivan tarkasti minut ja mitä minulla oli päällä huhtikuussa 1979 kun tapasimme ensimmäisen kerran. Ja hän oli silloin vasta 13 v.!

Ihmeellinen kokemus

Pari päivää sitten satuin nojaamaan lähemmäksi Floksiani ja tunsin niiden huumavan tuoksun.

Päässäni vilahti ohi pikakuva, jotain jota en saanut kiinni. Joten nuuskin kukkia uudestaan. Tuoksumuisti on todella vahva. Ihan selkeä kuva lapsuudesta tuli; pihapiiri Bromarfvilla ; Jenny ja Helge Nyström  (Nyt kirjoittaessa tuku sukunimikin yhtäkkiä). Kun olin ehkä  7-10 vuotias vanhemmat vuokrasivat mökin Piparuddenilta. Haimme maidon Jennyn ja Helgen talosta jossa oli kauniita kukkia. Sieltä muistin sen tuoksun. Ihmeellistä. Ja että se kuva palautui kun yritin saada se kiinni .

Nyt ulos. Kello on puoli kahdeksan illlala ja AURINKO paistaa. Harvinaista herkkua.Pari yötä sitten tuli muutamassa tunnissa 36 mm vettä. Ja aamulla oli 10 astetta kun menin järveen. Vesi oli lämpimämpi. Muttei paljon.  Liiterikin on täynnä nyt. Mutta puita on edelleen pihalla. Siitä enemmän ensi kerralla ehkä.