Oikeastaan kaappikeisarinna iski jo monta viikkoa sitten muttei ole kehdannut myöntää sitä julkisesti. Löysin vihdoin lempihuutokaupastani vaatekaapin. Niitä on kovin harvoin tarjolla ja olin päättänyt etukäteen paljonko kaappi saa maksaa. Loppuhinta jäi melkein 45 % alle maksimihintaani.
Jugendkaappini on täyttää tammea, 225 korkea, 140 leveä. 2 laatikkoa + 8 hyllyä, nekin täystammea.
Hain taas kaapin Helsingistä ja neljä miestä nostivat peräkärryyn. Ajo takaisin Itäsuomeen oli hidasta. Kyydissä oli kyläläinen sekä kummityttö. Ja se painava kaappi.
Kyläyhdistyksen postituslistalle lähetin hätähuutoni; Olisiko 4 kantajaa? Sain 5 kantajaa muutaman tunnin sisällä. Hieno kylä.
Tässä ollaan jo menossa ulko-ovesta sisään. Itse olin enimmäkseni tiellä kuvaamassa. Ja alla on hankalin kohta, kapean kuistin ovesta sisään.
Sitten tuli pieni haaste, peruutettiin pientä tuumaustaukoa varten.
Ja komistus oli sisällä makuuhuoneessa. Olin leiponut kiitokseksi ihanan piirakan punaisista viinimarjoista jonka päälle oli se klassinen kermaviili, 1 muna, sokeria + vaniljasokerisekoitus. Herrat söivät ja muutama myös kehui että oli happaman ja makean täydellinen kohtaaminen piirakassa. Kummityttökin tykkäsi. Lämpimänä hänen mielestä se vei ajatukset ranskalaiseen leipomoon ja illalla kun hän söi viimeisen palan kylmänä mieleen tuli kuulemma ranskalainen konditoria. Hän oli kesällä Pariisissa reilaamassa.
No niin, ja täältä pesee kuvat kaapista. Kaappi on niin iso ettei mahtunut ihan kuvaan:).
Kauniit yksityiskohdat ovat koristepuusepän taidonnäyte. Helat ovat kuparia. Mummoni mies oli muuten koristepuusepppä. Minull a on joitakin hänen työkalujakin täällä ja niistä yksi tuli tarpeeseen kun kaapin hyllyjä laitoin paikoilleen.
Ensi kerralla agendalla on mihin käytin mummon miehen työkaluja, värimäärityksistä, ylioppilasjuhlista ja muuta kivaa.
Kaappipäivä päättyi ihanaan tatti/tryffeliöljypastaan kummitytön kanssa. Ennen sitä olimme vihkineet oksasilppurini käyttöön.
Vanhimmat kuvat kadonneet sähköpostimuutoksen yhteydessä. Pikku hiljaa palautan ne yksi kuva kerrallaan. Puuttuu vajaat 3 vuotta !!! Kaupunkilaisnainen osti heinäkuussa 2009 kauniin 1850-luvulta olevan hirsitalon. Täydellinen peruskorjaus alkoi huhtikuussa 2010 ja edessä on noin 10 vuoden urakka. Voit seurata remonttini edistymistä, onnistumisia, yllätyksiä, hölmöilyjä, vastoinkäymisiä, talkoohenkeä sekä hetkiä elämästäni Kääpälässä.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Kaappikeisarinna iski taas
Tunnisteet:inventointiluettelo,restaurointi,
kaappi,
keisarinna,
tammikaappi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
oih onnea! Ihana kaunis kaappi ja sisään kannetuna. Ja herkkutatti upea, toivottavasti ei matoinen. Siitä saa upean keiton tai mitä maistuvimman kastikkeen, myös pizzassa upea. Elämä on!
VastaaPoistaRakas Päivi, ei ollut tatti matoinen vaan oli pasta makoinen.
PoistaVoi, se on kyllä upea! Ja niin on upea kyläyhdistyskin teillä. Minua ihan liikuttaa, että oikeasti tulivat kantamaan.
VastaaPoistaSusanna, yksi kantajista ilmoitti "että talkoohenki kuoli talvisotaan. Mutta hän on sodanjälkeen syntynyt ja isänmaallisena kuitenkin kokee että naista pitää auttaa ylämäessä." Olen miettinyt tänä kesänä paljon yhteisöllisyyttä. Me olemme kaikki arkoja jossain asiassa. Ja kuitenkin suurin osa ihmisistä eivät viihdy yksin. Ihminen kuulemma nukkuukin paremmin seurassa kuin yksin. Toivoisin niin ettei kaupunkielämään liittyvä eristäytyminen pesiytyisi laajemmin. Telkkarin kautta saimme kurkistaa siihen miten toiset elävät. Ja nyt havitellaan jotain vielä enemmän. Kun ihmiset vaan riippumatta missä asuvat osaisivat arvostaa ja ihmetellä sitä mitä on eikä sitä mitä ei ole. Ja kunnon loppukaneetti näin meidän kesken: kiitos ihanista tiskiräteistä!
VastaaPoistasiis ihan mahottoman upee kaappi!
VastaaPoistaKomea kaappi ja tapettikin on tällännyt itsensä sopivaan kuosiin.
VastaaPoistaMitäs häpeämistä noin kauniin kaapin ostossa on! Teit vielä edulliset kaupatkin. Ja tarvitaanhan makuuhuoneessa vaatekaappia. Tammipuuta ja puuleikkaukset ja kaikki. Hyvät kaupat!
VastaaPoistaIhania miehiä siellä teilläpäin. Kyllä oikea m i e s aina haluaa naista auttaa. Mukavaa sitten työn jälkeen juoda piirakkakaffet päälle.
Aivan ihana kaappi!
VastaaPoistaJosskin vielä tuo naapuriapu toimii...onneksi täälläkin...:)
Titte, käy hakemassa blogistani tunnustus!
VastaaPoistahttp://vironpera.blogspot.fi/2012/09/syysvuokko-anemone-hupehensis.html
Mahdottoman kaunis kaappi! Minäkin ostan aina jugendia kaupunkikotiin, jos edullisesti löydän. Sinulla on mahtava taloprojekti menossa!
VastaaPoistakiitos Jaana. On niin kiva saada kommentteja. Ja tukea!
Poista