maanantai 21. toukokuuta 2012

Sadekoura


Toissaviikolla naapurin ikkunasta nämä pilvet synnyttivät mielenkiintoisen keskustelun. Malli on kuulemma nimeltään sadekoura ja jossain sadekoira. Entelevät sadetta. Ja viisi tuntia myöhemmin satoi.

Pitkän talven jälkeen oli helatorstaina aikaa tehdä hommia. Ja sain jomottavan päänsäryn ja väsytti ihan kamalasti. Illalla salamoi vähän ja satoi aivan kamalasti. Joten en paljoakaan tehnyt. Vähän sisähommia. Kaapin avain oli nyt mukana ja sain järjesteltyä tavaroita. Ja sain ison määrän tavaroita kiertoon, peräti ylimääräinen sänky. Enää ei ole kuin ihan vähän tarpeetonta tavaraa jäljellä ja ne vien kierrätyskeskukseen.

                                 Metsähoitoyhdistyksen mies kävi

Juteltiin eri tavoista hoitaa ryteikköäni. Illalla kävi toinen puumies. Ja tiedän nyt mitä teen. Kaikki selkeytyy kun vaan joku kysyy oikeat kysymykset. Silloin osaan itse esittää omani. Ja palat loksahtavat kauniisti paikoilleen. Olen myös 1,5 aikana tilannut ( se ei vielä riitää) ja lukenut ( se auttaa) mainiota Skogsbruket-lehteä ja siitäkin oppinut paljon.



Tämä kohta on tosi kaunis luonnossa, ei vaan nyt kuvassa.
Suurennan koivikkoni koska se käy helposti, myyn isot ja pienet näkymää pilaavat rumat kuuset pois.  Pikku hiljaa yksi rekallinen vuodessa harvennetaan harmaaleppiä ja annetaan kuusien saapua mukaan peliin itsestään.  Siihen menee aika monta vuotta.
                                    Viimeiset ikkunat paikoilleen



Suurin osa heloista vaihdoin itse mutta poralla heiluminen tikkailla ei ole mulla vielä hallussa.
Opiskelin moottorisahan käytön saloja. Minun tekemät klapit.


Opettaja oli vähän empiväinen mutta tulos hyväksyttiin. Nyt tiedän miten tuen sahan vasemmalla jalallani sivulta ja toisella jalalla päädystä. Ja mihin puun pitää osua ja se liike; hosumatta yhtenäinen liike ,alas ja ylös. Alas ja ylös. Alas ja ylös. Se pitää saada selkäytimeen. Vielä kuulemma olin liian nopea. Se on vaarallista.
Perjantain päätteeksi palkkasin siksi tehokkaan, ripeän  miehen, hänen poikansa ja he tulevat traktorillaan, sirkkelisahallaan ja klapikoneellaan tekemään kaikesta puustani klapeja. 35 cm pitkiä. Viisas veto, tiedän. En halua vaivata kavereita ja kyläläisiä. Ihmissuhteet ovat elämän tärkeimpiä asioita.


Ja lauantaina tuli eka vauva kylään. Suloinen Lauri,tyttäreni kummipoika, vajaat 4 kuukautta. Ihana rauhallinen lapsi.Laurin vanhemmat ja vauvan anoppi ovat myös aika mukavaa porukkaa.  Toistan:  Ihmissuhteet ovat elämän tärkeimpiä asioita. Ja terveys. Ja tarpeeksi ruokaa. Sitä oli.


3 kommenttia:

  1. viisaita puhut Titte.
    Niin kaunista kun luonto herää, paljon kauniita paikkoja. Erilaisia.
    Ja totta tärkeitä asioita ovat ihanat ihmiset ympärillämme.

    VastaaPoista
  2. Aina oppii jotakin. Noista pilvistä en tiennyt mitään. Ehkä ne sitten enteilevätkin sadetta.
    Sinulla alkaa selkeytyä näkemys, minkälaisen haluat tonttisi olevan. Enempi lehtipuita, lehtomainen! Tuo kuva näyttää minusta aika lehtomaiselta.
    Olen huomannut, että nykyisin reagoin tosi vahvasti ilmoihin. Kun sataa, nukahdan. Kun paistaa, teen hommia vaikka kuinka pitkään. Muistan lapsuudesta, että mummoni oli samanlainen. No, olenhan jo mummi.

    VastaaPoista
  3. Päivi, lue mailisi! Irene. Tuo kohta oli juuri se ainoa lehto koivikkoni ohella noin 1,5 hehetaarin ryteikössä. Tartun haasteesi.Lupaan .Ja kiitos siitä.

    VastaaPoista