Ylpeät, iloiset , ihanat ystävät ja varmaa aika väsyneet. Ovet keittölle päin ovat nyt puupintaiset. Ja makkarin puolikin.
Kun he ahkeroivat minäkin tein sitä sun tätä. Hain maakellarista pelargonit jotka olivat siellä talvehtimassa. Hyvä että hankin kompostorin ja että se oli jo viritetty käyttövalmiiksi.
Palasin maakellariin kameran kanssa. Taitaa olla seuraava työmaa. Mutta kyllä nämä pisarat katossa on komea näky kameran kautta. Vähän oli eri fiilis paikan päällä. Ja se hattara!!!
Onneksi en tänne jättänyt hillojani. Tuuletuksessa taitaa olla parantamisen varaa.
Juuri kun ahkerat vieraat oli lähtötunnelmissä herra löysi oksasakseni ja Fiskars kirveeni mallia X11 ( pieni käsikirves). Ja herra siivosi sireenipensaan!
Weine nicht wenn der Abschied kommt, denn Tränen tun så weh!...
Ja samalla hymyilitti, koska edesmennyt ystävättäreni Musse sanoi aina kun autolla kyläili: "Mitään ei kannata jätää kotiin!
Näillä vierailla on omat peitot ja tyynyt mukana. Tosi hyvä juttu.
Ahkeria vieraita sinulla siellä!
VastaaPoistaMukavaa on ahkeroida yhdessä.
Harmillinen tuo maakellari. Kyllä sitä tuuletusta pitää parantaa jos mielii käyttää kellaria.
Löysin blogisi vasta ja olen mielenkiinnolla siihen tutustunut. Saman oloisessa paikassa asun oikeasti täällä vähän lännempänä.
VastaaPoistaMutta ihan oikeasti tuo kellari ei ole ollenkaan pahan näköinen. Niissähän on hometta ihan väkisinkin. Mutta kunhan sen nyt ripsut, raavit ja harjailet ja sitten vaikka seinät ja katot kalkitset niin ihan hyvä tulee. Eikä se kalkitseminenkaan ole välttämätöntä, kesällä vaan ovet auki että tuulettuu vanhat ilmat pois.
Pitää hankkia hygieeninen ja sähköistetty kylmiö jos sellaista fiiniä ja kiiltävää kaipaa. Mutta kyllä kellari parempi on.