Menneen maailman värityksiä

Lauantaina ystävät 36 vuoden takaa saapuivat. Oli ihanaa näyttää miltä Peuhu näyttää nyt, he ovat käyneet täällä viime ja toissakin vuonna. Lupasivat jäädä nyt kahdeksi yöksi ja toivat mukaansa lämpöpuhalluslamppuja. Joten nostimme ensimmäisen ovan saranoiltaan ja herra H:n kanssa kannoin sen ulos. Aika painavaa tavaraa nämä vanhat ovet. Ja pariskunta ryhtyi hommiin.

Itse siivosin saunan kunnolla. Oli kovin tarpeellista. Ja aina välillä juoksin oven luo ja otin kuvia sitä mukaan kuin vanhat värikerrokset paljastuivat.Kun rouva H. ei ovia skrapannut se aina välillä viisasti teki muuta, muun muassa haravoi.


Punertava harmaa ja saven puhuva harmaa

 

Lukkopesä vaihdettu mutta onneksi minulla on yksi ylimääräinen ovi



Vanhin väri oli kaunis vaalena vihreä







Ensimmäinen sivu valmiina



Lounaaksi söimme kylmää moussakaa. Virkistyimme olueella. Ja vedellä vaikka kannu vielä kuvasta puuttuu. Ja sitten vieraat hommiin taas.
Oven toinen sivu osoittautui aika lailla hankalaksi ja maali ei irronut yhtä helposti.

                       Ja terassikausi tietysti alkoi juhlallisin menoin.

Itse järjestelin saunan siivoamisen jälkeen vielä liiterin takaosaa. Aika raskasta hommaa. Siivottu sauna lämmitettiin onneksi, ilman sen rentouttavaa vaikutusta  en olisi varmaan päässyt aamulla sängystä. Illallinen saunan jälkeen Eeva lisävieraana ja söimme melkein kokonaisen lampaanviulun ja pellillisen lohkoperunoita mm. Aikaisin menimme nukkumaan ja simahdimme kai kaikki heti.

Ja keittiön ja makkarisen välinen ovi on nyt tämän näköinen.

Mahtava päivä ja itse tuntui etten oikein tehnyt juuri mitään muuta kuin ruokaa ja kannoin astioita sisään ja ulos. Totesin myös vieraille ettei minusta kyllä saisi herrasväen piiaksi. kädet eivät jaksa kannella raskaita tarjottimia. Ovia kyllä!