Pesänrakentamista mm.

Kun tiskaan katselen ikkunasta ulos, yleensä suoraan eteenpäin mutta vappuna erehdyin katsomaan alaspäin. Ja siellä tiainen(?) oli poistamassa omasta mielestään ylimääräistä fyllinkiä verannan  uusien hirsien välistä!

 Keskellä viikkoa piti vielä tehdä pikakeikka maalle koska kaappini jonka ostin 30.3 netin kautta Ruotsista oli saapunut ja piti hakea pois. Huutokaupan paikalliset miehet nostivat sen autooni niin nopeasti ettei kantoapujoukkoani tarvittu. Yhdelle soitin ja sanoin "Lähde mukaan, sulla on kymmenen minuuttia aikaa miettiä kun tällä signeeran papereita". Kahdeksan minuutin päästä joku koputtaa olalleni. Se on ripeä ystävätär 77 v. joka nauraen sanoi että lähtee mukaan yöksi. Harvinainen ihminen, ihana ihminen. Kuinka moni reagoi näin nopeasti ( hän asuu tosiaan noin kahden sadan metrin päästä siitä paikasta missä kappi oli). Autoon hypättiin, Kääpälään ajettiin  ja pakko oli Carlalle näyttää miltä kaappi näyttää.

Lumitilanne 2.5. aamulla klo 6.50 kun olimme lähdössä takaisin Hesaan. 

Mennyt viikonloppu 

 Viikonloppu  on ollut aika tuskallinen omasta syystä. Olen varmaan tehnyt noin  200 työmatkaa ja lähtenyt lentoasemalta yhtä monta kertaa. Ikinä en ole myöhästynyt lennosta. (Kerran vaan unohdin nousta siihen vuonna 1985.) Perjantaina koneen lähtö oli 9.30 enkä tiedä mitä tapahtui mutta 8.20 huomasin että olen edelleen kotona. Ajoin kuin hullu kentälle, ajoin P3:n  ohi erehdyksessä, piti kiertää uudestaan. Parkkipaikkaa ei löytynyt kun -2 kerroksessa. Onneksi olin tsekannut sisään edellisenä iltana. Turvatarkastus meni hienosti ja portti 29 oli sikakaukana. Kävelin ripeästi sinne ja juuri kun viimeisenä matkustajana annan boarding passin tarkastajalle niin minulle sanotaan "Teillä on Blue1:n lento ja se lähtee portilta 12". Siis aivan - se vanhanaikainen.

2 lentoa samaan kohteeseen samaan aikaa ja minä torveilen. Portilleni soitettiin että olen tulossa. Ja ripeästi nyt sinne. Kapeissa, ohuissa korkkareissa tämä läskikasa lähti juoksemaan läpi koko lentoaseman. Olin niin perusteellisen hyvin  meikannut, tehnyt tukkani ja pukeutunut. Koska piti vieraalle joukolle pitää tunnin brieffaus 30 ihmiselle. Juoksin ja  liukastelin eteenpäin. Hikisenä, punaisena, läähättävänä ehdin kuin ehdinkin perille ja koneeseen. Päivä meni hyvin.

Paikat kipeänä

Mutta eilen ja tänään on ollut niin sairaan kipeät kannikat, reidet ihan tukossa, ristiselkä vihottelee, iso rakko on toisessa jalassa. Kun istahdan hetkeksi en pääse ylös. Koko nainen on ihan kankea. Tarvitsisi varmaan nyt ruveta liikkumaan vähän enemmän.

Lauantaina sitten kaapin  kaksi kilttiä kyläläistä kantoi sisään. Ei ole kamalan  painavaa mutta mittaa on 198 x 150 cm ( vaikka piti olla 140 cm leveä, väkisin se saatin peräkärrylle jonka leveys oli 150). Keittiössä se nyt on. Kun ääneen ihmettelin herroille mitä tekisin ilman heitä toinen vastasi heti " Et ostaisi kaappeja".  

Hauska yksityiskohta. Avainta ei ollut. Ilmoituksen mukaan piti olla, muttei ole. Alakaapit sain auki.  Hehe.. Ihana on kaappi. Aivan ihana.

 Lumitilanne tänään.