Miten moottorisahan ketjua ei osteta

Jotkut asiat on sitten tehty seuraamaan jotain logiikka joka ei mene naisen päähän.


Piti osta uusi ketju moottorisahelleni; koska taitamaton oli sahannut vinoon.
1. Otin mallikilvestä hienon kuvan - itseeni hyvin tyytyväisenä-  ja ajoin Motonettiin. Siitä kuvasta ei ollut mitään apua, miten vaan vertailin lukuja ei löytynyt yhtään arvoa joka olisi sopinut pakkauselosteisiin. Väärä strategia siis.
Onneksi ystävätär oli jyrsijähankintamatkalla ja meikäläinen kuskina peräkärryn kanssa mukana. Mentiin erikoiskoneliikkeeseen ja siellähän timpurini oli. Aikamoinen tuuri.
2. Kerroin murheestani ja hän neuvoi ensin sanoin, sitten mentiin moottorisahojen luo ja hän näytti kädestä pitäen mistä löytää ne tarpeelliset tiedot. Hienoa! Laipassa on alue johon on printattu kaikki tarvittavat tiedot.
3. Kotiin ja liiteriin ja laipan kaikki tekstit talteen. Ja Hesassa sitten pari päivää myöhemmin K-Rautaan kello 7.15 aamulla numerosarjoineen. Hehe, ei onnistunut. Oli aivan liian vähän tietoa, mutta kun laipalla ei ollut enempää. Muistin brändin ja mallinumeron ulkoa ja katsottiin pienestä ohjekirjasesta mikä sopisi. Siis todella pienestä. Minulla oli lukulasit kotona ja myyjälläkin huono näkö. Aika pateettista hommaa. Joku luku mikä mulla oli 1,3 tai 130 oli nyt tämä keskeinen ongelma. Heillä oli vaan joku 1,5 !! MIkä sie mitta kuvasi jäi mysteeriksi.
Vakavissan myyjä sanoi että minun pitäisi tuoda vanha ketju kauppaan. Tai tuo sitten koko kone, herra sanoi! Ei voi olla näin hankalaa.


                        Kevennykseksi vähän joulukukkia jotka nyt kasvavat puutarhassani! Aika samea kuva!

4. Yritän vielä katsoa manuaalista ja sitten vielä erikseen netistä. Ellei löydy kai minun on vietävä se pirskatin kone Hesaan. Pitäisikö sitä putsata etukäteen - hammasharjalla . Se on aika roskainen. Mitenköhän miehet toimivat ja miten he löytävät oikean ketjun! Ehkä he eivät kerro epäonnistumisistaa näin julkisesti. Mutta illan filosoofinen pohdinnan aihe on todella mielenkiintoinen: putsaavatko koneensa ennenkuin vievät sen toisen miehen silmien alle. Tällaista pohdiskellaan perjantai-iltana nojatuolissa.


Lumi on sulannut. Viimeinen kasa on kadonnut menneellä viikolla. Ja kaksi muuta kukkaa tullut. Helmihyasintti ja joku pieni keltainen kukka.

Ja kaivurikonemies kävi. Siisti tyyppi, niin miellyttävä, kohtelias ja mukava.  Hän kaivaa, kuin maa vähän kuivaa, leveällä 1,2 m kauhalla maahan vanhoja mätiä kantoja, tasaa maan ja muokkaa liiterin takan maan tasaiseksi, täyttää vanhan kaivon kokonaan ja ajaa pienet hiekkakasani täytteeksi.
Nyt pitäisi löytää joku soramonttu josta voisi ajaa hiekkaa. Tai joku jolla on ylimääräistä täytemaata. Maa-alue liiterin takana pitää  nostaa noin 60 cm. Joudun siirtämään liiterin oven toiselle puolelle. On ihan mahdotonta muuten talvella olla täällä koska auraus tukkii liiterin sisäänkäynnin ja lumetkin putovat katosta. Kun täällä ei ole joka päivä lunta luomassa tästä on tullut ongelma.


Sitten kun on löytynt maatat ja hiekkaa niin  uudelle alueelle pinta materiaaliksi sopivan kokoista hiekkaa ja petanque -illat voisivat alkaa. Tai se pölkkypeli, sekin oli kiva. Yes, kesä on tulossa joskus.