Dittan och dattan

Olisi asiaa vaikka kuinka paljon. Mutta tunti vaan on aikaa. 

Lupasin viime postauksen kommentissa lisätä kuvia miltä ikkuna"Aukot" näyttävät nyt kun pokat on korjattavana. Ei ole kauneudella pilattu ainakaan. Vesivaneria jonka alla on muovia. Kamalalla vaivalla leikattiin jätesäkkejä kun kunnon muovia ei löytynyt. Kun kaikki oli valmista ja vein rojuja liiteriin löysinkin kokonaisen rullan paksua tukevaa muovia. Syvä huokaus!

Maanantaina naapuri tuli huolestuneena katsomaan yläkerran ikkunaa josta jo entuudestaan puuttui yksi ruutu. Pitää ottaa pois, hän sanoi.

 Nyt toinenkin oli irronnut Eino hampaissa. Ryhdyttiin hommiin. Luukku pois ja vintille. Joka kerta iso juttu. Naapuri kertoi että hän tekee minulle luukun. "Pitää ensin suunnitella". Hän luultavasti tekee sen kahdessa osassa, saranoituna. Minulla on vaikka kuinka paljon helmiponttipaneelia jäljellä , vaan ei niin kaunista kuin entisajan paneelia. Asiasta sovittiin, tehdään joskus. Hän in niin ihana ihminen, aina pitää ensin miettiä ja sitten suunnitella ja sitten tehdä. Ja jälki on täydellistä.

Hän poisti ikkunan sinä aikana kun leikkasin liiterissä siitä löytynestä :) rullasta oikean kokoisen muovipalan ja etsin sopivia rimoja. Onneksi en enää uskalla heittää juuri mitään pois joten löysin heti mitä tarvitsimme. Syksyn syy = tummat kuvat.

 Näyttää hassulta mutta tarkka piti olla ettei mene yhtään vettä sisään.

Ennenkuin väliaikainen muovius tehtiin oli pakko otta kuva naapuritalosta. En ole sitä ennen tästä kulmasta nähnyt.

 

Koska minusta ei koka ajan ollut hyötyä tutkin taas mitä vintiltä löytyy! Löysin lastenkengän.

Ikkuna alas ja kuntotarkistus heti.

  No hooho!! Vähän oli huono se alin rima.

 

 Vintillä kuvasin myös sinne jätetyt tiilet. Vuonna 2015 tehdään uusi savupiippu ja korjataan tuvan pankkouuni. Timpurini kävi tänään ja tilasin työn hänen kautta. Samalla varasin pari viikkoa syksylle 2015 muihin hommiin. Hän on myynyt aikansa siihen asti täyteen nyt jo.

Näitä tiilejä olikin melkein jo sata kun kaikki pinot laskin läpi. . Ei ne pitkälle riitä mutta parempi kuin ei mitään.

Eino repi hajalle myös vanhan saunan kattopressun ja nyt sataa vähän sisään puretun savupiipun kautta. Ei paljon enää haittaa. Sauna puretaan ja -hirret numeroidaan ensi vuonna. 2,5 seinää on lahonnut, 1,5 on ok kunnossa.

Piristin itseäni ostamalla Kääpälän kaupasta uuden pipon. 

Olen onnellinen 57,5 vuotias, mutta surkea on kuntoni. Kunnon kohotus on vuoden 2014:n ohjelmassa. 

 

Onnelliseksi minut teki viime sunnuntaina mieluinen viesti Tanskasta. Tytär kihlaantui ja vävykokelas on hyvinkin mieluinen valinta. Onnelliseksi minut tekee poikani perhe jossa on maailman suloisin 3,5 Esther Maisie - vauva. Ihana tämä ensimmäinen lastenlapseni on.

Perjantaina lasteni serkku väitteli suvereenisesti tohtoriksi lihasrappeumatautien syntyketjuja (en ole ihan vakuuttunut että tämä meni oikein )  käsittelevän väitöskirjansa kautta ( tämä lauserakenne myös ontuu). 

Hänen vaimonsa väitteli korkeimmin arvosanoin tammikuussa. Kaksi nuorta tieteen tekijää joiden seuraava määränpäänä on New York ja uudet haasteet tekee myös onnelliseksi. Onnea Jaakolle ja Mirkalle. Olen ylpeä teistä.  
Iso halaus omille lapsilleni ja heidän rakkaille. Snyft, snyft, viulut melkeinpä vinkuvat.  

Reippahasti eteenpäin. 

Ihana juttu, enää kuukausi jouluun. Ripustin tyttäreni tekemän minihimmelin kuistille ja huolehdin siitä että tontut ovat tarpeeksi lähellä ikkunaani, jotta voisivat seurata miten kiltti olen. Ja nyt Silta -  sarjan viimeinen osa.

Ikkunaremontti osa 2

Eino on riehunut täällä Kääpälän kylässä myös. Sähökatkoja on ollut todella paljon ja useita tunteja sähköt olivat poikki.

                               Ja sitten ikkunoihin
Kovin hitaasti mennään rempassa eteenpäin ja blogini kärsii siitä vähäsen myös. Kuitenkin tapahtuu koko ajan jotain. Olen aika kiireinen viikolla joten kaikki muu jää viikonlopuiksi.
Toissa vuonna kuistin ikkunat korjattiin. Se oli valtava projekti koska ikkunaruutuja oli 150 kpl. 
Nyt on siis tuvan ikkunoiden vuoro. Sama loistava mies auttaa minua kuin silloin kuisti-ikkunoiden kanssa. Poikkeuksellisesti käytän pääkaupunkiseudulla asuva käsityöläinen. Muuten olen käyttänyt paikallista väkeä Kouvolan alueelta. Jos haluat nimen ja sulla on töitä antaa talveksi niin ota yhteyttä minuun. Talvella ikkunoita pitää korjata. Silloin heillä ei ole ruuuhkaa.

Päätin että ensi vuonna korjataan 3 viidestä ikkunasta. Saan isomman veronpalautuksen ja se menee nyt ikkunoihin. Jos rahaa jostain saan lisää korjautan kaikki viisi ensi vuonna. 
Mikko tuli ottamaan ikkunat alas koska se on tehtävä niin kauan kun maassa ei ole lunta. Kun lumi tulee ei pääse enää tarpeeksi lähellä ikkunoita.

Vähän on tummat nämä kuvat. Korjaustyö alkaa ensi vuoden puolella. 

Irroitimme (tai oikeastaan Mikko irroitti)  kaikki vanhat koukut, helat ja saranat. Pelkäsin että minä rikon ne, muuten olisin kyllä osallistunut.  Alla on koukku ja haka tuuletusta varten. Mikko kunnostaa nämä osat ja jokainen joka on tarpeeksi vahva laitetaan takaisin. Yksi ikkuna varustetaan näillä vanhoilla osilla. Muihin hankin vastaavanlaiset mutta uudet.

Tämän linkin takana löysin identtisiä uustuotanto-osia Ruotsista. Ostospaikkana on  Gysinge Byggnadsvård efter-1850

Hintataso halvempi kuin Suomessa etenkin kun toimitus voi tehdä Ruotsiin, tyttäreni toimistoon. Hän ei tästä tiedä ennenkuin tulee tekstissä tähän kohtaan. Saanpas ainakin selville lukeeko hän blogini lainkaan tai kuinka tarkasti.

Aikamoista salapoliisityötä saa tehdä että löytää oikeat mallit. Mutta onneksi löytyvät.  Huomaathan muuten että ikkunoissa on käytetty puutappeja. Alla olevasta kuvasta näet myös esineen nimeltä "kort hasp"  ylävasemmalla. Eli lyhyt haspi. Edellisessä kuvassa oli se lång hasp, eli pitkä haspi. 

Kuvasta alla näkyvät kaksi osaa. 

Vasemmanpuoleiset ovat ruotsiksi nimeltään stjärthake (pyllykoukku lienee väärä sana mutta on suora käännös). Se on se haka johon ikkuna lukitaan itse ikkunalautaan. 

Oikealla ovat gångjärnsstapel, eli ikkunan sarana pujotetaan tämän päälle. Tuntuu vaikealta hahmottaa miten ihmeessä sarana sen päälle asettuu.

 

Siksi vielä yksi kuva. Tämä erikoinen saranan vastakappale näkyy ihan vähän alla olevasta kuvasta ikkunan vasemmassa alakulmassa.

Kulmaraudat ja itse saranat löytyvät myös Gysingen luettelosta. .  Jos itse haluat tutkia näitä osia tarkemmin niin Gysingen webbikauppa on todella mielenkiintoinen aarrearkku. 

Linkki täällä.

Itku pääsi

Perjantaina kirjoitin blogitekstin. Julkaisin sen ja nyt sitä ei ole missään. Sähläsin jotenkin onnettomien yhteyksien vuoksi.Todella odotan sitä valokuitukaapelia. Kahden viikon sisällä on jo rasiakin seinässä kiinni. Itse yhteys lienee aikaisintaan tammikuussa. 

Nyt sitten uusi kirjoitusyritys, josta ei sitten voi tulla lainkaan samanlainen koska tunnelma on nyt erilainen. Vähän ärtynyt!
Mutta löysin siis taas kadonneet tapetinpalaseni. Ovat luonnossa paljon kauniimmat kuin kuvassa. 
 Teen näistä 2 taulua. Löysin kaksi puukehystä tuvasta kun raivasin siinä 2010. Ne kehykset ovat jossain. Juuri nyt vaan piilossa minulta. En tiedä missä!

 Tässä on käytetty pronssia. Kun valitsin tapettini en voinut valita mitään tummaa, koska en kestä tummia tapetteja. Enkä halunnut museota luoda.

Mennyt viikko on ollut todella erilainen. Ke - pe vietin mielenkiintoisten ihmisten kanssa keskustellen kirkosta,  muutoksesta, murroksesta, luottamuksesta sekä  miten haastavaa on nähdä ihmistä. Päässä pyörivät edelleen ja varmaan pitkäksi ajaksi nämä aiheet. En kuulu kirkkoon enää, mutta meillä on aika avarakatseinen arkkipiispa nykyään. Ja suvaitsevainen. Ja olen nyt hänen Twitter -seuraajansa.
Eilen olin hirvipeijaissa ja söin mahdottoman hyvää hirvisoppaa. 
Tänään on sitten taas kannettu klapeja ulkoa sisään liiteriin, taisi olla kaksi kiintokuutiota. Kukkapenkki on  laitettu talvikuntoon vähän viime tingassa. Talvirenkaat ovat nyt auton alla kerrankin ajoissa. 
Olen syönyt liikaa Annelin ihanaa pullaa ja piirakkaa. Toiset vaan osaavat leipoa. Ja toiset eivät.  Kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Lopetetaan viikko kauhuun; Silta -sarjaan. Olen vähän koukussa päähenkilöihin.

Ny siis oikeat löydöt

Multapenkka ( penkki ) paljasti nihkeästi aarteitaan. Ihanat työmiehet ottivat talteen kaiken. Peräti vanhoja insuliinipulloja.

 Koska kundit selkeästi ovat tajunneet että ihmisillä on erilaisia aarteita ja  ihmisten kiinnostus historiaan vaihtelee kovasti niin peräti tämä patterin suojapaperi oli säästetty.

  Hehkumattomien tulitikkujen rasioita löytyi.

 Jollekin tuli kova kiire tansseihin ja kiillokkeen kansi sai jäädä sinne lattian alle mihin se oli tippunut.

 

Ihana vanha hiomakivi, tupakan holkki ja komeat hampaat. 

 Moni meistä muistaa nämä.

Ja hellyttävin säästetty löytö oli paperinuken housut makeine saappaineen. Nuoruus tuli mieleeni ja saatanpas arvata kenen paperinukke tämä oli.

Jospa joku kyläläisistä muistaisi

kenen nappi tämä on ollut? Lipiäisen Ellin vaiko Anna-Sofia Peuhun! Taiko Okkosen Hilkan! Iso ja hieno helmiäisnappi. 

 Vähän luitakin löyty.

 Kokonainen tulitikkurasikokoelma. 

 Rob. Kauppila oli Robert Kauppila, entisen osuuskaupan pitäjä vuosikymmenta takaa. Lahjoitin rasian Kääpälän Kaupan Paulalle ja hän ilahtui kovasti. Hänellä on kaupassaan pieni kauppamuseonurkka.

Kuva ei suostunut kääntymään.

 Onko tämä ehkä joku myyrä. Aika isot hampaat. Jos joku haluaa ostaa niin myyn. Hehe.. Ikkunaremppa jatkuu, siihen uppoa aika paljon rahaa.Siihen palataan piakkoin.

Erilaisia löytöjä

Kun vaan jollain tavalla saisin muistiin kaikki naapuripariskunnan vanhan kansakunnan viisauksia. Kuten: 

"Talven varaan  Pekan päivänä 29.5 tehdään saunavastat." 

Tämän olin kirjoittanut ylös, tai alas tai mihin suuntaan nyt sitten kirjoitetaan suomeksi.

Olen löytänyt aivan uuden maailman täällä Kääpälän kylästä. Kuuntelen tarkasti mistä ihmiset puhuvat. Viisauksia täynnä  on moni. Erityisesti naapuripariskuntani, 87 vuotiaat Liisa ja Jukka. Kävin tänään taas istumassa heidän nojatuolissaan. 
Lempipuuhani. Hyvä mieli siitä tulee aina. 
Mitä vaatimattomammin ihminen elää ja on sitä auttavaisempi hän nähtävästi on.  Tässä uusin esimerkki siitä:

En ehtinyt pumppua ottaa sisään ja olin tas poissa muutaman päivän. Ja toinen naapuri huomasi että tulossa on kylmä yö, kävi peittämässä pumppuni paksuun huopaan ja pressuun. En ole moisesta ikinä kuullut. Kiitos Valtteri.

                                   Ihmetyksiä
Kun tänään maitokärryllä raahasin pumpun mäkeä ylös matalassa etukenossa ähkien ja puhkien satuin katsomaan vinosti eteenpäin ja alas. Ja näin tämän vanhan lattian alta poistetun hirren. Aika erikoisen näköinen. Ihan syöty - kuin tupajumi tai muurahaiset olisivat tehneet selvää jälkeä tästä.

Mennyt viikko oli muutenkin mielenkiintoinen. En oikeastaan tässä blogissa, jonka aloitin vuonna 2009,  ole kirjoittanut työstäni ja menneisyydestäni. Pieni poikkeus nyt tämän kerran.

                                    Muumit
Olen mukana Muumi -dokumentäärissä, joka ensiesitetään telkkarissa Tove Janssonin jonkinlaisena merkkipäivänä ensi keväänä. Siitä oli sneak preview viikko sitten pienelle porukalle Länsi -Uudellamaalla.  En ollut kutsuttujen joukossa,  mutta kuulemma kolme kertaa sanon jotain. En edes muista mitä sanoin haastatteluss. Se taisi olla jo touko- tai kesäkuussa. 

Ja viime tiistaina minut haastateltiin taas. Nyt uuteen Muumi  -tuotteiden keräilykirjaan. Ja sain pienen ahaa -elämyksen kun tutkin kirjoittajan materiaaleja. Siitä ehkä lisää joskus. Mutta miksi hän halusi tavata minut? 
Olen ylpeä siitä, että vuonna 1989 sain melkein väkisin väännetyksi Muumi -tuotteet Arabian valikoimaan. Harva uskoi siihen. Sain vapaat kädet. Lopun tiedätte. 

Haastattelija kertoi ao.kirjasta, jota en ole lukenut. Mutta olen lukenut Boel Westinin tutkielman ja yhden kirjan. Ne olivat todella mielenkiintoiset. Kaikki muut sen jälkeiset tekeleet kuulemma enemmän tai vähemmän perustuvat hänen työhönsä.

Tästä postauksesta tuli nyt tällainen. Otsikko sopii enää vaan osittain itse juttuun. Minun piti kirjoittaa ihan toisesta asiasta, eli mitä löytöjä teimme kun tuvan vanha lattia purettiin. Mutta aivoni päätivät toisin. Eli se aihe siirtyy ehkäpä seuraavaan kertaan.

Erilaisia pohdintoja kaiken maailman aiheista viime kesästä

Tämä juttu julkaisi nyt äsken itse itseänsä. Ei ollut tarkoitus. Jonkun napin painoin. Se on viime kesästä enkä sitä ikinä jostain syystä julkaissut.

Hankin uuden trimmerin ja sen mukana seurasi 8 kappaletta käyttöohjekirjaa. Jonsered( Husqvarna) on maailmansa valloittanut. Säästin yhden ja heitin 7 pois. Jokaisessa esitteessä on monta eri kieltä. Säälin manuaalin tekijää. 
Olen tehnyt yhden manuaalin kerran ja se oli melkein yhtä kamalaa kuin sisällysluettelon tekeminen ennen tietokoneaikaa.  Ja toinen heittää ne paperinkeräykseen. Veljeni paperiteollisuusmies taas pokkaa ja kiittää.

Käväisin lounaalla Helsingin Töölöössä eräänä päivänä. Seuraavana päivänä ostin kalastusluvan. Oli saalistusvehkeet niin hyvässä muistissa.

 Rakastan tätä kohtaa puutarhassani. Vanhan, kauniin  kivijalkakiven päällä timjami, salvia ja joku muu.

Joskus kamera ottaa hauskoja kuvia.  Ollaan menossa määrätietoisesti kohti ensimmäistä asiakastapaamista Tukholmassa. Minä olen se vihreä.

Tuuletusaukot ja ah Voila!.

Eipä paljoakaan tarvitse tällä kertaa kirjoittaa!

Olen kävellyt lattian päällä. Se kantaa. JOka kohdassa. En ole voinut turvallisesti kävellä koko huoneessa koska tietyissä kohdissa lattia ei kantanut. Nyt ei ole lahoa puuta enäämissään.  Huoneessa on raikas tuoksu. Peuhun tuoksu toki on kadonnut. Ja minä olen saanut oman kesähuoneen. 

Edessä on nyt lattian imuroiminen ja peseminen. Onko ehdotuksia millä sen pesen?  Joku ehdotti että lipeällä pesisin. Ja sen jälkeen aina vaan mäntysuovalla kunnes lattia kaipaa uuden lipeäkäsittelyn.
Heekalla ja vedellä ei enäävoi pestä. Oksanreijät ovat jo niin koholla.Mutta kylässä on ihmisiä jotka nuorena ovat tämän tuvan lattian hiekalla ja vedellä pessyt.

Odotan innolla kommenttejanne. Ja voinko pestä nyt syksyllä? Vai onko pakko odottaa kevääseen.