Veto oli kadoksissa!

Pitkin kesää olen ihmetellyt kun veto on ollut vähän kadoksissa, En ole jaksanut kulkea kunnolla ylämäkiä edes. Sitten pari päivää sitten tajusin että jätin astmalääkitys pois kun oli niin hyvä olo. Olen ottanut ainoastaan tulehduslääkkeen. Mutta hoitavan ja avaavan lääkkeen jätin käyttämättä. Tyhmästi tehty. Olen viimeisen viikon aikana ottanut takaisin sen elämääni. Vähemmän kuin ennen mutta kuitenkin nyt vähintään kerran päivässä. Ylämäki sujuu hyvin nyt. Tarmoa on ihan kamalasti.  Maalaisin juuri pönttöuuninkin.
                                             Ennen

                                         Puolivälissä 

                                           Valmis

 
           Viikon päästä näen tarvitseeko toisen kerroksen maalia.Nyt lähden ensin keräämään ystävättären kananmunia ennenkuin ne ovat entisiä. Sitten Kääplän kauppaan munkkikahville. Tänään on viimeinen sunnuntai kun kauppaan tulee kotona leivottua kaurarieskaa ja sokerimunkkeja. Ensi sunnuntaina on 1.9 ja kauppa on sitten sunnuntaisin kiinni enis toukokuuhun asti. 
Askel lähempänä syksyä ollaan.

Strategiset mitat ja paras ystävä

 Mitat
 7.4, 15, 18 ja 20,6. Näin tänään aamulla. 
Ulkona 7,4, makkarissa kun heräsin ( nukun ikkun aina auki enkä ole ruvennut lämmittämän siellä vielä), 
järvessä 18 ja kun tulin kotiin aamuuinnista niin puuhellan ansiosta keittössä oli 20,4.

Se paras ystävä
Kun yksin siirtää huonekaluja ja kuljetusmatkaa on ulkonakin tämä kapine on kyllä fiksu. Kolmas viiikonloppu peräkkäin lähenee loppuaan kun siirrän tavaroita ja tyhjennän ison tuvan.

 Olen melkein valmis. Kuistikin on kohtuullisen siisti. Vielä on töitä ainakin yhdeksi viiikonlopuksi. Ja kaksi vaatekaappia odottaa hakijaansa.Tarjottu on jo kahdelle. 

                                    Ikkunaremontti , osa 2 
 Musoviraston tutkija hihkaisi riemusta kun näki kulmaraudat tässä ikkunassa ja parissa muussa. Ovat kuulemma 1850 -luvulta.

Ny kuvat kuistin ikkunoiden korjaajalle. Ellei Suomessa opita palveluja ostamaan olemme pian kaikki syvässä liemessä.

Viheliäinen vieras

Tämä kaunis kukka joka on pahempi kuin lupiini. 

Nopeasti se valloittaa Kymenlaakson ja tappaa maatiaiskasveja

Tällainen näkymä oli minullakin. Ja valitettavasti jokainen kuva on otettu mailtani.

Naapurin mailla se on myös ja hiljaa se on  hiivinnyt ympäri kylää. Naapurirouva päätti että asialle on tehtävä jotain. Kaikissa lehdissä varoitetaan tästä Venäjän balsamista, Jättibalsamista tai ruotsiksi Hitis Orkide'sta.  Viime sunnuntaina teimme kahdestaan 1.5 tunnin iskun. Kuvat yllä on otettu on ennen iskua pari viikkoa sitten. Kuva alla iskun jälkeen.  Kanattaa kiinnittää huomiota siihen ettei muita kukkia minnekään jäänyt. Vaan vattu - ja muita pensaita.

Ai että teki hyvää. Kokeilemme kahta tekniikka. Revitään, jätesäkkiin ja poltetaan. Kuva alla. Säkkejä oli paljon enemmän. Tai määdännetään  muovin alla. Kuva yllä, en jaksa vaihtaa heidän paikkaansa keskenään.  Huom! Kuvat yllä on otettu ennen kuin mädännetyspeitteet olivat paikallaan.

Pieni petos

Tuvan tyhjennysoperaatio on edennyt hyvin. Päätinkin pistää töpinäksi , koska ikinä ei tiedä sataako

sitten ensi viikonloppuna. Ja seuraavana. Maitokärryllä voi kuljettaa pitkiäkin tavaroita.

 

Hyvältä näytti jo iltapäivällä. Kaikki roinat ovat kadonneet ja helppo on loput siirtää kun joskus saan kantoapua.

 Ongelma vaan oli siirtynyt, eli eräänlainen itsepetos tämähän on. Vihaan tällaista epämääräistä roinaa. Joulukynttilät, styroxkassissa viimeiset pistorasiat ja valokatkaismet, joita ostin kaikki kerrallaan kun sain hyvän hinnan. Odottavat vaan remontin edistymistää keittiössä ja kuistilla.

Maanantaina tämä sotku on hoidettu. Olen luvannut  itselleni.

Yksin kotona ja hiki hatussa

Valmistaudun seuraavaan tulevaan välivaiheeseen. Syksyn aikana ison tuvan multapenkka korjataan. Olen tutkaillut ja miettinyt ja jutellut myös erittäin fiksun, entisen kollegan kanssa. Silti olen päätynyt  siihen että korjaututan multapenkan enkä rakenna uutta rossipohjaa ison tuvan lattian alle. Olen luvannut Museovirastolle ja ELY -keskukselle vuonna 2009 että konservoin tämän huoneen. Vaikka ne ovat jättäneet minut nuolemaan näppejäni raha-asioissa, päätin että haluan kunnioittaa vanhaa. Isosta tuvasta tulee kesähuone ja kunnostusmenetelmä on siis konservointi. Piste.

Viime sunnuntaina aloitimme ystävättären kanssa raivaamisen . Koko tupa on tyhjennettävä. Jäi vähän lyhyeen koska tuli äkkilähtö Helsinkiin kun eka lastenlapsi ilmoitti tulevansa pikku hiljaa maailmaan. 
                             ENNEN
     

                                      JÄLKEEN

Eli kaikki jalka-  ja ovilistat ovat nyt pankon päällä. Ja sen jälkeen sinne meni myös kaikki verhotangot .

Tänään jatkoin. Säilöön hyvät tavarat ( kuvassa olevat), romut roskikseen ja kierrätykseen.

 Tuntien raatmisen ja hikoilemisen jälkeen näyttää jo lupaavalta -  kun katsoo vaan yhteen nurkkaan. Kamalan raskasta on yksin raataa. Hauskempaa olisi kimpassa tehdä. Tähän keskityn nyt huomenna ja seuraavina viikonloppuina kunnes koko tila on aivan tyhjä. Kun etapeissa tekee niin jaksaa. Maitokärry on oiva apu.

Inventaariota on tehty myös räsymattojen osalta. Vasta nyt yli neljä vuotta talon ostamisen jälkeen avasin käyttämättömän räsymattorullan. Mitä sieltä löytyykin? Oho!!

                                   Aika pitkä on matto!

Tätä mallia oli jo yksi 2,5 metrin pätkä. Sen päälle vielä 3 lisää! Rakastan räsymattoja. Ja ihanaa lastenlastani. Urhea famo istuu maalla ja yrittää antaa uudelle perheelle elintilaa ja aikaa totuttautua uuteen ja ihmeelliseen olotilaan.

Olenhan minä jotain sentään tehnyt tänä kesänä

Naulasin kiinni vanhan saunan pressun. Hyvä että löysin  edes jonkun kuvan missä pojalla ei ollut mielessä kiusantekoa.

Nämä olivat siis parhaat kuvat

Miniän kanssa rakensimme kukkapenkin. Olen kolme vuotta tiennyt tarkasti mitä haluan ja kerännyt kiviä siihen.

ENNEN

JÄLKEEN

 Oli aika kova työ saada miniäni uskomaan että minä kannan näitä kiviä. Hän kun oli kovasti raskaana.  Eilen hän synnytti ihanan, pienen tytön, ensimmäisen lastenlapseni.

Olen nyt siis myös Famu. Entinen aviomieheni on Papi ja hänen avopuolisonsa on Mami. 

Miniäni vanhemmat ovat Mummi tai Mummo ja Mofa. 

Minun vanhemmat elävät onneksi vielä ja he ovat lapsilleni Momi ja Mofa. Hmm.

Mutta kyllä tähän seurueeseen kaksi Mofaa mahtuu.

Välkommen lilla pyret till vår ganska stökiga och livliga familj. Tervetuloa pienokainen puheliaaseen ja äänekkääseen porukkaamme. 

Ja Peuhuun, ensi vuonna. 

Och till Peuhu nästa år.

 

Snickarboden hopptrallaa ja ...

 

Tämän kesän yllätys oli verstas. Poika innostui jämälaudoista  rakentamaan hollantilaistyylisen designseinän. Kiskot seinälle ja hylly kiinni.

Kuistin vanha kaislamatto sai uuden elämän. Kirpputorilla eurolla ostettu, toimiva  työlamppu löysi paikkansa. Vanha bambuverho luo viihtyisyyttä. Ihana, aikuinen poikani rakensi itselleen pakopaikan. Puttuu kuulemma vaan mukava tuoli.

Ainoa toivomukseni oli ne lasipurkit joiden kansia kiinnitettiin hyllyyn alapuolelle. Kätevästi yksi liike ja purkki on auki. Olen aina haaveillut tällaisista purkista johon voisi laittaa ruuveja. Pienet ovat haaveni. Ja sinne mahtuu lisää purkkeja jonoon.

Talon eteläpuolelta hän raivasi pois kaikki turhat pensaat ja ylimäärisen kasvillisuuden. Sain nyt ekan kerran kunnon kuvan siitä miltä talon eteläpuoli voisi näyttää. Sisääntulo on alunperin ollut etelästä. Alkuperäinen ovihan löytyi kuvassä näkyvien kahden ensimmäsetn ikkunoiden välistä. Taidanpa palauttaa tämän sisäänkäynnin jonkinlaisella rappua/kuistiratkaisulla - kun rikastun. Tai saan rikkaan ihailijan. Tai äärimmäsien kätevän.

        Yhteen ainoaan asiaan puutuin. Näihin ei saanut koskea. 

         Ihana, ihana malvani. En ole raaskinut yhtään kerätä maljakkooon. Ovat kauneimmillaan juuri siinä missä kasvavat.

Metrikaupalla jatkoa

Edellisen postaukseni johdosta siihen tuli myös varoittava kommentti miten käy ellei maadoitusta hoideta. Kannattaa käydä lukemassa.
Itse seisoin kaatosateessa kännykkä ensin sisällä ja sitten ulkona kädessä koko kaapeloinninlaskun aikana.

Punaiset suojamuovit ovat kohdassa, jossa on ylimääräistä  kaapelia. Kerroin herroille että kun rahatilanne sallii niin kaivatutan viemäriputket alas. Ja vaikka kuinka suunnittelisi,  niin ne todennäköisesti kulkevat  valokuitukaapelin alta. Siksi on kelattu  ylimääräiset 5 metriä valokuitukaapelia jotta kaivinkone voisi rauhassa kaivaa viemäröinnin. Se tapahtuu siten,  että kaapeli nostetaan  muutaman metrin korkeuteen kaivuun ajaksi. Onneksi olin paikan päällä. Vaikka oli ohjeistettu niin ylimääräiset metrit tulivat ensin väärään kohtaan ja jouduin pyytämään herrat uusimaan homman. Onneksi huomasin sen. Lopuksi kyselin mitä se toinen johto on? Kuparikaapeli on kuulemma maadoitus. Toivottavasti se suojaa meitä tuhoista.

 

Minulla on hienoja videoitakin mutta pitää ensin kuulemma perustaa YouTube tili ja ladata ne siihen ja sitten vasta tähän. Muuten ei toimi. Lian hankalaa kun elää mokkulan varassa. Siksi saatte vaan kuvia. Seuraavassa kuvasarjassa viritellään ensin kiinni kaapelinlaskuterä  ja sitten pujotetaan myös varoitusnauha paikoilleen. Viimeisestä kuvasta näkee miten kaapeli ja merkkausmuovi kulkevat kanavaa pitkin alas. Mielenkiintoista oli seurata. Ja nämä herrat olivat todella mukavia ja kohteliaita nuoria miehiä. Jaksoivat vastata kaikkiin tyhmiin kysymyksiini.

Satoi kaatamalla koko ajan.

Nyt sitten vaan odotetaan että Pyöriälän kylän kevyen liikenteen valitus käsiteltäisiin. Hirvittää että joku on sellaisen tehnyt. Leikitään koululasten turvallisuuden kanssa.Tuohikotin koulu lakkautettiin vuosi sitten ja lapset siirtyivät Kääpälän kouluun. Matka on erittäin vaarallinen ja mutkikas ja tiellä ajaa armeijan erilaisia kuorm-aautoja, isoja puurekkoja ja muita maantiekiitäjiä. Ja lapset yrittävät siinä samassa sopassa pyöräillä.
Yksi kaikkien ja kaikki yksien puolesta ei oikein toimi. Ei myöskään tässä valokuitukaapeliprojektissa. Aina löytyy niitä jotka yrittävät vetää välistä. Toivottavasti kukaan ei onnistu. Osuuskunnan hieno systeemi on ollut että kaikki maksavat saman hinnan, riippumatta missä asuu. Jotta kaikilla olis mahdollisuus päästä mukaan. 
Tänä kesänä on ollut aivan kamalaa roikkua netissä. Karjalan prikaatissa 4 km:n päässä on nyt 2000 varusmiestä. Jokaisella on nähtävästi älypuhelin ja käyttää samaa väylää ja kapasitettiä. Ja homma tökkii pahasti. Mulla on DNA:n 3 G -mokkula joka ei toimi enää kunnolla. Viime vuonna vielä toimi hyvin. Ja Soneran 3 G (muka  4 G hahha ) kännykkä. Opin miten Ipad:illä puhelimen  kautta pääsee maailmaalle mutta ei Sonerakaa kunnolla toiminut. Tulevina vuosina varuskunnalla on 3000 varusmiestä ja sen jälkeen mitään ei toimi. Syys/lokakuussa luultavasti valokuitukaapeli kytketään. Mutta  ennen sitä seuraava työvaihe on toosan laitto ja sisääntulo!
Kevyenä lopetuksena Amelie- koiran kärsivällinen odotus että joku kuitenkin päästäsi hänet nukkumaan minun huoneeseeni. Miniä lähetti tämän kuvan kännyllä ja kova sydämeni suli.