Yksin kotona ja hiki hatussa

Valmistaudun seuraavaan tulevaan välivaiheeseen. Syksyn aikana ison tuvan multapenkka korjataan. Olen tutkaillut ja miettinyt ja jutellut myös erittäin fiksun, entisen kollegan kanssa. Silti olen päätynyt  siihen että korjaututan multapenkan enkä rakenna uutta rossipohjaa ison tuvan lattian alle. Olen luvannut Museovirastolle ja ELY -keskukselle vuonna 2009 että konservoin tämän huoneen. Vaikka ne ovat jättäneet minut nuolemaan näppejäni raha-asioissa, päätin että haluan kunnioittaa vanhaa. Isosta tuvasta tulee kesähuone ja kunnostusmenetelmä on siis konservointi. Piste.

Viime sunnuntaina aloitimme ystävättären kanssa raivaamisen . Koko tupa on tyhjennettävä. Jäi vähän lyhyeen koska tuli äkkilähtö Helsinkiin kun eka lastenlapsi ilmoitti tulevansa pikku hiljaa maailmaan. 
                             ENNEN
     

                                      JÄLKEEN

Eli kaikki jalka-  ja ovilistat ovat nyt pankon päällä. Ja sen jälkeen sinne meni myös kaikki verhotangot .

Tänään jatkoin. Säilöön hyvät tavarat ( kuvassa olevat), romut roskikseen ja kierrätykseen.

 Tuntien raatmisen ja hikoilemisen jälkeen näyttää jo lupaavalta -  kun katsoo vaan yhteen nurkkaan. Kamalan raskasta on yksin raataa. Hauskempaa olisi kimpassa tehdä. Tähän keskityn nyt huomenna ja seuraavina viikonloppuina kunnes koko tila on aivan tyhjä. Kun etapeissa tekee niin jaksaa. Maitokärry on oiva apu.

Inventaariota on tehty myös räsymattojen osalta. Vasta nyt yli neljä vuotta talon ostamisen jälkeen avasin käyttämättömän räsymattorullan. Mitä sieltä löytyykin? Oho!!

                                   Aika pitkä on matto!

Tätä mallia oli jo yksi 2,5 metrin pätkä. Sen päälle vielä 3 lisää! Rakastan räsymattoja. Ja ihanaa lastenlastani. Urhea famo istuu maalla ja yrittää antaa uudelle perheelle elintilaa ja aikaa totuttautua uuteen ja ihmeelliseen olotilaan.