Pönttöuuni toimii ja todella hyvin ja neuvoja vailla olen

 Ihanaa kunnostettua pönttöuunia on nyt kaksi viikonloppua lämmitetty. Yritin pari viikkoa aikaisemmin käynnistää sisäänpolttamisen muttei onnistunut koska ulko- ja sisätilan lämpötilanero oli liian pieni. Vähintään 5 astetta pitää olla kylmempi ulkona jotta kunnolla vetäisi.  Kertoi muurari.

Nyt on onnistunut ja liiankin hyvin. Vaikka vaan  2-3  pesällistä poltin niin oli pakko jättää  pellit auki yöksi koska tuli liian kuuma. Viime yönä poltin vaan 1 ½ pesällistä ja silti oli liian kuuma. Tämä vaattii nyt vähän harjoittelua. Haaste tuottaa  nukkumatapani, koska nukun aina ikkuna auki, läpi vuoden. Silti huoneessa pitää olla jonkinlaista lämpöä. Jatkan harjoittelemista. 

Toinen haaste on että peltien malli pitää vaihtaa, niissä on nyt nuppi päässä. Ne ovat niin korkealla etten niihin yllä. Pitäisi löytää ketjulliset kiskomallit tai vaihtaa sellaisiin joissa on reikä päässä, että saan sinne jonkinlaisen "kepin".Vihjeitä saisi laittaa minulle. 

Toinen haaste oli lattian suojaaminen. Alla kun on vanha puulattia. Olen erilaisia suorakulmamalleja kokeillut mutta pitäisi minusta olla ihan eri mallinen messinki/ kuparilevy suojana. Löytyykö kaarevia malleja. Onko vihjeitä!!

Lahja ( luulen) sähkömieheltä.

 Sähkömies toi yllä olevan lampun oikeastaan ulko-oven yläpuolelle sijoitettavaksi. Siihen se oli liian iso. Mutta tästä tulee tulevan parkkipaikan tai valaistetun liiterin lamppu. Joskus kun rikastun ja taas kaivan pihan auki.

Sitkeät pelargonit

Kuistilla pelargonit ovat vähän kärsineet. Ainoa, joka viihtyi oli Eilan äidin vanhoista pelargoineista otettu pistoke . Ovat ainakin 40 --50 v. vanhat ne alkuperäiset Eilan äidin kasvit, jos nyt niin voi sanoa. Sekin menestyi koska sain sen niin myöhään kesällä. Omat tuoksupelargonit jotka hankin  pitämään ampiaiset kaukana eivät oikein ensin jaksaneet kukkia ja ne tulivat vähän aneemisen näköiseksi. Alussa oli kai liian pimeätä, kun siirsin ulos, rupesivat kukkimaan , mutta sitten en vaan muistanut niitä kastella. Uusi haaste on talvehtiminen. Ehkä voin viedä maakellariin, siinä on noin 5 astetta talvellakin. Kärsiikö olla siellä, tietääkö kukaan? 

On niin mont asiaa jota en ole, ja yksi niistä on viherpeukalo. Mutta kaksi viikkoa sitten pensaskrasseni rupesi sentään kukkimaan. Parempi myöhään kuin ei "silloinkaan". 

 Enempää en jaksa kirjoittaa. Tänään olen istunut ratin takana 6 tuntia kun tulin maalta kaupunkiin, hain pojan ja miniän, ajoimme Snappertunaan isän 80 v - päivää viettämään ydinperheen kanssa ja siitä sitten takaisin 3,5 tunnin lounaan jälkeen.

Ydinperhe on meillä lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset. Siis eri määritelmä kuin Suomen valtiolla. Meitä oli 27 vaikka puuttui  noin 6 ihmistä. Näin käy kun on sikiävää laatua. 
Minulla on 2 sisarta ja 2 veljeä. 
Ja 2 lasta ja  1 miniä. 
Ainoa tytär 33 v.  tänään kertoi että muuttaa Kööpenhaminaan miesystävänsä luokse asumaan. Kiva juttu hänelle. Kokelas oli minulle mieluinen ja hyvä kokki, hän oli julkaisukierroksella täällä muutama viikkoa sitten.

EDIT; korjasin tyttäreni ikä kolmesta 33:een.

Pientä edistymistä taas ja 49 vuoden kammon voittaminen

 

 Kuva yllä on viime vuoden kesästä. Kaivoin sen esille jotta näkisimme mitä Max teki vanhan keittiöpuolen palomuurille. Ensin hän poisti tyypillisen 50 ja 60 -luvun sinisen muovisen "kaakeliseinän". Lapsuudenkodissamme oli kylpyhuoneessa vastaavanlainen "muovikaakeli". Äiti aikoinaan kertoi ettei Arava-taloon saanut 50- luvulla laittaa kaakelia kylppäriin, siksi he päätyivät jäljitelmään. Peuhun vastaavanlainen on ollut kuumassa paikassa, eikä ole sulannut. Aika hyvää materiaalia. Nuohooja oli aika järkyttynyt kun näki muovia puuhellan takana.

 

Muovin postamisen jälkeen  Max käsitteli parin kertaan Tikkurilan Tunto Hieno:lla seinän sen jälkeen kun oli soodalla pessyt sen. Hieno työtä teki. Hän kertoi että oli aika mielenkiintoista kun aloitti; hänellä ei ollut aavistustakaan mitä oli tekemässä ja ohjeet annoin aika ylimalkaisesti kerran paikan päällä ja kerrran puhelimitse. Kaikki työkalut jotka olin hankkinut olivat käyttökelvottomat. Loppujen lopuksi hän pensselillä veti tämän pinnoitteen seinään. Pinnoite oli urakoitsijan suosittelema. Kolibri oli toinen vaihtoehto, mutta sitä ei löytynyt Prismasta. 

Viime viikonloppuna kävi muutamia vieraita. Ensin tulivat 2 ystävätärtä. Yhdessä suunnittelimme kuten kuvasta näkyy hyvinkin tarkasti mihin asetetaan 5 kpl Led-ulkovaloa. Hyvin mietitty on puoleksi tehty! Raija pohtii ja Ritva odottaa tuloksia. 
Yöt ovat jo sen verran pimeät että pitää saadä vähän osviittaa mihin päin huussi on jos yöllä pitää  sinne mennä.

Asettelu toimi hyvin. Paitis että päiväsaikaan tietysti kompastuin yhteen koska valkoapilat ovat jo ylipitkät eikä valo näy päiväsaikaan. 

Kuten kuvasta näkyi nurmikko on kasvanut hyvin ja etenkin valkoapilani. Piti leikata nurmikko, mutta koska on 2 viikkoa satanut niin paljon, maa on niin pehmeä että kaikki tulisi juurineen ylös.  Toivottavasti voisin lauantaina jo leikata.  

Tuliaisiksi  ladyt toivat herkkua eri muodossa ja nyt pääsemme sitten viime korjoituksen cliffhangeriin. 

Mitä yhteistä on muikuilla, perunoilla ja omenoilla?

Raija kertoi juuri ennenkuin kerkesin ääneen hihkaista riemusta, että "pärekori ei kuulu lahjaan". Siksi koska hänen enonsa  Ilomantsissa pesi aina muikut tällaisessa pärekorissa. Raija on koipioinut enonsa pesutavan, mutta hän pesee tässä korissaan uudet perunat. 

Ja toi minulle nyt omenat tässä korissa . Ne ovat ihana makuiset.   Enkä niitä lainkaan pese. Syön omenat kuorineen päivineen, jäljelle jää ainoastaan se pieni pala josta omena roikkuu. Kaikki muu menee vatsaani. Kuituja pitää saada.

Kun kävin edellisellä viikolla sienimetsässä kuvasin tämän mielenkiintoisen paikan kännykkäkamerallani. Joku eläin ( hirvi?)  oli kävellyt puun ympäri aika monta kertaa ja tehnyt sammaleeseen hienon ympyrän puun ympärille. Sen jälkeen se oli varmaan mennyt makaamaan yöksi; minusta jäljestä päätellen siellä on maannut hirvi ( kuvassa vasemmalta, kun klikkaat kuvan päälle saa suuremmaksi sen). 

Tietoa menneisyydestä

Viikonlopun toinen vieras oli Peuhin entinen omistaja, eli nainen jolta talon ostin. Minua jännitti vähän miten hän reagoisi. 

Eka reaktio oli ihana; pihalla jo sanoi etten ole paljoakaan muuttanut pihalla . Kuten en olekaan.  Piha on vaan laskettu ja rehevä nurmikko kasvoi kuten ennen - nyt van aivan liian pitkänä. Piha oli niin ihana kun talon ostin ja ainoastaan yhden ison sireenin olen joutunut poistamaan. Ja vähän kasveja. Mutta minulla on hyvin tallessa mitä on tuhonnut, koska älysin omistajalta avaintenluovutustilaisuudessa vuonna 2009 kysyä niiistä. Ja piirsin pihasta hätäisen kartan  jonne merkkaisin nimet muistiin.  

Tarja kertoi että keittiön ja makkarin räsymadot on kudottu kylässä , sainpas kutojan nimenkin. Olkkarin iso räsymatto on kudottu Artjärvellä. Ja hän toi lahjaksi hienon ilmakuvan  tilastani josta näkyy kaikki ulkorakennukset jotka ovat noin 60 - 70 vuotta sitten pihalla seisseet. Aikamoinen määrä!

Kun muistan ottaa sen töihin, skannaan sen  ja saan siten kuvan jonka voin tänne lisätä. Kiitos sinulle Tarja, oli kiva että kävit.

49:n vuoden pelko  voitettu. 

  

Kuusivuotiaana salaa otimme serkkutytön kanssa ison kirveen ja ryhdyimme puita halkomaan. Meidän piti lämmittää sauna yllätykseksi vanhemmille kai. Minusta palat olivat tarpeeksi pienet mutta serkkutyttö oli erimieltä. 
Ja niinhän siinä kävi että hän iski ja minä otin silloin puupalan pois. Ja oikean käden peukalo meni halki pituussuunnassa ekaan niveleen asti. Hyvin se korjattiin, vähän ruma se on muttei ole menoa haitannut. Mutta kirveeseen en ole sen jälkeen koskenut. Kunnes Ritva tuli kylään viikko sitten
. 

Koska Ritva osaa melkein kaiken niin pyysin hänet opettajaksi. Ja  parempaa opettajaa ei voi olla...

Aseta halkopala tukevasti pölkylle, jalat tukevasti maahan (noin 40 cm toisistaan oli hyvä asento mulle),  päätä mihin isket, seuraa loppuun asti silmät auki ja .. siinä se oli kahdessa palassa. 

Kokeilimme erilaisia palkoja ja minä osasin. En pelkää enää, kunnioitan vaan tätä asetta. Kirves oli Fiskarsin uusi halkaisukirves mallia X11, 44 cm pitkä . Pikkutöille tarkoitettu. 

Hankin seuraavaksi mallin X17, joka on 58 cm pitkä. Tämä on liian pieni jos halua vähän isompia halkoja halkaista. Ja ne suurimmat Max saa sitten hoitat kunhan olen ensin opettanut. Hyvää yötä sanooo sitten varsinn tyytyväisen näköinen halonhakkuupelonsa voittanut meikäläinen. 

Romusta valoon

  

Kuten viime kerralla lupasin näytän kuvia retkestäni romuliikkeeseen. Kääpälän taiteilijan innoittamanahan sinne lähdin. Kuljin paikasta toiseen ja yritin päästä luovaan fiilikseen. Toisella yrittäjällä oli tavarat vähän miten sattuu.

Toisella yrittäjällä oli ihan eri mentaliteetti ja tapa toimia.  Te jotka minut tunnette tietävät että ryntäsin suorien rivien

 ohi nopeasti ja tutkin sotkuja aika tarkasti. Puolen tunnin etsimisen jälkeen, josta iso aika meni myyjän etsimiseen,  tein ensimmäisen hankintani. Esine on noin 70 cm korkea.

Ihana esine. En tietysti tiennyt mikä se oli, jotenka kysyin. Tämä on sitten alunperin ollut öljykamina. Onhan se parempia päiviä nähnyt mutta tiesin heti että tästä tulee upea pihalyhty. Hintakin oli ihan kohtuullinen, yhden käden eurot. Koeajettu on kahdesti, toisella kerralla ulkosoihdulla ja toisella kerralla LED lampulla. Huonon  kamerani vuoksi en ole vielä onnistunut nappaamaan yökuvaa tästä. Kaunis on käytössä, sen lupaan. Ja mahtavan kauniisti sopii kuistin ilmeeseen.

Toinen ostokseni oli sen verran hintava että yön yli piti nukkua. Ja sitten lähdettiin siis takaisin romuliikkeeseen. Hankin takan edessä olevan oikeanpuoleisen kupariastian. Hinta askarrutti, 5 e /kg ja astian paino on kaksilukuinen. Mutta onneksi ostin.Se on niin kaunis, paksua kuparia ja kaunista käsityötä. Vasemmanpuoleinen on aikaisempi hutihankinta, kuitenkin ihan kiva. Takassa on iittalan uutuustuote,Sisustustakka Kaasa; design Ilkka Suppanen. On muuten ihana tuote, kauppoihin tuli viime viikolla kolmessa värissä.
Jostain ihmeen syystä kuvan alla on noin 30 tyhjää riviä jota en saa pois joten skrollaa alaspäin vaan, juttu jatkuu.

Elokuussa hankin erikoiselta naiselta mielenkiintoisen lampun. Varjo ja lasi oli kunnossa. Sähkömiehen piti vaihtaa siihen uuudet piuhat. Tietysti vanha posliinipesä mureni ja kolme ruuvia oli ruostunut kiinni. Sähköjohdon putki oli kadoksissa mutta loistava Jukka löysi Kouvolasta oikeanlaisen ja -kokoisen putken (todellisuudessa peräti 6 m, josta tarvittiin siis vaan runsaan metrin) oikeilla kierteillä. Ja perjantaina komistus oli koottu ja se ripustettiin keittöpöydän yläpuolelle. Oli juuri niin ihana kuin olin kuvitellut.

 

                           Lamppu on Idmanin vanha lamppu. 

Koska valoa ei ollut tarpeeksi samaan tilaan laitoin modernimman lampun joka hämmäsyttävällä tavalla tuskin näkyy. Huonekorkeus on vajaat 3 m ja lamppu jotenkin vaan katoaa sinne palkkien väliin. Lampussa on jotain vanhaa uudella tavalla ja sopi siihen oikein hyvin. Se tullaan käyttämään harvemmin kuin avokeittiön toiset lamput, joissa on enemmän haastetta.

 Keittötilan alkuosaan laitoin 4 lamppu. Löysin ne Kuusankosken kirppikseltä kahdella kympillä neljä lamppua. Olivat aivan ehjät.

Epäilen  että sähkömiehet ovat perustaneet salaliiton sähköyhtiöiden kanssa koska suosivat niin vahvoja lamppuja. Näihin on laitettu tietysti energiasäästölamput ja valo tasoittu häikäisevän valkoisen tasaiseksi vähän ajan päästä. Kuvassa ne on juuri sytytetty.Pakko on vaihtaa heikompiin, en kestä nöin paljon valoa. Ja olen aina inhonnut kattovaloja, mutta tässä talossa niitä on vaan pakko olla.

Olkkariin tuli vanha makuuhuoneeni lamppu, se on joko Lisa Johansson-Pape tai Paavo Tynell.

Ja makkariin oikea kunnin hätäratkaisu  - vihattujen plafondisuunnittelijoiden keskikastia edustava rumilus.

 

Lupasin sähkömiehelle etten ihan paljasta miten pitkä aika meni tämän ripustamiseen.  Ei mennyt hetkessä kun itsekään en ole vuosiin sitä ripustanut. Oli aivan päässyt unohtumaan kikka jolla se saatiin ylös. Kiinnittäkää huomiota sähkömiehen jalan turvasentoon.

Kuisti- ja ulkovalotkin toimivat ja liiketunnistin. Unohdin vaan ottaa niistä kuvat. 

Loppukevennyksenä saa tällä kertaa toimia uuden ulkoasuni sovittelu. Vähän näytän karhulta.

Jotteivät metsästäjän ampuisi minua lisäsin siihen punaisen pähineeni:

Selkeä parannus. Puhu on hirvikärpäsuojus kokoa xs - xxl samassa vatteessa. Menen Sipoon sienimetsään keskiviikkona ja puku, kaikki saappani ja ulkoilukenkäni ovat Kääpälässä. Eli hankin sitten huomenna uudet saappaat. Ystävät ovat luvanneet viedä minut heidän suppilovahveroapajille. 

Ensi kerralla palomuurien käsittely, miten muikkuja pestiin Ilomantissa ja miten tämä liittyy perunoihin ja omeniin.

Salatut kädet jotka kantavat

Kääpälän maamerkki on Jätkän taulutalo. Jos tuplaklikkaat tätä kuvaa niin voit tarkemmin tutkia tätäkin työtä. Presidentti seisoo hyvin ryhtisenä Kääpälä-sienen takana.

Herra Tuppurainen on ITE-taiteilijana hyvinkin tunnettu. Hänen työnsä ovat myös kiertäneet ITE-näyttelyissä Euroopassa. Itse taiteilija esitteli heinäkuussa minulle ja ystävätterelleni  osan töistään. Häntä on kohdannut monenlaisia sairauksia ja vaikuttava, suurin hänen töistä on nimeltään Salatut kädet.

Salatut kädet, koska sellaiset ovat häntä kantaneet vaikeuksien yli eikä niitä käsiä vaan ole nähty.

Veistospihalta löytyy mm. kaikki horoskoopit ja kaino Neitsyt

joka on vähän huonotuulinen.

Luonnonkokoinen hevonen ( arvion teki siis kaupunkilaisminä).

Jotenkin minulle tutumpi on alla oleva hahmo. Jota ei varmaan ole ja joka muistuttaa aika monta erilaista hahmoa lapseni lapsuudesta.

Tuppuraisen innoittama lähdin käymään romuliikkeessä. Ja sehän oli hauskaa. Niin hauska aettä oli pakko mennä seuraavana päivänä uudestaan. Valkealassa on 2 romuliiketta samalla pihalla. Toinen on erikoistunut enemmän koneisiin. Toinen oli ilmiselvästi erikoistunut ihan kaikkeen. Siitä enemmän seuraavalla kerralla koska vaikka Hesassa olen niin netti reistailee.

Sinulla näyttää olevan suosittu blogi- ilmoitus

Kiitos kaikille lukijoilleni siitä että jaksatte roikkua mukana ylä-ja alamäessä, myötä - ja vastoinkäymisissä. Bloggerin automaattitilastoijat ovat  myös huomanneet että  sivullani on ahkerasti käyty ja ehdottavat sitkeästi että minun pitäisi yrittää ansaita rahaa hyväksymällä mainoksia. Ja pyh!! Siihen en lähde. 

Nautitaan vielä ihanasta tuvastani rapuillallisten kynnyksellä.

Ja seuraavana päivänä otettiin valoisampi kuva paremmalla kameralla kuin omani. Kaikki räsymatothan löytyivät talosta ja rullassa on myös aivana käyttämättömiä. Jos edellinen omistaja lukee tämän  - olet tervetullut tutustumaan. Laita maili tulemaan ja sovitaan ajankohdasta.

Poika on asettunut taloon väliaikaisesti, koska hänen kodissaan on putkiremppa. Ja tytär on juuri nyt siellä käymässä ja meikäläinen istuu Hesassa runoilemassa ja ulkona sataa kaatamalla ja ukkonenkin jyrisee. 

Ihanan loman jälkeen työt ovat alkaneet. Mahdollisuuksia olisi töiden osalta tehdä etätyötä, mutta siitä ei tule mitään ellen voi olla siellä yksin. Kivaa on joka tapauksessa että jälkeläiset tykkäävät Peuhusta.

Sähkömies on käynyt ja raportoi että kattolamput ovat melkein kaikki katossa.  Melkein kaikki ainoastaan siitä syystä koska sotkin taas sanat juottaa ja hitsata. Olin pyytänyt että sähkäri ottaa mukaansa juottotarvikkeet. Murtunutta vartta olisi pitänyt hitsata joten lamppu on nyt korjattavana. Tämä oli nyt sekä kieli -että osaamisongelma.  

Muistin juuri hauskan yksityskohdan  Kuusankoskelta, josta olen löytänyt mielenkiintoisen kirppiksen. Matkalla sinne löytyi tällainen hauska kyltti joka vei ajatukset Harry Potter-kirjoihin ja Gryffindor House:iin.

 

Loppukevennykseksi minulle ei niin imarteleva kuvasarja  mutta tilanteena ihan hauska juttu. Selkäni vaati aina välillä vähän venytysliiikkeitä ja eräänä iltana kävi näin kun venytin lattialla:

Poikani sattui seisomaan kameran vierellä ja sai napatuksi hauskat kuvat koirastaan Ameliesta, joka on aika tuskallisen seurankipeä välillä. 

WOW

Tätä pidemmälle tänä vuonna ei tätä huonetta saateta. Oli hieno hetki perjantaina kun odotin rakkaita ystävättäriä kylään. He  ovat seuranneet projektiani alusta lähtien.

 

Onhan tämä wow, vaikka mattot laskeutuivat kiireessä vähän miten sattui. Enemmän kuvia on tulossa kunhan saan Hannelen kuvat. Hänellä on niin hyvä kamera ja ikuisti tunnelmallisen rapuillallisemme.

WOW 2

Ulkona on myös tapahtunut todella paljon. Metsässä on ahkeroitu ja metsurini kaatoi viikonloppuna 40 harmaa leppää. Parhaimmista ei ole kunnon kuvia. 

Hän myös kertoi että lepät pitää perimätiedon mukaan kaataa elokuussa  nousukuun aikana niinä kolmena päivänä ennenkuin se on puolikuussa. Niin hän teki. 

Olin elätellyt toiveita että saisin harmaalepästä lankkua, jolla voisin vähän kaappeja/tasoja rakentaa keitiööni. Oli vaan osa puista aika yli-ikäiset, toisissa oli pehmeä laho, toisissa kova laho ( muistaakseni hän näin sanoi). 

Nyt on timpurin armoilla mitä puuta hän kelpuuttaa. Puiden pitää ensin kuivua 2 -3 viikkoa. Sitten oksat pois ja pätkitään sopivan mittaisiksi.

Todella siisteihin pinoihin hän oli aikasemmin kaadetut puut jo pinonut. Vuorossa  seuraavasti on sitten kaikkien puiden keräily sille varatulle alueelle kuivumaan. 
Tämäkin työ tapahtuu muutaman viikon sisällä kunhan vaan saan jonkinlaisen tarjouksen. Koivut menevät omaan pinoon, polttopuulepät ja -raidat toiseen. Lankkupuut haetaan pois samaan aikaan.

Ja todella hieno uutinen , niin kauan kuin pumppu toimi, oli:

Kirkasta vettä!  

Mutten saanut kuin muutama desi ja sitten jotain tapahtui. Päätin että tämän asian ratkaiseminen siirtyy pojalleni hoidettavaksi. Hän muuttaa väliaikaisesti Peuhuun, koska oma kämppä on putkirempassa. 

Sen pituinen se.God natt, hyvää yötä. Ja iso  Bonne nuit sinne Ranskaan rakkaalle serkulleni, joka urheasti yrittää lukea tätä blogia suomeksi vaikka suomen kielen taidot, jotka olivat alusta lähtien aika heikot, kolmessa kymmenessä vuodessa ovat aika pahasti päässeet ruostumaan. Ja niin on nähtävästi minultakin päässyt unohtumaan mihin järjestykseen sanojen pitäisi asettua. En vaan nyt parempaan pysty.

Nauratti kun Senja opetti puutarhatietoa

 Ylioppilaskirjoitusten alla Facebookissa oli mainio ruotsinkielenopetuskurssi joka edelleen jatkuu. Epäilen että Senja hallitsee kielioppinsa paremmin kuin minä ja itse puutarhanhoidossa ollaan kai sitten samalla tasolla. Mihin dammvippaa , eli pölyhiuskaa käytetään puutarhassa?

Alla on toissapäivän ruotsinkielen oppijakso ja myönnettävä että kerrankin osasin sanan suomeksi mutten ruotsiksi; eli sana raivaussaha  ei olisi noin vaan minulta irronut omalla äidinkielelläni. Olisin luultavasti sanonut röjningssåg.

Senja opettaa sinulle ruotsia

Puutarhanhoito TRÄDGÅRDSSKÖTSEL on välineurheilua PRYLIDROTT? Ruohonleikkuri GRÄSKLIPPARE: työnnettävä MANUELL, sähkökäyttöinen ELDRIVEN vai istuttava ÅKBAR? Maajyrsin JORDFRÄS. Siimaleikkuri GRÄSTRIMMER. Lehtipuhallin LÖVBLÅSARE. Oksasakset SEKATÖR. Aitasakset HÄCKSAX. Raivaussahalla RÖJSÅG lähtee suurimmat rojut. Viimestele strutsin sulista tehdyllä pölyhuiskulla AVSLUTA MED EN DAMMVIPPA AV STRUTSFJÄDER

Peuhusta löytyi metreittäin kauniita  räsymattoja. Menin Eevan kanssa pesemään niitä ja kaupunkilaistytölle räsymattojenkin peseminen käsin oli uusi tuttavuus ( isä pesi vanhempien maalla ne painepesurilla; eikä minulla ole ollut räsymattoja eikä verhoja kaupunkiasunnossani. Nyt on mattoja 3 ja verhojakin. Verhot vaan siksi että ikkunapuitteet ovat niin rumat). Mutta takaisin matunpesuhommiiin;  vanhat ja kauniit mattoni eivät saa ikinä nähdä painepesuria.

 

Eeva on hyvä ystävätär. Hyvä ystävätär tukee, auttaa ja opastaa - nätisti.  Ensin hän vaan pesi omia mattojaan ja sitten rauhallisesti  kertoi miten voisin kehittyä tässäkin hommassa:

matto on väärin päin altaassa (mutta tässä asiassa pidin pintani),  että matto pestään kudontasuunnassa ei pituussuunnassa - kuvassa teen sen jo oikein, ettei mäntysuopaa laiteta suoraan matolle vaan sekoitetaan ensin astiaan ja liuos kaadetaan maton päälle erissä jne jne. Lopuksi hän ystävällisesti pesi toisen mattoni koska olin niin kovaa puristanut juuriharjaa että oikea käsi rupesi kramppaamaan.

 

Nurmikkoni kasvoi hyvin ja ystävätär upposi siihen nilkkoja myöten. NURMIKKO on GRÄSMATTA mutta minun nurmikkoni on kyllä jo OGRÄSMATTA ( rikkaruohikko jos sellainen sana nyt edes on olemassa suomeksi.)

                        
Savupiipun ympärillä oleva teline on myös nyt poistettu. Olin ajatellut tänne laittaa julkinen pyyntö voisiko joku tulla ottamaan sen alas. Mutta sittenensin soitti ja sitten  ilmestyi muurarin apumies paikalle ja poisti sen. Ohessa erittäin suttuinen kuva josta työturvallisuusasioita ei liiemmin voi tarkistaa. Teline on jo melkein purettuna kuvassa. Työn jälkeen nautimme GT:t. Oli aika kuuma päivä , näes.

Lisää kuvateksti

Ystävällinen mies samalla kertoi että rännit ovat niin täynnä roskaa että niitä pitäis pestä, jotteivät ruostuisi. Poikani kipesi ylös ja minä perään pikkulapiota tuomaan. Ei oikein näytä ammattimaiselta ja ensi kerralla minulla on paremmat kengät ja pojalla turvavyö.Mutta homma tuli tehdyksi. Ensin kaivettiin  varovasti istutuslapiolla moskat pois  ja sitten vedellä huudottiin. Kummalta puuttui kokemus mutta omat ratkaisut toimivat hyvin.

Iso tupa saattin sen verran siistiksi että pidin kahdet "illalliset"  siellä.
Tulevana viikonloppuna vielä siivoan viimeisen nurkan ja otan kunnon kuvat. 

Tupa on aivan ihana. Unelma on nyt että ensi vuonna 11.9.2012 voisin pitää siellä pienimuotoinen  tilaisuus koska silloin on tasan 90 vuotta siitä kuin Kääpälän kiertokolu aloitti tässä tilassa. Ennen sitä olis vaan korjattava lattia, koska se on osittain niin huonossa kunnossa etenkin nurkissa.

Miniäni kanssa uskalsimme erittäin pitkän harkinnan jälkeen avata tuvan lattian pesuaukon. Hirvitti ihan kamalasti ja sieltä löytyi:

Ei oikeastaan mitään hälyttävää. Luulen ainakin. Maata ja tiiltä vaan.  Nyt nukkumaan.