Välikaton läpi mentiin jo

Muurari ja hanslankari ovat ahkeroineet näissä kuvissa noin 4 ½ päivää.

Ei voi muuta kuin ihailla 

ergonomista työskentelytyyliä.

Yllä olevalla vekottimella oli joku nimi, mutta unohdin sen. Sillä joka tapauksessa huolehditaan siitä ettei laastia jää pintaa.

 Kurkistus hormistoihin

Ja tässä rakennetaan jo seuraava taso. Ei mene monta työpäivää ja sitten ollaan jo katon läpi. Nyt tulee muuraushommiin viikon tauko. Muurari on eläkkeellä ja innokas matkustamaan.

Pääsiäinen näkyy kyläkaupassa.

Kääpälän kauppa on osaa katoavaa kulttuurimaisemaa. Himskatin ABC,  joka edustaa nykyajan visualista saastetta, on joitakin vuosia sitten tullut neljän kilometrin päähän Tuohikottiin. Se ja pikkukylille hyvin tavallinen toimintatapa olla ostamatta omasta kyläkaupasta tekee pahaa jälkeä kassassa. En voi muuta kuin ihailla kauppiasta joka sitkeästi päivästä toiseen nousee aikaisin ja lähtee tukkuun. Ottaa taloudellisia riskejä koska ei ikinä tiedä meneekö kaikki kaupaksi. Pieni liikevaihti ei kesta paljon hävikkiä. Mutta hän ei valita. Vaan jaksaa  yllättää oikein kunnon pääsiäisnoidalla:

 

  Tämä oli naurava noita.

Alla pieni museonurkkaus kyläkaupassa.

 

Kevät on tietysti saapunut Kääpälään vaikka se kesti. Kesti se muuallakin. 

Jos suurennat alla olevan kuvan näet tyyppillisen näyn monissa puutarhoissa.

Silmut menivät jäniksen suihin ja myyrä on nakertanut kasvin kuorta.

Itse rupesin sitkeän flunssan jälkeen ( joka ei vieläkään ole antanut periksi, nyt epäilen että minulla on poskiontelutulehdus)   taistelemaan lumikasojen kanssa. Pääsiäinen on harvinaisen myöhään tänä vuonna. Ei paljon auttanut. Lunta oli paljon liiterin edessä joka on itäsuunnassa ja pohjoiseen ovi aukeaa. Liiteriin olisi päästävä ja siihen meni melkein kolme tuntia.

Työkaluin maailman paras pistolapio. Fiskarsin. Suosittelen ehdottomasti kaikille, KAIKILLE. Se on aivan ylivetolapio ja metsurikin ihmetteli, tutki ja sanoin että onpa hyvä.

Rautakankikin oli kovassa käytössä. Ongelmani oli lumen lisäksi jää joka oli likuoven alla. Liiterin edessä on tie joka on tullut liiterin jälkeen. Ja se on korkeammalla kuin itse liiteri, Jää pakkautuu oven alle enkä saanut sitä auki. Ja kaikki kevän ja kesän työkalut oli siinä. Lunta oli kolmessa paikassa ja tämä oli haasteellisin. Muualla oli aivan 100 % :sti kevättä.

Pääsin ovelle asti ja huomasin kiukukseni että ovi ei silti liikahtanut. Jää oli nostanut sen pois kiskolta osittain . Sain sunnuntaina 2 miestä nostamaan se pois kokonaan ja onnistuimme  liuttamaan sen sen verran auki että pääsin sisän hakemaan kottikärryt ja muut puutarhavälineet.

Sen pituinen se tältä päivältä. Olisi pakko nyt löytää lekuriaika huomiskesi. Päänsärky ja hammaskivut vaivaavat. Olen elänyt Buranalla koko pyhän. Burana 800 ja simsalabim. Kaikki särky ovat poissa. 

MUURAUSTYÖT OSA 1

Monta hankintaa joutuu tekemään joita en ollut ymmärtänyt hoitaa. Mm. tikkaat, joita pitkin mennään katolle.

Nyt omistan  hienot pitkät tikkaat sekä toisetkin joista saa suoran tasonkin aikaiseksi.  Niistä on paljon hyötyä kun pitää ruveta pesemään tuvan seiniä vedellä ja mäntysuovalla. Honkkarista löytyi hyvään hintaan, kirvesmies soitti ja ehdotti että ostaisi minulle samalla kun itselleen hankkii. Hän on siis todellinen helmi, millaiset simpukat olivatkaan hänen vanhempansa. Ja minä kun kysin häneltä että "Mitä on honkkari?" ! 
Ellet asu Suomessa; honkkari = Hong Kong kauppaketju.

Katolle meno näyttä hurjalta  ja vaatii rohkeutta. Etenkin kun katsoo tukevaa pohjaa, jolla tikkaat seisovat.

Eiköhän ne yltävät maahan asti. Katolla oli taso valmiina ja toivottasti kurjet eivät ehdi siihen pesää rakentaa ennenkuin siihen asti päästään. Työt alkoivat siis sisällä kantamalla tiilet sisään.

 

Edessä uusi sähköuuni.

Hienolta näyttää. Ja Högfors on nyt talossa.

Pönttöuunin alustakin on valettu:

Pönttöuunilla ja uudella puuhellalla tulee yhteinen savupiippu.

Lunta oli muutama päivä  sitten  vielä paljon, mutta enää pohjoispuolella  ja katon lähellä.

Ihmeitä on ilmestynyt pihalleni. Kahden kauniin ison kiven rinnalle oli ilmestynyt kaksi valtavaa, valkoista kiveä.

Kuuluvat kuulemma muurarille ja jos tapaan häntä kysyn mitä näillä tehdään.

Ovat kuulemma styroxista.

Olen ollut neljää päivää nyt kotona kamalassa flunssassa. Ja koska tämä oli astmanjälkeisen elämäni eka flunssa niin kaiken tein väärin. Ensinnäkin unohdin matkalla kaksi iltaa ottaa hoitavaa lääkettä. En myöskään tiennyt että pitää tuplata hoitavan lääkkeen annostus jos iskee flunssa. Menin eräänä iltana nukkumaan ja ihmettelin siinä Milanon hotellihuoneessani että mikä kumma ääni kuuluu jostain.  Minulta se ääni tuli, minulla oli säkkipilliorkesteri keuhkoissa. Ennenkuin pääsin lekuriin oli mennyt muutama päivä ja sen päälle kamala nuha. Mutta tänään on eka  toivon päivä. Eilen meni 62 nenäliinaa, tänään paljon vähemmän. Pääsiäiseksi lähden  Kääpälään mutta talossani en tietysti vielä voi asua. Sisäänmuuttoviikonloppu on joko viikko 19 tai 20 (13 tai 20 toukokuuta). Epäilen että se on aikaisintaan 20.5. 

Jos voin perjantaina paremmin niin teen kevyttä ulkotyötä, lauantaina siivousta sisällä, koska 28.4 pinkopahvittaja tulee laittamaan ekat pahvit likoon. Harmillista etten pääse mukaan katsomaan. 
Työt häiritsevät kovasti yksityiselämääni. Pitäisi löytää jonkun joka käy kuvaamassa aina välillä. Sanna meinaa hoitaa pinkopahvitushomman yksin.

Vanha hella on 30 m päästä talosta

Lauantaina aamulla lähdettiin Kääpälä- ystävättäreni Eevan kanssa ajamaan Kääpälään. Mukana oli auton takakontissa upea hellani. Kesäajat  ja uusi asuinpaikkani Vuosaaressa tekee sen että perille päästään alle kahdessa tunnissa. Ihanaa.
Päätetiin ensin mennä moikkamaan kyläkauppaista ja yllätyksekseni kahvipöydässä istui hanslankarini.
Pääsimme siis heti pohdiskelemaan miten ihmeessä saataisiin hellan ylös ja ulos takakontistani. Ei ihan noin vaan nosteta takakontin reunan yli yli 120 kg painavaa valurautauunia.


Sovitttin tapaamisesta talon luona vähän ajan päästä ja kun sinne saavun  kaikki on jo valmiiksi suunniteltu. Katselkaa ja hämästelkää miten yksi mies hoitaa homman. Älykkyydellä.

Ja lopputuloksena hieno pino

Huomenna se kuskataan joko nokkakärryillä tai muilla sisään taloon kahden miehen voimalla.


Olen saanut teiltä lukijoilta ihanaa palautetta ja omaan sähkpostiini myös suoria kysymyksiä. Vastaukset yleensä laitan itse tekstiin. Tänään tuli kysymys kylän lumitilanteesta. Vastaus on helppo.


Lunta on ihan kamalasti edelleen.


Hyvin on sulannut mutta lähtötilanne oli aika vaikuttava. Päätin tänään varovasti lapioida maakellarin oven vapaaksi ja tein sen ilman suurempia murheita. Kun avasin oven niin eihän se auennut. Maassa oli niin paljon jäätä  enkä saanut sitä rikki hienolla muovisella Fiskars-lapiollani huolimatta sen aluminisesta reunavahvikkeesta. No problem, päätin hakea rautakangen liiteristä.

Homma jäi siihen. Kuva on otettu ihan normaalikorkeudesta, kinokset ovat yli metrin korkuiset kohdissa joissa on aurattu. Muualla on vaan noin 50 cm enää paikoissa jotka eivät ole etelänrinteissä.

Selkäni on edelleen sen verran kipeä että maakellarin aarteet saavat jäädä. Voi olla että se on tyhjä, koska en muista olenko sieltä kaiken jo hakenut. Korkeintaan siellä on pari hillopurkkia.


Piti myös ikuistaa mahtavan piirustukseni jonka lähetin muurarille avuksi?

Kuvasta saa ehkä jonkinlaisen aavistuksen siitä mitä tuleman pitää. Sähköuuni upotetaan edestä ja keraaminen liesitaso ylhäältä.Ja niiden vasemmalle puolelle tulee Högfors Nr 5.  Alaosaan  tulee paikka puille.

Talossani oli nyt ihan kamalan kuuma kun päällä oli 1 puhalluspatteri ja 2 öljytäytteistä sähköpatteria. Pitää olla kuuma jotta sementti kuivuisi.

Minä olin siellä  5 minuuttia ja olin ihan hiessä. Pelkkä ajatus millainen sähkölasku on tulossa sai minut hikoilemaan lisää ja kiipeämään ottamaan tämän kuvan. Pakko soitta KSS:ään ( Kymenlaakson sähkö) ja keskustella vähän laskutusperiaatteistani. Ainakin voisi tsekata millainen lasku on tulossa ensi syksyllä. En ollut tietysti ennakkoarviossa ottanut huomioon että marraskuusta - toukokuhun paahtaa 1 patteri täysillä ympäri vuorokauden. Tein viime syksyllä 2 vuoden kiinteän sopimuksen.

 Kova lumi on myös katkaissut puita. Tästä kauniista puusta olen vuoden aikaan julkaisssut aika monta kuvaa. Ei enää ole yhtä mahtava...



Nyt saunaan, huomenna töihin ja tiistaista - lauantaihin Milanoon Huonekalu- ja designmessulle. Ihanaa.

Pikakäynti Billnäsissä

Kävin tänään hakemassa puuuhellani. Miten niin kaunis esine voikaan aiheuttaa niin paljon päänvaivaa..

Tai oikeastaan talvi ja runsas lumihan sen teki. Olin vaan niin tohkeissani etten muistanut kuvata lainkaan tämän päivän hellanhakuretkeä. Muistutukseksi siis että tämän kaunottaren 1800 luvun lopulta hain ;

En ostanut Rakennusapteekista,  vaan jo viime syksynä intohimoiselta keräilijältä.

Ystävättären kanssa kaunotar haettiin tänään klo 16.00. Myyjä oli joutunut tilamaan aurauksen, kaverin ja nelivetoavolava-auton jotta hella saataisiin pois sieltä pellon keskellä sijaitsevasta talosta. 

Kaikki meni hyvin, hella on nyt autoni takakontissa ja huomenna matka Kääpälään alkaa. Hella vaan  painaa aika paljon. Minulta meni selkä viime keskiviikkona kun kannoin tätä "spångia" pitkin kyläläisen kanssa sähköuunini sisään. Ja tämä valurautainen  olisi saatava talon sisään jollain ihmeen konstilla huomenna tai sunnuntaina.

Spång on siis ruotsiksi se puinen liuska .

Kielitaitoni karttumiseksi voisi joku  kommentteihin lisätä tämän vekottimen suomenkielinen nimi. Tiedän tiedän, vekotin on paljon pienempi laite, mutta härveli oli myös minusta väärä sana.

On tiilellä komea nimi

Tarkkasilmäinen kyläläinen huomasi että tiilellä on melkeinpä sama nimi kuin talon emännällä. Minä olen siis Vaenerberg ja eräs nuoruuden kaveri kutsuu minut edelleen nimellä Titca ( tätä ei kyläläinen tiennyt) . Ei monta kirjainta mennyt väärin tiilitilauksessa.

Hellan  ( 120 kg noin) sisään kantaminen voi osoittautua aikamoiseksi haasteeksi koska piha on siis tämän näköinen enkä pääse autolla enää lähelle ovea:

Laastin tekoa varten muurari lämmittää veden tässä astiassa .

Ymmärtääkseni tilanne ei ole ihan näin primitiivinen, "kattilan" alle tulee kaasukeitin.

Rahan menoa ei voi estää

Siksi pitää iskeä kun löytää. Ostin jo yli kolmekymmentä vuotta sitten ekan kirpputorihuonekaluni, kauniin kirjahyllyn. Käyn täysin epäsäännöllisesti kirppareissa. Onnistuin syksyllä löytämään Lähetystorilta 2 tosi mukavaa nojatuolia. 45 e /kpl ja ainostaan kangas vähän nuhjuinen. Mutta jousitukset ja runko napakassa  100 % kunnossa. Näissä on niin hyvä istua.



Ja natoni kanssa kävin kirppareilla Riihimäellä toissa viikonloppuna ja tässä nyt kuva niistä hillopurkeista:

Vetoisuus 2,5 dl Niitä oli 13 kpl ja 12 niistä alkuperäislaatikossakin. Tällä hetkellä ne koristavat kämppäni avohyllyä, täynnä sahraminkukkaa, paprikajauhetta, kuvattua karpaloita, erilaisia pähkinöitä jne jne. Nyt veroehdotusta tarkistamaan...

Jippii..pieni positiviinen yllätys. Rahat tulevat joulukuussa. Ehkä saan talvella 2012 sitten  muurattua keittiöön kaminan tai sitten kunnostan kaivon keväällä 2012. Ennen olisin lähtenyt matkalle jonnekin sillä rahalla. Niin se maailma muuttuu, veikkoseni.

Sen pituinen se tältä illalta.

Kevät toi, kevät toi muurarin..

Oikein hymyilyttää täällä nojatuolissani kun aloitan tämän kirjoitukseni. Talven selkä taisi taittua viikonloppuna.

Koska siitä ei voinut olla varma olin joutunut kyläläiset taas pyytämään apuun. Tie taloni edessä oli aivan polanteinen( täynnä polannetta) ja kuormauto tulossa painavaa tavaraa tuomaan. Tavarat tulivat aprillipäivänä kun itse vietin viikonlopun Vuokatilla kahden ystävättären kanssa. Tämän viikonlopun jälkeen kaverit eivät enää minua näe Hesan läheisyydessä viikonloppuisin kuin satunnaisesti.

Tavaraa taas piha täynnä.

Toinen naapuri riensi apuun kun toinen ei päässyt. Piha oli aurattu ja mäen polanne rikottu ja kuorman tuonut auto pääsi pihalle ja mäkeä ylös takaisin.

Toinen paikkakuntalainen toi valovirtaisen betonimyllyn sekä vesisäiliön ( näkyy myllyn takana)  muurarin käyttöön.

Armon kirvesmieheni, joka on niin omaaloitteinen, oli katolla käynyt lunta ja jäätä pudottamassa ja alkanut tellinkejä rakentamaan. Hän pelkäsi että jää tuhoaa ne tikapuut siellä. Lisäksi hän teki muotin muurarille.

Kun tähän asti oli tultu alkoi tietysti sataa vettä oikein kunnolla. Ja eilen maanantaina 5.4 päästiin seuraavaan vaiheeseen.

Uuden hellan alusta on valettu. Nyt sen pitää kuivua 13.4 asti jolloin muurari palaa asiaan.

Siinä välissä kirvesmiehellä on aika paljon hommia vintillä koska tulee uusi savupiippu hormistoineen.

Telineitä pitää rakentaa jotta muurari ja hänen hanslankarinsa (joka on talkootöissä ) voisivat ahkeroida siten ensi viikolla. Vintti on täysin rakentamaton ja valaistus aika heikko.

Tämä kuva on aika kaunis minusta.

Savupiippujämä  kuvassa on ison tuvan entinen.

Sekin jossain vaiheessa korjataan.

Mielenkiintoiset kielelliset haasteet.

Hyvämuistinen lukija varmaan muistaa viime kesän pönttöuunin purkausprojekti. Löytyy kesäkuussa 2010. Muurari kyseli kun tapasimme helmukuussa jotenkin siihen tapaan : Mitäs se pönttöuuni! Vastasin että sekin korjataan aikanaan ja kysyin olisiko mahdollista tehdä nyt samalla. Hän vastasti jollain lailla epämääräisesti : että katotaan.  Nojaa, koska ei sitä enemmän kommentoinut en tohtinut kysellä.

Olen tietysti kuullut  (viimeiksi tänään) että savolainen aina jättää vastuun kuulijalle.

Se siis tarkoittaa että minun pitää olla aktiivinen ja pitää keskustelu käynnissä. Ja huolehtia että päätös saadaan aikaan. Tämä on aika lailla eri tapa toimia kuin mihin olen tottunut. Kun on tottunut että kysyy ;sopiiko ja toinen kertoo sopiiko vai ei.  Töissä näitä savolaisia on ja aina vaan unohdan että se aukinainen lause ei tarkoita välttämättä että asia olisi jäänyt auki. Ei haittaa mitään mutta kun pitäisi muistaa että minun kuuluu toimia.

Sitä en ollut tehnyt.

Kirvesmies soitti perjantaina ja kertoi että muurari oli häneltä kysynyt : "siitä pönttöuunista" . Todettiin että kysytään nyt voisiko tehdä. Muurari lupasi maanantaiksi tarkistaa ehtiikö tehdä samaan syssyyn ja antavansa samalla hinta-arvionsa. Maanantai tuli, ja päätin  että pönttöuuni kammariin tehdän nyt samaan projektiin. Rahani riittävät siihen.

JA se ihana kirvesmies kysyi että haluanko että hän ottaa ne vanhat peltikuoret puhdistettavaksi.

Tässä on kuoret kirvesmiehen talon ulkosalla jo.

Ja vähän ajan päästä näytti jo tältä:

Minun vastuulleni jää nyt luukkujen osto. Olisi kiva saada vähän vihjeitä mistä löydän hyvät. Ja mikä on kohtuullinen hinta? Onko jotain erikoista mitä minun pitäisi ottaa huomioon.

Muurarista ei tullut muita kuvia kuin tästä oikeasta kädestä ja vähän selästä.







Eiköhän tämä riitä tältä illalta. Huomenna illalla minun on ajettava edestakaisin Kääplään uunia ja keittotasoa viemään, koska ne eivät mahdu autooni samaan aikaan kuin se valurautauuni. Sen haen perjantaina Länsi-Suomesta ja vien lauantaina Peuhuun.

Uudet sanat joita olen oppinut tänä talvena ; polanne, valovirtainen. Molemmat vaativat aika monta tukilausetta jotta ymmärtäisin mitä minun piti selittää "pyyntöni" esitellessäni.

God natt. Nyt olen syönyt puolikkaan suoklaalevyn;  Maraboun uuttaa ihanaa suklaata Premium 70 % Cocoa  Sea Salt  Pecan. Tautisen hyvää. Rakastan tummaa suklaata enkä voi maitosuklaata syödä. Tämä ei ole maksettu vaan  täysin syöty mainos.