Salaojat - osa 2 jos WELHO suo

Pepen iloiseen namaan jäimme viime viikolla roikkumaan....jos muistatte. Ja alla veikeä Eeva jonka ansioksi voidaan siis laskea että omistan Peuhun. Alla oleva daami hankki sen kansankoulun johon meni muuttolaatikoita purkamaan heinäkuussa 2009.

 

Ja Eevan hieno poseerauskuva meinasi jäädä pois. Tämän esityksen  jälkeen komensin hänet keittiöön 

kattamaan kauniista ja lämmittämään lounaamme joka oli australialainen lammaspata. Erittäin maukas sellainen muuten. 3 tuntia ensin uunissa ja sitten yön yli puuhellan uunin jälkilämmössa. Jävlars gott och helpoin lammaspata ikinä.

Alla näkyy tarkastusluukku sekä mihin sitten aikoinaan liitetään räystään sadevesiputki. Sitä työtä vaan ei voinut tehdä nyt. Pärjään hyvin vesisaaveilla talon nurkilla kunnes viemäröintityöt tehdään kun joskus vedän vedet sisään taloon. Kuten ehkä muistatte kevään vaiheista minulla on kaikki vesi-. ja viemäriputket asennettuna lattian alla. Mutta jos terveenä saa olla niin vedet kannetaan vielä muutaman vuoden aikana taloon.

Täyttö ja valmista.

Olette nyt aika lailla reaaliajassa.  Talkooiden jälkeen kahtena päivänä kävimme Anteron vähän vähentämässä sitä sepeliä ja loppuprofiloinnit tehtiin vielä pihalle. Mutta en nyt löydä kameraani joten kuvat tulevat joskus , ehkä.

Viime viikon ja tämän viikon viikonloppuina olen taas tyhjentänyt  kaikki kamat asuinpuolesta ja kantanut ne tupaan. Olen niin naatti ja koko vartalo särkee.

Runsaan viikon päästä kirvesmies tulee taas sisään ja repii tapetit ja pinkopahvit pois, tarkistaa hirret ja korjaa tarvittaessa. Seuraavalla viikolla sähkömies asentaa  Renovan uusvanhat valkoiset pistorasiat ja katkaisimet. Sen jälkeen kirvesmies asentaa hengittävät kuitulevyt eristeeksi tarvittaviin kohtiin siten että kaikki sähkötyöt on piillotettuna missä se vaan on mahdollista.

Joulukuussa vien Helsingin asunnostani Peuhun arvoiset huonekalut sinne???   Miksi?

KOSKA olen myynyt Lauttasaaren kämppäni. Kauppakirja allekirjoitetaan keskiviikkona 27.10 . Olen kaiken tämän hässäkän keskellä  myynyt asuntoni,  tehnyt hirmuisesti työtä työpaikallani joka on ssama vanha iittala , ja myös kahden viikon aikana etsinyt itselleni uuden kämpän. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia mulla. Nyt pyykkiä ripustamaan ja keskittymään ihanaan Toscaan jonka tarjoaa meille juuri nyt YLEN TEEMA. Toscana Karita Mattila . Alkoi 20.10 eli hyvin ehditte vielä mukaan.

Salaojaputken tekoa - talkoohengissä

Jos tämä pirskatin linja suostuu toimimaan niin täältä pese vaikka olen istunut koneen edessä aamu kahdeksasta eli yli 12 tuntia jo. Selkäkin meni jo jumiin..

8 lokakuuta Peuhulla oli  ensimmäiset talkoot

Edellisenä viikonloppuna kun lähdin niin piha näytti tältä.

Ja kun saavuin torstaina iltaa ennen talkoita oli jo kaivettu oja. Taas se ihana Antero.

Ja  se ikiliikkuja Pepe oli hankkinut sepelit minulle. Ilman häntä olisi pidetty salaojatalkoita ilman suodatinkangasta, tarkastusluukkua ja sepeleitä. Antero oli myös tuonut hiekkaa.

Kaikki oli valmista perjantaina aamulla ja tuli hieno päivä. Kello kymmenen aloitimme. Jos joku lukija epäilee suomen eläkeläisiä ja heidän osaamista niin kerronpa että talkoihin osallistuivat  6 aikuista joista 4 eläkeläistä. Jäin nuorimpana muiden jalkoihin.  

Aloitimme penellä sepelikerooksella ojan pohjaan ja Pirjo laipoi. Ei saanut tulla liikaakaan.

                                                     Ja Pepe oli hyvä pomo ja opettaja.

                                               Pepe, Aimo ja taustalla Valtteri ahkeroivat.

                                  Paketoimisvaihe:

  Ahkera Pepe, joka todella osaa kaiken ja tietää hirmuisen paljon. Eikä osaa sanoa ei, eli pitää olla varovainen ettei pyydä apua liian usein tällaiselta ihmiseltä.

Pitää lopettaa nyt koska taaskaan netti ei suostu lataamaan kuvia.

EN suostunut nostaman tehoa 10 Megasta kolmeenkymmeneen ja sen jälkeen WELHO rankaisee oikuttelemalla. Ajattelin että hyvin on toiminut 10 Megaa jo toista vuotta  ja jatkoin sillä MUTTA kun laskutussumma pieneni niin varmaan pieneni tehotkin! Ainakin siltä vaikuttaa koska ei ole ikinä ollut ongelmia ennen. GOD NATT. Sablars Welho. Mutta saittepa cliffhangerin taas...

Titen kasvimaalla ..rikkaruohon alla ....

Kasvimaanihan onnistui aika hyvin istutuslaatikoiden osalta.  Sipulit, porkkanat, punajuuret ja perunat  sen sijaan pistivät aika lailla hanttiin. Laitoin maahan kai toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Kastelin jokainen ilta, koska minulla ja naapuritalolla taitaa olla ainoat kaivot joissa on riittänyt vettä koko kuivan kesän. Kääpälän kylässä useampi talo kärsii edelleen vedenpuutteestä. Itä-Suomessa ei ole satanut juuri mitään juhannuksen jälkeen. Naapurin emäntä kertoi että vettä on aina riittänyt koska on useita lähteitä talojemme lähistöllä. Rengaskaivosmies katseli karttaa ja luontoa ja sanoi minulle jo viime vuonna on kaivo on hyvässä paikassa, suoraan lähdesuonen reitillä.

ELi tuhlasin vettä ja tämä oli tulos. Voin kai olla ylpeä siitä että että nämä syntyi vajaassa kolmessa kuukaudessa ja ..

ainakin porkkana oli pitempi kuin tulitikku.

Perunaa istutin 9 kiloa ja satoa tuli 2 kiloa. Lienee huonousennätys. Mutta ne harvat jotka sitten tulivat olivat kanamunan kokoiset, ainakin puolet niistä. Naapurin isäntä, joka on entinen perunanviljelijä valitti että heidän satonsa epäonnistui ja kehui että minun perunani olivat hienomman näköiset. Kuvassa olevat tuotokset on nostettu maasta  21.8. Pottuja olin siis  kasvattanut  helatorstaista lähtien ja piti olla aikainen lajike!!

Pottuja olisi ehkä tullut enemmänkin mutta kun syyskuun lopulla tuli yllättävä hallayö  varret paleltuivat. En muistanut mennä nostamaan perunoitani, ja parin viikon päästä rikkaruoho oli ottanut ylivallan koko perunapellosta. En millään enää löytänyt niitä varsia eli paikkoja mihin olin istuttanut perunat. Nojaa, tämä oli hyvä opetus ensi vuodeksi. Pitää vaihtaa paikkaa, pitä kuupata ja pitää ehkä edes kerran  käydä rikkaruhoja kitkemässä. Oli nyt vaan  liian kuumaa. JA yhtenä päivänä myös aika savuista , Venäjän metsäpalot olivat aika lähellä.

Mutta yllätys oli suuri kun jo kolme viikkoa myöhemmin onnistuin nostamaan tämän kokoisia porkkanoita maasta:

Lisää kuvateksti

Lienevät niitä oikeita babyporkkanoita. Pitää varmaan ottaa yhteyttä APETIT - babyporkkanatuotepäälliköön kun on kerran tällainen tähtiviljelijä syttynyt.

Viime viikolla valmistelin paikkoja talvea varten ja kävin repäisemässä viimeisiä porkkanoita maasta. Suurin osa halusivat jäädä talvehtimaan koska "blasti" katkesi. Se oli niin surkea ja ohut että minun piti kaivaa porkkanat ylös pikkuisella puutarhalapiolla. Sillon tietysti osa porkkanoista katkesi kun en enää nähnyt missä ne olivat olleet. Mutta minussa on ainekset kuitenkin luottoviljelijäksi:

Kasvokuorinta minulle ja kaavinta pihalleni

Kevään suuret perusparannustyöt vaativat jälihoitoa. Ja kuiva kesä vaati kasvoillani veronsa. Olin toissa viikolla Helsinki Day Spassa aroomikasvohoidossa. Oli ihanaa. Ja heti perään  pihani joutui taas kauhakuormurin kynsiin. Jälki ei ole vielä erityisen ihana mutta suunta on hyvä.

Tältä näytti kuin ekan kerran  Peuhun  näin.

Ja syyskuun lopulla näytti tältä:

 Kannatta tarkkailla maan korkeutta yllä  ja verrata alla olevaan. Olemme aika lailla laskeneetpihan ja koko profiili on muutettu.

Huomaat että kuistin al laolecva sikkeli ei näkynyt lainkaan. Maa oli niin korkealla ja kaikki vedet
valuivat suoraan kuistin alle. Niin ei enää tapahdu.

Liiterin jemmoista

Vihdoin on aika tullut kertoa liiterin siivoamisesta. Sääli ettei minulla ole kuvia siitä missä kunnossa se oli kun aloitimme. Mutta tavaraa ja roinaa oli yllin kyllin. Ahkera Max ja hänen yhtä ahkera siippansa Saara ja meikäläinen siis aloittivat tyhjentäminen. Oli kaatopaikkapino, säilytettävät, poltettava roskaa ja polttopuita.  Vähän sikin sokin mutta homma ei vaikuttanut lainkaan lohduttomalta.

Naamasuojat tulivat tarpeeseen koska pölyä oli paljon. Tällaisia kuormia vietiin aika paljon ja siinä välissä vein jäteasemalle 2 kuormaa. Jäteasema on kyllä taivaan lahja. Kunhan vaan saataisi kaikki suomalaiset sitä tajuamaan. Veloitustaso on aivan kohtuullinen ja luulen että asiasta voi vähän neuvotellakin jos tiukkaa tekee. Sitten on myös niitä idiootteja jotka vievät kamaa jäteasemalle ja sitten tuovat kotiin toisten jätöksiä. Sellainen idiootti oli tietysti allekirjoittanut. Mutta kun  joku rouva toi aivan iskemättömiä saviruukkuja,alusvateja ja pari isompaa kauniisti kulunuttakin ruukkua. Ja hän sattui tuleman juuri kun minä tyhjensin oman kuormani.

Takanurkasta löytyi hassu seinä joka oli kasattu vanhoista ovista, puuritilöistä ja levyista. Kaikki oli kiinnitetty rautalangalla Max sinnikkäästi purki sen. Ennen tätä vaihetta meille oli tietysti tullut joku pikku kränää ja kaikki lattialla viruvat kamat lensivät Maxin kiukunpuuskassa seinämä taakse. Te jotka tunnette minut, tiedätte että olen edelleen yhtä tulinen kuin ennen ( melkein, kyllä vanhakin väljähtyy) ja sellainen on poikanikin. Hauskaa. Arvostan enemmän reaktioita kuin hiljaisuutta. Joten purkuvaiheessa piti ensin poimia pois kaikki joka kiukussa lensi kamojen päälle. Vitsailtiin että on hyvää kun joku huolehtii ettei työ lopu kesken.

Vanha kaunis kirkkorekeeni. Vain hevonen puuttuu. Ensi keväänä tämä tervataan. Kuvasta löydät niitä saviruukkujakin.

Max nosti kirkkoreen tielle.
Itse halusin vielä nähdä millainen pohja siinä liiterissä on joten veimme kaikki vanhat heinätkin pois. Ei rotanpesiä eikä hiirenpesiä. Reen penkin alta löyty lehti vuodelta 1979. Eli luultavasti ainakin 30 vuotta reki on siellä piilossa ollut. Sen jälkeen hiekoitimme lattian ja rakensimme uuden välipohjan niistä ritilöistä ja edessä oli sitten enää vaan kaikkien polttopuiden pinoaminen.

Muihin löytöihin kuului maitokärry, 3 silakkalaatikkoa, heinäseipäitä, ja erilaisia työvälineitä kuten kuokkia ja heinätyöhön liittyviä "jättilöisen haarukoita". En osaa sitä sanaa suomeksi.


Sen pituinen se. Nyt nukkumaan. Nousin aikaisin koska olen lähtenyt maanantaisin aamulla Kääpälästä suoraa töihin.

Välipuheenvuoro kotipuutarhasta

Pakko aloittaa lempikukallani. Vanha perinnekasvi malva joka on aivan villiintynytg talon etelänpuolella. 

j

Edellisessä blogissa oli kuvia alkukesän vaiheista eikä teidän tarvitse odottaa satoa yhtä kauan kuin minä. 

 

Tarkkasilämäinen huomaa että pinaatti kukki ja kokenut voi arvata että salaatti rupesi mätänemään kun en osannut harventaa tarpeeksi. Mutta opin paljon.  Tämä sentään näyttää menestystarinalta mutta jonain päivänä paljastan  vielä juuresatoni ja se on aika yllättävä. 

Ukko tuli vihdoin talooni.

Seurallisena ihmisenä pitää keksiä syitä juhlaan ja sellainenhan löytyi kun ukko tuli taloon. Ensin hankin jääkaappi/pakastimen, sitten kutsuin lähimmät ihmiset kylmiä juomia nauttimaan ja sitten ukko saapui. Oli kyläläisten mielestä pakko keksiä nimi laitteelle ja koska pakkasesta on lyhty matka pakkasukkooon ja emäntä sinkku niin pakastimeni nimi on nyt sitten Ukko. 

Erös vieras oli tehnyt aika funktionaalisen lahjan . On ollut viime aikoina paljon käyttöä. Ihmetikkuja jotka syttyvät helposti ja palavat hitaasti, hitaasti.

 

Valitettavasti on nyt pakko mennä nukkumaan. Aikainen herätys työmatkan vuoksi. Se cliffhanger " mitä löysimme liiteristä" siirrettiin nyt seuraavaan kertaan.

Hiki hatussa tehtiin mahdollisimman vähän

Korjausurakan ekan vaiheen jälkeen piha oli tietysti täynnä romuja jotka hitaasti katosivat sieltä.Jätesäkkejä täynnä sahanpurua, kaatopaikkajätettä, kasoja jossa oli polttopuuta eri muodoissa, sekä ylimääräiset puutavarat. 4 erikokoista kasaa hiekkaa. Kaikki piti "inventoida", lajitella, tarjota naapureille, kuljettaa tai kantaa vajaan tai muuten vaan siirtää ( esim hiekat) toiseen paikaan, polttaa, viedä kaatopaikalle jne. jne.  Voin ylpeänä todeta etten nähtävästi ota paljoakaan stressiä tekemättömistä töistä. Sen verran kauan kesti ennenkuin viimeiset kasat olivat kadonneet. Pari "kannustavaa" huomatustakin tuli kyläläisiltä.

Jäin kesälomalle jo ennen jussia ja heti tuli lämmintä. Peuhu-taloni sijaitsee hyvin lähellä Uttia jossa oli lomani aikana 44 hellepäivää  ja lomani kesti 6½ viikkoa. Eli sellainen kesäloma.

Kanna nyt sellaisissa olosuhteissa painavia taakkoja. Ja myönnettävä on että astmani ja tuntemattomat allergiat vaivasivat aika alailla kunnes löysin oikean tason lääkitykselleni. Ja opin imppaamaan oikealla tavalla inhalaattorista. Nämä taudit rajiottavat kyllä ainakin vielä omaa työntekoani; pölyiset hommat ovat aika hankalat.

Mutta slackerkin lakkaa joskus löysäilemästä ja eräänä päivänä päätin että nyt on aika viileätä m ainoastaan 25 astetta. Nyt annan hiekkakasoille kyyytiä.
Talon edessä oli 2 kasaa ja talon takan 2. Ellette ole hiekkaa paljon lapioineet elämässänne ja siirtäneet sitä yksin kottikärryllä paikasta toiseen vinoa , kumpareista ja alaspäin viettävää alustaa pitkin työntäen, ette tajuja miten pirskatin hankala homma oli. JA se viileys; 5 minuutin päässä oli niin hikinen kun ihminen vaan olla voi.

Eka kuorma kaatui pari metriä ennen määränpäätä. Voi että ...
Sen jälkeen tein testikuorman ja laskin kuinka monta lapiollista jaksan vaivatta työntää. Se oli sitten 30 lapiollista/ kärry. Lapiona Fiskarsin mainio kevyt lapio jossa terävä kärki. On muuten hyvä lapio ja tarpeeksi kevyt.

Mutta tein työt. Talon takan olevat kasat ovat edelleen siellä. Nehän eivät näy tielle päin.

Miniäni Saara innostui roskien kuljettamisesta eräänä päivänä. 

  

Hänellä on tekniikka hallussa. Teimme pellolle ison kokon  ja piti vaan odottaa vähän huonompaa säätä. Sitähän ei tullut ja elokuun puoleen väliin asti oli vielä polttaminen kielletty. Alkoi saataa vasta pari viikkoa sitten Kääpälässä ja nyt saisi vihdoin polttaa. Sitä en uskalla ilman kokeneempia tehdä.

Puutarhassakin on valtava kokkokasa. Max ja Saara ovat todella ahkerasti tehneet työtä ja aloittivat puutarhan vuotuisen raivaamisen innolla. Saara purkaa kyllä vesuria käyttäen vuoden turhautumiset.

                                                  Itse perustin pienen kotipuutarhan. 

En ollut tajunnut ennen tätä kuvaa miten kaunis on kasvimaa  jossa ei kasvaa mitään. Ei planttuja eikä rikkaruohoja.
Ne laatikot eivät ole Kekkilän 69 euroiset laatikot vaan vanhoja lavakauluksia joita nätisti kinusin eräältä varastopomolta. Ne suhteet,  ne suhteet. Verkoistoituminen on tärkeä asia.

Sijoitin ne kaulukset pellolle, alle "jordduk" ( mustaa peitekangasta) ja sitten vaan Kekkilän multaa 2 - 3 pussia /laatikko. Ystävättäreni Eeva haukkui maasta taivaaseen; "Mikset käytä tätä hienoa peltoa". Naapuri Liisa 83 v. ja Eila 74 v. olivat sitä mieltä että olin fiksu. Ei rikkaruohoja ja nopeasti lämmintä. Liisa ja Eila ovat fiksuja naisia.  Ja minä siis myös ellen sitä jo kerran maininnut.

Tämä idea oli varastettu mainiosta kirjasta Köksträdgården ( ny utgåva) by Lena Israelsson. Ostin jo vuosi sitten Malmöstä. Maksoi 150 kruunua. Halusin tilata toisen Akateemiseen; olisi maksanut 48 euroa. Jöi muuten ostamatta.

                    Ja lavakaulusten ympärillä kesä kukki.

Sen pituinen se. Ehkä seuraavalla kerralla kerron mitä löysimme vajaasta. Muutama kerta innostuimme tehokkaiksi. Muuten minun asentoni oli useimmiten tämä:

Kääpälän näkymättömät hyvät haltijat

Kääpälän kylässä tapahtuu koko ajan pieniä ja suuria ihmeitä.

Eräänä päivänä joku  oli käynyt pikku harmeja korjaamaassa; vajan ovea ei millään helposti saanut auki. Maata ja multaa oli pakkaantunut talven aikana ovea vastaan eikä ovi millään rullaantunut auki.
Mutta - eräänä päivänä joku oli käynyt vähän kaivamassa maata ja oven alapuoli oli sahattu hienosti  suoraksi.
Ovi toimi taas.

Seuraavana päivänä kiitin väärää miestä. Minun tietämättä hän sitten  kävi katsomassa mistä höpisin ja huomasi silloin että ovenkahvan kohdalla oleva lankku oli ihan laho eikä kahvakaan ollut hääppöinen. Joten kun seuraavan kerran ilmestyin paikalle:

Ihmeellistä.

Kesäloman jälkeen olen viettänyt kaikki viikonloput tietysti Kääpälässä. Eräänä perjantaina saavuin paratiisiini ja mitä olikaan ilmestynyt: OMA PARKKIPAIKKA!!

Tässä kohdassa ( vajaa vastapäätä toisella puolella tietä)  oli ennen iso kasa hienoa hiekkaa, eli se hiekka joka oli lattioiden alla vielä viime talvena. Naapurini oli käynyt tamppaamassa sitä sekä tuonut vähän järeämpää hiekkaa ja tampannut lisää. Nyt on kaksi hienoa parkkipaikkaa ja vanha paikka on nyt osaa kaunista maisemaa. ( tulevaa kaunista maisemaa , see below).