Hiki hatussa tehtiin mahdollisimman vähän

Korjausurakan ekan vaiheen jälkeen piha oli tietysti täynnä romuja jotka hitaasti katosivat sieltä.Jätesäkkejä täynnä sahanpurua, kaatopaikkajätettä, kasoja jossa oli polttopuuta eri muodoissa, sekä ylimääräiset puutavarat. 4 erikokoista kasaa hiekkaa. Kaikki piti "inventoida", lajitella, tarjota naapureille, kuljettaa tai kantaa vajaan tai muuten vaan siirtää ( esim hiekat) toiseen paikaan, polttaa, viedä kaatopaikalle jne. jne.  Voin ylpeänä todeta etten nähtävästi ota paljoakaan stressiä tekemättömistä töistä. Sen verran kauan kesti ennenkuin viimeiset kasat olivat kadonneet. Pari "kannustavaa" huomatustakin tuli kyläläisiltä.

Jäin kesälomalle jo ennen jussia ja heti tuli lämmintä. Peuhu-taloni sijaitsee hyvin lähellä Uttia jossa oli lomani aikana 44 hellepäivää  ja lomani kesti 6½ viikkoa. Eli sellainen kesäloma.

Kanna nyt sellaisissa olosuhteissa painavia taakkoja. Ja myönnettävä on että astmani ja tuntemattomat allergiat vaivasivat aika alailla kunnes löysin oikean tason lääkitykselleni. Ja opin imppaamaan oikealla tavalla inhalaattorista. Nämä taudit rajiottavat kyllä ainakin vielä omaa työntekoani; pölyiset hommat ovat aika hankalat.

Mutta slackerkin lakkaa joskus löysäilemästä ja eräänä päivänä päätin että nyt on aika viileätä m ainoastaan 25 astetta. Nyt annan hiekkakasoille kyyytiä.
Talon edessä oli 2 kasaa ja talon takan 2. Ellette ole hiekkaa paljon lapioineet elämässänne ja siirtäneet sitä yksin kottikärryllä paikasta toiseen vinoa , kumpareista ja alaspäin viettävää alustaa pitkin työntäen, ette tajuja miten pirskatin hankala homma oli. JA se viileys; 5 minuutin päässä oli niin hikinen kun ihminen vaan olla voi.

Eka kuorma kaatui pari metriä ennen määränpäätä. Voi että ...
Sen jälkeen tein testikuorman ja laskin kuinka monta lapiollista jaksan vaivatta työntää. Se oli sitten 30 lapiollista/ kärry. Lapiona Fiskarsin mainio kevyt lapio jossa terävä kärki. On muuten hyvä lapio ja tarpeeksi kevyt.

Mutta tein työt. Talon takan olevat kasat ovat edelleen siellä. Nehän eivät näy tielle päin.

Miniäni Saara innostui roskien kuljettamisesta eräänä päivänä. 

  

Hänellä on tekniikka hallussa. Teimme pellolle ison kokon  ja piti vaan odottaa vähän huonompaa säätä. Sitähän ei tullut ja elokuun puoleen väliin asti oli vielä polttaminen kielletty. Alkoi saataa vasta pari viikkoa sitten Kääpälässä ja nyt saisi vihdoin polttaa. Sitä en uskalla ilman kokeneempia tehdä.

Puutarhassakin on valtava kokkokasa. Max ja Saara ovat todella ahkerasti tehneet työtä ja aloittivat puutarhan vuotuisen raivaamisen innolla. Saara purkaa kyllä vesuria käyttäen vuoden turhautumiset.

                                                  Itse perustin pienen kotipuutarhan. 

En ollut tajunnut ennen tätä kuvaa miten kaunis on kasvimaa  jossa ei kasvaa mitään. Ei planttuja eikä rikkaruohoja.
Ne laatikot eivät ole Kekkilän 69 euroiset laatikot vaan vanhoja lavakauluksia joita nätisti kinusin eräältä varastopomolta. Ne suhteet,  ne suhteet. Verkoistoituminen on tärkeä asia.

Sijoitin ne kaulukset pellolle, alle "jordduk" ( mustaa peitekangasta) ja sitten vaan Kekkilän multaa 2 - 3 pussia /laatikko. Ystävättäreni Eeva haukkui maasta taivaaseen; "Mikset käytä tätä hienoa peltoa". Naapuri Liisa 83 v. ja Eila 74 v. olivat sitä mieltä että olin fiksu. Ei rikkaruohoja ja nopeasti lämmintä. Liisa ja Eila ovat fiksuja naisia.  Ja minä siis myös ellen sitä jo kerran maininnut.

Tämä idea oli varastettu mainiosta kirjasta Köksträdgården ( ny utgåva) by Lena Israelsson. Ostin jo vuosi sitten Malmöstä. Maksoi 150 kruunua. Halusin tilata toisen Akateemiseen; olisi maksanut 48 euroa. Jöi muuten ostamatta.

                    Ja lavakaulusten ympärillä kesä kukki.

Sen pituinen se. Ehkä seuraavalla kerralla kerron mitä löysimme vajaasta. Muutama kerta innostuimme tehokkaiksi. Muuten minun asentoni oli useimmiten tämä: