Ikkunaremppa siirtyi hetkeksi vintille

Ison tuvan karminkorjaukset etenevät naapurin tahdissa. Hilja hyvää tulee, todella hyvää. Ja on kyllä hyvää että lähistöllä on joku joka jotain osaa. Olin viikolla töissä ja rapujuhlissa ja palasin lauantaina taas työmaalleni. Takakontissa oli kaksi yläkerran ikkunaa. Yhden toin toissa viikolla jo.  Tänään aamulla ihmettelin miksi pihalla oli niin paljon muovipaloja. Pieni kierros ja syylliseksi paljastui länsi-ikkuna ja erittäin kova tuuli heti kylmien pakkassäiden jälkeen. Pahan näköistä jälkeä oli syntynyt. Onneksi ei ollut satanut vettä.

Koska kätevä naapuri oli Pietarissa käymässä päätin itse korjata jäljet. Vintille ei ole mitään rappusia vielä pitkään aikaan. Hain tikkaat ulkoa ja ensin olisi sitten saatava vinttiluukku auki. Naapurinihan sen rakensi keväällä. Se vaan on niin korkealla ettei aukea jos seison lattialla. 
Kuistin nurkassa valitettavasti löytyy sitä sun tätä edelleen ja päätin avata luukun irtovarrella. Luukku aukesi vähän ja tippui tietysti alas, siten että varsi jäi jumiin. Ei hätää, niitä romppeitahan siinä nurkissa oli ja otin käyttöön sitten harjan. Hienosti aukesi, nopeasti sulkeutui ja jumissa oli jo kaksi vartta. Vähän hihitti ja otin kuvan. Että osaakin olla taitamaton.

 Koska nurkasta tavaraa löytyy otin seuraavaksi sinipiian. Varovasti painoin luukkua ja etteikö vaan ne kaksi muuta vartta tippunut alas, luukku pamahti kiinni ja sinipiika oli siinä jumissa.

  Nyt nauratti jo ihan kunnolla. Mulla ei ole täällä ikinä tylsää. Joko on vaan yleensä hauskaa ja kivaa tai sitten hauskuutan itseäni torveiluillani 

Totesin, että nyt on vaan pakko virittää tikkaat. En niitä käyttänyt heti, koska ne ovat liian pitkät. Mutta kun laitoin ne vinoon, niin että saivat tukea vastapuolen lattialistasta, pääsin ylös ja luukku aukesi. Ja Sinipiika tippui ryminällä alas ja vei mukaansa sitä sun tätä pöydältä. Mitään ei mennyt rikki. 

Tihkusade lakkasi ja päätinkin äkkiä kantaa puita saunaan ja sisään. Sinä aikana naapurikin ilmestyi pihalleni. Olivatkin olleet kotona. Mikä onni. Kerroin huoleni ja hän kertoi että tiesi: "Oli kova myrsky. Onko sinulla ikkunoita?" Nyökkäilin ja herra ryhtyi hommiin. 

Ikkunat ja me vintille ja eka ikkuna oli parissa minuutissa paikallaan. 

 

Koska vintti on rakentamaton siinä ei ole edes kunnon ikkunakarmia. Siksi oli aika helppo asentaa ikkuna paikalleen. 

Seuraavaksi oli etupihan ikkunan vuoro. Kas, hetkessä paikallaan.

 

Ja lopuksi itäikkuna. Siinä oli vähän enemmän hommia. Se edellinen oli palon jälkeen väsätty paikalleen ja olin nyt teettänyt vähän isomman ikkunan ja samanlaisen kuin länsipäädyssä oli. Ei se ihan aukkoon mahtunut. Vähän piti veistää. 

Sehän herralta sujuu kirveellä. 

 Kymmenen minuuttia myöhemmin:

Ensi keväänä tuli pieni nosturi ja poistamme antennin, maalaamme ulkolistat ja samalla putsaan eteläpuolen rännejä. En millään tikkailla yllä niihin. Talo on rakennettu rinteeseen ja sadekourut ovat niin kamalan korkealla. 

Koska jäteauto tulee huomenna ja roskis oli melkein tyhjä päätin lopuksi vielä tehdä isku vanhan saunan jäteläjään. Olen kyllä hirmuisen onnellinen että meillä on nykyään toimiva jätteenkeräyssysteemi jota suurin osa ihmisistä kunnioittaa. Saunarakennuksen liiteristä kun löytyy kaikki maan ja taivaan väliltä - jätteen muodossa. Ymmärrän hyvin ettei ennen kaikkea viety roskikseen eikä kaikilla ollut  rahaa. Mutta kun löytyy niitä diabetesruiskuja sieltä sun täältä. Hirvittää!  Hyvä puoli on, että viili- ja jogurttipurkit on pinottu siististi sisäkkäin ja laitettu muovipussiin. Nopeuttaa paljon keräämistä. Ison jätesäkin tavaraa sain pois sieltä. Ei näy missään että sieltä olisi jotain kadonnut. Sigh!