Osa teistä muistaa ehkä kun lupasin vuosi sitten että nyt muuttuu tahti. Tavaraa on liikaa ja innoittajana oli YLE:n esittämä
dokumenttielokuva. Täältä löydät postaukseni aiheesta 27.12.2013.
Miten sitten on mennyt?
Tammikuun
ekana päivänä kirjoitin että olen jo neljä tuntia luopunut tavaroista
ja listalla on kymmenen esinettä. Eli nihkeä alku oli.
Loin sitten itselleni omat säännöt. Vaatteet
ja lehdet eivät kelpaa listalle. Liian helppoa. Myös jouduin toteamaan
ettei ruoka kelpaa poismenevien listalle mutten myöskään laita niitä
eikä juomia sisään tulevien listalle.
Meikkejä, joita en enää käyttänyt, kelpasivat listalle.
Sain lahjaksi ihorasvoja, en laittanut listalle koska olisin muuten
joutunut ostamaan niitä. Eli ideana oli, että sen jonka käytän pois ei
vähennä varastoja, mutta korvaavat eivät kasvata sisään tulevien listaa.Turhat, joista luovun tai joita heitän, pääsevät listalle.
Seuranta
Seuranta on kiva kun mittarit ja seurantatyökalu
on kunnossa. Minulla oli 2 exeltaulukkoa. Toiseen dokumentoin jokaisen
esineen josta luovuin. Toiseen kirjasin jokaisen esineen, joka tuli
sisään elämääni. Ja perhana että niitä tuli. Vaikka niin taistelin
vastaan. Synttärit ja joulu tietysti vähän vaikutti. Mutta minulla on keräilytauti, joka ei helpolla lähde.
Toisalta olen hyvin ylepä siitä, että olen myynyt ja lahjoittanut edelleen hienojakin esineitä kokoelmistani ja tavaroistani.
Tilinpäätös.
Ulos
lähti 365 esinettä. Kun lista tuli täyteen oli vielä täytettävä toinen
lista. Sisään tuli 141 esinettä. Vuodessa! Sehän on jukuliste 0,38 esine
päivässä. Eli sellainen määrä lisää tavaroita oli saatava ulos.
Onnistuin siinäkin.
Ulos lähti lisää vielä 183 esinettä. Eli saldoksi jäi: -365 + 141 -183 = - 407 esinettä. Fanfaarit soivat. Hyvä minä.
Mutta miksi tuli niin paljon sisään?
Oli pakko sortata tämä liimakäpälän exeltaulukko ja tutkia mitä kaikkea tulikin sisään.
Suurin yhtenäinen luku on 23. 23 osaa Arabian punaraita -astiasto. Yritin olla ostamatta,
mutta vähän jäi tilanteeseen etten voinut kieltäytyä. Kaveri vaati,
että autan toista kaveria hädässä. Harvoin olen ollut niin sinnikkäästi
sanomassa ei, mutta hävisin. Eli hyväntekeväisyyttä, vaikka kirpaisi taulukossa enemmän kuin lompakossa.
14 juomalasia ostin kirpparilta. Sitten sain kirjoja, ostin kirppareilta lasisia vanhoja viilikulhoja, löysin puuttuvan Festivo-kynttiläjalan jne jne. Nopeasti on 141 esinettä kasassa.
Mistä sitten luovuin?
Paljon
annoin pois ja vähän möin. Tytär sai Annaleena Hakatien Kupla-lasit.
Karahvin ja yhden lasin möin. Möin Citterio 2000 aterimia. Vein
CD-levyjä kierrätyskesuksen. Hyviä kirjoja annoin eteenpäin kavereille
ja vein kirjaston vaihtovaunuun. Kierrätyskeskukseen vein toimivaa elektroniikka. 17 vanhaa sarjakuvalehteä -50 luvulta ( Tarzan ruotsiksi) annoin jouluaattona takaisin isän veljelle, kenen ne olivatkin olleet aikoinaan. Hän oli aika yllättynyt.
Kivi-
kynttilälyhtyjä olen antanut keräilijöille, Block-lampun tyttärelle,
toisen lampun ystävättärelle. Nappivalikoiman kävin läpi ja hienoja
nappeja noin 15 meni keräilijälle. Rumat uudet postikortit, turhat
luottokortit, jäsenkortit, surkeat kynät, ne menivät roskikseen.
Hienoja iittalan tuotteita möin parempiin koteihin.
Elämä rikkoi muutaman lasin ja lautasen. Lastenlapseni rummutti rikki salaattiottimet. Jne, jne.
Mitä sitten opin?
Ei
ole helppoa luopua. Mutta kun tavara löytää oikean uuden omistajan
tunne on sen mukainen. Olen paljon iloa levittänyt. Olen saanut
myydyistä tuotteista satoja euroja. Reippasti yli 500 euroa. En ole
dokumentoinut mutta 1000 e ei menyt rikki.
Opin
miettimään moneen kertaan ennenkuin ostin jotain. Tarvitsenko
todellakin? Monesti vastasin EN, mutta edelleen sorruin. Silti sisään
tulevien listalla on vaan yksi esine, josta ehkä luovun. Listalla on
myös kolmet uudet korvakorut. Joista tykkään. Yksi uusi käsilaukku.
Jonka ostin eilen 28.1.2 marimekon alennusmyynnisä. Ihana se on.
Miten tästä eteenpäin?
Päätin
jatkaa vuonna 2015. Mietin vielä, sallinko nyt vaatteet mukaan
listalle. Muuten jatkan samoilla sääännöillä. Maalla on paljon
pikkutavaraa josta vielä voin luopua. Osa on jo kerätty valmiiksi mutten
vaan löytänyt sopivaa kohdetta niille. Olen jo löytänyt ostajan
Citterio 96 alkuruokalusikoilleni. Eli uusi listaa syntyy pian.
Ihanaa uutta vuotta teille! Kiitos menneestä vuodesta. Ja kaikista kommenteista. Ja kannustuksesta. Olen kutenkin paljon laiskempi miltä näyttää.
Nauttikaamme vuodesta 2015!
Tämäpä kuullosti niin mielenkiintoiselta projektilta, että kiinnostaisi kokeilla itsekkin.
VastaaPoistaMukavaa tulevaa vuotta. Blogiasi on todella kiva seurata;)
Kiitos Hyvä Mieli palautteestasi. Päätin juuri että otan todella uuden 365 esineen kierroksen alkaen huomisesta. Hyvää uutta vuotta sinulle.
PoistaOnnitteluni!
VastaaPoistaOlet onnistunut luopumaan kauniista esineistäsi.
Mielestäni tavoitteena ei voi olla se, ettei mitään uutta saisi ostaa. Voi ostaa. Mutta samalla täytyy myös luopua.
Silloin säilyy tasapaino. Harmonia on se, jota tavoittelen myös vuonna 2015.
Hei Irene. Ensiksi kiitos sinulle vielä kerran että kirjoitan blogia. Se on sinun ja poikasi ansio. Tänään oli aamupalaveri ja uusi käsilaukku roikkui niin kaunina koukussa selkäni takana. Se on ihana, nahkainen ja punainen. Huomenna ensimmäinen esine uudelle 365 pääsee listalle. Annoin sen jo tänään. mutta kuuluu uuteen kotiin, joka valmistuu helmikuussa. Ja toki, meinaan ostaa kun tarvitsen. Kiitos tätä projektia luonnonmukainen jarru on nyt aina mukana. Ihanaa uutta vuotta teille kaikille.
VastaaPoista