Lehmänlantaa ja ouruvedet

On sitten tämäkin päivä koittanut.
Kyläläinen kertoo  illallisella että heillä on lavallinen lehmänlantaa pihalla.
Ja kurkkuni muodostaa  hassuja ääniä, huokaisen ihastuksesta  ja suuni sanoo: Voi ihanaa.!!
Pitää kai ruveta uskomaan johonkin korkeampaan tahoon. En jukulauta itse tätä reaktiota ohjannut.

Kyläkauppias täytti pyöreitä,  on kukitettu ja lahjottu. Tunnelmallista ja itkin vähän. Itken aika herkästi. Ja sitten naurettiin.

                                           
                                  Lumitilanne




Sentään vähenee



 Olin kahvitustilaisuudessa kertonut että lapetikkaani ovat irronneet katolta ja osittain tippuneet jo katolta. Ja että ne olivat lumikinon ansiosta vielä pystyssä. Joku kyläläinen oli jossain välissä käynyt nostamassa ne alas ettei satu vahinkoja jos lumi sulaa nopeasti. Että tällaista tässä kylässä. Kiitokset. Huomenna tai sunnuntaina tullaan kiinnittämään ne uudestaan.

Maitokärryt odottavat pumppua. Koska kuistin toisessakin nurkassa on paljon lunta ja kiinni jäättynyt kaatunut sireenin oksa pitää kiertää koko taloa. Sksi tarvitsen kärryt koska niin pitkää matkaa en jaksa pumppua kantaa.

 Opin myös uuden sanan "ouruvedet". Nyt vaan ehkä pääsi unohtumaan vähän mitä se tarkoitti. Luulen että se oli pintavedet. Että sana tuli esille siitä kun keskusteltiin kyläkaupassa saven tuomisesta kaivoni ympärille; jottei ouruvedet menisi kaivoon. Savet saan ehkä kesäkuun alussa. Nyt on minun vastuulla muistaa soittaa saven tuojalle.

Yritin päästä vajaani. Ei onnistunut ja siinä on kotti- ja maitokärryt. Toiset olisin tarvinnut jotta saisin pumpun alas kaivon luo. Liiterin ovi on tippunut kiskoilta ja maa on niin jäässä ettei se ovi liiku mihinkään.

Kuitenkin huomenna tulee myös kuistin korjatut ikkunat ja jos kaikki menee putkeen on kaksi miestä paikalla samaan aikaan ja saamme se nostetuksi takaisin kiskolle. Sain kuin sainkin ovirakosesta ongittu haravat ulos ja kerkesin kukkapenkin haravoimaan. Sitten ilmestyi jostain viiden minuutin myrsky ja puhalsi lehdet takaisin lähtöasemaan. Sainpas nyt ainakin vähän liikuntaa. Sen jälkeen ei ole tuullut.

Kävin naapurilla lainaamassa maitokärry, nostin pumpun niihin  ja vein alas kaivon luo. Aika painava pumppu mutta olen jo aika vahva.

                        

Päätin että tänä vuonna hoidan tämän käynnistämisen itse. Kytkin putket. Mietin minne vein viime vuonna sen sähköjohdon ja päätin joka tapauksessa kytkeä pumpun sähköjohdon pistorasiaan. Suureksi hämmästykseksseni pumppu käynnistyi. Olin täysin  unohtanut että olimme kaivaneet alas ne kiinteät johdot jo viime kesänä. Ei mitään jatkojohtoa enää tarvita.

Mutta paine ei noussut ja muistaakseni pitää "siemen vedet" laittaa jonnekin. Joten irrotin nopeasti pistorasiasta ettei vaan mene rikki.

Koska ei ollut työkaluja mukana tämä homma saa jäädä huomiseksi. Luulen tietäväni missä käyttöohje on ja tsekkaan varmuuden vuoksi siitä etten tee mitään tyhmää.

Aika lailla annoin glooriaa pojalle kun viime vuonna homman hoiti. Huomasin nyt että aika pikkuisesta hommasta tuli aika paljon kehuja. Mutta muistaakseni myös poika sanoi rehellisenä miehenä viime vuonna että oli ihan helppo homma. Oikeassa oli. Halloo, tämän osaa kuka tahansa. Toivottavasti saan paineet nousemaan siinä huomenna. Ellen, perun edellisen väitteeni.