A Nightingale sang in Peuhu grove

Satakieli, näktergal. Yksi asuu pienessä lehdossa aivan taloni vieressä, oikeastaan naapurin tontilla tarkemmin ajateltuna. Yleellistä. Toissa viikolla samanlainen lauloi Lauttasaaressa aivan ikkunan edessä korkeassa riippukoivussa.  Tämä lintu laulaa niin luovasti. Satakieli on suurin piirtein ainoa lintu jonka äänestgä tunnistan kyyhkysen ohessa. Eli tässä asiassa aloitan myös aika nollatilanteesta. En olisi tätäkään lintua osannut tunnistaa ellei "enoni" olisi vienyt minut muutama vuosi sitten lehtoon Kauniaisissa kuuntelemaan satakieliä. Oli maaginen ilta ja jotenkin aina kun linnun kaunista laulua kuuntelen sama taikamainen ilmapiiri syntyy. Sen jälkeen seuraava lintu joka kurkkunsa avaa kuulostaa aika "pieneltä".

Pönttöuunin purkaaminen

Olimme  sopineet että aloitamme lauantaina aamulla klo 10 ja soitin talkolainen Annelille. Hän kertoi että mies oli malttamattomana aloittanut jo klo kahdeksan, telineet rakennettu ja työ aloitettu. Edellisenä iltana oma naapurini Jukka 85 v. oli tuonut ikkunan alle traktorin peräkärryn (aika ison). Tarkoitus oli ikkunan kautta heittää ulos ne kaikki huonot tiileskivet.

Kun saavuimme paikalle Pepe oli jo täydessä touhussa ja kertoi että alku on aina kaikein hankalin. Työasentokin oli aika haastava:

Ei ole ihan helppo juttu saada iskuvoimaa kun katto on niin lähellä. Ekan kierroksen irrottamiseen meni kai noin kaksi tuntia.

Aka makealta tuntui kun ylin osa lähti irti. Haluan säästää kuoret  myöhempään käyttöön joten varovasti piti edetä koko ajan. Ylhäältä näytti oikein hyvältä mutta sekä muurari että nuohooja olivat tuomineet pönttöuunini kuolemaan.  Pepen ihana vaimo Anneli, varsinainen leipuri, tietäisitte vaan,  oli todella ahkera koko ajan. Alussa meidän piti kuitenkin aika paljon vaan odottaa "kunnes vähän ajan päästä rupeaa helpommin lähtemään". Kuten kuvista näkyy kunnon imuri ja vesi olivat apuvälineinä.

Meikäläinen poseeraa 

Ja uuni näytti tältä. Aika hienolta minusta. Mutta en tietysti ymmärrä näitten päällä mitään.

Sairaan vaikeata ja raskasta oli taltalla irottaa lastaa ja niitä tiileskiviä. Pepe teki sen duunin koko päivän. Meistä ei ollut mitään hyötyä siinä hommassa.

Katsoimme kuvia ja jatkoimme hommat. Joku kivi oli vähän vinossa siinä keskellä ja toinen pelti oli ruostunut kiinni ja "kahva" katkennut.

Toinen rengas irtoaa 

Hidasta hommaa oli. Ja täältä pesee ja kello oli noin kaksitoista. Toinen rengas ei vaan lähtenyt irti millään.

Pepe totesi että näin hyvin muurattua uunia en ikinä saa tilalle. Ihmeteltiin vähän oliko todella pakko purkaa.  Kello tuli yksi ja lähdimme lounaalle. Ja tunnin lounaan ja vielä yhden työtunnin jälkeen kello kolme irtosi tämä pala.

Lounaan jälkeen uudet vaatteet ja uudet kujeet. Raskammat työvälineet jne. Kivet heitettin ikkunan kautta suoraan lavalle. Nerokasta.

 

Minun piti saada kuvata aina välillä. 

.Ja eräässä vaiheessa vasara tippui tietysti kuiluun eikä siihen yltänyt.

                                                     Eka satsi tuli nyt läpi alas asti.

                                             Tämä kuori oli puhkiruostunut takaseinästä mutta reikä oli aika pieni.

Riemu oli suuri kun olimme tähän vaiheeseen päässet. Kello oli silloin jo aika paljon. Ja olimme aika väsynyttä porukkaa.

Huonosti olivat edelliset asukkaat siivonneet pönttöuunin takana. Aikamoinen pölypesä.

                                                       Ja loppu häämöttää.

Mielestämme ei pölynnyt pahasti mutta kameran salama todisti että olimme väärässä. Nyt oli ihana siideritauon paikka. Olihan niitä muitakin taukoja ollut mutta unohdin kuvata. Pepellä on aikamoiset Chaplin-viikset.

                                           Ihan loppusuoralla.

        

   Tässä on työn sankari

joka kertoi ettei ikinä ollut tällasiat homma tehnyt ja jos olisi tiennyt  mihin oli ryhtymässä niin homma olisi jäänyt tekemättä. Mutta tämä mies ei ikinä jätä mitään kesken epäilen ainakin.

                                           Homma on hoidettu. Kivet ovat lavalla.

Oma mielipitemme oli että tuomio oli väärä. Höganäsin tulikivillä oli taitava muurari hienon työn tehnyt. Ainostaan tulipesä oli sortunut ja toinen peltui ruostunut kiinni ja katkennut. Uuni oli todella vähän käytetty. Sääli, men man skall inte gråta över spilld mjölk. Purettu mikä purettu. Kello oli 20.30 kun lopetimme.

Sunnuntaina siivottiin

Piti tavata kello kymmenen seuraavana aamuna.  Lauantaina illalla Anneli ja Pepe tarjosivat saunan j a iltapalan ja menin nukkumaan. Nukuin 9,5 tuntia. Kun soitin että olen herännyt sain taas kuulla että Pepe oli jo pari tuntia ollut hommissa.
Kun tulen niin huone oli siivottu , muovit ulkona ja minull jäi ainostaan toisen kammarin, keittiön porstuan ja kuistin siivoaminen. Siihen meni sitten koko sunnuntai. Käsittämätämätönta miten paljon aikaa menee hirsiseinien ja muidenkin seinien imuroimiseen. Kirvesmieheni oli jättänyt fiksun laitteen, imurin,  jonka avulla kaikki pöly ja roska siirtyi ohjatusti suoraan luontoon haluttuun paikkaan.

                                       Näyttää siltä  kuin minulla olisi kärsä kädessä...

Oli pakko ottaa kuvaa minusta kun tein jotain. Koska se jäi lauantaina tekemättä kun olin koko ajan kameran takana. Mutta töitä tein minäkin. En ole ikinä kantanut niin paljon kiviä kuinmitä kannoin viime lauantaina. Sen pituinen se.

Ennenkuin Pepe lähti sunnuntaita viettämäänhän vielä asensi kaivon pumpun. Kiitos kaikesta avusta vielä kerran; Pepe ja Anneli.

Nyt olette te lukijat taas reaaliajassa. Ja huomenna menen taas siivoamaan  lisä koska huonekalut siirretään isosta tuvasta takaisin asuipuolelle. Siellä ne talvehtivat. Olen pessyt verhot tällä viiikolla ja juri silitin ne. En ole hankkinut  mitään tähän vaan käytän siis talossa olevat huonekalut ja myös verhot. En osta mitään ellei ole pakko. Mutta tänään  dyykkasin rullapöydän naapurin lavalta. Merivaaran vaalenvihreän sellaisen. Chabby chic -kunnossa.