Itku pääsi

Perjantaina kirjoitin blogitekstin. Julkaisin sen ja nyt sitä ei ole missään. Sähläsin jotenkin onnettomien yhteyksien vuoksi.Todella odotan sitä valokuitukaapelia. Kahden viikon sisällä on jo rasiakin seinässä kiinni. Itse yhteys lienee aikaisintaan tammikuussa. 

Nyt sitten uusi kirjoitusyritys, josta ei sitten voi tulla lainkaan samanlainen koska tunnelma on nyt erilainen. Vähän ärtynyt!
Mutta löysin siis taas kadonneet tapetinpalaseni. Ovat luonnossa paljon kauniimmat kuin kuvassa. 
 Teen näistä 2 taulua. Löysin kaksi puukehystä tuvasta kun raivasin siinä 2010. Ne kehykset ovat jossain. Juuri nyt vaan piilossa minulta. En tiedä missä!

 Tässä on käytetty pronssia. Kun valitsin tapettini en voinut valita mitään tummaa, koska en kestä tummia tapetteja. Enkä halunnut museota luoda.

Mennyt viikko on ollut todella erilainen. Ke - pe vietin mielenkiintoisten ihmisten kanssa keskustellen kirkosta,  muutoksesta, murroksesta, luottamuksesta sekä  miten haastavaa on nähdä ihmistä. Päässä pyörivät edelleen ja varmaan pitkäksi ajaksi nämä aiheet. En kuulu kirkkoon enää, mutta meillä on aika avarakatseinen arkkipiispa nykyään. Ja suvaitsevainen. Ja olen nyt hänen Twitter -seuraajansa.
Eilen olin hirvipeijaissa ja söin mahdottoman hyvää hirvisoppaa. 
Tänään on sitten taas kannettu klapeja ulkoa sisään liiteriin, taisi olla kaksi kiintokuutiota. Kukkapenkki on  laitettu talvikuntoon vähän viime tingassa. Talvirenkaat ovat nyt auton alla kerrankin ajoissa. 
Olen syönyt liikaa Annelin ihanaa pullaa ja piirakkaa. Toiset vaan osaavat leipoa. Ja toiset eivät.  Kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Lopetetaan viikko kauhuun; Silta -sarjaan. Olen vähän koukussa päähenkilöihin.

Ny siis oikeat löydöt

Multapenkka ( penkki ) paljasti nihkeästi aarteitaan. Ihanat työmiehet ottivat talteen kaiken. Peräti vanhoja insuliinipulloja.

 Koska kundit selkeästi ovat tajunneet että ihmisillä on erilaisia aarteita ja  ihmisten kiinnostus historiaan vaihtelee kovasti niin peräti tämä patterin suojapaperi oli säästetty.

  Hehkumattomien tulitikkujen rasioita löytyi.

 Jollekin tuli kova kiire tansseihin ja kiillokkeen kansi sai jäädä sinne lattian alle mihin se oli tippunut.

 

Ihana vanha hiomakivi, tupakan holkki ja komeat hampaat. 

 Moni meistä muistaa nämä.

Ja hellyttävin säästetty löytö oli paperinuken housut makeine saappaineen. Nuoruus tuli mieleeni ja saatanpas arvata kenen paperinukke tämä oli.

Jospa joku kyläläisistä muistaisi

kenen nappi tämä on ollut? Lipiäisen Ellin vaiko Anna-Sofia Peuhun! Taiko Okkosen Hilkan! Iso ja hieno helmiäisnappi. 

 Vähän luitakin löyty.

 Kokonainen tulitikkurasikokoelma. 

 Rob. Kauppila oli Robert Kauppila, entisen osuuskaupan pitäjä vuosikymmenta takaa. Lahjoitin rasian Kääpälän Kaupan Paulalle ja hän ilahtui kovasti. Hänellä on kaupassaan pieni kauppamuseonurkka.

Kuva ei suostunut kääntymään.

 Onko tämä ehkä joku myyrä. Aika isot hampaat. Jos joku haluaa ostaa niin myyn. Hehe.. Ikkunaremppa jatkuu, siihen uppoa aika paljon rahaa.Siihen palataan piakkoin.

Erilaisia löytöjä

Kun vaan jollain tavalla saisin muistiin kaikki naapuripariskunnan vanhan kansakunnan viisauksia. Kuten: 

"Talven varaan  Pekan päivänä 29.5 tehdään saunavastat." 

Tämän olin kirjoittanut ylös, tai alas tai mihin suuntaan nyt sitten kirjoitetaan suomeksi.

Olen löytänyt aivan uuden maailman täällä Kääpälän kylästä. Kuuntelen tarkasti mistä ihmiset puhuvat. Viisauksia täynnä  on moni. Erityisesti naapuripariskuntani, 87 vuotiaat Liisa ja Jukka. Kävin tänään taas istumassa heidän nojatuolissaan. 
Lempipuuhani. Hyvä mieli siitä tulee aina. 
Mitä vaatimattomammin ihminen elää ja on sitä auttavaisempi hän nähtävästi on.  Tässä uusin esimerkki siitä:

En ehtinyt pumppua ottaa sisään ja olin tas poissa muutaman päivän. Ja toinen naapuri huomasi että tulossa on kylmä yö, kävi peittämässä pumppuni paksuun huopaan ja pressuun. En ole moisesta ikinä kuullut. Kiitos Valtteri.

                                   Ihmetyksiä
Kun tänään maitokärryllä raahasin pumpun mäkeä ylös matalassa etukenossa ähkien ja puhkien satuin katsomaan vinosti eteenpäin ja alas. Ja näin tämän vanhan lattian alta poistetun hirren. Aika erikoisen näköinen. Ihan syöty - kuin tupajumi tai muurahaiset olisivat tehneet selvää jälkeä tästä.

Mennyt viikko oli muutenkin mielenkiintoinen. En oikeastaan tässä blogissa, jonka aloitin vuonna 2009,  ole kirjoittanut työstäni ja menneisyydestäni. Pieni poikkeus nyt tämän kerran.

                                    Muumit
Olen mukana Muumi -dokumentäärissä, joka ensiesitetään telkkarissa Tove Janssonin jonkinlaisena merkkipäivänä ensi keväänä. Siitä oli sneak preview viikko sitten pienelle porukalle Länsi -Uudellamaalla.  En ollut kutsuttujen joukossa,  mutta kuulemma kolme kertaa sanon jotain. En edes muista mitä sanoin haastatteluss. Se taisi olla jo touko- tai kesäkuussa. 

Ja viime tiistaina minut haastateltiin taas. Nyt uuteen Muumi  -tuotteiden keräilykirjaan. Ja sain pienen ahaa -elämyksen kun tutkin kirjoittajan materiaaleja. Siitä ehkä lisää joskus. Mutta miksi hän halusi tavata minut? 
Olen ylpeä siitä, että vuonna 1989 sain melkein väkisin väännetyksi Muumi -tuotteet Arabian valikoimaan. Harva uskoi siihen. Sain vapaat kädet. Lopun tiedätte. 

Haastattelija kertoi ao.kirjasta, jota en ole lukenut. Mutta olen lukenut Boel Westinin tutkielman ja yhden kirjan. Ne olivat todella mielenkiintoiset. Kaikki muut sen jälkeiset tekeleet kuulemma enemmän tai vähemmän perustuvat hänen työhönsä.

Tästä postauksesta tuli nyt tällainen. Otsikko sopii enää vaan osittain itse juttuun. Minun piti kirjoittaa ihan toisesta asiasta, eli mitä löytöjä teimme kun tuvan vanha lattia purettiin. Mutta aivoni päätivät toisin. Eli se aihe siirtyy ehkäpä seuraavaan kertaan.

Erilaisia pohdintoja kaiken maailman aiheista viime kesästä

Tämä juttu julkaisi nyt äsken itse itseänsä. Ei ollut tarkoitus. Jonkun napin painoin. Se on viime kesästä enkä sitä ikinä jostain syystä julkaissut.

Hankin uuden trimmerin ja sen mukana seurasi 8 kappaletta käyttöohjekirjaa. Jonsered( Husqvarna) on maailmansa valloittanut. Säästin yhden ja heitin 7 pois. Jokaisessa esitteessä on monta eri kieltä. Säälin manuaalin tekijää. 
Olen tehnyt yhden manuaalin kerran ja se oli melkein yhtä kamalaa kuin sisällysluettelon tekeminen ennen tietokoneaikaa.  Ja toinen heittää ne paperinkeräykseen. Veljeni paperiteollisuusmies taas pokkaa ja kiittää.

Käväisin lounaalla Helsingin Töölöössä eräänä päivänä. Seuraavana päivänä ostin kalastusluvan. Oli saalistusvehkeet niin hyvässä muistissa.

 Rakastan tätä kohtaa puutarhassani. Vanhan, kauniin  kivijalkakiven päällä timjami, salvia ja joku muu.

Joskus kamera ottaa hauskoja kuvia.  Ollaan menossa määrätietoisesti kohti ensimmäistä asiakastapaamista Tukholmassa. Minä olen se vihreä.

Tuuletusaukot ja ah Voila!.

Eipä paljoakaan tarvitse tällä kertaa kirjoittaa!

Olen kävellyt lattian päällä. Se kantaa. JOka kohdassa. En ole voinut turvallisesti kävellä koko huoneessa koska tietyissä kohdissa lattia ei kantanut. Nyt ei ole lahoa puuta enäämissään.  Huoneessa on raikas tuoksu. Peuhun tuoksu toki on kadonnut. Ja minä olen saanut oman kesähuoneen. 

Edessä on nyt lattian imuroiminen ja peseminen. Onko ehdotuksia millä sen pesen?  Joku ehdotti että lipeällä pesisin. Ja sen jälkeen aina vaan mäntysuovalla kunnes lattia kaipaa uuden lipeäkäsittelyn.
Heekalla ja vedellä ei enäävoi pestä. Oksanreijät ovat jo niin koholla.Mutta kylässä on ihmisiä jotka nuorena ovat tämän tuvan lattian hiekalla ja vedellä pessyt.

Odotan innolla kommenttejanne. Ja voinko pestä nyt syksyllä? Vai onko pakko odottaa kevääseen.

Multapenkan korjaaminen osa 3

Multapenkan "täytteenä ja lämmikkeenä" pitää olla materiaali jossa ei ole kapillaariefektiä. Veden tai kosteuden ei saa nousta ylös. Vaihtoehtoina oli Lecasora tai sepeliä. Koska Lecasorassa on kiinnittävää aineena liima se joutui kieltolistalle. Minun taloon ei liimaa laiteta lattian alle.

Ahkerat nuoret miehet kärräsivät parkkipaikalta pihan poikki tupaan sepeliä. Niin huomaavainen on timpurini ettei sallinut sepelikasaa lähelle taloa nurmikkoa pilaamaan.

 Kun kaikki reunat on täytetty viimeiset lankut laitettiin paikoilleen ja alkoi loppusilaustyöt.

Ja vihdoin - multapenkka osa kaksi.

 Pölyhyökkäysten vuoksi kävimme myös keuhkojamme puhdistamassa ja samalla keärsimme vähän kanttarelleja Ranskan serkulle. Toisaalla on puhdasta ja kaunista.

     Ja toisaalla ei. Kaikki lattialankut laitettiin nätteihin pinoihin pihalle

  Otin noin 15 kuvaa ennenkuin onnistuin dokumentoimaan miten hiekka lapioitiin ikkunasta ulos. Digikamera on niin hidas.

  Uudet lattian tukihirret asennettiin.

  Vasemmalla näkyy uusi tuuletuskanava

  Seuraava kuva on vähän peukaloitu. 

Oli tilattu soraa vnahan haisevan täytteen tilalle. Multapenkka sai siis uutta soraa, joka käsin lapioitiin kottikärryyn ja siitä sitten vaan reunustoja täyttämään.

Jatkoa seuraa.

Kello seitsemän he aloittivat multapenkan korjaamisen

Ihana perinnekirvesmieheni saapui 2.9 aamulla kello seitsemän , apumiehensä kanssa. Puoli kahdeksan kätevä naapurinikin liittyi porukkaan.
Homman nimi oli siis vihdoin itse ison tuvan multapenkan korjaaminen. Huone on 58 ,5 neliötä ja nurkassa on 2,60 x 2,60 m etrinen uuni leivinuuneineen pankoineen. 
Kukaan meistä ei tiennyt mitä odottaa piti. Koska itse pääsin paikan päälle vasta kello 9 pyysin että eri työvaiheet dokumentoidaan.

Numerointimenetelmä. Ei millään kynällä vaan kunnon merkkaus.

Lankut poistettiin ja Kaitsu oli onnellinen. Kertoi heti kun savuin että kaikki oli paremmassa kunnossa  kuin mitä hän pelkäsi. Itse pohja jonka päällä hirret makaavat olivat tehty kivestä, ei hirsista. Nopeutti töiden edistymistä aika lailla kun ei tarvinnut ruveta kaikkia hirsiä vaihtamaan. 

      Vähän pölyistä hommaa.

Kello yhdeksän ehdon mukaan ranksanserkkuni kanssa. Ja tältä näytti silloin.  

Kahdessä tunnissa herra tolivat nmeroineet lattian, irrottaneet ikkunakehykset neljästä ikkunasta viidestä, ikkunan kautta laskeen t kaikki laudat heinoihin pinoihin. He olivat etsineet käsiinäs kuljetuslavojani ja pressuni, lapioineet aika paljon hiekkaa ikkunoista ulos sekä pitäneet kahvitauon. Kyllä kolmekymmpiset jaksavat vauhtia pitää.  Alla näkyy miten raskas hommi oli.

 Sitten haettiin kohtuullisen  huono moottorisaha, koska kaikkialla oli niin paljon hiekkaa ettei tehokkainta voinut käyttää. Hakijana Kaitsu. Kunnon varusteet pitää olla.

 Kello 12.15 söimme makaroonilaatikkoa puutarhassani. Päivi oli mitä mainioin. Sitten herrat lähtivät kotiin seuravan päivän kuormaa rakentamaan.

 Onnistuin saamaan yhden lapiollisen hiekkaa kuvaan.

 Nyt olen taas niin väsynyt etten voi muuta kuin odottaa että tulee uusi päivä. Sen teen sängyssäni.