tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kevät toi, kevät toi muurarin..

Oikein hymyilyttää täällä nojatuolissani kun aloitan tämän kirjoitukseni. Talven selkä taisi taittua viikonloppuna.

Koska siitä ei voinut olla varma olin joutunut kyläläiset taas pyytämään apuun. Tie taloni edessä oli aivan polanteinen( täynnä polannetta) ja kuormauto tulossa painavaa tavaraa tuomaan. Tavarat tulivat aprillipäivänä kun itse vietin viikonlopun Vuokatilla kahden ystävättären kanssa. Tämän viikonlopun jälkeen kaverit eivät enää minua näe Hesan läheisyydessä viikonloppuisin kuin satunnaisesti.


Tavaraa taas piha täynnä.

Toinen naapuri riensi apuun kun toinen ei päässyt. Piha oli aurattu ja mäen polanne rikottu ja kuorman tuonut auto pääsi pihalle ja mäkeä ylös takaisin.



Toinen paikkakuntalainen toi valovirtaisen betonimyllyn sekä vesisäiliön ( näkyy myllyn takana)  muurarin käyttöön.


Armon kirvesmieheni, joka on niin omaaloitteinen, oli katolla käynyt lunta ja jäätä pudottamassa ja alkanut tellinkejä rakentamaan. Hän pelkäsi että jää tuhoaa ne tikapuut siellä. Lisäksi hän teki muotin muurarille.




Kun tähän asti oli tultu alkoi tietysti sataa vettä oikein kunnolla. Ja eilen maanantaina 5.4 päästiin seuraavaan vaiheeseen.


Uuden hellan alusta on valettu. Nyt sen pitää kuivua 13.4 asti jolloin muurari palaa asiaan.

Siinä välissä kirvesmiehellä on aika paljon hommia vintillä koska tulee uusi savupiippu hormistoineen.



Telineitä pitää rakentaa jotta muurari ja hänen hanslankarinsa (joka on talkootöissä ) voisivat ahkeroida siten ensi viikolla. Vintti on täysin rakentamaton ja valaistus aika heikko.


Tämä kuva on aika kaunis minusta.


Savupiippujämä  kuvassa on ison tuvan entinen.
Sekin jossain vaiheessa korjataan.


Mielenkiintoiset kielelliset haasteet.

Hyvämuistinen lukija varmaan muistaa viime kesän pönttöuunin purkausprojekti. Löytyy kesäkuussa 2010. Muurari kyseli kun tapasimme helmukuussa jotenkin siihen tapaan : Mitäs se pönttöuuni! Vastasin että sekin korjataan aikanaan ja kysyin olisiko mahdollista tehdä nyt samalla. Hän vastasti jollain lailla epämääräisesti : että katotaan.  Nojaa, koska ei sitä enemmän kommentoinut en tohtinut kysellä.

Olen tietysti kuullut  (viimeiksi tänään) että savolainen aina jättää vastuun kuulijalle.

Se siis tarkoittaa että minun pitää olla aktiivinen ja pitää keskustelu käynnissä. Ja huolehtia että päätös saadaan aikaan. Tämä on aika lailla eri tapa toimia kuin mihin olen tottunut. Kun on tottunut että kysyy ;sopiiko ja toinen kertoo sopiiko vai ei.  Töissä näitä savolaisia on ja aina vaan unohdan että se aukinainen lause ei tarkoita välttämättä että asia olisi jäänyt auki. Ei haittaa mitään mutta kun pitäisi muistaa että minun kuuluu toimia.

Sitä en ollut tehnyt.

Kirvesmies soitti perjantaina ja kertoi että muurari oli häneltä kysynyt : "siitä pönttöuunista" . Todettiin että kysytään nyt voisiko tehdä. Muurari lupasi maanantaiksi tarkistaa ehtiikö tehdä samaan syssyyn ja antavansa samalla hinta-arvionsa. Maanantai tuli, ja päätin  että pönttöuuni kammariin tehdän nyt samaan projektiin. Rahani riittävät siihen.

JA se ihana kirvesmies kysyi että haluanko että hän ottaa ne vanhat peltikuoret puhdistettavaksi.



Tässä on kuoret kirvesmiehen talon ulkosalla jo.

Ja vähän ajan päästä näytti jo tältä:




Minun vastuulleni jää nyt luukkujen osto. Olisi kiva saada vähän vihjeitä mistä löydän hyvät. Ja mikä on kohtuullinen hinta? Onko jotain erikoista mitä minun pitäisi ottaa huomioon.

Muurarista ei tullut muita kuvia kuin tästä oikeasta kädestä ja vähän selästä.








Eiköhän tämä riitä tältä illalta. Huomenna illalla minun on ajettava edestakaisin Kääplään uunia ja keittotasoa viemään, koska ne eivät mahdu autooni samaan aikaan kuin se valurautauuni. Sen haen perjantaina Länsi-Suomesta ja vien lauantaina Peuhuun.

Uudet sanat joita olen oppinut tänä talvena ; polanne, valovirtainen. Molemmat vaativat aika monta tukilausetta jotta ymmärtäisin mitä minun piti selittää "pyyntöni" esitellessäni.

God natt. Nyt olen syönyt puolikkaan suoklaalevyn;  Maraboun uuttaa ihanaa suklaata Premium 70 % Cocoa  Sea Salt  Pecan. Tautisen hyvää. Rakastan tummaa suklaata enkä voi maitosuklaata syödä. Tämä ei ole maksettu vaan  täysin syöty mainos.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Ihme ja kumma - Kuka Intiassa on käynyt blogiani lukemassa

Tämän tekniikan ihmelapsi yritti lisätä pari uutta blogia  omaan blogiluettelooni. Alkuviikolla osasin ja nyt en siten enää taas osaa. Ei löydy sitä reittiä enää.

Sattumalta päädyin sitten blogini tilastosivulle ja alla on tämän viikon lukijat maittain! Aivan ihmeellistä.  Hämmennyin, melkein punastuin. Ihana juttu. Ja 32 Espanjasta?  

Voisiko lähteenä kuitenkin olla joku serverireittiluettelo eikä oikeita kansalaisia. Päättelin n'in  koska Riitta-ystävätär on Italiassa juuri parhaillaan ja on aktiivisesti seurannut .

Tilasto myös kertoi että 78 % ovat windowskäyttäjiä, 15 % Macin, ja 9 % I-phonen himosurffaajia. Ja siitä tulee enemmän kuin 100 %, hmm  joten takaisin tilastoon. Korjaus siis heti perään;  i-phonekäyttäjiä  onkin  2 % , 1%  Nokia... 


Suomi
251
Espanja
32
Italia
9
Ruotsi
7
Kanada
2
Viro
2
Ranska
2
Britannia
1
Intia
1
Norja
1

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Seuraavat askeleet neljän viikon päästä


Minun piti pienin askelin edetä mutta tuleepa nyt oikea harppaus.

Keskiviikkona 13.4 muurari aloittaa ja minulle  uusi kyläläistuttavuus on suostunut hanslankariksi. Siinä sitkeä, rohkea ja mukavan oloinen ihminen.Niitähän Kääpälästä löytyy. Talkootyönä työtä taas tehdään. 
Kirvesmieheni hoitaa paikan pääälle muurin iso tavaralista. Kuormautolla ne tuodaan, taitaa maksaa aika paljon se keikka.  Mutta muuta vaihtoehtoa ei oikein löydy. On niin paljon painavaa tavaraa.

Paikkakunnan perunaviljelijä tuo vesisäiliön  ja 1000 l vettä . (Kaivoni on sen verran  hankalassa paikassa ja mutaisen pellon takana). Vesisäiliö nostetaan oikeaan korkeuteen irtolavojen päälle . Muurarinhan pitää saada laastiämpärinsä säiliön alle. Tämä näppärä ehdotus tuli toiselta fiksulta kyläläiseltä kun päivittelin puhelimessa miten saada se säiliö oikeaan korkeuteen. Sehän painaa tuhat kiloa. 


Moniko teistä tietä muuten paljonko painaa 1 litra lasia, eli mikä on lasin ominaispaino. Ja älkää fuskata googlaamalla. Vastata voi mulle, tulee taas pikku palkinto jollekin.

Nämä irtolavat tuovat mieleeni näitä tuskaisia kielihaastemuistoja kun en ikinä varmasti tiennyt mikä näiden puualustojen oikea  nimi  oli suomeksi. Ekassa työssäni niitä kutsuttaan ruotsiksi nimellä "pallar" ja suomeksi  toiset kutsuivat niitä palleiksi. Mutta  en ikinä uskaltanut noin vaan sanoa sitä sanaa sanoa ääneen, pelkäsin että se kuitenkin on väärin ja ihmiset nauravat minulle. Joten yritin aina keksiä lauseita joissa en tarvinnut sitä sanaa käyttää. Sain usein oveluudella  keskustelukumppanini täyttämään hänen mielestään oikean sanan lauseeseeni. Mutten aina. Voi sitä tuskaa.. Eurolavoja ne kai nykyään ovat? Vai ovatko? Who cares. Pallit, pallit , pallit..

Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina 27.4 tulee se pinkopahvi-Sanna. 
Eli pääsen sisään siinä äitienpäivän tienoolla. Viikot kun olen töissä. 

Ennen sitä on vielä haettava tämä kaunotar 
Länsi-Suomesta.




Siinäkin on haasteensa. Varasto jossa se on, sijaitsee onnettomasti keskellä peltoa. Sinne ei pääse autolla koska lunta on niin paljon. Sitä tietä ei ole pystytty pitämään tänä vuonna auki.

On sitten sen päivän ongelma.

Kuulumisiin. Päällisin mielessäni on kuitenkin uhkaava ydinvoimalaonnettomuus. Sen verran monta vuotta olen seurannut kyseisen maan monimutkaista päätöksentekohierarkkiaa että tiedän ettei asioita hoideta fiksuimmalla ja nopeimmalla tavalla. Masentavaa. Kysymyksessä ei saisi olla ylpeys ja kasvojen menettämsien pelko kun ihmishenkiä on uhattuina.







sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Tunnustus

Sain rakkaudesta vironperään tunnustuksen ja sen saaminen velvoittaa vastaamaan muutamaan kysymykseen.
Kiitos!
 1. Milloin aloitit blogisi?
Viime keväänä pääsiäisen aikoihin, kun  Vironperän emäntä haastoi minut mukaan ja taisi olla hänen pojallaan Jaakolla sormensa mukana pelissä. Olen yllytyshullu aina välillä ja tästä yllytyksestä olen nyt kovin kiitollinen.

2. Mikä seikka tekee blogistasi ainutlaatuisen verrattuna muihin blogeihin?
 
Kaupunkilaisnainen ihastuu taloon vuodelta 1850, ostaa sen siltä istumalta ja rupeaa korjauttamaan sen. Talo sijaitsee 160 km;n päässä kodistani ja olen kokopäivätöissä. Kirjoitan suomeksi vaikka äidinkieleni on  ruotsi ja koulussa oli nelonen suomen kielessä monta kertaa. Kahdet ehdot luin myös. Onneksi olen siinä asiassa nyt edistynyt.Päätin kirjoittaa suomeksi jos sivuille eksyisi intohimoisia talonkorjaajia, jotka osaavat neuvoa tarvittaessa. Suomenkielisiä on vähän enemmän tässä maassa.

3. Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen?

Voi se Irene ja sitten tajusin heti että näin minun ei tarvitse kavereille kertoa sama juttu sata kertaa. Pitäisi olla vähän enemmän aikaa vaan ja roppakaupalla enemmän kärsivällisyyttä koska PC,ni temppuilee ja minä en jaksa ohjeita lukea.

4. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Minusta se on visualisesti aivan järkyttävän näköinen. En vaan jaksa perehtyä ohjeisiin.  Eli en millään saa tätä kauniimman näköiseksi nyt. MUTTA sain tänään vihdoin  lisättyä blogilistani. Pikku hiljaa, pikku hiljaa, kunhan vähän kokeilen sitä sun tätä aina kun on aikaa. Nämä tekniset ongelmat ja oma tyhmyyteni vaan vievät hermoni.

5. Seuraava tehtävä on jakaa tunnustus blogille.

Haluan jakaa sen seuraaville blogeilla:
Niin, lisään tähän niitä  kun olen tajunnut miten se tapahtuu. Ei olisi pitänyt poistaa ainoata linkkiä. Opin eniten ja nopeimmin kun kopioin ja tutkin mitöä mitä muut tekevät.

Lukijakysymys koskien öljytäytteisiä sähkölämmittimiä

Koska poden astmaa ja niin myös potevat molemmat lapseni olen päätynyt öljytäytteisiin kiinteästi asennettaviin sähköpattereihin. Tarvitsen 4 kpla 800 w ja 2 kpl 1000 w pattereita.

Onko sulla  kokemusta?  Löytyy ainakin suomalainen Warmos ja ruotsalainen LVI. Jostain näin myös maininnnan Onnisen mallista.

Kirjoita mielellään. Warmoksen sivuilta en löytönyt mainintaa " frostskydd:stä", eli pakkassuojasta. ja mitä ihmettä se on ja miten se toimii?

Ja mikä ero on elektronisen ja mikrochip- termostaatin välillä. Apua. Opin koko ajan lisää mutta tämä oli vähän hankalaa.  Ja mistä saa parhaimmat hinnat?

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Hiihtolomapäiviä Peuhun maisemissa


Hiihtolomaan tarvitaan paljon lunta. Onneksi ei enää tullut lunta. Maakellarikin oli aika hyvin hautautunut.

Naistenpäivän ilta sujui rattoisasti kylän naisten kanssa erään Seijan kotona. Kylän nuoremmat naiset ovat ajan hermolla. Tämän päivän Helsingin Sanomissa todettiin että SUBWAY -ketjulla on nyt enemmän toimipisteitä  kuin McDonald's:lla.  Illan ruokalistalla oli Subway - konseptin täytetyt sämpylät oman maun mukaan. Sekä turhien tavaroiden kierrätystä. 
Jokaisen piti kertoa turhan tavaransa historiasta jotain. Vapiskaa lahjanantajat. 

Ja nyt ekan kerran tänä vuonna otan sopivasti nyt esille tärkeän asian.  Talooni ei saa tuoda mitään lahjoja elleivät ne ole vähintään 90 v . vanhoja. Ja kestävät sen etten niitä pidä esillä tai niistä edes pidetä. Tämä on tiukka linja mutta:



..sitä tavaran määrää. Kuvista näkyy hyhvin  pieni osa tavaroista. Kaikki eivät sovi mukaan , osa mydään, osa pidetään , osa menee kierrätykseen. En todellakaan siis tarvitse yhtään mitään.

Lukijana saat mielellään saapua katsomaan tai vaikkapa työskentelemään mutta edelleen samalla säännöllä mennään kuin viime vuonna;  ruokia ja juomia saa tuoda, ei muuta, (ellei ole arvokasta antiikkia tai talonpoikaisantiikkia hehhe ).  Kokkaan sitten jotain sapuskaa, jos aikatauluun sopii. Kahvinkeittimeni löysin vintiltä  mutta kahvini on kuulemma aikamoista myrkkyä.

Työmaa edistyy nyt koko ajan.

Itse en voinut muuta kuin siivota koska edessä oli sähkötyöt. Sähkömies työharjoittelijoineen tekivät ripeästi muutamassa tunnit seuraavat vaiheet. Putket poistettiin ja ..

 

piuhat valmistettiin seuraavaan vaiheeseen; pinkopahvitustyöt. Alla Jukka ja hänen ammattikoulusta tullut harjoittelijansa, jonka nimi valui päästäni.


Ja Peuhun uusi sähkötaulu on rakennettu vain tämän talon tarpeita vastaan. On ainakin hankittu sellainen johon ei ainakaan suuret suunnitelmat kaatuvat.Suuria suunnitelmia onneksi ei vielä olekaan.


Kaikki juttuni kirjoitan nykyään uudessa pienessä kodissani tässä lempituolissani; Aulankotuolissa.
Väri on aika tyrmäävä, vaikkei se kuvasta käy ilmi. Kun sen valitsin minulta kysyttin ;Oletko todella varma että haluat tämän värin. Olen,vastasin. Enkä ole katunut. 
Toukokuussa tulee 4 vuotta kun sen uudelleen päällystitin ja olen tässä istunut Hesarini kanssa joka aamu ja useat illat.




Makea  20/30 luvun matto on Albanian tuliainen Krujen kylästä. Se on vähän reikäinen ja kulunut muttei myöskään maksanut kuin 60 euroa.

Tällä viikolla selviää minä päivänä muurari aloittaa. Ja ai niin. Eilen kävi Peuhussa myös ihana Sanna, johon lumoduin niin etten muistanut häntä kuvata. Hän tulee asentamaan pinkopahvit 27.4 alkaen. Siihen menessä pitäisi olla uusi hella hormeineen.
Nyt,  god natt!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

4996 lukijaa nyt. .Oletko nro 5000.

Jos olet , mailaa minulle christel.vaenerberg@fiskars.com

Saat pienen yllätyslahjan.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Viime viikon käynnin rääppiäiset

Taas tapahtuu. Sähkömiehen pitäisi huomenna asentaa pistorasiat je valokatkaisimien pesät. Ensi viikolla tapaan myös pinkopahvittajan. Toivottavasti hän innostuu tästä projektistani. Hän asuu Valkealassa  ja sinne on vaan noin 20 km.



                                           Omenat jäivät puuhun.




Sauna on melkein piilossa




Lunta oli 80 cm tasaisella maalla.

Hesarin mukaan - tänä aamuna - on hiihtolomani kuntoilu sitten lyöty lukkoon. Nyt pitää kuulemma huolehtia siitä että lumet jotka ovat kiinni talossa lapoidaan pois. Kun sulaavat talo kastuu. Tsekkaan kyllä ensin  Kaitsulta. En usko että kukaan on tätä ennen tehnyt. Ainakin saa taas paikalliset hyvät naurut kun kaupunkilainen torveilee. Talo on sentään 18 metriä pitkä ja yli 8 metriä syvä. Ihan turhaan en lähde sitä kaivaamaan lumesta.

Ensi viikolla olen talvilomalla.

3 päivää Kääpälässä ja sitten jossain , ehkä kotona , ehkä Ruotsissa. Jospa tytär kaipaisi remonttinaisen apua. Vaikkei oikein tästä ole käynyt ilmi niin pora pysyy hyvin kädessä.Isäni on sitä sun tätä opettanut.Kyllästyi kai siihen kun muutin niin usein. Muuttofirma joka muutti minut uuteen asuntooni Vuosaaren ( ai niin olen muuttanut tammikuussa Lauttasaaresta Aurinkolahteen)  totesi että olen tutun näköinen. Selvisi että hän on viime neljä muuttoani hoitanut.  Kun iso senkki oli kannettu sisään ja sanoimme hyvästit hän ehdotti että jäisin nyt vähäksi ajaksi tänne. Vähän nauratti. Häntäkin nauratti.

Joku ihmetteli  miten rahat riittää.

Kyllä riittää kun oppii luopumaan. Kaikki matkustaminen on jäänyt,  en osta enää vaatteita kuin ne tarpeelliset ja silloin ne ovat työvatteita, tarkkailen kaikkia ostoksiani, kaikki turhuudet pois.  Tämä on jatkunut jo yli vuoden. Möin lasi- ja keramiikkakokoelmiani tai osia niistä marras/joulukuuussa huuto.netissä.  Ja huonekalujakin. Oikeita helmiä. Möin vanhat muumimukini, möin Muumitalo-säästölippani ( Arabian  jne. Möin ison hienon asuntoni Lauttasaaressa ja muutin putkirempan alta  lännestä itään alle 10 v. vanhaa pienempään ja ei niin hienoon asuntoon. Ja viihdyn.

Olen kuulemma trendikäs.

'Downshifting, pienempään, vähempään. Minuakin on vähemmän. Liikun enemmän, sokerit ja jauhot jäivät, joogailen 2 kertaa viikossa ja olen vähentänyht massaa jo 5 kg. Antaa hyvät eväät kevättöihin. Helpompi kumartua maahan kun vatsaa ei ole enää yhtä paljon. Saan kengännauhatkin jo kiinni vaivatta.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Pitkän tauon aikana olin mm. unohtanut blogini salasanan.

Moni muukin asia on päässyt unohtumaan. Kävin talolla edellisen kerran tammikuun alussa kun piti ottaa kuvia erään lehden tammikuun juttuun. Siinä kerron entisen metsänomistajan tarinani ( uudet lukijat voi tsekata viime vuoden toukokuun juttua..).


Tammikuussa vielä pääsi huusiin :)  -  nyt se ei enää ollut mahdollista :(.

Entinen metsänomistaja seisoo vakavana ( ja kohmeessa, lakkia en edelleenkän juuri ikinä käytä, ehkä sitten kun täytän 60) tyyppillisen tilanteen edessä. Kaksi puuta kasvaa aivan liian lähellä toisiaan. Olen vaan maan luokituksen näkökulmasta entinen metsänomistaja. Koko tila on saman kokoinen edelleen mutta metsänomistajaksi "vaaditaan" metsää 2 hehtaaria ja minullahan oli "vain" 1,86 hehtaaria. Jos pääomavero palautuu tämä uusi luokitus lienee parempi vaihtoehto.




Takaisin viime torstain työmaakokoukseen.

Valkoiseksi maalattua Luvian puun helmiponttipaneelia on siis laitettu alakatoksi. Paneelit tulivat varastotavarana 4,50 pituisina paneleina. Halusin ehjät  panelit ja tämä tuli tietysti nyt vähän kalliiksi. Koska hukkaan meni aika paljon. Kunnes tajusin että kuistikin tarvitsee panelointia joskus ja ikkunat ovat tosi matalalla. Kaikki materiaali  tulee käyttöön. Sekä ylimääräiset pitkät että "hukkapalat". Voidaan myös rakentaa liudan pieniä valkiosia laatikoita, koska paloja on aika paljon.



Talven keskellä muurarikin tuli käymään.


Työmaakokuksessa suunnittelimme uuden hellan muurausta. Olen vuoden aikaan kerännyt Lantliv lehdestä ( siskoni vanhoista lehdistä) kuvia erilaisista muuratuista valurauta/ keittolevy + uuniratkaisuista. Muurari osoittautui todella miellyttäväksi. Ihanan rauhallinen, kokenut, pilke silmissä , kuunteli ja kyseli. On kuulemma todella hyvä muurari.  Sekä arkkitehti että kirvesmies suosittelivat. Soitin jo vuosi sitten ekan kerran, siten hän kävi työmaalla toukokuussa.  Soitin syksyllä kerran ja sovittiin että hänen allakkaansa merkitään minun työmaani  huhtikuulle ja että soitan helmikuun alussa uudestaan. Helmikuun alussa sovittin työmaapäiväksi 24.2. ja siinä sitten oltiin. Nämä työmaakokoukset ovat todella kivoja ja tärkeitä hetkiä. Sinnikäs pitää olla jotta pysyy ihmisten allakoissa. Tämä koskee kirvesmiehiä, sähkäreitä, muurareita jne. Onneksi rakastan ihmisiä ja ihmiskontakteja.





Sitä luulee olevansi niin moderni mutta muurarilla oli 3 D - kamera!
En edes tiennyt niiden olemassa olosta.
Nyt jostain syystä kursori ei enää suostu menemään vasempaan laitaan.
Joten keskytän taas toviksi tämän blogini.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Kohmeiset terveiset Kääpälästä

Pitkä hiljaisuus on katkaistu. Keskellä sydäntalvea joku sentään kömpii kolostaan.
Ei suinkaan minä vaan :

Eli Kai Vasara, joka taas aloitti hommat talossani.

Perille oli vaikeata päästä. Naapuripariskunta kertoi ettei näin paljon lunta ole vuosikymmeniin ollut kylässä.




Alla oleva kuva on otettu 3.1.2011. Etenkiin kuistin edestä näkee ettei vielä ollut kovinkaan paljon lunta..


Ja alla oleva on otettu 24.2 ..


Viime viikolla on siis tehty panelointityötä.


Ja paneleiden loppusjoituspaikkana on:


ALAKATOT.



Olen nähtävästi edelleen joko jäässä tai ruostunut. Ongelmia on kuvien laataamisessa joten palaan asiaan kun saan tekniset asiat hoidetuksi. Auf Wiedersehen. Uskomatonto joka tapauksessa miten paljon valoisammaksi huoneet tulivat.

perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden 2010 viimeinen kirjoitus

Peuhussa työt edistyvät paremmin kuin hyvin

Joulukuussa tapahtui paljon ja työt jatkuvat vielä alkuvuonna. Asuinpuolen tilat on nyt melkein levytetty.


Kuten joku ehkä huomaa niin tumma kaunis alakatto ei jää näkyviin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin että sisäkattojen oikea materiaali on valkoinen helmiponttipaneeli ( Luvian puutavara). Katot olivat niin vinot. J Atummat. Ja tumma katto syö valoa niin paljon. Tämä talo ei ole niitä kaikkein valoisimpia siksi pitää optimoida valoisuutta muilla keinoilla. Päätin hyväksyä eri suunnitelmista vaihtoehdon jossa katot suoristetaan ( ei ihan luotisuoriksi) alakautta lisäämäällä ponttipaneelin alla. Toinen vaihtoehto oli vaan liian suuritöinen ,eli suoristus vintin kautta joko kiristämällä yläspäin tms.  Muitakin vielä suurempitöisiä vaihtoehtoja oli. 


Talon uusi sydäntila

Jännittävin vaihe ja kaikkein vaikein visualisoida etukäteen oli porstuan ja keittiön yhdistäminen yhdeksi tilaksi.
Tarkoitus oli alunperin suurentaa aukkoa mutta kun poistimme pinkopahvit kävikin ilmi että on aika pikkujuttu avata kokonaan. Tämä koska täällä on ehkä joskus ollut peräti tuplaovet, vanha aukko olikin niin suuri. Tai sitten ei. Juuri tämä tila ja miltä se nyt sitten näyttää minua jännitti etukäteen aika lailla kun nyt joulun alla pääsin käymään Peuhussa.  Padam!!! Tältä näyttää.




Itse olen tietysti ihan tohkeissani. Tarkkasilmäinen huomaa myös että lattiat ovat eri korkeudella. KOska niin oli ollut päätimme jättää ne niin. Minä pidän kun kaikki ei oli ihan millimetrin mukaan. Elämän jälki tuo elämän makua.

Juuri nyt
Aaton aattona pakkaan laatikoita kuten tein eilen Carlan kanssa.  JA huomenna nokka käännnetään taas kohti Kääpälää ja toinen kuorma viedään odottamaan kevättä. Ekan kuorman vein sinne Max-poikani kanssa joulukuun puolessa välissä, sinä kamalana sunnuntaina kun oli vuoden kaameimmat ilmat ja kelit. Onenksi keli parani silloin vähän Porvooon jälkeen. Sinne vein pari nojatuolia, perityn  kauniin pyöreän vanhan pöydän isovanhempieni lapsuuden kodista. Sinne vein myös ao kirjahyllyn, jossa on kauniit "empireraidat".  Hyllyn  ostin 80 luvulla käytettynä. Tämä hylly on seurannut  minut kämpästä toiseen ja nyt se löysin vihdoin oikean kodin.

 

Jatkan pakkaamista vielä tunnin (5.1. muutan uuteen kotiin Vuosaaren Aurinkolahteen) ja sitten kipitän bussipysäkille bussia odottamaan. Ilta vietetään hyvien ystävien seurassa Kruunuhaa'ssa.

Kiitos teille kaikille kiinnostuksestanne ja kommenteistanne. Moni lukee tätä vaikkei tilaa tai kommentoi. Olen aina yhtä ilahtunut kun joku kertoo että seuraa tätä minun blogiani. Palataan asiaan ensi vuonna.

torstai 25. marraskuuta 2010

Sorruin toistamiseen - uuniin

En voinut vastustaa. Ihana tuttava lähetti vanhan Västra Nyland- liitteen ja sen päällä oli viesti: Ehkä löydät täältä jotain kiinnostavaa! Jepp, hyvin hän tiesi. Tusen tack Gun.


Viime keväänähän ostin  jo kerran ( mutten onneksi maksanut)  Pohjois-Ruotsista aivan ihanan valurauta-uunnin. Kuvakin löytyy jostain vanhasta blogista.
Sen piti saapua  jussina, sitten heinäkuun ekalla viikolla, sitten toisella. Sen jälkeen koko miehestä ei ole kuulunut mitään. Elossa oli vielä pari kuukautta sitten mutta hän on taas sairastunut toiseen kansantautiimme, joka Ruotsissakin on suuri ongelma. 

Siksi Västra Nylandin liite tuli kuin tilauksesta. Kävin katsastamassa Högfors- valurautauunikeräilijän kokoelmia. Ja pian olen taas köyhempi. Mutta kyllä kannatti. Saanko esitellä Högfors nro 6:n, 1800-luvun lopulta. 




Hienossa kunnossa. Ei yksikään pala puuttu. Ei ole korjattu millään peltipaloilla jne. 


Kaikki toiminnot tallella. Vipu toimii; paistoasento kun uuniin haluaan lämmön ensisijaisesti ja keitto kun levyt haluaa käyttää.
Kun luukun avaa kauniisti laskeutuu vielä laskutaso uunin eteen. Harvinaista herkkua. 

Ja keräilijä Måns Gardberg ( Bertilin poika muuten) kertoi että hänellä on vastaavanlainen käytössä ja se on hämmästyttävän energiatehokas. Ei paljon vaadi puuta. Ja on brändi jo 1800 luvun lopulla osannut luvatakin. Sisäpuolelta löytyy tämä laadun tae:

Dessa spisar äro mest bränslebesparande.

Juuri soitin muurarille. Kuusankoskella on kuulemma loistava perinnemuurari joka kävi jo viime keväällä talollani. Nyt juteltiin ja hän lupasi huhtikuussa tulla muuraamaan. Ennen sitä tavataan ja sovitaan vähän millainen kokonaisuus tehdään. Ensin pitää palomuuri muurata. Sitten vasta itse puuhella. Auki on vielä voimmeko edes liittää täät kokonaisuutta vanhaan piippuun. 
Ellei voi, niin savupiippu tulee sittten joskus koska ei ole rahaa mennä sisäkaton läpi ja avata ulkokattokin. Ja sitten  samaan putkeen pitäisi löytää kunnon peltiseppä ja ne ovat kuulemma katoava luonnonvara. Ja arvokaat sellaiset.
Nyt loppuu akku.