Jugendkaappini on täyttää tammea, 225 korkea, 140 leveä. 2 laatikkoa + 8 hyllyä, nekin täystammea.
Hain taas kaapin Helsingistä ja neljä miestä nostivat peräkärryyn. Ajo takaisin Itäsuomeen oli hidasta. Kyydissä oli kyläläinen sekä kummityttö. Ja se painava kaappi.
Kyläyhdistyksen postituslistalle lähetin hätähuutoni; Olisiko 4 kantajaa? Sain 5 kantajaa muutaman tunnin sisällä. Hieno kylä.
Tässä ollaan jo menossa ulko-ovesta sisään. Itse olin enimmäkseni tiellä kuvaamassa. Ja alla on hankalin kohta, kapean kuistin ovesta sisään.
Ja komistus oli sisällä makuuhuoneessa. Olin leiponut kiitokseksi ihanan piirakan punaisista viinimarjoista jonka päälle oli se klassinen kermaviili, 1 muna, sokeria + vaniljasokerisekoitus. Herrat söivät ja muutama myös kehui että oli happaman ja makean täydellinen kohtaaminen piirakassa. Kummityttökin tykkäsi. Lämpimänä hänen mielestä se vei ajatukset ranskalaiseen leipomoon ja illalla kun hän söi viimeisen palan kylmänä mieleen tuli kuulemma ranskalainen konditoria. Hän oli kesällä Pariisissa reilaamassa.
No niin, ja täältä pesee kuvat kaapista. Kaappi on niin iso ettei mahtunut ihan kuvaan:).
Kauniit yksityiskohdat ovat koristepuusepän taidonnäyte. Helat ovat kuparia. Mummoni mies oli muuten koristepuusepppä. Minulla on joitakin hänen työkalujakin täällä ja niistä yksi tuli tarpeeseen kun kaapin hyllyjä laitoin paikoilleen.
Ensi kerralla agendalla on mihin käytin mummon miehen työkaluja,värimäärityksistä, ylioppilasjuhlista ja muuta kivaa.
Kaappipäivä päättyi ihanaan tatti/tryffeliöljypastaan kummitytön kanssa. Ennen sitä olimme vihkineet oksasilppurini käyttöön.








