Peuhu herää pikku hiljaa..

Viime viikonloppuna saavuin pitkästä aikaa taas rakkaan rahareikäni luokse. Jälleennäkemisen riemu oli suuri. Naapuri oli ollut auraamassa ja toinen kyläläinen oli lämmön nostanut. 
Itse ajoin niin innokaasti perille asti etten pikkuhädästä huolimatta maltannut pysähtyä. 
Kaiken pitää sitten oppia selkänahan kautta. Nyt tiedän että jos saavun talvella ja on satanut noin 40 cm lunta sitten viime käynnistä kannattaa pysähtyä matkalla. Etenkin kun hätä pahenee ajan kanssa. Mutta vannon ettei kukaan ole yhtä nopeasti lunta lapioinut hussiin asti kuin mitä tein.

Matka oli ihan tarpeeksi pitkä. Onneksi oli sentään valoisaa.

Lunta oli polviini asti. Jos olet hyvä visualisoimaan lumenluontia niin homma meni ihan kuin olisi kelannut filmin pikakelauksella. 


                         Suora yhteys ylöspäin

Huomasin myös että keittiössä on edellen suora yhteys ylöspäin ja sieltä tulee pieniä viestejä alas minulle. Hiekan muodossa. Vähän on vaikeata tulkita tätä viestä mutta arvelen että joku hiiri tai rotta juoksee siellä ja pudottaa hiekkoja alas.  Yes, en ole yksin!

Anteeksi , kuva makaa nyt vasemmalle!

Sieltä ne hiekkavistit jotenkin tulevat siitä kohdasta joka näyttää kuin EI olisi auki. Käännä pää vasemmalle; paneeli on siis katto.

Nyt juuri istun keittöpöydän ääressä ja kirjoitan. Saavuin tänään. Lämmöt olivat päällä. Ajo perille asti oli jännä. Sohjoa täynnä oli tie ja tiellä pysyminen oli vähän haastava.  Ei näy polannetta mailla halmin!
Heti lapioin polun huussille asti. Homma nyt hallussa. Eikä ollut paha juttu kun oli tullut vaan noin 10 cm viikossa. Mutta aika paljon lunta on taas. Ei yhtä paljon kuin viime vuonna. Katosta vaan ovat lumet nyt tippuneet eri lailla. Ihan kamalan paljon keittöikkunan eteen.

Ja katolle vie yleensä yhdet tikkaat. Aluminiset ovat katon tikkaat. 
Tulivat siis katsastamaan kaveriaan ja aiheuttamaan harmaita hiuksiani minulle. Muistaisin että joku viime vuonna kommentoi että ovat ihan hyvin kiinni. Ja niitä käytti se suutarim joka olikin nokikolari, peltiseppä ja muurarin apulainen. Hirvittää! 

Istun täällä viinilasini ääressä ja mietin onko nyt joku reikä jossain siellä ylhäällä mistä ne ovat irroneet! 
Sataako nyt sisään vintille? 
Kunpa osaisin! Kunpa tietäisin! Otan toisen kulauksen punaviiniä ja palan suklaata.