Edellisen tekstin julkaise- nappia jäi painamatta 29.7 .

Nyt sitten uuteen tekstiin. Lyhyt tämän kerran. Siivosimme siis joitakin viikkoja sitten navetan osittain ja tehtiin "uudet" lattiat sinne. Mutta myös löysimme taas ihania juttuja mm. 60 -luvulta olevan Stihlin vanhan moottorisahan, jonka annoin metsurille. Hän kertoi että se lähti toisella nykäisyllä käyntiin. Ja oli todella vanhat bensat siinä moottorissa. Olen kuullut pelkkää hyvää Stihlin tuotteista ja kun hankin itselleni raivaussahan merkki lienee Stihl.

Alla näkyy missä pölyssä me kaksi astmaatikkoa ( poikani ja minä) sekä miniä teimme työtä.

Itse ei ihan taivaallisesti ilahdu vanhasta aika tehottomasta moottorisahasta mutta sitä enemmän sitten ao. löydöistä.

Koska kukaan ei halua museossa asua päätin repäistä ja hankin tuttavan kautta lepohetkiä varten uuden ajan pihakeinun. Se on ihan älyttömän ihana ja mukava. Huomaatte varmaan myös miten hyvin nurmikko on kasvanut. Olen vaan unohtanut kuvata.

Pojan piti tietysti kokeilla keinuani ääriasentoja. Ja hyvin se keinuu.

Miniän kanssa nauratti kun Max pyysi/rukoili apuamme. Mutta hän ei tosiaan päässyt pois tästä. Mikään vaaratilannetta ei ollut mutta kun vatsalihakset eivät ole kunnossa niin meidän piti mennä kiepsauttamaan tuolin takaisin perusasentoon.

 Tänään oli paljon arvovieraita. Naapurini Liisa ja Jukka Laurila ( s. 1927) sekä myös Villstedtin Onni ( s. 1922 ) poikansa kanssa. Ja Juuman Eila päivällisellä. Paljon lisätietoa sain heiltä. Onni kertoi että aikoinaan oli pihallani myös pärehöyläämö/hiomo?, joka oli osittain avoinainen "lato". Joskus 30 luvulla kun hän renkinä oli viemässä useita hevosia ( naapurin) jonnekin laitumille kun nousi kamala myrsky ja hevoiset hakivat hänestä suojaa ja tallasivat häntä. Myrsky pyyhkäisi kylän yli ja vei ladon siten että se vaan rullasi pois. Myrsky vei myös kattoja ja siirsi peräti yhden mökin savupiippuineen kokonaan muutaman metrin. Savuhormi oli niin hyvin muurattu että talo pysyi kasassa,se vaan siirtyi. 

Sitä edellisessä kuvassa oli myös reki. Jukka L. katsasti kirkkorekeäni ja totesi että etuosasta puuttuu vanerilevy joka suojaa talvisin tierasta. Elävä ? = minä taas ihmetteli mitä tämä sana on. Jäätiera on tarkempi sana. Selitys tulee vasta Napoleonin kuvan alapuolella jotta ehtisit vähän miettiä.

Suomen kielen oppitunti numero xx:  HUOM! voi olla myös vaan täkäläistä suomenkieltä. Siis ei minun vaan paikkakunnan (selvennykseksi eli  kirjoittajan kommentti) .

Jäätiera on sitä mikä hevosen kaviosta nousee talvisin rekeheen ja jäätyy sinne.  Wikipediasta kun etsii joutuu Kalevala. nimistöön ja törmää nimeen Iku-Tiera Nieranpoikaan . Kuura,Tuura ja  Teura ovat on muunnoksia tästä Tierasta myös.  

Reki sanan taivuttaminen oli kyllä todella vaikeata. Siksi varasti jostain joululaulusta oman illatiivimuodon tästä hankalasta suomenkielen sanasta. Ja lienee sekin väärin?