Eräänä aamuna kun tyättäreni vielä oli täällä heräsimme siihen että joku koputti ulkoovea. Klo 8.20 aamulla. Itse olin nähnyt unta siitä että poikani Napoleon-koiran häntä hakkasi ulkoovea ( se on aika kova höäntä). Nousin ja menin muka avaamaan ja huomasin että ääni tulikin hormista. Totesin unenpöpperöisenä tyttärelleni että "taitaa olla joku lintu joka on jäänyt jumiin hormiin". En muuten yleensä nuku näin myöhään mutta natoni oli miniänsä kanssa ja tyttäreni Peuhussa käymässä ja kai olimme vähän juhlistaneet tätä tosi harvinaista tapahtumaa. Tytär kun asuu Ruotsissa ja oikeastaan exnato kasvamassa kiinni Myrskylän mökkiinsä.
Katosin ulos ja huomasin että uudet tikkaat olivat viritettyinä katolle ja tajusin että peltimies olikin päättänyt toimittáa savupiipun pellit kolme päivää käyntinsä jälkeen.
Mielestäni ikuistin tapahtuman mutta kuvat ovat kadonneet jonnekin. Joten nuohooja saa y.o. kuvassa toimia peltimiehen stuntmanina. Kukaan muu kuin minä ja he eivät näe mitään eroa kerta kuvakin on niin surkea. He tuskin blogiani lukevat.
Sotare ei ole suutari suomeksi.
Joka kertaa kun pitäisi sanoa nuohooja sanon suutari. Murare on muurari, timmerman on timpuri, målare on maalari mutta sotare on nuohooja. En millään tahdo muista sitä sanaa ne harvat kerrat kun sen tarvitsen. Tulee suutarin sanan jälkeen seuraavaksi aina päähäni sana nokikolari joka lienee Aatamin aikainen sana. Oikea kuitenkin.
Tämä nuohooja oli niin laihaa sorttia että olisi itse mahtunut piippuun. Ja mukava mies oli myös.
Hauska poikani yllätti myös omine varusteineen. Mulla oli hanskat , saappaat, vanhat housut ja paita.
Edessä oli huussin tyhjennys.
Sen jälkeen rentoilin vähän. Ja poika otti kuvan. Joskus minullakin oli niin kauniit sääret. Joskus hyvinkin kauan sitten. Nyt maan vetovoima on kyllä päässyt yllättämään jokaista ruumiini osaa. Oikein nauratti kun kaukainen tuttava kävi kylässä ja mies otti meistä kuvia. Totesin niitä kärsiessäni että "hitto että olemme vanhentuneet". Tapasin hänet edellisen kerran toista vuotta sitten ja ennen sitä noin 30 vuotta sitten.
Viime maanantaina oltiin kaislatalkoissa.
Uimaranta oli päässyt pahasti kaisliintumaan. Kyläyhdistys oli saanut vähän rahaa kaupungilta ja saimme ( muutama kuvaa alaspäin näkyvän) leikkurin sillä rahalla käyttöömme. Kun oli leikattu , leikkuujätteet ajettiin alla olevalla häkkyrällä maahan josta "tarttumasaksilla" varustettu kone niitä nosti traktoin lavalle.
Sen jälkeen jätskille Kääpälän kauppaan.
Minun piti oikeastaan tänään näyttää kuvia tuvan pöydän pesemisestä mutta kameran akku oli niin tyhjä että se jää seuraavaan kertaa. Olen myös istuttanut joitakin kukkia joiden nimet ovat kadonneet jonnekin kuistin sotkuun.Kun nimipussit löytyvät laitan myös kuvat yleiseiksi naurun aiheeksi.
Nyt nukkumaan. Olen taas, runsaan kahden viikon todella tiivin yhteiselon poikani, miniäni ja heidän kahden koiransa kanssa , onnellisesti yksin. Olen elänyt 10 vuotta yksin ja huomaan että hiljaisuus ja yksinäisyys ja tilaa itselleeni vaan on niin ihana juttu. En oikein ole tajunnutkaan miten olen vieraantunut yhteiselosta. Vaikka kaikki meni kohtuullisen hyvin. Paljon tekivät töitä, paljon söimme, hyviä viinejä maistelimme ja koko kevän karppaillut taisi palata vyötärölleni.
Ja eka perunsato on nostettu!
Suomenkielen koulu; nato on siis miehen sisar. Kun koivonoksilla huiskii niin täällä muistaakseni liuhdottiin tai jotain sinne päin.
