keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Hiihtolomapäiviä Peuhun maisemissa


Hiihtolomaan tarvitaan paljon lunta. Onneksi ei enää tullut lunta. Maakellarikin oli aika hyvin hautautunut.

Naistenpäivän ilta sujui rattoisasti kylän naisten kanssa erään Seijan kotona. Kylän nuoremmat naiset ovat ajan hermolla. Tämän päivän Helsingin Sanomissa todettiin että SUBWAY -ketjulla on nyt enemmän toimipisteitä  kuin McDonald's:lla.  Illan ruokalistalla oli Subway - konseptin täytetyt sämpylät oman maun mukaan. Sekä turhien tavaroiden kierrätystä. 
Jokaisen piti kertoa turhan tavaransa historiasta jotain. Vapiskaa lahjanantajat. 

Ja nyt ekan kerran tänä vuonna otan sopivasti nyt esille tärkeän asian.  Talooni ei saa tuoda mitään lahjoja elleivät ne ole vähintään 90 v . vanhoja. Ja kestävät sen etten niitä pidä esillä tai niistä edes pidetä. Tämä on tiukka linja mutta:



..sitä tavaran määrää. Kuvista näkyy hyhvin  pieni osa tavaroista. Kaikki eivät sovi mukaan , osa mydään, osa pidetään , osa menee kierrätykseen. En todellakaan siis tarvitse yhtään mitään.

Lukijana saat mielellään saapua katsomaan tai vaikkapa työskentelemään mutta edelleen samalla säännöllä mennään kuin viime vuonna;  ruokia ja juomia saa tuoda, ei muuta, (ellei ole arvokasta antiikkia tai talonpoikaisantiikkia hehhe ).  Kokkaan sitten jotain sapuskaa, jos aikatauluun sopii. Kahvinkeittimeni löysin vintiltä  mutta kahvini on kuulemma aikamoista myrkkyä.

Työmaa edistyy nyt koko ajan.

Itse en voinut muuta kuin siivota koska edessä oli sähkötyöt. Sähkömies työharjoittelijoineen tekivät ripeästi muutamassa tunnit seuraavat vaiheet. Putket poistettiin ja ..

 

piuhat valmistettiin seuraavaan vaiheeseen; pinkopahvitustyöt. Alla Jukka ja hänen ammattikoulusta tullut harjoittelijansa, jonka nimi valui päästäni.


Ja Peuhun uusi sähkötaulu on rakennettu vain tämän talon tarpeita vastaan. On ainakin hankittu sellainen johon ei ainakaan suuret suunnitelmat kaatuvat.Suuria suunnitelmia onneksi ei vielä olekaan.


Kaikki juttuni kirjoitan nykyään uudessa pienessä kodissani tässä lempituolissani; Aulankotuolissa.
Väri on aika tyrmäävä, vaikkei se kuvasta käy ilmi. Kun sen valitsin minulta kysyttin ;Oletko todella varma että haluat tämän värin. Olen,vastasin. Enkä ole katunut. 
Toukokuussa tulee 4 vuotta kun sen uudelleen päällystitin ja olen tässä istunut Hesarini kanssa joka aamu ja useat illat.




Makea  20/30 luvun matto on Albanian tuliainen Krujen kylästä. Se on vähän reikäinen ja kulunut muttei myöskään maksanut kuin 60 euroa.

Tällä viikolla selviää minä päivänä muurari aloittaa. Ja ai niin. Eilen kävi Peuhussa myös ihana Sanna, johon lumoduin niin etten muistanut häntä kuvata. Hän tulee asentamaan pinkopahvit 27.4 alkaen. Siihen menessä pitäisi olla uusi hella hormeineen.
Nyt,  god natt!

3 kommenttia:

  1. Tavaraa vaan kertyy nurkkiin. On se syvässä se "varmuuden vuoksi" -tavaroiden säilyttämisvietti. Ehkä niistä sotaa kokeneista sukupolvista on vasta lyhyt aika kulunut.

    Hauskan näköisiä sähkörasioita, designattu vanhan näköisiksi!Ja miehet vetävät sähköpiuhaa. Kun on pinkopahvitettu, niin meinaatko tapisoida seinät?

    Lempituolisi on todella kutsuvan näköinen, ihananpullean pehmeä ja minusta näyttää räväkältä violetilta. Matto on ihan taas viimeisen päälle muodissa - kaunis! Tikaskirjahylly näyttää olevan sinulla. Sekin on huippumuotia tänään. Kiva, kun olet jo kotiutunut uuteen kotipesääsi!

    VastaaPoista
  2. Niin se tikashylly. Löysin sin autolomallani eteläruotsissa 3 vuotta sitten ja varovasti kerroin ystävättärellenini siitä että se tulee autoon mukaan Suomeen. Ajettiin sitten läpi Ruotsin ja sivutikkaat olivat etuistuimien välillä vaihdekeppin päällä ja kaappi takapenkillä. Hinta 30 euroa. n

    VastaaPoista
  3. Titte, olet siis ihan etuajassa noissa muotijutuissa!
    Käy kurkkimassa blogissani. Siellä on viesti sinulle.

    VastaaPoista