Liiterin jemmoista

Vihdoin on aika tullut kertoa liiterin siivoamisesta. Sääli ettei minulla ole kuvia siitä missä kunnossa se oli kun aloitimme. Mutta tavaraa ja roinaa oli yllin kyllin. Ahkera Max ja hänen yhtä ahkera siippansa Saara ja meikäläinen siis aloittivat tyhjentäminen. Oli kaatopaikkapino, säilytettävät, poltettava roskaa ja polttopuita.  Vähän sikin sokin mutta homma ei vaikuttanut lainkaan lohduttomalta.

Naamasuojat tulivat tarpeeseen koska pölyä oli paljon. Tällaisia kuormia vietiin aika paljon ja siinä välissä vein jäteasemalle 2 kuormaa. Jäteasema on kyllä taivaan lahja. Kunhan vaan saataisi kaikki suomalaiset sitä tajuamaan. Veloitustaso on aivan kohtuullinen ja luulen että asiasta voi vähän neuvotellakin jos tiukkaa tekee. Sitten on myös niitä idiootteja jotka vievät kamaa jäteasemalle ja sitten tuovat kotiin toisten jätöksiä. Sellainen idiootti oli tietysti allekirjoittanut. Mutta kun  joku rouva toi aivan iskemättömiä saviruukkuja,alusvateja ja pari isompaa kauniisti kulunuttakin ruukkua. Ja hän sattui tuleman juuri kun minä tyhjensin oman kuormani.

Takanurkasta löytyi hassu seinä joka oli kasattu vanhoista ovista, puuritilöistä ja levyista. Kaikki oli kiinnitetty rautalangalla Max sinnikkäästi purki sen. Ennen tätä vaihetta meille oli tietysti tullut joku pikku kränää ja kaikki lattialla viruvat kamat lensivät Maxin kiukunpuuskassa seinämä taakse. Te jotka tunnette minut, tiedätte että olen edelleen yhtä tulinen kuin ennen ( melkein, kyllä vanhakin väljähtyy) ja sellainen on poikanikin. Hauskaa. Arvostan enemmän reaktioita kuin hiljaisuutta. Joten purkuvaiheessa piti ensin poimia pois kaikki joka kiukussa lensi kamojen päälle. Vitsailtiin että on hyvää kun joku huolehtii ettei työ lopu kesken.

Vanha kaunis kirkkorekeeni. Vain hevonen puuttuu. Ensi keväänä tämä tervataan. Kuvasta löydät niitä saviruukkujakin.

Max nosti kirkkoreen tielle.
Itse halusin vielä nähdä millainen pohja siinä liiterissä on joten veimme kaikki vanhat heinätkin pois. Ei rotanpesiä eikä hiirenpesiä. Reen penkin alta löyty lehti vuodelta 1979. Eli luultavasti ainakin 30 vuotta reki on siellä piilossa ollut. Sen jälkeen hiekoitimme lattian ja rakensimme uuden välipohjan niistä ritilöistä ja edessä oli sitten enää vaan kaikkien polttopuiden pinoaminen.

Muihin löytöihin kuului maitokärry, 3 silakkalaatikkoa, heinäseipäitä, ja erilaisia työvälineitä kuten kuokkia ja heinätyöhön liittyviä "jättilöisen haarukoita". En osaa sitä sanaa suomeksi.


Sen pituinen se. Nyt nukkumaan. Nousin aikaisin koska olen lähtenyt maanantaisin aamulla Kääpälästä suoraa töihin.

Välipuheenvuoro kotipuutarhasta

Pakko aloittaa lempikukallani. Vanha perinnekasvi malva joka on aivan villiintynytg talon etelänpuolella. 

j

Edellisessä blogissa oli kuvia alkukesän vaiheista eikä teidän tarvitse odottaa satoa yhtä kauan kuin minä. 

 

Tarkkasilämäinen huomaa että pinaatti kukki ja kokenut voi arvata että salaatti rupesi mätänemään kun en osannut harventaa tarpeeksi. Mutta opin paljon.  Tämä sentään näyttää menestystarinalta mutta jonain päivänä paljastan  vielä juuresatoni ja se on aika yllättävä. 

Ukko tuli vihdoin talooni.

Seurallisena ihmisenä pitää keksiä syitä juhlaan ja sellainenhan löytyi kun ukko tuli taloon. Ensin hankin jääkaappi/pakastimen, sitten kutsuin lähimmät ihmiset kylmiä juomia nauttimaan ja sitten ukko saapui. Oli kyläläisten mielestä pakko keksiä nimi laitteelle ja koska pakkasesta on lyhty matka pakkasukkooon ja emäntä sinkku niin pakastimeni nimi on nyt sitten Ukko. 

Erös vieras oli tehnyt aika funktionaalisen lahjan . On ollut viime aikoina paljon käyttöä. Ihmetikkuja jotka syttyvät helposti ja palavat hitaasti, hitaasti.

 

Valitettavasti on nyt pakko mennä nukkumaan. Aikainen herätys työmatkan vuoksi. Se cliffhanger " mitä löysimme liiteristä" siirrettiin nyt seuraavaan kertaan.

Hiki hatussa tehtiin mahdollisimman vähän

Korjausurakan ekan vaiheen jälkeen piha oli tietysti täynnä romuja jotka hitaasti katosivat sieltä.Jätesäkkejä täynnä sahanpurua, kaatopaikkajätettä, kasoja jossa oli polttopuuta eri muodoissa, sekä ylimääräiset puutavarat. 4 erikokoista kasaa hiekkaa. Kaikki piti "inventoida", lajitella, tarjota naapureille, kuljettaa tai kantaa vajaan tai muuten vaan siirtää ( esim hiekat) toiseen paikaan, polttaa, viedä kaatopaikalle jne. jne.  Voin ylpeänä todeta etten nähtävästi ota paljoakaan stressiä tekemättömistä töistä. Sen verran kauan kesti ennenkuin viimeiset kasat olivat kadonneet. Pari "kannustavaa" huomatustakin tuli kyläläisiltä.

Jäin kesälomalle jo ennen jussia ja heti tuli lämmintä. Peuhu-taloni sijaitsee hyvin lähellä Uttia jossa oli lomani aikana 44 hellepäivää  ja lomani kesti 6½ viikkoa. Eli sellainen kesäloma.

Kanna nyt sellaisissa olosuhteissa painavia taakkoja. Ja myönnettävä on että astmani ja tuntemattomat allergiat vaivasivat aika alailla kunnes löysin oikean tason lääkitykselleni. Ja opin imppaamaan oikealla tavalla inhalaattorista. Nämä taudit rajiottavat kyllä ainakin vielä omaa työntekoani; pölyiset hommat ovat aika hankalat.

Mutta slackerkin lakkaa joskus löysäilemästä ja eräänä päivänä päätin että nyt on aika viileätä m ainoastaan 25 astetta. Nyt annan hiekkakasoille kyyytiä.
Talon edessä oli 2 kasaa ja talon takan 2. Ellette ole hiekkaa paljon lapioineet elämässänne ja siirtäneet sitä yksin kottikärryllä paikasta toiseen vinoa , kumpareista ja alaspäin viettävää alustaa pitkin työntäen, ette tajuja miten pirskatin hankala homma oli. JA se viileys; 5 minuutin päässä oli niin hikinen kun ihminen vaan olla voi.

Eka kuorma kaatui pari metriä ennen määränpäätä. Voi että ...
Sen jälkeen tein testikuorman ja laskin kuinka monta lapiollista jaksan vaivatta työntää. Se oli sitten 30 lapiollista/ kärry. Lapiona Fiskarsin mainio kevyt lapio jossa terävä kärki. On muuten hyvä lapio ja tarpeeksi kevyt.

Mutta tein työt. Talon takan olevat kasat ovat edelleen siellä. Nehän eivät näy tielle päin.

Miniäni Saara innostui roskien kuljettamisesta eräänä päivänä. 

  

Hänellä on tekniikka hallussa. Teimme pellolle ison kokon  ja piti vaan odottaa vähän huonompaa säätä. Sitähän ei tullut ja elokuun puoleen väliin asti oli vielä polttaminen kielletty. Alkoi saataa vasta pari viikkoa sitten Kääpälässä ja nyt saisi vihdoin polttaa. Sitä en uskalla ilman kokeneempia tehdä.

Puutarhassakin on valtava kokkokasa. Max ja Saara ovat todella ahkerasti tehneet työtä ja aloittivat puutarhan vuotuisen raivaamisen innolla. Saara purkaa kyllä vesuria käyttäen vuoden turhautumiset.

                                                  Itse perustin pienen kotipuutarhan. 

En ollut tajunnut ennen tätä kuvaa miten kaunis on kasvimaa  jossa ei kasvaa mitään. Ei planttuja eikä rikkaruohoja.
Ne laatikot eivät ole Kekkilän 69 euroiset laatikot vaan vanhoja lavakauluksia joita nätisti kinusin eräältä varastopomolta. Ne suhteet,  ne suhteet. Verkoistoituminen on tärkeä asia.

Sijoitin ne kaulukset pellolle, alle "jordduk" ( mustaa peitekangasta) ja sitten vaan Kekkilän multaa 2 - 3 pussia /laatikko. Ystävättäreni Eeva haukkui maasta taivaaseen; "Mikset käytä tätä hienoa peltoa". Naapuri Liisa 83 v. ja Eila 74 v. olivat sitä mieltä että olin fiksu. Ei rikkaruohoja ja nopeasti lämmintä. Liisa ja Eila ovat fiksuja naisia.  Ja minä siis myös ellen sitä jo kerran maininnut.

Tämä idea oli varastettu mainiosta kirjasta Köksträdgården ( ny utgåva) by Lena Israelsson. Ostin jo vuosi sitten Malmöstä. Maksoi 150 kruunua. Halusin tilata toisen Akateemiseen; olisi maksanut 48 euroa. Jöi muuten ostamatta.

                    Ja lavakaulusten ympärillä kesä kukki.

Sen pituinen se. Ehkä seuraavalla kerralla kerron mitä löysimme vajaasta. Muutama kerta innostuimme tehokkaiksi. Muuten minun asentoni oli useimmiten tämä:

Kääpälän näkymättömät hyvät haltijat

Kääpälän kylässä tapahtuu koko ajan pieniä ja suuria ihmeitä.

Eräänä päivänä joku  oli käynyt pikku harmeja korjaamaassa; vajan ovea ei millään helposti saanut auki. Maata ja multaa oli pakkaantunut talven aikana ovea vastaan eikä ovi millään rullaantunut auki.
Mutta - eräänä päivänä joku oli käynyt vähän kaivamassa maata ja oven alapuoli oli sahattu hienosti  suoraksi.
Ovi toimi taas.

Seuraavana päivänä kiitin väärää miestä. Minun tietämättä hän sitten  kävi katsomassa mistä höpisin ja huomasi silloin että ovenkahvan kohdalla oleva lankku oli ihan laho eikä kahvakaan ollut hääppöinen. Joten kun seuraavan kerran ilmestyin paikalle:

Ihmeellistä.

Kesäloman jälkeen olen viettänyt kaikki viikonloput tietysti Kääpälässä. Eräänä perjantaina saavuin paratiisiini ja mitä olikaan ilmestynyt: OMA PARKKIPAIKKA!!

Tässä kohdassa ( vajaa vastapäätä toisella puolella tietä)  oli ennen iso kasa hienoa hiekkaa, eli se hiekka joka oli lattioiden alla vielä viime talvena. Naapurini oli käynyt tamppaamassa sitä sekä tuonut vähän järeämpää hiekkaa ja tampannut lisää. Nyt on kaksi hienoa parkkipaikkaa ja vanha paikka on nyt osaa kaunista maisemaa. ( tulevaa kaunista maisemaa , see below).

Bloggaajalla oli pitkä kesä loma

Ihanan ihana kesä on takana ja syy pitkään hiljaisuuteen

Kesäparatiisissani ei ole nettiä eikä telkkaria. 6½ :n viikon loman jälkeen palasin töihin ja piti kirjoittaa vähän kuulumisia. Kameran kuvienpurkupiuha vaan oli jäänyt Peuhuun. Nyt on piuha ja kuvat siirretty koneelle. Ja täältä pesee.

Viime viikonloppuna poikani epäili että taloni on myyty kolmen vuoden sisällä. Hmm , ihmettelin. Mistä moinen päätelmä. Kuulemma oli kesän aikana tapahtunut niin vähän että johtopäätös oli etten pysty tähän projektiin. Haaa,,, olin ilmoittanut jälkipolvelleja että edessä on ainakin 10 vuoden projekti ja takana oli nyt vasta 4 kuukautta. Ei ollut mennyt nähtävästi perille. Nyt on.

Ja kesä meni nautiskellen

Kääpälä on hyvin lähellä Uttia ja siellä oli lomani aikana 44 helle päivää. Oli myös Kääpälässä.
Opin tänä kesänä että todella osaan olla tekemättä mitään. Tai oikeastaan muut tajusivat sen, itse sen olen tiennyt jo monta vuotta. Slackerkoulutus alkaa seuraavan helleaallon aikaan Kääpälässä.

Amelie, poikani ja miniäni koira osasi nauttia kesästä, vapaudesta ja ihmisistä. Heti kun joku tulee kylään kuka makaa maassa ja odottaa rapsutuksia? Amelie.  Karkumatkat menivät naapureiden luo. Ensin komposti houkutteli mutta sitten mukavien ihmisten rapsutukset vetivät pidemmän korren. JA komposti jäi. Onneksi. Vuotavan kompostin hajumaailma oli aika karsea. Onneksi oli juuri saunottu ja Amelia sai kunnon kylvyn.

Napoleon taas keskittyi haukkumiseen sekä perhosten jahtaamiseen ja niitähän löytyi. Ja pikku hiljaa hän kahden viikon aikana oppi pysymään pihalla. Mun jos auto ajoi kujalla ohi niin silloin oli pakko napata Napen syliin.

Eka projekti

Eka projekti oli puuhellan putsaaminen. Onneksi olin saanut exnatoltani "Tulisijan kunnostaminen ja käyttäminen" -kirjasen ja sen mukaan mentiin. Poikani Max auttoi. Valurautakansi oli aika painava sekä likainen alapuolelta.

Puuhella savusi kovasti sisään ja puhdistaminen auttoi. Mutta itse hellaa ei sitten käytettykkään oikeastaan kuin 2 kertaa koko lomani aikana. Oli niin kuumaa etten voinut sitä enempää käyttää.

Taitava ikkunpesijä- ja ahkera

Ihana miniäni Saara ilmoitti että voisi pestä kuistin ikkunoita. Osoittui aika haastavaksi projektiksi jos tavoitteena oli puhtaat ikkunat. Puuosat oli maalattu värillä joka liukeni veteen ja edessä oli loputon työ. Onneksi huomasin asian ja annoin melkein ajoissa syynninpäästöt: riittää että näkyy että ikkunat on pesty. Oli hyvä juttu laske ruutujen määrä vasta pesun jälkeen. Niitä oli sitten 140 kpl, eli Saara pesi 280 ruutua.

No nyt on putki auki. Vuode odottaa. Tulin työmatkalta viime yönä klo 1.40 ja oli pakko nousta aikaisin. God natt.

Mine kirjoita vielä kerta..

Voi että oli paha objektivirhe siinä eilisessä viestissä. Tai ainakin vähintään yksi.

Viimeiset löpinät näin juhannuksen alla. Vatsassa hyvää ruokaa ja viiniä, kiitos veljelle ja hänen perulaiselle ihanalle vaimolle.

Viime viikonloppu jäi Peuhussa lyhyeksi. Toinen veljestäni ( ei edellä mainittu) täytti viikonloppuna 50 v ja juhlat olivat Pirkkalassa. Tuli tiluksenomistajalle aikaa kiireellisiä tunteja kun perjantaina viiden maissa saavuin Kääpälään lainaperäkärryn kanssa.  Onneksi Max -poikani ja ihana miniäni Saara saapuivat vähän minun jälkeeni ja saimme sisään isotkin tavarat.
Älytöntä puuhaa kun parin viikon sisällä olisi taas lainattava peräkärry jotta voisin kuskata kierrätyskeskukseen kaikki se tavara  jota en halua.

Ruokailu ja sauna ja jalkapallo-ottelu Eevan luona, en edes muista mikä matsi. Aamulla ylös ja purkasin viimeset laatikot. Sitten ulos tiluksia mittamaan. Ennen lähtöä Pirkkalaan.

Äidin kasvimaalla

Yllä salaattini lavakauluksessa. Kärsimättömän ihmisen pikakasvatus tapahtuu siten että hankitaan käytetyt lavakaulukset joltain kiltiltä ihmiseltä joka on töissä varastossa, laitetaan alle maakangasta ja täytetään mullalla ja heitetään jyvät siihen. Ei erityisen vaiekata . Ei tule paljon rikkaruohoakaan. Voihan tietysti myös ostaa ne Kekkilän kalliit laatikot. Tämä on kyllä kokonaisedullisempaa ja sopii paremmin kukkarolleni.

Ihan en muista mitä tänne laitoin. Kirjoitin ylös kirjaseen joka on kadoksissa. Sain myös ystävättäreltä pieniä tikkuja johon piti lyyijykynällä kirjoittaa kasvin nimi. Tikut ehtivät kadota jonnekin talon mustaan aukkoon ennen kuin kynä löytyi. Kun kaikki kolme osuvat samaan aikaan samaan huoneeseen, siten että näen ne, tämä mysteeri selviää.

Yllä on oikea pieni kasvimaani. Sellain joka on suoraan maassa kiinni. Naapurin Alatalon Liisa tuli auttamaan kun Eeva ja minä käänsimme vähän maata. Liisa oli sitä mieltä että meiltä puuttui työnjohtaja. Liisa on noin 85. Suuni kävi koko ajan joten en paljon ehtinyt tehdä. Mutta Eeva ja Liisa hoitivat melkein kaiken. Se mikä siellä nyt kasvaa on rikkaruoho. Heidän istuttama epäilen. Siellä missä ei kasva mitään on viljelykseni. Minun hautaamani epäilen.

Minulla on myös pieni perunamaa. Istutin perunat 1-2 viikkoa ennen muita ja jotain vihreätä näkyi jo aika  nopeasti. Näytin Eevalle joka kertoi ettei se peruna ollut vaan rikkaruoho. Kitkin ne jo osittain pois kun sain tietää ettei perunamaata kitketä. Nojaa, muiden perunakasvit lähtivät nopeasti kasvamaan, minun eivät. Olin saanut nopean varhaisperunan. Mutta ei se yksin riitä. Istuttaminen oli minulle täysin vieras juttu ja tein istutustyön yksin. Yksitellen tutkin jokaista perunaa ja mitien miten päin se mahtaa sinne maahan mennä. Puolet laitoin niin että idut olivat ylöspäin ja toiset nin että olivat alaspäin. En oikein viitsinyt soittaa ja kysellä miten se tehdään. Arvelin että 50 % on kuitenkin oikein päin.

Kaikki ovat kyllä kasvaneet mutta joka toinen planttu on iso ja joka toinen pieni. Olisi kiva tietää kumpi on se isompi. Jäänee mysteeriksi ellei joku teista osaa vinkata. Unohdin ottaa kuvan siitä perunamaasta , kun olin niin tohkeissani siellä että  vihdoin jotain kasvoi. Salaa myös vähän kitkin rikkaruohoja.

Nuorpari vauhdissa

Max ja Saara hyökkäsivät marjapuutarhaan. Saara macheten kanssa ja Max trimmerin kanssa. Saara ilmiselvästi nauttii kun machetella saa riehua . Se ei valittavasti vaan näy tästä kuvasta. Trimmerikin on upouusi ja toimii taas kun Matti kylästä sai paineilmalla puhallettua ulos ne kaikki öljyt jotka erehdyksessä joutuivat bensatankkiin. Nyt alleviivaan etten ollut asialla tässä erehdyksessä. Mutta trimmeri toimii nyt ja se on kaikkein tärkeitä. Ihanat naapurit. Epäilen että heillä on vähän hauskaa kun Peuhussa kaikki tehdään vähän sinnepäin.Ja joskus ihan sinnepäin.

Marjapuutarhaapuoleinen pääty  on surullista katsottavaa jos tujottaa niitä ikkunoita. Mutta ei ole vetoa. Ikkunat vaihdetaan projektin loppuvaiheessa.

Talon tuvanpuoleinen pääty antaa osviitan siitä millaiseltä talo on joskus näyttänyt.

Kuten huomaatte muutaman vuoden päästä on myös maalaustalkoot.


Tällä puolella taloa oli ainakin viime vuonna ihana, iso niitty kasvimaan yläpuolella ja alapuolella. Maa käännettiin viime syksynä ja nyt keväälläkin. Auttavaiset naapurit Antero ja Pertti hoitivat sen.
Nyt sieltä mistä se ei ole käännetty näyttää tältä. Kaunista kaunista...Mietintämyssyyn menee mitä syksyllä käännän ja mitä ei.

Sen pituinen se. Keskiviikkona illalla alkaa loma ja se kestää elokuun kahdeksanteen päivään asti. On vähän vaihdettu lomarahoja vapaaksi. Oli vaikea päätös sekin kun jokainen sentti tarvitaan. Nyt jokainen sintti tarvitaan.
Mutta on se sen arvoista. Ei ole kiirettä mihinkään. Talo ei kuitenkaan ikinä tule valmiiksi. Ja kasvimaasta kasvaa mikä kasvaa. Ja minä meinaan istua keinussa. Sen verran mukavuudenhaluinen ole etten rehki koko ajan.

Sen pituinen se. Nettiä ei ole talossa. Mutta Eevalla on joten ehkä käyn heittämässä kesäkuvia jos on jotain kerrottavaa. Ihana kesä teille kaikille. Ta det lugnt.

Olin unohtanut laittaa linkin facebookiin 15.6..

Eli  äsken julkaistu juttu oli jo viikon vanha ja kumma kyllä Brasilia pelasi silloin ja juuri lopetti taas peli . Nyt voitti 3-1. Vielä yhden kerran kirjoitan ennen lomia mutten tänään. Yötä!

Pitkä hiljaisuus päättyy

Nyt ymmärsin erään tuttavan kysyksen, kun viime viikolla on tullut tiedusteluja uusista teksteistä.
2-0 Brasilialle nyt . Jalkapallo pitää minut vähän paremmin hereillä, koska selostaja huuta siellä sen verran kova ..

On ollut aika tiukat viikot. Illat ovat menneet kokouksissa, hankintamatkoilla jne jne.Taas tyhjensin kellarin, ja olohuone on kaaoksessa. Soitinpa entiselle avomiehelle ja tiedustelin olisiko liian hätäistä toimintaa jos näin 13 erovuoden jälkeen lähtisin hakemaan kamani siitä eräästä kellarista. No, hänen mielestä ei ollut ja kamat ovat nyt peräkärryssä ( grilli mm.). Tietysti dyykkasin tuolin sieltä pihaltakin.

Eilen hain kauniin talonpoikaispöydän jonka onneksi maksoin jo viime joulukuussa. Nyt sitä rahaa ei enääolis ollut. Aika kallis oli, mutta kovin on kaunis 1800 luvun lopulta oleva pöytäni. Perjantaina se matkaa Peuhuun eikä  se luultavasti mahdu minnekään muutamaan vuoteen.

Mitä olen sitten puuhannut kolme viikonloppua siellä 

Tämä kuva kai kertoo kaiken. Siivonnut, siivonnut ja siivonnut. AIka paljon pölyä tulee kun talon pohja muutetaan ja kun pönttöuuni puretan. Kuvassa Eevan siivoaa. Tai kai rapsuttaa likaa pois..

Sitten kannoimme huonekalut sisään ja sain edes yhden huoneen näköiskuntoon.Tästä voi jo aavistaa jotain.

Viikko myöhemmin näytti tältä. Eli viime viikonloppuna.

Edellisenä viikonloppuna kyläluudat Eeva ja Titte olivat olleet Valkealan Sanomien lempeässä ristitulessa. Heinäkuussa meistä tulee linssiluteita kun Eevan ideoima ja kirjoittama  juttu vanhasta koulusta julkaistaan. yritin väistää kuvaa mutten onnistunut. Alla lehden toimittajat.

Muut huoneet sitten ovat aika "Chabby chic"

Tuttavat kylässä ovat kai sitä mieltä että olen ihan hullu kun seinät ovat vähän erikoisen näköiset. Mutta nyt oli pakko päästä sisään. Eikä pinkopahvit ironneet puukolla tai ruuvimeisselillä. Kokeiltu on. En suosittele. Siihen tarvitaan kuulemma sorkkarauta ja pienet talkoot.

En enää näe tätä. Hyvä oli ottaa kuvia. Ehkö asialle pitää tehdä jotain - joskus.

En myöskään näe näitä erikoisia sähköratkaisuja. Kaikki pistorasiani kun ovat keittiössä. Ja käytössä on 4 huonetta.

Kuten huomaatte tämä ei ole mikään designkoti. Pussi naulakossa on muovipussien säilytyspaikka. Hmm.

Osoitteen olen luvannut laittaa; Kääpälänkuja 67, 46140 Vekaranjärvi. Kannattaa poiketa luokseni ensi vuonna vasta jos ei kestä tätä degeneroitua tyyliä. Tästä se ei paljon edisty nyt muutamaan kuukauteen. Mutta jos kestä tervetuloa tuttavat kylään. Omalla riskillä. Saattaa joutua töihin. JA jos tuomisia mietitte niin yhtään kamaa ei saa tuoda, eikä kukkia, eikä pensaita. Mutta tuoretta lihaa tai herkkujuustoja. Tai viiniä. Niistä on vähän pulaa siellä kylässä. Todella kohtuuhintainen lempiviinini nyt on Errazuriz/Sangiovese rypäle huom! Vuosimallia 2008.
Moni järkyttyy varmaan tästä "tilauksesta", mutta näitä herkkuja ei lähiseudulta saa ilman vaivannäköä ja automatkaa .
Ja soittakaa etukäteen niin osaan siistiytyä. Sitä en ehtinyt tehdä lehtikuvaukseen.Tulin suoraan siivoustalkoista kahville ja saakeli sentään; silloin tietysti kuvattiin lehteen .

Vielä näytän muiden tilojen tila ensi viikolla sekä näytän vaatimattoman kasvimaani. Se on kiva juttu.