Vihdoin, vihdoin, vihdoin. Pari viikkoa
sitten. Saapui nosturi, saapui piipun pellit ja savupellit, saapui
muurari ja saapui lupatarkastaja. Ja minä palaan blogini ihanaan
maailmaan.Oli vaan aika rankka kesä monesta eri syystä, siksi aikamoista
hiljaiseloa ollut. Edelleen on ongelmia polven kanssa mutta kai nyt
sitten 1 + 3 kortisoonipiikkiä pikku hiljaa tainuttaa pahimmatkin
tulehdukset.
Uusi savupiippu on hankalassa paikassa eikä mulla ollut edes kattosiltoja. Joten kaksi kertaa nosturi on ollut pakko tuoda paikan päälle.
Yksi lommohan sinne tuli , mutten ole huomaavinani sitä. Kun katto maalataan näkynee vähemmän. Koska minäkään en ole täydellinen, miten sellaista voisikaan savupiipun pellistä vaatia.
Lupatarkastaja kun tuli pihalle, hän
sanoi; oho tämähän on vanha talo. Kerroin että se on 166 vuotta. Ja kun
hän astui tupaan sisään niin kertoi että luuli tulevansa aika uuden
talon uutta piippua tarkistamaan.
Ihmeteltiin vintillä miten ennen
osattiin taloja rakentaa. Nykyään nämä ratkaisut eivät menisi läpi. Ja
talo on pysynyt hyvin pystyssä 166 vuotta. Yläkerta tosin vaan 116
vuotta.
Iloisesti syttyi ja paloi.
Alussa.
Ja sitten kun muurari lähti alkoivat ongelmat .
Mitä vaan tein niin jostain tuli
salakavalasti savua sisään. Emme kohtaa löytäneet. Viikon päästä
sattumalta tuli toinen emeritus muurari kylään. Tutki ja antoi neuvoja.
Sytytimme leivinuunin ja sitten takan. Savusi sisään. Ei paljon mutta
kuitenkin. No siinä sitten istuttiin läpivedossa takan edessä ja joimme
single malta. Takkakin veti hyvin ja nojatulissa oli ihanaa keinua ja
rupatella.
Seuraavana iltana taas sama juttu.
Jostain tuli savua tupaan. Ja miniä löysi kohdan. Ja muurari tuli
takaisin ja löysi syynkin.
Piippu on aika uusi ja oli aika märkä. Mutta se ei ollut pääsyy.
Tämä takka on vaan poltettava oikeassa
järjestyksessä. Ensin avotakka, kunnes piippu on lämmin. Sitten avotakan
pellit kiinni. Sitten vasta saa sytyttää leivinuunia. Ja luukkua ei saa
käyttää. Vaikka me kaikki luulimme että se onnistuisi. Reikä aukon
yläpuolella on vaan niin pieni ettei se jaksa vetää kaikkia savuja ulos
jos luukku on kiinni. Savu oli löytänyt pienen reiän sivuseinästä, ja
tuli ulos aukosta, joka on takan ja palomuurin välissä. Molemmat
muurarit olivat sitä mieltä että sinne laitetaan palovillaa ja että se
tila suljetaan kokonaan. Viime viikonloppuna poltin takassa kauan, eikä
savua tullut enää sisään.
Mutta leivinuunia en ehtinyt sytyttää.
Se on sitten edessä ensi kerralla; ensin takka, anna palaa loppuun kun
piippu on lämmin, sulje pelti ja sitten vasta on leivinuunin vuoro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti