Kesä tuli, tai sitten ei oikeastaan tullutkaan

Olipa kesä. Satoimme melkein pois niin paljon vettä on tullut. Tänään oli vihdoin ihanan lämmin päivä enkä tehnyt juuri mitään.

Polvivaivat jatkuvat; kuolio oli toisessa kohdassa hiukan parantunut toisessa huonontunut. Seuraava tsekkaus 21.9. Kipuja on enemmän. Kyynärsauvoilla jatketaan. Ja elämä on rajallisempi kun niitä käyttää. Se siitä.

Naapuri ja kylähelppimme tekivät uuden lattian ja seinän liiterin takaosaan. Niin hieno se on. Kamalan raskas työ.

Piti järjestää tanssit tähän mutta satoi ja satoi ja lähdin kapunkiin.

Knut -lastenlapseni oli aina yhtä onnellinen kun sai leikkiä puutarhaletkun kanssa. Välillä aina joku meistä kastui. Isosiskoa ei aina naurattanut.  Potan pesu hoitui nyt hyvin.

 

Enimmäkseen vietin heinäkuussa aikaa lastenlasten kanssa. 

 Mutta aloitin projektin sisällä. Vihdoin aloitin ovilistojen maalaamisen. Ja valmistuneekin ehkä tänä vuonna. 

Viimeiksi kirjoitin 9.4. - taas pitkä hiljaisuus

Aina on syy hiljaisuuteen. Ainakin minun. Henkisesti tuli niin kova takapakki 3 viikkoa edellisen kirjoituksen jälkeen etten oikein ole jaksanut mitään tehdä. Tai sanotaan että jokainen asia minkä teen kestää niin kauan, ettei voimia jäänyt kirjoittamisen.

Juhannus on takana.

Vilinää oli kun Esther, elokuussa 4 ja Knut, pian vuosi ja yhdeksän kuukautta pistävät töpinäksi. Rauhalliset lapset ovat ja silti kun ei ole tottunut niin elämä on heidän kanssa niin kokonaisvaltaista. 

Koska leivinuuni ja takka ovat ekan kesän toimintakunnossa isossa tuvassa on nyt tilaa olla leikkiä ja nauttia. Vaikka sataisikin ulkona. 

 Poika perheineen lähti muutama tunti sitten. Ja ukkonen tuli tilalle ja salamoi ja taas rupesi satamaan. Ei ole tarvinnut kastella kasvimaata noin kahteen viikkoon ainakin. 

Liiterin uusi tulo

Naapurin ja kylähelpin avustuksella vanha liiteri pääsi eroon pressuseinästä. Ja naapuri oli sitä mieltä  että tilaa saa lattiankin. Itse olisin kyllä tyytynyt maalattiaan. Tästäkin tuli suurempi projekti kuin mitä piti. Koska lahovaurioita oli niin paljon. Pikku hiljaa joudun nähtävästi rakennuttamaan koko liiterin uudestan, niin pahat ovat osa hirreista lahonneet.

Niin - se minun takapakkini:

Polviongelmat sen kuin jatkuvat ja pahenevat. 28.4 sain diagnoosin AVN ; avaskuläärinen nekroosi. Tarkoittaa että reisiluuhini on iskenyt kuolio; jos joku on lääetieteisiin päin niin femurkondyylin kantavaan pintaan on tullut 3 cm pitkä ja 1,5 leveä alue, joka on kuollut. 

 Joten nyt kuljen sitten taas kahdella kyynärsauvalla eikä vasempaan jalkaan saa  kuin korkeintaan laittaa sen jalan paino. Hauska on edes hetkellisesti ollut, kun uteliaisudesta olen kävellyt kahden vaa'an yli ja yrittänyt saada selville paljonko  koko vasen jalka kokonaisuudessaan painaa. Päädyin noin 12,8 kiloon. En kyllä sillä tiedolla tee mitään, mutta hauskaa oli.

No, tämä ei ole mikään kuoleman tauti mutta kun teen väärän liikkeen sattuu todella paljon ja samalla kamala väsymys iski myös. Olen käynyt akupunktiossa, hankkinut Bemer-patjan, noudatan tiukkaa ruokavaliota ja yritän saada veren kiertämään luustossa. Akupunktio ja tiukka ruokavalio auttoivat todella paljon väsymykseen. 

Syy miksi luuston solut kuolevat on huonosti toimiva mikroverenkierto luustossa siinä vammaisessa polvessa. Miksi sellainen tulee on edelleen hämärän peitossa!

Harmillisesti melkein kaikki uimahallit menivät kiinni, kävin vesijuoksemassa 3-5 kertaa viikossa ja koska se on ollut ainoa liikunta jonka avulla saan koko kehoni liikkeelle niin kaipaan sitä todella paljon.

Järvivesi on niin kylmä, sieltä ei juokse kuin pois. Sekin hankalaa, kun on kyynärsauvat mukana. Käyn kuitenkin melkein joka aamu järvessä.  

Olen pitkällä sairaslomalla. Siitä ei ole paljoakaan iloa kun ei juuri  mitään voi tehdä. Mutta sain nähdä kun valtava syreenipensas rupesi kukkimaan. Ja se tuoksu. 

Pian (20.7 on ortopedillä vastaanottoaika) näen missä mennään. Onko tapahtunut edistymistä, on kuolio pysähtynyt vai onko peräti vähän parantunut?

Jospa putki olisi nyt auki. Innostuin kun kirjoitin. Ihanaa kesää kaikille. 

Ja seinä on kyllä valmis mutta jätetään nyt jotain seuraavaan postaukseen.

Kevättä rinnassa

Vihdoin lumi on sulannut, linnut laulavat uusi urakka alkaa taas Peuhussa. Tervetuloa takaisin. Kevät, minä, sinä.
Kepin tai sauvan kanssa kävelen. Välillä paremmin, välillä tuskaisesti. Silti pienen pientä paranemista koko ajan. Että on ihanaa olla taas talon kimpussa. Ja nauttia siitä mitä on jo tehnyt.
 Kuvasta näkyy että nautin.

Kuukuva lähti ystävättärelle joka on todella, todella sairas.

Sitten ne hiivatin jalkalistat.

Ollaan nyt pojan perheen kanssa 5 vuotta kai odotettu että päättäisin jotain jalkalistojen osalta.

En millään tahdo löytää oikeata mallia. Vielä tsekkaan Erikoishöyläys Oy:n erikoisteriä, jos jotain sieltä löytyi. Kuvassa on  ovilistani joka on 30 x 100 mm. Jos teillä on ehdottaa joku hyvä paikka Helsingin ja/tai Kouvolan lähellä tai niin pls vihjeita saa laittaa kommentteihin. Ja tämän kerran meinaan nyt ostaa valmiiksi maalattuja koska niin tein katon helmipontin ja kattolistojen kanssa jo. 

Siitä en sitten suostu keskustelemaan. En tee museota. Teen kodin. Vanhan tuvan osalta teen konservointityötä. Jos on uusia lukijoita, tervetuloa ja täältä löydät kuvia tuvasta. 

 

Pelakuut!

Innostuin joitakin vuosi sitten saada pelargoniani talvehtimaan. Ekana vuonna vein ne maakellariin jossa ne homehtuivat. Seuraavana vuonna jätin taloon talveksi mutta kuihtuivat. Nyt olen jo kolme vuotta  onnistunut. 5 -7 astetta ja saavat vettä  kerran kuussa marras- joulu-, helmi- ja huhtikuussa. Vaan kolme pientä kuoli. 21 kpl talvehti hyvin.

 

Kahdessa on jo nuppuja.

Ja lopuksi
Talvella sähkölaitos oli kaatanut puita ja naapuri on tehnyt mulle mm.  hirsiä. Pari tarvitaan kun ladon takaseinä pitäisi nyt vihdoin rakentaa. Ehkä jo tänä vuonna. Sekin asia on ollut työlistalla kesästä 2010. Näiden pitää kuivua mutta naapurilla on pari sopivaa, joten teemme vaihtokaupat.

Nyt illan seuraava puuha on miettiä miten saisin tiekunnan valitus pois päiväjärjestyksestä. Asia on minulle ollut ja on edelleen raskas henkinen taakka. Keskustelu viisaan naisen kanssa eilen johti ajatukseen auttaisko näkökulman vaihtaminen. Rupean tässä x- ja y-koordinaatteja piirtämään: silloin saan 2 x 2 ääripäätä ja ehkä löydän argumentit. Älkää hyvät ihmiset erehdyksessäkään menkö tiekunnan puheenjohtajaksi, etenkin jos se on uusi tiekunta. Mutta mulle luovuttaminen ei kuulu tapoihini, joten on vaan pakko löytää joku ratkaisu. Kun edelliset eivät kelpaa.
Ilta on pitkä, meinaan vaalivalvojaisia vähän katsella. Sinä aikana moni muu asiakin ehkä ratkeaa. Think, think, think.

Ja jos jollain on Korento -pikkukulhia niin ostaisin pois tai vaihdan valkoiseen Taikaan. 

Nyt aivonystyrät hommiin.

Metsänkylän navetta ja tavaroiden vähentäminen v. 2016

Viime viikonloppuna olin Tampereella toisen veljeni luona ( toinen asuu Barcelonassa). Paikalle saapui molemmat sisaret miehineen. 11 vuotta oli kulunut siitä kun viimeksi tavattiin. 

Oli mukava ilta. Alussa pohdiskelimme vanhempiamme , nyt 85,5 ja 84 vuotiaat. Ystävättären isä oli nopeasti vaipunut vähän omaan maailmaan kaatumisen jälkeen. Viime tipassa saivat kuntoon edunvalvojapaperit. Niistä puhuimme. Asia pitäisi hoitaa. Ei kukaan meistä ollut asiaa ajatellut. Mieluummin joku perheestä hoitaa kuin että kaikki asiat hoitavat virkamies jossain. Äitini tekee edelleen ruokaa kotona joka päivä vaikka kovien kipujen kanssa elää, kun selkäranka on sortunut osteoporoosin vuoksi. Sama tauti on isosiskolla ja mulla mutta hoito aloitettu ajoissa, olin alle 50 v. kun todettiin selkärankaostoporoosi. Siitä lähtien se on hoidettu. Olin huomaamatta ohittanut osteopeniavaiheenkin. 

Metsänkylän navetta.

Matkalla kotiin poikkesin sitten vihdoin ja viimein Metsänkylän navetassa. Aika suloinen paikka talviasussakin. Kun myymälään astui, takan edessä lojui kissa. Hymyilytti.

Vintiltä löytyi esimerkimalli uudesta ikkunastä tehtynä vanhanmallin mukaan. Karmeineen.

 

Ovi kutsu sisään alakerran kauppaan. 

                 Ensin kurkkasin vähän ikkunasta sisään.

 Kivoja esillepanoja

 En ole nyt lainkaan selvillä siitä mikä tämä kapistus on.

 Kun olin kiertänyt paikat, kävin Aulangontien toisella puolella pannukakkua syömässä. Taisi  olla elämäni paras tähän asti.Suosittelen. Auki ainoastaan sunnuntaisin.

 

Yhden asian ostin. 5 kiloa pellavarivettä. Hinta 26 e.  En edes osaa sanoa oliko kallista vaiko halpaa. Mutta matka oli sen arvoinen. 

Tilkitsen vielä vähän ....jospa saisin niitä lattialistoja kiinni tänä keväänä. 

 Tavaroiden vähennysprojekti

Viime vuonna 174 uutta/tai käytettyä esinettä hiipi luokseni. Ulos kun lähti 695 niin netto oli 521. Tavoite oli 365. Suurin osa tavaroista menivät kierrätykseen. Ja kirjat kirjaston kirjanvaihtohyllyyn. Liian paljon meni rahaa uusien tavaroiden ostamiseen. Kun kävin Kanadassa ostin vaatteita 575:llä eurolla. Yhteensä ostin tavaroita ja vaatteita melkein 2500 eurolla vuonna 2016.  Kalleimmat hankinnat oli talvitakki, Icebugit ja yhdet todella kalliit housut.

Koska ensimmäisen kerran minulla oli vaatteet mukana tällä listalla  tein todella ison siivouksen vaatekaapissa. Se muuten jatkui vielä nyt helmikuussa. Kun työkuva on muuttunut niin täydellisesti olen voinut luopua bleisereistä ja jäljellä on aivan muutama kappale. Vähän tavaroita möin, ja sain niistä 326 ei. Nettomenot olivat 2123 euroa vatteisiin ja tavaroihin. Aivan liian paljon. Mutta kaksi ulkomaanmatkaa oli liian suuri houkuus. Toisaalta vaatetilanne on nyt aika hyvä. Ainoastaan kenkäpuolella on puutteita.

Polvi ei vaan parane

Klenkkaan edelleen, koska polvileikkauksen jälkeen polvi ei vaan halua parantua. Leikkaus oli 28.11. Tänään on 4.3. Kaaduin Barcelonassa 9.4.2016. Pian on vuosi kulunut enkä sen kaatumisen jälkeen ole oikeastaan kunnolla liikkunut. Mutta hitaasti, hitaasti mennään parempaan päin. Keskiviikkona sain mustat "kinesteetti" ( en muista sanaa) teipit polveen ja ne ovat paljon auttaneet. Peukut pystyyn.

Huomenna Peuhu kutsuu. Menen leikkaamaan pelargoniani ja vien vähän tavaraa sinne. Pian, pian, pian on kevät ovella. En voi tämän polven kanssa siellä vielä olla. Mutta, jos edistyy siten kun on viime viikolla edistynyt,  niin toivoa on.

Ja tänään kävin ekan kerran elokuvissa Estherin kanssa, Vaianaa ( Moanaa) katsomassa. Esther on nyt 3,5 v. ja 99,5 cm pitkä. Ihana tyttö, joka elää prinsessa- ja satuvaihetta. Ihanaa seurata, kun oma tytär ei sitä lainkaan elänyt. Kuvassa kannattaa kiinnitää huomiota neidin tukkaan. Hän on aina välillä yksisarvinen. 

Ihanan ihana Knut on 1,5 vuotias naurava iloinen söpöliini. Koska hän on niin söpö otan aina kasvokuvia. Niitä ei saa julkaista. Joten saatte vaan kuvitella pientä miestä jolla on isot ruskeat silmät, valtava, naurava suu ja joka rakastaa kaikkia laitteita, joissa on nappuloita joita voi painaa tai vääntää. 

Uusi vuosi alkoi yllätyksellä ja miten meni tavaranvähentämisprojektin kanssa.!

Niin paljon kun olin sairastellut viime vuonna oletin että pohja oli nähty. Ja pyh! Alemmaksi vielä vajosin. Kamala norovirus iski 2.1 ja olin heikossa hapessa monta päivää. Oli vieraita tulossa vaikka oli maanantai, entisiä työkavereita. Ruuat oli tehty melkein valmiiksi . Ja jouduin peruuttamaan. Yksi niistä ei edes asu Suomessa. Harmillista.

Nyt on - 28.1- enää neljä päivää jäljellä polvileikkauksen jälkitarkastukseen enkä vieläkään kävele kunnolla. Minunhan piti tanssia sisään vastaanotolle. Niin sanoin kirurgille.

Mutta parempi se on. Nilkassa 2 niveltä oli jämähtänyt kiinni väärään asentoon. Kun ne avattiin jalka rupesi taipumaan ja askeleen ottaminen helpottui. 

Mutta koska polvi oli edelleen turvoksissa tavallaan luovutin, ja kaivoin esille viime syksyn Pronaxen -tulehduskipu/nivellääkkeen. Laskin että on yhdeksän päivän kuurille lääkkeitä jäljellä. 

Kahden päivän jälkeen turvotus rupesi laskemaan. Tänään aamulla polvi näytti melkein normaalilta.

Sain uudet vaativat reisilihasliikeet tiistaina ja nyt tuntuu että koko jalka rupeaa tottelemaan. Mutta hidasta tämä on. Pyöräilen, jumppaan  ja käyn 2-3 kertaa viikossa vesijuoksussa. Jumppaan eteisessä ja joogamattoni peittää kauniin turkkilasien mattoni . Mutta olen niin mukavuudenhaluinen että minun on pakko jättää se sinne näkyviin silmieni eteen. Muuten keksin 100 syytä miksen voi jumpata.

Heitin viikko sitten nurkkaan toisenkin kyynärsauvan. Kävelen ontuen 200 metriä. Mutta sentään kävelen. Kaikki kivut, joita oli ennen leikkausta, ovat kadonneet. Eli leikkaus oli kai onnistunut. Nämä muut ovat kai seuraus pitkästä kyynärsauvavaiheesta.

Vasen reisilihas on aivan voimaton. Mutta tsemppaan. Itse tämä on tehtävä eikä löydy oikotietä.

Tavaroiden vähentämisprojektin kolmas vuosi 

on myös takana.

Ja mitenköhän se meni. No ainakin yksi vanha mätä hirsisauna katosi.  Ja hyvinhän siinä meni. 

Saldona oli 521 esinettä + yksi sauna vähemmän. Paras suoritus tähän asti. Vuoden 2015 nettotulos oli - 423 esinettä ja vuonna 2014 oli 410 vähemmän. Eli suunta on ylöspäin.

Kiinnostava on miten hämmästyttävän paljon tavaraa tulee sisään, vaikka tarkasti arvioi minkä hankkii. Vuonna 2015 141 tuli koteihini minulle uutta esinettä, vuonna 2015 - 210 ja viime vuonna 174. 

Teen tarkkaa seurantaa kaikista mitä tulee sisään, kirjaan myös hinnat jos olen siitä joutunut maksamaan . 

Karmealla summalla ostin tavaraa, eli 2449 euroa siihen meni. Minun palkalla aivan iso summa. Sain 331 euroa tavaroista joita möin.  Nettosumma oli siis 2118 e. .  

Vaatteisiin käytin 1992 e. Ja muihin tavaroihin 456 e. 
Siitä iso osa meni tähän ihanaan kynttelikköön. Tämä oli projekti, jonka itse käynnistin ennen kuin heikolla itsetunnolla varustettu pomo lemppasi minut ulos iittalasta kesäkuussa 2012. Se on niin kaunis ja Matti Klenell on hurmaava ihminen. Kuva lainattu netistä.

Se ilahduttaa minua kaupunkikodissani 

Kun ostan -miten ostan

1. Yritän keskittyä laatuun. Ostin tammikuussa 2016 alennusmyynnistä MaxMara Weekendin talvitakin. Edellinen oli samasta paikasta ja yli 10 vuoden ikäinen. Ja ihan loppu. 

Kolme ulkomaan matkaa neljään maahan yhteensä teki pahaa jälkeä. Syksyn Kanadan matkan aikana ostin vaatteita 492 eurolla.  Oi, oi, oi. Muun muassa kaksi ihanaa kesäleninkiä, yhdet housut, joissa olen elänyt monta kuukautta, yhden rennon collegepuserokankaasta tehdyn blazerin ....ja paljon muuta.

Ostin vuonna 2016 myös kahdet kengät; Oezy-kengat, jotka möin viikon jälkeen kun eivät sopineet lainkaan laskeneen jalkaholvini vuoksi. Toiset olivat Icebug- kengät. Ne ostin 31.12. puoleen hintaan. 2 pari avaan on aika hyvä suoritus entiseltä kenkäfriikiltä.

2. Ostan käytettynä. Koska olen patologinen kirpputorifriikki. 

ainoa hyvä puoli polviongelmien kanssa oli etten juuri syksyllä päässyt mihinkään.

3. Saan lahjaksi Sellaisia esineitä oli 74 viime vuonna. Eli vaan 100:sta maksoin jotain.

                    

                 Kun vähennän tavaraa, mihin katoavat? 

Kierrätyskeskukseen meni 93 esinettä, 239 esinettä meni roskiin, 

ja loput, eli 189 esinettä annoin edelleen. 

                 Projekti jatkuu - neljäs vuosi alkoi jo 

Tämä vuosi on alkanut aika huonosti. Muutama Matti Klenellin Lempilasi livahti sisään ja juuri ostin 6 mukia maalle. Sain yhden ihanan maton lahjaksi. Mutta projekti jatkuu ja paljon voi vielä vähentää.

Kun homma sitten joskus ei enää suju, luen Marie Kondon kirjan:  
KonMari, Siivouksen elämänmullistava taika. 

Tähän asti olen pärjännyt ilman sitä. 

Kevättä rinnassa 

Odotan, odotan että kevät tulee. Tänä vuonna meinaan laajentaa viljelyjäni muutamalla lavakauluspetillä. Sain (pyysin) ihanan kirjan tyttäreltäni joululahjaksi. Tämän kun lukee uskaltaa tehdä mitä vaan puutarhassa.

Jos osaat Ruotsia ja tykkäät viljellä mutta luulet ettet osaa, niin lempiblogi, vlogi sekä podcast on saman naisen työtä.

Tässä on linkki blogiin.
Tässä on eka linkki youtube - videoihin.
Tässä on toinen linkki hänen youtube videoihin.
Ja tässä hänen Facebook - sivulle.

Ja tässä on linkki vielä hänen ja Farbror Grönin yhteiseen podcastiin.  Suosittelen lämpimästi tätä. Se on niin hauskakin.

Farbror Grön on myös ihana:   

Tässä hänen Facebook-sivunsa.
Ja klikkaa nyt nin pääset hänen blogin sivulle.

Molemmilla on loistavia ruokaohjeita paljon. Paljon vihannesruokaa. en ole mitään kokeillut. Vaan kuolannut.  
Kuulumisiin!

Palautettu kirjoitus. Julkaistu 14.1.2017 Hyvää alkanutta vuotta

Viime vuosi oli terveyden näkökulmasta kohtalaisen heikkoa tasoa: 3 katkennutta kylkiluuta, 3 keuhkoputkentulehdusta, joista viimeinen välipäivinä, yksi  nyrjähtänyt nilkka, joka tulehtui moneksi kuukaudeksi, polvivamma joka vaivasi heinäkuusta kokovuoden loppuun asti ja sen päälle polvileikkaus.  Olettta voi, että tästä on suuntana vaan ylöspäin.

Ja pyh! Polvi vaivaa edelleen paljon. Onneksi jo vähän epätoivoinen fysioterapeutti löysi torstaina syyn siihen; nilkassa ja jalassa 2 niveltä ihan jumissa. Ne on sitten vapautettu torstaina ja heti tuntuu siltä että käveleminen helpottui.

Mutta, mutta  maanantaina 2.1 sain elämäni ensimmäisen noroviruksen! Aika kamala tauti. Jääkaappi oli täynnä ruokaa, lahjat paketoitu, kuohuviinit jääkaapissa. Illalla piti tulla 5 entistä rakasta työkaveria illalliselle. Oksensin 11 kertaa 17 tunnin aikanA. Rakkaat lastenlapset antoivat minulle tämän uudenvuodenlahjan. Juhlat tietysti peruuntuivat. Niin heikossa hapessa olin että ruuatkin menivät piloille ennenkuin perjantaina pääsin jaloilleni.

Mutta nyt ole ollut töissä viikon. Ja onpa ihanaa.

Syksyllä tapahtui  Peuhussa asioita joista en ole kirjoittanut mitään.

Muutama vuosi sitten joudun purkamaan ja osittaan kumoon peräti ajamaan täysin lahonneen vanhan saunan. Piti purkaa se ja ottaa talteen hirsiä mutta lahot hirret olivatkin kova yllätys. Täältä löydät jutun siitä, toukokuussa vuonna 2014

Kääpälän ja Tuohikotin kylät ovat yhdessä palkanneet Kyläavustajan vuodeksi.TE-toimistoilla oli Kylähelppi-projekti ja jotkut fiksut ihmiset kylässä huomasi sen.  Saimme erittäin ahkeran nuoren miehen kyläavustajaksi ja hänpäs pisti luonani töpinäksi.

Tilaisin hänen avustamana kontin. Olin aika yllättynyt kun se tuli Kamalan iso. 

 Päätimme että sinne laitetaan yksinomaan puutavaraa. Siten ei tarvitse maksaa mitään jätemaksuja.

 Työ oli erittäin raskasta. Oma mootorisaha ei tietysti suostunut käynnistymään. Mutta sain kaverilta lainaksi. Pitää muistaa keväällä ostaa hänelle uuden ketjun kiitokseksi. 

Ekan työpävän jälkeen toinen kundi tuli avuksi. Homma oli sen verran raskas.

 

Kahden päivän jälkeen kasa oli selkeästi pienentynyt.

Olin turhaan ollut huolissani siit että 36 kuution lava olisi liian suuri.

Lava oli aika lailla täynnä kun homma  kolmannen työpäivän jälkeen oli pulkassa.  Ja se onneton tuplavuodevanerisänky joka vuonna 2013 aiheutti oikan käden jänteen rispautuminen ( kun kannoin sen itse ja ote lipesi enkä tajunnut antaa mennä) sai mennä. Siitä oli vaan pahat muistot ja kalliissa leikkauksessa kokonaan katkaistu jänne, sekä kramppaava lihas.
Kiva kylähelppimme oli jättänyt minulle pienen tervehdyksen. 

Jonkun vanha lelu sieltä löyty. Saapi nähdä löytyykö alkuperäinen omistaja vai siirtyykö tämä lastenlapsilleni.

Viime vuonna jatkoin kolmannen vuoden peräkkäin tavaroiden vähentämisprojektini. Tavoitteena 365 vähemmän esinettä kun vuosi 2016 oli loppu. Miten siinä kävi. Ainakin on yksi saunakasa vähemmän. Laskin sen yhdeksi esineeksi.

Palautettu teksti. Kirjoitettu 31.12.2016 Henkisesti vähän raskas syksy takana

Melkein nolottaa myöntää että syksy oli rankka. Polveni joka rupesi kiukuttelemaan heinäkuussa hoidettiin 15.8  alkaen väärin. Joten söin tulehduskipulääkettä 9 viikkoa ja sain 4 kortisonipiikkiä vasempaan sääreen ja polveen, joista 1 lonkkaan ja kolme polveen.

Käväisin Niagara Fallsilla , meitä oli 16 serkkua 21:stä isän puolesta joilla oli tapaaminen siellä. Edellinen oli viisi vuotta sitten Ahvenanmaalla. Oli aika hauskaa. Selfietä en vieläkään osaa ottaa.

 Enimmäkseen nauroimme.

Eihän se polvi siitä parantunut. Vaihdoin ortopedin toiseen joka lähetti minut kolmanteen. Samalla rupesin jumppaamaan ( jonka olisin pitänyt aloittaa Käypä hoitosuosituksen mukaan heti elokuun lopulla viimeistään ja kuusi viikkoa) ja siirsin kolmannen ortopedin ajan eteenpäin.

Maalla en oikein pärjännyt enää kyynärsauvoilla. Kun pitää tietää etukäteen milloin on vessahätä, luovia räsimattojen ohi, ettei kompastu, laittaa ulkokengät jalkaan ja kiiruhtaa kyynärsauvoilla huussiiin, kun ulkona on liukasta ja hämäräää. Ei mun hommia. 

Ihana naapuri kuitenkin vaihtoi päätylaudat uusiin.

 Syksy olikin alkanut matkan jälkeen.

 Tein hillottuja vihreitä tomaatteja. On hyvää.

Nostin viimeiset porkkanat lokakuussa. 

Isomaksaruoho /Kärleksörten onnistui tänä vuonnakin ihanasti.

 

Onneksi sain muutamia ihania iltoja korjatun leivunuunin edessä. Yksin tai seurassa.

Ja syysilta on Peuhussa ihana. 

24.11 luovutin polveni kanssa ja vahvistin Diacoriin että tulen vara-ajallani leikkaukseen 29.11. Leikkaus oli todella aiheellinen sanoi ortopedi ja sen päälle kolmen viikon sairasloma. Jumppaan ja pyöräilen mutten saa sitä polvea kuntoon. Joulun alla  2 viikkoa lisää sairaslomaa. Aika masentavaa. Näen mielessäni kun juoksen rappuja alas tai kävelen reippaasti huussiin. No sitä en tee vielä vähän aikaan.  Hyvä fysioterpaeutti ja työnantajan työkykyvakuutus tekee sen ettei lompakko kevenee tästä. Erittäin suuri ilo.

Sairastuin sopivasti leikkauksen alla vielä poskeloonletulehdukseen ja joulupäivänä edelleen päällä olevaan keuhkoputkitulehdukseen. Eilen sain yskänlääkettä kun oli mennyt pari yötä valvoen. 

Varoitettiin että alkoholi yhdessä yskänlääkkeen kanssa tekee todella väsyneeksi, joten marssin tietysti kahden kamalan valvotun yön jälkeen suoraan Alkoon ja ostin valkkaria. Otin 2 lasia ja sitten kahteen kertaan iltapäivällä  ja kerran yöllä sitä lääkettä. 
Aamulla ihmettelin miten 200 ml:n pullossa on niin vähän jäljellä kun pitää ottaa vaan 2,5 - 5 ml / kertaa maks. kolme kertaa päivässä. Tutkin mittakuppia, ja olipa sattunut aikamoinen mittausvirhe minulta. Olin ottanut 3 x 25 ml , enkä 3 x 2.5 ml.

Olin myös nukkunut sikeästi melkein 11 tuntia ja heräsin vaan kaksi kertaa. Sen pituinen se.

Hyvää uuttaa vuotta toivoo pikkuinen Knut, nyt 1 v 3 kk.  Ensin kuvalla joka on otettu yksivuotispäivän tienoolla. Niin on iloinen poika ja tämä kuva saa minut aina hyvälle tuulelle.

 Ja äsken sanoin hei sitten hänelle ja isosiskollea Kävimme vähän heiluttamassa tähtitikkuja miniäni ja hänen vanhempien kanssa, poika oli töissä.  Avoimesti Knut katsoo uuteen vuoteen. Toivon, että tulee hyvä vuosi ja paljon terveyttä kaikille. Ja rauha maan päälle. Kuulemisiiin.