lauantai 26. syyskuuta 2015

Tämän viikonlopun työlistalta näyttää kohtalaisen helpolta koska olen yksin maalla. Aloitan blogista.


Syyskuun viimeinen viikonloppu ja niin lämmintä. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan syksyä. Siinä on koko elämän kaari. Luopuminen, valmistautuminen vaikeisiin aikoihin (talvi), uuden elämän valmistautuminen ( sipulien ja perennasiementen istuttaminen),  haikeutta ja kauneutta. Syksystä, etenkin tällaisesta, onkin tulossa lempi vuodenaikani; melkein. Kesä on sentään kesä.
 Sumuiset aamut ovat kauniita ja vaarallisia.

 Ihana naapurini on eka kerta moneen vuoteen pitkällä lomalla. Ennen sitä hän kävi läpi puuvarastoni ja löysi tarpeeksi puutavaraa ovilistaprojektiini.
 Tarkalla silmällä hän tsekkaa onko puu suora. Ei ollut. Ei haittaa, hän sanoi, jos itse puu on suora ja vaan vinoon sahattu.  Minulla on sirkkeli. Jos itse puutavara on vino, silloin ei voi käyttää. Tämänkin voin itse nykyään tarkistaa . Kaiken voi oppia.
 Naapuri on niin tarkka. Hän ei hyväksynyt minun ja poikani käden jälkeä. Hän spakklaa ja hioo uudelleen meidän valmistelemia listoja. Nöyrät kiitokset. Tupa on kyllä aika kaottisessa tilassa.

Ikkunakarmien paikkamaalaus. 
Viime viikolla ystävätär näytti miten saan paikkamaalatuksi uusia puuosia. Värin sekoitti Mia Meller @mias måleri Tammisaaressa. Ikkunakorjaajani hoiti sen ja toi maalipurkinkin sieltä. Tuli pieni väärinkäsitys. Piti tulla noin dl verran maalia. Sain ison purkin. 
Ihanat nämä värien nimet.
Tältä näytti ekan käsittelyn jälkeen. Aika pahalta. Mutta nyt jo , siitä enemmän seuraavassa postauksessa, näyttää jo paremmalta. Tähän hommaan menee useampi viikonloppu. 

 Tiistaisin käyn lastenlapseni luona. Hän sai kuumekouristuksen täällä maalla kuukausi sitten ja tilanne oli aika kamala. Nyt kun tiistaina sai pienen kuumeen vanhemmat tietysti olivat tarkkoja. Hön itsekin salaa leikki "lääkäriä" ja kertoi meille " minä mittaan".
 Hän rakastaa tehdä ruokaa meille ja nukelleen.
 Ja hän osaa nauttia ja viihtyy myös yksin. Ihana lapsi. 2 v ja 5 viikkoa vanhaa nyt. Viikon päästä han saa pikkuveljen.



4 kommenttia:

  1. Ihana naapuri! Nuo kuumekouristukset ovat ikäviä...tuttavan lapsi niitä pienenä sai, mutta eivät taida onneksi olla vaarallisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapuri on niin ihana. Eivät ole kuulemma. Ja iön myötä katoavat. Eka kokemus on kamala. 2 ambulanssia ja enisvasteauto. Kun häneltä pääsi itku ja palasi tajuntaan totesin vaan että lapsen itku on joskus maailman ihanin ääni.

      Poista
  2. Onpa ihanaa, että pikkuneiti saa kaverin. Onnea vaan jo etukäteen.
    Sinä hoidat neitiä tiistaisin. Ilmeisesti mekin valitsemme saman viikonpäivän, kun tytär aloittaa työt pikapuoliin. Isä on ottanut isyyslomaa, mutta hyvä on hänenkin tuulettua välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein odotan että vauva tulee niin voin ehkä viedä neidin vähän kauemmaksi kotoakin. Yötä ei ole vielä luonani ollut. Mummin luona kerran ja se meni hyvin.

      Poista