Kaksi kaunista viikonloppua

Ja tänään sääjumalat olivat erittäin suotuisat kun tein ulkotöitä vieraani kanssa. 21 astetta varjossa syyskuun lopussa on harvinaista herkkua.

Ahkera ja monitaitoinen ja vieras talossani. Voiko parempaa flaxia olla!  Kuvassa hän poistaa poltetulla salvialla talosta huonot energiat. Niiden vuoksi hän oli nukkunut yön huonosti.

 Ikkkunarempan viimeinen vaihe eli karmien uusien puupalojen sävyttäminen alkoi. Hän opetti minulle miten tehdä. Konservaattori oli entinen poikaystävä. Kuulemma voi tehdä melkein mitä vaan kunhan käyttää oikeita aineita. Lopputulos on se mikä ratkaisee. Minähän luulin, että kaikki valmistuisi tänään mutta ei. Minulta menee ainakin kolme viikonloppua kun taas pitää odottaa että  pellavaöljy kuivuu. Ja sitten maalataan, annetaan kuivua, hiotaan varovasti, maalataan ja skrapataan kunnes on tyytyväinen.

                Hän korjasi tyylikkäästi ja nopeasti rikki menneen ulkotuolin. 

 Hän skrapasi mattoveitsen terällä leikkuulautani molemmin puolin, hioi, putsasi ja öljysi.

 

 Lopetimme kello 14.00 tänään lounastamalla ulkona 21 asteen lämmössä.

 Ruokapöydässä vieraili tämä hassu perhonen. Vai onko se joku muu insekti?

Ja työlistamme saatoin loppuun asti. Ainoa joka jäi tekemättä oli perennojen siementen istuttaminen. 
Istutin 128 sipulia, 10 jäi kun takamus ilmoitti että nyt riittää tämä kyykkyasento.

 Perhoset saapuivat vihdoin joukolla pari viikkoa sitten. Niitä oli valtavasti tässä kauniissa kukassani, jonka nimi on ruotsiksi Kärleksört ( Rakkausyrtti). Suomeksi Iso maksaruoho!