lauantai 14. joulukuuta 2013

Kummitädin lahja



Serkkuni toi syyskuussa tällaisen emalipannun minulle.

Se löytyi hänen äitinsä, minun kummitätini, kellarista kun olivat etsimässä rikki menneen kahvinkeittimen lasikannun tilalle toisen. Kummitätini nähtävästi säästää kannut jos kone hajoaa.

 Nostin kannen. Oho!


  Nostin reiitetyn väliosan. Oho, oho!!


   Niskajumppaa. Kuva kieltäytyy kääntymästä vaikka se näyttää kääntyvän.


Ihana kannu joka luultavasti on Ranskasta. Sieltä Alsacesta kummitätini on kotoisin. Vai olemmeko aivan väärässä. Oletko tällaisen nähnyt! En ole vielä tätä käyttänyt.

5 kommenttia:

  1. Kaunis, todella kaunis!

    (Salaisissa haaveissani olen oikeasti ranskalainen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minäkin lossaan olevani vähän ranskalainen.Isän äiti oli puoleksi sveitisläine, puoleksi tanskalainen, syntyi ja kasvoi Algeriassa , isänsä työn vuoksi, opiskeli 20 -luvulla englanninkielne opettajaksi Kings' college*ssa. Ja päätyi sitten Suomeen eri sattumusten kautta !

      Poista
  2. Voisko tuo olla jopa kahvinkeitin tosiaan! Hieno!! Jotenkin tulee mieleen tuosta anatomiasta mutterikeittimet, joilla itse keitän aamukahvini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tulee. Isoäidilläni oli mutterikannun ja tämän tyyppisen kannun välimuoto kun olin nuori. Se oli kuparinvärinen, vesi laitettiin myös alaosaan, ja se nousi ylös. Tutkin tarkemmin näitten kommenttien jälkeen itse pannua ja kyllä tämä lienee jonkinlainen " suodatinkahvinpannu". Pitää kyllä nyt vaan kokeilla.

      Poista
  3. Ihanan ranskalaisen kaunottaren olet saanut keittiöösi!

    VastaaPoista