Perjantaina kun taas palasin tänne kuoppaista hiekkatietäni pitkin huomasin että tieni olikin aivan siliä/sileä.
Joku oli käynyt lanaamassa kamalaan kuntoon päässyttä loppuosaa. Tiedustelin perunanviljelijältä mutta hän vinkkasi kuka se olisi voinut olla. Ja sattumalta pääsin kiittämään tänään. Kiitos vielä kerran V.
Syksy on hassu. Ulkona kukkii pajukissat tai palmut kuten täällä sanotaan. Kyläläisen omenat ovat jääneet puihin, puu on sentään pystyssä. Kuvakin on ihan pystyssä paitsi että se menee makuulle heti kun siirrän sen tänne. Kaunis, kaunis taikapuu!
Oma elämä on ihmeellisen ihana. Jännä viikko takana. Mielenkiintoisia palavereita, ajatuksia tulevaan. Vuoden mentorointiprojekti loppui adeptini tarjoamaan ihanaan kolmen aterian lounaaseen Chez Dominique:ssa, jolla on 2 Michelin- tähteä. Sen jälkeen tänne maalle.
Väsyneenä nukumaan ja mitä hittooa! Rapinaa lattian alla, kovaa rapinaa. Hyppäsin sängyssä ja hyppäsin tasajalkaa keskiyöllä lattialla rapinan kohdalla ja säikytin rotan pois ainakin siksi yöksi. Rotanjahti alkoi eilen siis ja hiirenjahti tänään. Keittiössä oli hiirenkakkaa.
Huussin tyhjennys oli listalla tänään. Minun elämässäni ei ole naisten ja miesten töitä. On vaan naisten työtä.
Ja Chez Dominique- lounaasta rottajahtiin on aikamoinen hyppäys. Ja ruokaanikin, joka on nyt kolmas yritys tehdä Phad Thai:ta. Eka oli kamalan näköinen ja hyvän makuinen, toinen oli hyvän näköinen ja kamalan makuinen. Tämä kolmas on nyt nimeltään Phad Peuhu. Siinä ei ole enää tiikerirapujakaan ja nuudelit näyttävät madoilta. Sehän sopii tänne maalaiselämään toisaalta. Konsepti siis kasassa.
Toivottavasti ei ole yhtä kamalan makuista kun on annoksen ulkonäkö. En viitsi edes kuvata. Tulee perjantailounastani ikävää!
Kiva blogi sinulla.
VastaaPoistaOlen samassa tilanteessa vanhan kiinteistöni kanssa, joten mielenkiintoista luettavaa. Samanlaisia ongelmia ja tuntoja.