Valokuitua odotan

Enää noin vuosi ja sitten se saapuu. Se ihmeellinen valokuitu. Eilen ja tänään ei mokkula millään suostunut toimimaan kunnolla. Koko ajan pitää logata ulos. Ja sitten sisään. Vuosi on lyhyt aika. 
Ja vielä lyhyempi aika on kuukausi. Talvipäivän seisaukseen. Ja sitten pikku hiljaa päivät pitenevät. Hieno juttu. 
Lohdutan itseäni pienellä glögillä. Sen lämmitän tässä Hackmanin kannussa, jonka voi laittaa liedelle, tavallisellekin. Mutta puuhella on aina puuhella.

Olen myös ostanut 80 valoa lisää ulkokuuseen, jossa oli jo ennestään 40 valoa. 40 valoa ei ole juuri mitään huomasin heti ekan illan jälkeen. 

Piti kirjoittaa enemmän mutta kun kuvan lataamiseen menee nyt monta minuuttia niin säästän hermojani ja menen koisaamaan. Huomenna lähden Imatralle käymään. Koska on vapaapäivä ja siskon tytär on siellä. On ollut jo kolme vuotta opiskelemassa siellä eikä vaan ole mieleen tullut että voisin sinne mennä. Eikä Imatra ole kovinkaan kaukana. Alla kahden tunnin ajomatkan päästä. Menen myös tutustumaan rajakauppaan! Kuulemma on siellä lähistöllä ihan tajuton kalakauppa. Voisin ostaa joulumädit nyt jo!
Viime yönä ei ollut hiirten rapinaa eikä mekkalaa makkarin lattian alla. Johtuiko siitä että olin talon alle, ennenkuin lähdin Hesaan alkuviikolla, perustan pieniin reikiin työntänyt vaaleanpunaista herkkua jolla on ikävä vaikutus hiiren henkeen. Saapi nähdä miten yö menee. 
2 lossaa on myös sisällä. Ilman sattumia. Siitä pitäisi kai olla onneton - tai sitten ei.