maanantai 27. syyskuuta 2010

Liiterin jemmoista

Vihdoin on aika tullut kertoa liiterin siivoamisesta. Sääli ettei minulla ole kuvia siitä missä kunnossa se oli kun aloitimme. Mutta tavaraa ja roinaa oli yllin kyllin. Ahkera Max ja hänen yhtä ahkera siippansa Saara ja meikäläinen siis aloittivat tyhjentäminen. Oli kaatopaikkapino, säilytettävät, poltettava roskaa ja polttopuita.  Vähän sikin sokin mutta homma ei vaikuttanut lainkaan lohduttomalta.


Naamasuojat tulivat tarpeeseen koska pölyä oli paljon. Tällaisia kuormia vietiin aika paljon ja siinä välissä vein jäteasemalle 2 kuormaa. Jäteasema on kyllä taivaan lahja. Kunhan vaan saataisi kaikki suomalaiset sitä tajuamaan. Veloitustaso on aivan kohtuullinen ja luulen että asiasta voi vähän neuvotellakin jos tiukkaa tekee. Sitten on myös niitä idiootteja jotka vievät kamaa jäteasemalle ja sitten tuovat kotiin toisten jätöksiä. Sellainen idiootti oli tietysti allekirjoittanut. Mutta kun  joku rouva toi aivan iskemättömiä saviruukkuja,alusvateja ja pari isompaa kauniisti kulunuttakin ruukkua. Ja hän sattui tuleman juuri kun minä tyhjensin oman kuormani.

Takanurkasta löytyi hassu seinä joka oli kasattu vanhoista ovista, puuritilöistä ja levyista. Kaikki oli kiinnitetty rautalangalla Max sinnikkäästi purki sen. Ennen tätä vaihetta meille oli tietysti tullut joku pikku kränää ja kaikki lattialla viruvat kamat lensivät Maxin kiukunpuuskassa seinämä taakse. Te jotka tunnette minut, tiedätte että olen edelleen yhtä tulinen kuin ennen ( melkein, kyllä vanhakin väljähtyy) ja sellainen on poikanikin. Hauskaa. Arvostan enemmän reaktioita kuin hiljaisuutta. Joten purkuvaiheessa piti ensin poimia pois kaikki joka kiukussa lensi kamojen päälle. Vitsailtiin että on hyvää kun joku huolehtii ettei työ lopu kesken.






Vanha kaunis kirkkorekeeni. Vain hevonen puuttuu. Ensi keväänä tämä tervataan. Kuvasta löydät niitä saviruukkujakin.





Max nosti kirkkoreen tielle.
Itse halusin vielä nähdä millainen pohja siinä liiterissä on joten veimme kaikki vanhat heinätkin pois. Ei rotanpesiä eikä hiirenpesiä. Reen penkin alta löyty lehti vuodelta 1979. Eli luultavasti ainakin 30 vuotta reki on siellä piilossa ollut. Sen jälkeen hiekoitimme lattian ja rakensimme uuden välipohjan niistä ritilöistä ja edessä oli sitten enää vaan kaikkien polttopuiden pinoaminen.


Muihin löytöihin kuului maitokärry, 3 silakkalaatikkoa, heinäseipäitä, ja erilaisia työvälineitä kuten kuokkia ja heinätyöhön liittyviä "jättilöisen haarukoita". En osaa sitä sanaa suomeksi.


Sen pituinen se. Nyt nukkumaan. Nousin aikaisin koska olen lähtenyt maanantaisin aamulla Kääpälästä suoraa töihin.

3 kommenttia:

  1. Hei meidän navetasta löytyi samanlainen reki. Jaakko ja luokkatoverinsa maalasivat sen.
    Hienot on istutukset reessä. Hyvä, että ehdit pelastaa hyviä saviruukkuja. Niitä ei ole koskaan liikaa.
    Maitokärryt on käytännölliset. Meillä ei ole sellaisia. Eikä myöskään heinäseipäitä. Niistä voi rakentaa vaikka mitä tai vaikka laittaa riviin pystyyn ja istuttaa niihin humalia.
    Olisiko jättiläisen haarukka talikko. Se on selainen työväline, jolla nostellaan heiniä seipäille.

    VastaaPoista
  2. Hienoa kerrontaa - upea maapaikkapaikka Sinulla on, Titte. Agraaritaustani pimennoista löytyy seuraava tyypityskeino "jättiläishaarukalle" - jos se on kaksipiikkinen, pitkähkö & hoikkavartinen, kyseessä on juuri tuo Irenen epäilemä heinien seipäällenostolaite. Sellainen värkki on länsi-Suomessa ainakin "heinähanko", joillakin murrealueilla myös "hankmo". Talikkokin on toki maatalossa tarpeen, mutta siinä on tyypillisesti enemmän piikkejä (4) ja lyhyempi & jykevämpi varsi. Talikolla voi mm. kääntää/möyhentää kompostia tai kasvimaata. Onkilierojen etsinnässäkin se on oiva apu;-).
    Onnea ja menestystä kunnostustöihin.
    T. Jari

    VastaaPoista
  3. Fast jag inte förstår allt på finska så är det väldigt spännande att se allt vad ni gör och skatterna ni hittar.Bravo och "courage" det är fransmännens uppmuntrande ord.

    VastaaPoista