Totto on viimeistelyä vailla valmis

Ja jos rehellisiä ollaan niin se on ollut jo juhannuksen jälkeisellä viikolla. Piti olla valmis kun pidin pienet 60 v. - juhlat. Ja melkein oli. Sen jälkeen leivinuunin luukku on tullut, sekä kahden savukanavan luukut. Molemmat tulipesät ( takka ja leivinuuni ) ovat varaavia.

Pidin pienet juhlat aivan lähiperheelle, johon kuuluu tytär (mies ei päässyt mukaan), poika perheineen,  exmies ja hänen avovaimonsa, exmiehen kaksoisisar ja hänen exmiehensä sekä heidän tytär perheineen (poika perheineen asuu vielä muutama viikko Nykissä). Aika erikoinen lähiperhe huomaan, näin kun sen dokumentoi.  

Nuorena mietin aina miksi 60 vuotiaat saavat keinutuolin tai keinun! Nyt en enää ihmettele. Ainoa asia jonka lahjaksi toivoin oli keinu - (tai rahaa, koska uunin korjaaminen maksaa maltaita). Sain molemmat. Kiitos kaikille. 

 Edellinen kuva on sunnuntai aamun brunssista 27.6,  silloin kun oli vielä kesää Suomessa. Nyt maanantaina ostin tyynyt keinuun mutta sataa koko ajan. Olen kerran istunut tässä keinussa. Huomiseksi on luvattu  poutaa - ja tiedän missä vietän aikaa ....

Synttäreistä takaisin uuniin

 Tässä tosi surkea kuva leivinuunin luukusta. En tiedä miksi edes vaivaudun julkaisemaan sen. No tulipahan tehtyä. Kannattaa toki jatkaa lukemista koska muutaman kuvan jälkeen "kiitos seisoo".

 

Takan savuhormin luukku

 Ja leivinuunin vastaava. Paljon viisastutte varmaan näistä kuvista ;).

Kun uuni korjattiin löytyi taas "melkein arteita". Löytyi se pata jossa on ruokia keitetty ennen.

 Vanhan Klubiaskin ja, hetkinen - hopealusikan!

 No  ei nyt sentään. Olivat kaksi aluminilusikkaa.

 Tässä se nyt sitten on. Ihana,  kaunis tottoni. Joka on melkein 7 meliömetrin kokoinen. 

Leivin uunin pellit puuttuvat ja savupiipun pellit. Ja lopputarkastus.

Uunista takaisin syntymäpäiviin vain hetkeksi 

Synttärin aattona lähiystävättäret järjestivät todella lämminhenkisen illan. Itse syntymäpäiväni 22.6 oli ikimuistettava. Aamiainen Ekbergillä tyttären kanssa ja yllätyksiä töissä.  Kaksi ihanaa, entistä niin rakasta kollegaa iittalan ajoilta yllättivät työpäivän alkaessa minua niin täydellisesti ilmestymällä työhuoneeseeni, selkäni taakse yhtäkkiä, etten voinut muuta kuin itkeä. Sitten sain nauttia heidän tuomista ihanista piononeista melkein kaksi viikkoa. Ja aina välillä palaan heidän korttinsa tekstiin. Siitä tulee niin levollinen ja onnellinen olo. Ja syksyllä syömme vielä perheen kanssa puolikkaan lampaan.