Helmikuu

 Tervetuloa helmikuu piti kirjoittaa mutta pianhan se on jo ohi. Joku fiksu on älynnyt laittaa lyhyen kuukauden keskelle talvea. Kiitos siitä. Kevät tulee nopeammin.

Töitä on yhtäkkiä kamalan paljon. No kuukauden päästä ehkä helpottaa. Kivaa on kun startup:imme sai rahoittajilta paljon rahaa ja erittäin paljon kiinnostusta. Ei vaan Suomesta. Ja siihen liittyvät rumbat, osakassopimukset ja sen päälle Tekes raportit sisään  ja heti perään jatkoanomukset sisään ja normaalit duunit ja hyvin kaupaksi menevä tuote ja uusia työkavereita ja yhteistyöpartnereita....

Talvilomaviikko pukkaa päälle mutta sitä ei meillä huomaa. Ei ole koululaisia ja niillä joilla on päiväkotilaisia, vaimo on äitiyslomalla. 

Vähän ollut ollut sellainen "pää pumpulissa olo". Sen verran paljon olen hölmöillyt viimeiset kuukaudet. Nyt ei onneksi enää ole mitään sattunut kuukauteen.

Moka 1:

Autossa pudotin avaimet lattialle ratin vasemmalle puolelle. Sinne ei tule liian usein kurkistettua.  Mulla on rattikin nostettu vähän normaalia korkeammalle, joten ihan kaikkia kojelaudan nappuloita en ole huomannut. Kun kumarruin avainta nostamaan näin hassun napin. Erittäin kylmänä marraskuun päivänä vuonna 2015 siten huomasin, että autossani on ratin lämmitin. Onneksi olin vaan tällä autolla ehtinyt ajaa 2 vuotta ja seitsemän kuukautta sekä noin 70 000 km. Eikä nyt yhtään haittaa jos käsineet jäävät kotiin.

Moka 2:

Joulukuussa loppui silmänympärysvoide. Jepp, olen vähän turhamainen. Aika vähän.Tiesin että olin saanut Lumenelta lahjan ja kaivon sen pienen lahjapussin esille. Kyllä, silmänympärysvoidepurkkihan (pitkä sana) sieltä löytyi. Illalla korkkasin tämän hienon ja aika ison purkin auki. 

Voide oli vähän erikoisen värinen, mutten seuraa lainkaan meikkimainoksia enää, joten en ihan kaikkea näistä asioista ymmärrä. Pieni määrä oikeisiin kohtiin ja sitten nukkumaan.

Seuraavan iltana sama operaatio. Mutta kummastukseni oli suuri kun purkin avasin. Vuorokaudessa voide olikin muuttunut valkoiseksi ja koostumus oli aivan erilainen. Tarkistin, että on sama purkki. Kyllä oli. 

Ja sitten repesin täällä omissa oloissani täysin. 

Purkki oli normaali isompi: kyllä. Voide oli valkoinen: kyllä. Voide oli beige: kyllä. 

Hieno idea Lumenelta,  että yöksikin nykyään voi piilottaa beigellä sävyllä tummat silmänaluset. Jospa se prinssi tulisi käymään. Ja sytyttäisi lampun.

Päällekkäin olikin kaksi purkkia ja riippuen miten purkin avaa, aukeaa joko beige häivytysvoide ta valkoinen yövoide.  Siinähän olin edellisenä iltana beigellä peitevärillä suojannut silmänympärykset ties mistä.

Moka 3:

Jotenkin tammikuu sitten jatkoi samalla lailla. Oli kylmää. Auton kanssa oli ongelmia eräänä aamuna.Valot syttyivät kyllä mutta vaan osa elektroniikasta toimi. Oli kiire töihin ja olin jo vähän myöhässä. Mitä nappeja vaan painoin en saanut lämmitystä päälle, en sitä enkä tätä. Kunnes huomasin että olin unohtanut startata moottoria. Olin vaan laittanut avaimen lukkoon. Se ei oikein riitä.

Moka 4:

 Ja sitten tulivat pakkaset. Ne kovat peräti  - 28 astetta. Aamulla auto ei taaskaan startannut. Tällä kerta muistin myös kääntää avaimen. Silti ei inahdustakaan. Tai ehkä kaksi pientä,  eikä sen jälkeen mitään. Moottori aivan jäässä vaikka piuha oli sekä autossani kiinni että tolpassa. Tulipa mieleen tarkistaa sitä ajastinta. Ihan oikein sekin näytti. Lämmitys käynnistyy kello 7 ja loppu kello 9.  Juuri kun piti laittaa kannen kiinni huomasin sen toisen nuolen. Joka osoitti kello kolmea iltapäivällä. 

Olin vaihtanut joulun alla toiseen parkkipaikkaan, enkä tajunut tarkistaa onko sähkötolpan oikeassa ajassa. Kylmällä moottorilla olin sitten ajanut ainakin 1,5 kuukautta. Tyhmä mikä tyhmä.

Moka 5 on joko unohtunut tai ei vielä sattunut.

Sohvani on korjattu:

 Se odottaa kevättä. Niin minäkin. Olen sen verran tylsistynyt että olen peräti ruvennut ompelemaan lenksuja pyyhkeisiin. Sellaisiin pyhkeisiin, joita ostin vuonna 2008 ja olen joita olen käyttänyt siitä lähtien. Pian on kaikki kaapit siivottu. Tavaranvähennysprojekti edistyy hyvin tänä vuonna. Boredom hiipii lähelle. Haluan maalle.

Ainoa asia joka vähän tuo harmeja on Kouvolan kaupungin niukat resurssit rakennusvalvontapuolella. Ei millään saa ketään kiinni, ei edes puhelinaikoina.  Porukka varmaan osittain sairaana, osittain poissa muuten vaan,  mutta ilman että keskus tietää miksi. Se on hassua. Eikä kukaan tiedä milloin palaa. Noviisina,  kun täyttää ekan kerran elämässä toimenpidelupalomakkeen niin huomaa taas miten monta asiaa on, joita ei osaa. Tarvitsisin niitä ammattilaisia. Älkää vähentäkö väärästä päästä nyt.  Me emme selviydy yksin kaikesta. Me tarvitsemme ammattilaisia. Kaikki tarvitsevat työtä. Työ tuo verotuloja. Ei vaan virkaijoille vaan muillekin tekijöille. Minä tarvitsen oiekan ihmisen puhelimen toiseen päähän.Jospa ensi viikolla.