Ollaan vielä hengissä

Vähän on pitkät tauot bloggaamisessani. Osa menee kyllä kesähelteiden piikkiin. Ei niin kamalasti jaksanut tehdä remppaa kesällä. Ja kesälomahan on kesäloma. 

Miniä ja poika ovat kuitenkin kuljettaneet pois kaikki viime syksyn hiekkakasat. Uudet kallistumat on tehty talon eteen, koska lumen vedet menivät kuitenkin osittain tästä kohdasta talon alle. Ei ole kastellut mitään, mutta se oli saatava loppumaan. 

Poikani innostuu aina välillä eri asioita ja tarvitsi nyt tiileskiviä. Muistin, että vintti on täynnä vanhan piipun tiilejä ja siten sain ne pois sieltä. Ikkunan kautta hän  heitti ne alas ja ne ovat nyt aloittamassa uuden elämän jossain muodossa. Mitä siitä tulee jäi minulle vähän epäselväksi. Ehkäpä ensi kesänä sitten selviä. Tärkeintähän on matka, ei määränpää. 

Kamala räjähdys kaapin sisältä juuri kuului. Sielläpäs Kivi-lyhty räjähti. Lyhtyä ei ole vuosiin käytetty! Kaapinovi oli kiinni - sisällä ihan normaali lämpötila. Lasi on ihmeellinen materiaali, siinä on ollut varmaan jännitevika. Tämä tuikku ollut minulla monta, monta vuotta. Varmaan 10. Meni ihan säpäleiksi.

Lastenlapseni suloistutti lomaani. Hän on hyvä kaveri Napoleon- koiran kanssa.

 Hyvin hän viihtyi tässä ovenaukossa. Maailma on niin iso ja ihmeellinen että pelkkä katseleminen rittää.

 Kylän lasitaiteilija lahjoitti Estherille keppihevosen, jolla rouvan tyttäret olivat aikoinaan ratsastaneet. Aika kiva.

                         Toinen alakarmi on korjattu.

Kolmannen alakarmin poika irrotti kaameassa kuumuudessa. Oli tosi haastava homma. Hyvä uutinen oli kuitenkin että sivukarmit eivät ole lahonneet.

 Hyvin näkee miten kova paine on ollut kun karmin yläpuolella ei ollut tarpeeksi tilaa jätetty talon asettumiseen. Kunnia pojalle, joka sai alakarmin pois ehjänä.

 Viimeiset 4 päivää olen enimmäkseni maannut jalat koholla. Tai kävellyt tuskaisesti. Istuminen ei onnistunut

Noidannuoli iski. Viime yönä vihdoin noita lähti ja jäljellä on vaan jäykkä ja arka selkä. Mutta kipu on poissa. Nyt voin taas istua. Jippii. Ei tajua olla onnellinen terveestä selästä. Vuonna 2005 syksyllä sain välilevypullistuman ja sen jälkeen on pitänyt hoitaa itseään. Nyt olin nukkunut vääränlaisessa sängyissä ja siitä se ärtyi. Kovemman patjan hankin nyt myös olkkarin sänkyyn. Se sänky on aivan liian pehmeä. Nukuin muuten  8 yötä isossa tuvassa kun oli kaikkein kuumin aika. Ihanaa oli, mutta alustana kun oli vanha laverisänky ja ohut patja, niin huonosti menee, aivan liian kova alusta selälleni. Eli itse aiheutettu kipu.