Huippujännä homma

Sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina siivosin ja raivasin. Nyt kerrankin ei remonttiromua vaan omia roinia. En ole oikeastaan kertaakaan roinakasoja kriittisesti katsonut sen jälkeen kun tavaroita rupesin talooni kantamaan. Aika ihana olo on nyt kun olkkari on siisti, kymmenet lehdet saaneet kyytiä, lippusia, lappusia. Reseptejä jotka en taatusti ikinä tee, lehtijuttuja joita en varmastikaan lue kaikki pois vaan. 

Keskiviikkona sitten yllättäen ikkunaprojekti hypähti eteenpäin. Löysin karminkorjaajan, joka kävi aamulla. Vielä aika läheltä eli ehkä noin  12 km vaan hänen pajalleen. Mutta hän tekee vaan pajatöitä eikä suostunut karmia irrottaa. Soitin kyläläiselle tietääkö hän joku joka voisi homman tehdä. Kyläläinen Pepe tuli itse katsomaan ja ryhtyi hommiin. Ja hän tiesi tarkalleen mitä oli tekemässä. Ensin vähän tsekattiin minkälaista fyllinkiä sieltä löytyi.

 Tavallista rivettä, mutta hyvin vähän.

 Nykyajan kierrätys kalpenee kyllä entisen rinnalla. 

Nuotalla oli tämä karmi eristetty.

 Ulkosmyygilistat pois. Ja haasteena tämä loputon sade. Ei haluttu poistaa vanerit ikkunan edestä koska silloin sataisi sisään. On satanut todella paljon. Sitten kotiin hakemaan parempia työkaluja koska eristystyö oli tehty todella tarkasti. Kerros kerrokseltaan ja se istui lujassa.

Kun ei ollut nuotalla eristetty oli pellavalakanoita, rättejä ja muita tekstiilejä käytetty. Mutta nuottaa oli eniten.

 Tämän työkalun hän on itse rakentanut Fiskarsin varresta ja vinoterästä.

 Kohta rupesi karmi liikkumaan ja minä juoksi puulaarista hakemaan palasen puuta tueksi. Löytyi kuin sattumalta kiilamainen, toisessa päässä ohut klapi kuistilla. En ole neljän vuoden aikana kertaakaan sen mallista klapia nähnyt , mutta kun se tarvittiin , se ilmestyi sieltä laarista.

Ja tuleehan se sieltä. Aivan nätisti.

 Kun mies hommansa osaa niin näin kauniisti lähti. Yhtään tappia ei muuten rakennusvaiheessa oltu  käytetty. Mutta liian vähän asettumis/laskeutumisvaraa oli jätetty oikeaan yläkulmaan, ja siksi luultavasti sen ikkuna-aukon lasit olivatkin rikkoutuneet. Tämä ikkuna oli kaikkein huonoimmassa kunnossa, sekä karmien että pokien ja lasien osalta.

Lohenpyrstöliitokset. Kaikki tehty käsin. Jokainen osa eri mittainen ja paksuinen.

 

Ja sitten se kannettiin autoon.i Minä hain ystävättären Tuohikotin bussipysäkiltä. Hän luuli pääsevänsä luokseni mutta ajelinkin puusepän luokse. 

Kosteutta oli muuten päässyt alakarmin alle, joten vähän joutuu hirttä veistämään ja korjaamaan.

 Törkyistä ja pölyistä työtä.

 

Puusepän verstas on kaunis paikka. Seinä oli täynnä erilaiisa muotteja!

 Varsin haastavan kaiteen hän oli rakentanut Vuosaaren johonkin vanhaan taloon. 2 tällaista palaa ( tämä oli se laho) oli tehnyt. Koska on kysymys rapusta kestävys/lujuusvaatimukset ovat aikamoiset. Liimaaminen ei käy. 
Puuseppä lupasi korjata karmini ensi viikolla.

Viime viikonloppuna miniän käteen jäi muuten kaapinovi. Onneksi poika teki ekan korjauksen.

Itse osasin loppuosan korjata ja kaapinovi on kuin uusi. Kuvaa siitä ei ole. Pitää vaan uskoa.

Koska satoi kun ystävätär oli kylässä hänhän ryhtyi maalaamaan keittön tukipalkkeja. Sopivasti minulla oli maalia jäänyt yli listojen maalauksesta ja maali oli kunnossa.

 Samalla hän leikkasi tapetinreunat siistimmäksi
 Eka kerros maalattu.

 

 Sitten jouduin lähtemään serkun 50 -vuotisjuhliin ja perjantaina ystävättären 80 vuotisjuhliin ja palasin vasta tänään. Mutta paljon on tänäänkin tapahtunut. Olen nyt vaan liian väsynyt, vaikka nukuin melkein tunnin pihakeinuun käpertyneenä. Se on kahdenistuttava joten saa vetää itsensä aikamoiseen mykkyrään, jotta siellä voisi maata. Eiliset juhlat väsytti kummasti. Kesä on vihdoin tullut - kun voi nukkua keinussa . God natt.