tiistai 31. tammikuuta 2012

Seireenit sireenien kimpussa

Kaksi seireeniä vietti viikonlopun Peuhussa

Ekat talvipakkaset ikinä minulle Peuhussa. Viime talvena runkotöiden jälkeen eristelevyt asennettiin joten nyt ne on testattu.Ulkona - 18 ja sisällä + 21. Hyvin toimi. Vähän vuotaa tietysti lämpöä kuistille koska sinne on vaan yksinkertainen ovi. Sama juttu ison tuvan oven kohdalla. 
Naapurin isäntä oli sopimuksemme mukaisesti aurannut tien, ja toinen kyläläinen pyynnöstäni  aurannut pihan. Perille kun saavuimme kahden tunnin ajomatkan jälkeen tajusin pari kilometriä ennen perille saapumista että huusín luo joudumme kahlaamaan.
Ei jouduttu koska Veikko oli käsin laipioinut meille polun perille asti. Voi mikä helpotus!
                               Ei sisätöitä
Nyt työt löytyivät ulkona. Sireenipensas tien vieressä oli täysin lakoontunut. Näyttää ihan siltä kuin olisin leikannut ne jo syksyllä matalaksi.


Talon vieressä olevat pensaat, jotka ovat todella puumaisen korkeat, olivat pahasti kärsineet tykkylumesta.



                      Töihin riensi seireeni Eeva luutansa kanssa.


Raskas homma oli. Meikäläinen ravisteli varovaisestoí oksia rungon lähellä ja Eeva suti luudan kanssa. Sunnuntaina jatkoin itse tunnin. Aika tyhmästi tehty koska vasen olkapää on ollut syyskuusta lähtien kipeä. Nyt se on tosi kipeä. 5 viikon etsimisen jälkeen tosin on löytynyt 2 syytä kipuun. Bursa turvonnut  ja kalkkia kuluneen jänteen päällä. Otin nyt piikin pahimpaan kipuun ja sitten mietin miten etenen. Kättä ei saa rasittaa kun se on yli 180 asteen asennossa. Joku ilta vielä tässä piirrän kaikki joogaliikkeet ja yritän ymmärtää mitkä saan tehdä. Ei ole helppo se 180 astetta jos on keho ylös alaisin tai kumarassa ja kädet sojottavat aina johonkin suuntaan.

Kannatti kuitenkin ahertaa. Paremman näköistä on nyt. Mutta aika monta runkoa oli katkennut. Hyvän näköinen oli myös huussin ikkuna.

                  Styroxi-istuin on kyllä taivaan lahja pakkasella. Voi peräti vaipua hetkeksi ihailemaan näitä saniaiskuvioita.
           Maakellarin aukko on kaunis jokaisena vuodenaikana.


Kauniin kaunis oli viikonloppu. Kaunis oli ystävättären iso talo talviasussaan. Oli ihana kun kerrankin minä pystyin hänelle yösijan tarjota.Hänen talonsa on hankala lämmittää vain viikonlopuksi. Niin monta kertoa olen hänen luona kahden viime vuoden aikana asustanut remppani aikana.

2 kommenttia:

  1. Meilläkin oli viime vuonna ensimmäisen talossa-asumistalven aikana syreeniaita aika surkean näköinen, taipunut ja taittunut lumen painon alla. Vaan ei sille kuinkaan käynyt, keväällä oli jo ihan entisellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten helpottava tieto. Kiitos. Loppujen lopuksi tein niin että puolet puhdistin ja puolet jätin.

      Poista