maanantai 2. huhtikuuta 2018

Jalkalistojen aika?


Ei ihan uskoisi todeksi. Mutta olen ostanut jalkalistoja. 

Eilen kävin Peuhussa.Oli ihana aurinkoinen päivä. Oli tapaaminen naapurin kanssa, koska vihdoin alkaa taas tapahtumaan. Kuten jäljistä näkyy pikkuinen traktori on käynyt  lemppaamassa tavaraa oven eteen. Oli pakko nyt saada muutama asia eteenpäin tänä vuonna. Koska kaksi viimeistä vuotta on opettanut ettei aina voi olla varma että terveys on ja pysyy. Tänään kolmen viikon päästä saa keinonivelen , tekopolven. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Ja pikku hiljaa tulen palauttamaan kaikki vanhat kuvat ekan kolmen vuoden ajalta. Ovat kadonneet luultavasti kun vanha iittala-aikainen sähköpostiosoite oli lopetettu kokonaan. En itse muista tehneeni mitään. Mutta ehkä entinen työnantaja pyyhkäsii sen pois ja samalla katosi se google- tili.


 Lunta on paljon, mutta paljon enemmänkin on ollut.

Tieltä on ajeltu pikkutraktorilla suoraa rapun eteen. 

 Kyläläinen Pepe oli ajanut naapurin pihalta lattialistapaketin oven eteen . Ja yhdessä he kantoivat sen sisään. Tässä huomaa ettei ole kokemusta rakentamisesta ja minkään laista kokemusta prosessien suunnittelusta. Olisi pitänyt miettiä loppuun asti ja pyytää että pakataan kahteen pakettiin. Muistakaa sen hyvät ihmiset.


 Nämä listat on ostettu Helsingin Erikoishöyläyksestä.
Sattui todella hyvä tuuri. Olin netistä valinnut valmiin profiilin johon en ollut ihan tyytyväinen. Kävin kuitenkin paikan päällä ovilistmallini kanssa koska halusin luonnossa nähdä miltä lista näyttää yhdessä ovilistan ja kulmapalan kanssa.  Ihan Cristina sanoi paikan päällä että " hetkinen, meillä on erikoiserä josta on jäänyt vähän yli". Ja kas kumma. Profiili oli melkein 100 % samanlainen. En saanut otettua lähikuvaa nyt.
Listojen korkeus on 105 mm ja paksuus alapuolella peräti 25 mm. Voitte olla varmoja että nämä listat painavat - ja paljon.
Jalka- ja ovilistojen kohtaamiset hoidetaan kulmapaloilla. 
40 mm paksut. Haasteena on että ovilistat ovat eri paksuiset. Mutta periaatteessa kulmapala on ainakin 5 -9 mm leveämpi kuin lista. Paitsi missä ne eivät ole, koska ovilista on niin leveä. Onko ideoita miten nämä kiinnitetään. Päätimme ruuvata lattialistat kiinni. Silloin ne varmasti pysyvät ehjinä jos joskus niitä irrottaa. Itse prosessi on hitaampi. Mutta miten kulmapalat kiinnitetään??



Ja ihanasti hoidetaan asiat Erikoishöyläyksessä. Mukaan tuli pieni purkki paikkausmaalia. 


Kun kaikki haastavat kohdat oli käyty läpi, kävin kyläluudan tapaan uskollisesti taas kylässä. Tällä kertaa Eilan luona. Ja sainpas lahjan mukaan kotiin hänen vävypojalta, olen tehnyt vähän käännöshommia hänelle. Maistoin, ja se oli hyvää etenkin kun söi sen kanssa vähäsen hyvän laatuista Jymy -vaniljajäätelöä.

 Ja sain vmyös ihjeen että tämä juurijauhe on erittäin terveellinen. Se onkin "Yrttitee, joka tukee maksan ja munuaisten toimintaa. Sisältää erityisesti C- ja A-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa."
En ole vielä ostanut. Epäilen että tykkään tuosta rommista enemmän.

Kahden viikon päästä on jo seuraava vaihe. Keittiössäkin tapahtuu jotain ja saan toimituksen 14 tai 15.4. En vaan muista miten sen sovin toimittajan kanssa.  
Koska polvileikkauksen toipumisaika on pitkä ja kivulias kuulemma, en pääse kylvämään suoraan siihen aikaan kun haluaisin. en voi ajaa autoa moneen viikkoon, ellen saa lainattua automaattivaihteisen auton. Tänä vuonna joudun siksi käyttämään trendikkään ja kauniisti sisustetun parvekkeeni kasvihuoneena. Se siitä tällä kertaa. Reality bites.








keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Taas pitkä pitkä hiljaiselo

Syitä on.

Enimmäkseen tämä saakelin polvi joka vaivaa. Tilanne huonontunut. Nyt olen kuitenkin HYKS:n kirjoissa ja odotan ja odotan että jotain tahtuisi. Jo 4.1.2018 sairaala sai lähetteeni. Miksi siihenkin meni kolme viikkoa. Sen jälkeen en ole mitään kuullut! Sigh!
Sitten karmea takaisku joka on lannistanut aika lailla ja melkeinpä henkisesti halvaannuttanut. Kaikki blogini kuvat - ekasta päivästä lähtien tammikuun 2013 asti - ovat blogistani kadonneet. Olivat Picasassa ja se onkin lopetettu.  Eikä niitä mistään enää löydy. 
Jos joku osaisi auttaa niin kiitokset etukäteen. Olen aika murtunut, koska tämä blogi oli samalla projektini  koko dokumentaatio.

Jotain sain kuitenkin aikaiseksi viime vuonna sen ladon lattian lisäksi. Ovilistat on maalattu, osa peräti kaksi kertaa.
 Itse tein.

Ei ihan helppo juttu kun kyynärsauvoilla tasapainoili.
Jotta pääsisin ylös ja alas "turvallisesti" tarvitsin korkean ja matalan jakkaran. Pienempään jakkaraan asetin kyynärsauvan jotta pystyisin kiipeämään kyynärsauvan turvin.

 



 Tämä iso tupa on varsin houkutteleva tila lapsille. Viimeisen kerran viime vuonna kävivät marraskuun alussa. Sillin tupa oli jo kiinni, 2 ikkunaa viety takuukorjattavaksi. Mutta pienikin muistaa...


 Ja ilmoittaa haluavansa sinne

Ettekö torvit ymmärrä että haluan tänne?
Kuinka kauan täällä pitää roikkua? 

Muttei häntä sinne päästetty.

Olkkarista keittiöön ennen:


Yksityiskohta ennen sekä ekan maalikerroksen jälkeen.



Ekan maalikerroksen jälkeen: 
Ja toisen: 

Ovi keittiöstä kuistille - siitä tuli hyvä. 
Alla ekan kerroksen jälkeen.


 Ja valmiina. 
Tänä kesänä on oven vuoro. Kunhan edes saisin maalit pois.


Hankalin oviaukko oli keittiöstä makkariin.  Makkarin puolelta on edelleen maalaamatta. Maali loppui. Ja voimat.

 




 Se on melkein valmis. Yhtä osaa karmia, se joka ei näy, ei ole hiottu eikä maalattu.

Mutta aukko keittiöstä olkkaariin jäi puoli tiehen.

 Oli aika paljon töitä kun uusia listoja oli lisätty. ja naapuri on tarkka mies ja käyttää mitä löytyy. Siksi tummat oksan reiät.
 Hiljaa hyvää tulee
 







 Itse karmi jäi. Loppui hiontapaperit. Ja kyky varata yhteen jalkaan. 
Ja kaikki jalkalistat puuttuvat edelleen. Mitä teen kynnyksille? 
Palaan kyllä vielä kunnolla tähän projektiin. Kuulumisiin.




tiistai 8. elokuuta 2017

Kesä tuli, tai sitten ei oikeastaan tullutkaan


Olipa kesä. Satoimme melkein pois niin paljon vettä on tullut. Tänään oli vihdoin ihanan lämmin päivä enkä tehnyt juuri mitään.

Polvivaivat jatkuvat; kuolio oli toisessa kohdassa hiukan parantunut toisessa huonontunut. Seuraava tsekkaus 21.9. Kipuja on enemmän. Kyynärsauvoilla jatketaan. Ja elämä on rajallisempi kun niitä käyttää. Se siitä.

Naapuri ja kylähelppimme tekivät uuden lattian ja seinän liiterin takaosaan. Niin hieno se on. Kamalan raskas työ.





Piti järjestää tanssit tähän mutta satoi ja satoi ja lähdin kapunkiin.

Knut -lastenlapseni oli aina yhtä onnellinen kun sai leikkiä puutarhaletkun kanssa. Välillä aina joku meistä kastui. Isosiskoa ei aina naurattanut.  Potan pesu hoitui nyt hyvin.


Enimmäkseen vietin heinäkuussa aikaa lastenlasten kanssa. 

 Mutta aloitin projektin sisällä. Vihdoin aloitin ovilistojen maalaamisen. Ja valmistuneekin ehkä tänä vuonna. 



sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Viimeiksi kirjoitin 9.4. - taas pitkä hiljaisuus


Aina on syy hiljaisuuteen. Ainakin minun. Henkisesti tuli niin kova takapakki 3 viikkoa edellisen kirjoituksen jälkeen etten oikein ole jaksanut mitään tehdä. Tai sanotaan että jokainen asia minkä teen kestää niin kauan, ettei voimia jäänyt kirjoittamisen.

Juhannus on takana.

Vilinää oli kun Esther, elokuussa 4 ja Knut, pian vuosi ja yhdeksän kuukautta pistävät töpinäksi. Rauhalliset lapset ovat ja silti kun ei ole tottunut niin elämä on heidän kanssa niin kokonaisvaltaista. 


Koska leivinuuni ja takka ovat ekan kesän toimintakunnossa isossa tuvassa on nyt tilaa olla leikkiä ja nauttia. Vaikka sataisikin ulkona

 Poika perheineen lähti muutama tunti sitten. Ja ukkonen tuli tilalle ja salamoi ja taas rupesi satamaan. Ei ole tarvinnut kastella kasvimaata noin kahteen viikkoon ainakin. 


Liiterin uusi tulo

Naapurin ja kylähelpin avustuksella vanha liiteri pääsi eroon pressuseinästä. Ja naapuri oli sitä mieltä  että tilaa saa lattiankin. Itse olisin kyllä tyytynyt maalattiaan. Tästäkin tuli suurempi projekti kuin mitä piti. Koska lahovaurioita oli niin paljon. Pikku hiljaa joudun nähtävästi rakennuttamaan koko liiterin uudestan, niin pahat ovat osa hirreista lahonneet.






Niin - se minun takapakkini:

Polviongelmat sen kuin jatkuvat ja pahenevat. 28.4 sain diagnoosin AVN ; avaskuläärinen nekroosi. Tarkoittaa että reisiluuhini on iskenyt kuolio; jos joku on lääetieteisiin päin niin femurkondyylin kantavaan pintaan on tullut 3 cm pitkä ja 1,5 leveä alue, joka on kuollut. 

 Joten nyt kuljen sitten taas kahdella kyynärsauvalla eikä vasempaan jalkaan saa  kuin korkeintaan laittaa sen jalan paino. Hauska on edes hetkellisesti ollut, kun uteliaisudesta olen kävellyt kahden vaa'an yli ja yrittänyt saada selville paljonko  koko vasen jalka kokonaisuudessaan painaa. Päädyin noin 12,8 kiloon. En kyllä sillä tiedolla tee mitään, mutta hauskaa oli.

No, tämä ei ole mikään kuoleman tauti mutta kun teen väärän liikkeen sattuu todella paljon ja samalla kamala väsymys iski myös. Olen käynyt akupunktiossa, hankkinut Bemer-patjan, noudatan tiukkaa ruokavaliota ja yritän saada veren kiertämään luustossa. Akupunktio ja tiukka ruokavalio auttoivat todella paljon väsymykseen. 

Syy miksi luuston solut kuolevat on huonosti toimiva mikroverenkierto luustossa siinä vammaisessa polvessa. Miksi sellainen tulee on edelleen hämärän peitossa!

Harmillisesti melkein kaikki uimahallit menivät kiinni, kävin vesijuoksemassa 3-5 kertaa viikossa ja koska se on ollut ainoa liikunta jonka avulla saan koko kehoni liikkeelle niin kaipaan sitä todella paljon.

Järvivesi on niin kylmä, sieltä ei juokse kuin pois. Sekin hankalaa, kun on kyynärsauvat mukana. Käyn kuitenkin melkein joka aamu järvessä.  

Olen pitkällä sairaslomalla. Siitä ei ole paljoakaan iloa kun ei juuri  mitään voi tehdä. Mutta sain nähdä kun valtava syreenipensas rupesi kukkimaan. Ja se tuoksu. 


Pian (20.7 on ortopedillä vastaanottoaika) näen missä mennään. Onko tapahtunut edistymistä, on kuolio pysähtynyt vai onko peräti vähän parantunut?

Jospa putki olisi nyt auki. Innostuin kun kirjoitin. Ihanaa kesää kaikille. 

Ja seinä on kyllä valmis mutta jätetään nyt jotain seuraavaan postaukseen.