maanantai 30. joulukuuta 2019

Olen hengissä ja harmaavesi juoksee ulos


Peuhussa kaikki on hyvin ja kovasti ollaan töitä tehty tänä vuonna.  Polvi ei vieläkään toimi, se siitä. Se on vetänyt mieleni matalaksi aina välillä. Mulla olisi nyt kuvia tarjota niin monesta projektista. Aloitetaan jätevesiprojektista.  Minunhan ei oli lainkaan tarvinnut mitään tehdä. Taloni on pohjavesialueiden ulkopuolella, ei lähellä rantaa, vesi kannetaan sisään ja kannettiin ennen uloskin. Mutta takana oli tämän kesän alussa yli kolme vuotta kävelyongelmia onnettoman polveni kanssa, joten päätin että nyt sitten haluan että vedet virtaavat ulos. Kyynärsauvoilla kun yhden kesän 2018  taiteilin tiskivedet ulos riitti. Päätin tehdä sitten vähän enemmän kuin mitä olisi tarvittu, jos joskus haluamme että vesi tuleekin sisään taloon putkistoa pitkin.




 Löytyi valtava kivi .


Mukaan tuli monia apureita. Knut vajaa 4 v oli innokas kaivamaan.



Tontti laskeutuu sopivasta itään joten oli aika helppo homma koko projekti.


Ahkerin oli Knut





Estherkin innostui. Hän täytti elokuussaa jo 6 v.




Lapset osaavat ottaa riemun irti mistä vaan.

















Tähän piti tulla ne kuvat jossa näkyy miten styropolia laitettiin putkien päälle. Mutta unohdin nähtävästi silloin kuvata.




Uponorin mökki- ja saunakaivo asennettiin . Singeliä tuli todella paljon ja sitä on käytetty muihinkin paikkoihin.


                                                 Kas tässä yksi styroksikuva








Samaan aikaan kun tehtiin viemäröintitöitä maalari ahkeroi talon vanhan maalin poistamisen kimpussa.

 Homma tuli valmiiksi  yhdessä päivässä mutta työtunteja oli todell paljon. Meitä oli 6 aikuista ja 2 lasta ahkeroimassa. Itse lapioin singeliä ja hiekkaa aika paljon. Kroppa valitti sitten pari päivää. Mutta koppa kesti. Hauskinta oli kun testasimme. Naapuri kaatoi vettä tiskialtaaseen ja minä odotin alhaalla ja läpi tuli. Oli aika tuuri. Unohdimme testata ennenkuin maat vedettiin takaisin.





perjantai 2. marraskuuta 2018

Pieniä edistymisaskeleita tänä vuonna


Syksyllä yllättäen Kaitsuni palasi kuvioihin. Viime vuonna kivisokkelin korjaus oli agendalla mutta hänelle tuli muita hommia. Nyt oli kolme päivää aikaa minulle. Ensin kävin tai oikeastaan onnuin, etsimään kiviä. Vääränlaisia ja laatuisia kiviä poimin oikeiden ohella kun muut poimivat sieniä. Jotkut sentään kelpasivat. Mutta rapakivi ei kelpaa. En tiennyt mikä on rapakivi.








Ensin piti poistaa kaikki vanhat saumaukset kolmelta seinältä. Länsiseinä oli hyväsäs kunnissa. Muut eivät. 






Tämä kivi oli  liikkunut paljon. Emme käsitä miksi.  Syytä ei löytynyt,
 Koska syytä ei löytynyt työ jatkuu keväällä. Nyt tehtiin pari kerrosta ja katsotaan mitä tapahtu. 

Tämä on koko sokkelin hankalin paikka. Kunnostussuunnitelman tehnyt arkkitehty sanoi ettei sitä pidä lähteä korjaamaan siirtämällä kivi takaisin, koska silloin minulle tulee talon sisällä suuria ongelmia. Siellä on niin vinot seinät, ja ikkunat on asennettu ja korjattu aikaisemmin ja minunkin aikana vinouman mukaan. Kaiken joutuu purkaamaan jos täällä ulkona teen nyt muutoksia. Siksi se pitää korjata niin hyvin kun vaan voi.


Nyt näyttää tältä ja jatkamme siis ensi vuonna kun näemme mitä talven ja kevään aikana tapahtuu.
Tästät ei näy, surkea kuva mutta alin kivi puuttuu kokonaan...Iso reikä oli maassa.

Sitä vanhaa hiekkaa valuu ulos....




Kaksi kerrosta saumausta saatiin aikaiseksi. Sitten tuli liian kylmää. 




Pitää keväällä mietiä teemme. Ehkäpä uudet nokkalistat kokonaan .

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Jalkalistat asennettu, polvinivel vaihdettu ja sitä elämää


Takana on nyt yli 2 aika rankkaa vuottaa kun ei ole osannut kunnolla liikkua. Huhtikuussa 2017 sain vuoden polvikipujen kanssa ja yhden leikkauksen jälkeen lopullisen diagnoosin :avaskulääri nekroosi polvessa. 23.4  2018 koko polvinivel sitten vaihdettiin.
On ollut hämmästyttävän hankalaa palata normaalin elämään leikkauksen jälkeen. Ei oikeastaan leikkauksen vuoksi vaan sen vuoksi että 21 kuukautta kyynäräsauvoilla oli surkastuttanut lihaksia. Edelleenkään en kävele kunnolla. Mutta tsemppaan. Toipumisprosessi on pitkä. Kuulemmaa vuosi. Enkä saa lääkärin mukaan verrata itseäni artroosipotilaisiin, koska sairashistoriani on erilainen.

No se siitä polvesta.

Toukokuussa rakas naapurini sitten vihdoin asensi jalkalistat Peuhuun. Ei mikään helppo juttu kun talo on vino joka suuntaan, sähkömies ei ollut seurannut ohjeita pistorasioiden osalta ja osa olivat liian matalalla.  Mutta hienoa tuli.

Olen nyt niin ruosteinen mikä tulee kuvien uploaadamiseen . Osakuvista ovat google drive,  toiset I-cloudissa, eikä tämä nyt ihan suju. Joten listakuvia tulee nyt vaan yksi. Ruuveilla kiinnitettiin, jotta joku sitten joskus voi irrottaa ne kun haluaa lattian kuunnostaa. Se on edelleen varsin shabby chic -statuksessa. Ruuvit on muuten maalattu jo yhdessä huoneessa. 

Toinen projekti joka on edistynyt tänä vuonna on tiski/työpäydän asentaminen. Tilasin sen venerakentajalta, Jari Vanhatalolta https://miiluboats.com/ .

Harmillisen epätarkka kuva, taisi jännittää niin.

Jari on itse liimannut kannen, se on tietysti tammesta tehty. Kuten runkokin. Ja hylly kuusesta, koska jäävät piiloon verhojen taakse.

            Ihana messinkinen verhotanko. 


Juuri nyt näyttää tältä. Verhosta tuli liian pitkä kun olen aivan toivoton käsityöihminen. En itse ommellut mutten edes osannut oikein mitata. Pesty on jo kerran etukäteen, joten tällaiseksi nyt hetkeksi jää. Lastenlapset käyttivät aika pitkään pyyheliinana hampaanpesun jälkeen, joten hammastahnatahroja on hinkattu pois. Nyt jo tietävät ettei tämä ole mikään pyheliina.

Niin ruosteessa olin että tämän postauksen tekemiseen meni liian pitkä aika. Nyt ulos hetkeksi ja parin tunnin päästä nukkumaan. Aamulla ajan töihin. Olin jo jussin jälkeen viikon töissä. Sitten 4 viikkoa kesälomalla. Siitä lähtien olenkin ollut sorvin ääressä. 

Paljon olisi kirjoitettavaa.  Tulossa on poistoveden osalta putkien asentaminen. Mutta siihen tarvitaan kaivinkone, ja putkimies ja rahaa. Itse puhdistuskaivo on jo hankittuna.