maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ihana päivä Kouvolassa

Viime lauantaina 7.3. Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakki sitten käynnistyi ensimmisellä yleisötapahtumalla. Täältä saat lisätietoja itse yhdistyksestä http://www.iisakki.org


Päivä oli hauska. Ensin ei meinattu löytää perille. Navigaattori oli aivan hukassa eikä Google Maps:kään paljon oikeita ohjeita antanut. Onneksi löytyi nuori nainen tieltä joka oli menossa saman paikkaa. Ja paikkana Kouvolan AMK niin kauniilla vanhalla Kasarminmäellä. En ollut ikinä sielläkään käynyt. Olisin voinut ostaa pari tiilikasarmia sieltä. Onneksi ei ollut rahaa mukana.

Tilaisuus oli menestys. Ehkä osittain siitä syytä että ystävättäreni Eeva oli puhunut Kouvolan Sanomien päätoimittajan kanssa etukäteen ja lehdessä oli kansijuttu joka jatkui sivuille 2 ja 3. Kiitos Eevalle. Huomaisin, että Valkealan Sanomatkin oli paikalla.
Kyllä oli ihanaa kun varattu tila oli liian pieni, lasiseinä avattiin ja lisätuoja haalittiin. Meitä oli ehkä noin 200 ihmistä .

Todella mielenkiintoinen oli Rakennuskonservaattori, FM Kati Lahtisen luento otsikolla: 
"Vanhan rakennuksen lisäeristäminen? Energiatehokkuus on entistä keskeisemmässä roolissa tämän päivän asumisessa. Miten vanha rakennus on mahdollista sopeuttaa näihin vaatimuksiin? Onko lisäeristäminen aina järkevää ja mitä sanoo lainsäädäntö? " 

Tärkein tieto on kuitenkin että vaikka uusi laki astuu voimaan 1.7.2017 mihin ei tarvitse ryhtyä.  Ja että vanha saa ylläpitää ja korjata vanhan mallin mukaan. Haasteet tulee kun rupeaa käyttötarkoituksia muuttamaan. Ja haasteita tullee alussa paljon kun ei vanhan talon tuntijoita löydy lupapuolella. Silloin kaikki tällaiset fooorumit, blogit ja FB-sivut voivat tuoda paljon helpotusta ongelmiin. Eli pysykää tällä url:lla jatkossakin. 
Todella mielenkiintoista oli kuulla, että vanhoja taloja kun on niin vähän, niiden energiasäästöpotentiaali  energiatalkoissa olisi pienen määränsä vuoksi vaan noin 0,1 -0,3 %.Tyhmät säännöt ja lait pois. Järki mukaan nyt.
 Tauko oli sitten kuin vanhan talonkorjaajan märkä päiväuni. 

Ruotsinpyhtäältä oli paikalla Rosenborg Liiteri- niminen kauppa. 
Näitä ikkunatarvikkeita hankin itse suoraan Ruotsista. On kuitenkin hyvää tietää että pieniä määriä voi heiltä ostaa. 
Tavara oli esillä kauniissa laatikoissa ja isäntäväki mukava.


 
Tauolla pääsi myös tutustumaan Kouvolan Ammattikorkeakoulun tiloihin ja pajoihin. Kun tilaisuus avattiin, pienen puheenvuoron piti yksi kolmesta restaurointilinjan opettajista. Mukava ja komea mies. Hyökkäsin heti hänen kimppuun tauolla. Onneksi tein. Pääsin sitten tutustumaan uuteen laboratorioon ja sen vastaavaan "mestariin". Ja löysin ratkaisun siihen miten ihmeessä saan vanhan tuvan ikkunakarmit oikean sävyiseksi. Tässä paikassa kun märittelevät aineet ja värisävyt ja paljon muutakin tekevät. Seuraavassa kuvassa on muottiin valetut pienet värinäytteet.
 Hankin vielä yhden kirjan jota en todennäköisesti tule lukemaan ennenkuin on kova hätä. Tämä on nyt kerrankin kirja, joka maanäläheinen. Siitä suuri plussa. Olen siis jo selannut sen. Hannu Rinteellä on myös uusi kirja ja täältä  löydät luettelon kaiksta hänen hienoista kirjoista. Hänkin oli mukava ja niin oli vaimokin.
Tuntuu siltä että kaikki vanhoihin talohin hurahtaneet ovat aika mukavaa sakkia. Hannu piti taoun jälkeen sympaattisen luennon , jossa hän näytti kuvin esimerkkejä miten asioita voi tehdä oikein hyvin ja oikein huonosti. En edes tiennyt että saa käyttää kangassähköjohtoja.Akku loppui puhelimesta joten enempää kuvia en saanut.

Sormet syyhyävät jo. Illalla oli hauska illallinen veljen luona ja sain tänään mailin jossa kaksi herraa lautaiseurueesta ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi orjiksi päiväksi. Ja jos toinen tuo rouvansa, joka yllättäin ilmestyi tämän päivän ASAHI:iin niin saamme maukasta ruokaa. Hän on joko espanjalainen tai Etelä-amerikasta. Tedustelin herrojen erikoistaitoja. Taidanpa kutsua kylään kun tiedän mitä he osaavat. 
Sen pituinen se tällä kertaa.






maanantai 29. joulukuuta 2014

365 esinettä pois vuonna 2014 - projektini. Miten onnistui?

Osa teistä muistaa ehkä kun lupasin vuosi sitten että nyt muuttuu tahti. Tavaraa on liikaa ja innoittajana oli YLE:n esittämä
dokumenttielokuva. Täältä löydät postaukseni aiheesta 27.12.2013. 

Miten sitten on mennyt? 

Tammikuun ekana päivänä kirjoitin että olen jo neljä tuntia luopunut tavaroista ja listalla on kymmenen esinettä. Eli nihkeä alku oli.

Loin sitten itselleni omat säännöt. Vaatteet ja lehdet eivät kelpaa listalle. Liian helppoa. Myös jouduin toteamaan ettei ruoka kelpaa poismenevien listalle mutten myöskään laita niitä eikä juomia sisään tulevien listalle.  

Meikkejä, joita en enää käyttänyt, kelpasivat listalle. Sain lahjaksi ihorasvoja, en laittanut listalle koska olisin muuten joutunut ostamaan niitä. Eli ideana oli, että sen jonka käytän pois ei vähennä varastoja, mutta korvaavat eivät kasvata sisään tulevien listaa.Turhat, joista luovun tai joita heitän, pääsevät listalle.

Seuranta
Seuranta on kiva kun mittarit ja seurantatyökalu on kunnossa. Minulla oli 2 exeltaulukkoa. Toiseen dokumentoin jokaisen esineen josta luovuin. Toiseen kirjasin jokaisen esineen, joka tuli sisään elämääni. Ja perhana että niitä tuli. Vaikka niin taistelin vastaan. Synttärit ja joulu tietysti vähän vaikutti. Mutta minulla on keräilytauti, joka ei helpolla lähde. 
Toisalta olen hyvin ylepä siitä, että olen myynyt ja lahjoittanut  edelleen hienojakin esineitä kokoelmistani ja tavaroistani. 

Tilinpäätös.
Ulos lähti 365 esinettä. Kun lista tuli täyteen oli vielä täytettävä toinen lista. Sisään tuli 141 esinettä. Vuodessa! Sehän on jukuliste 0,38 esine päivässä. Eli sellainen määrä lisää tavaroita oli saatava ulos. Onnistuin siinäkin.
Ulos lähti lisää vielä 183 esinettä. Eli saldoksi jäi: -365 + 141 -183 = - 407 esinettä. Fanfaarit soivat. Hyvä minä.

Mutta miksi tuli niin paljon sisään?  

Oli pakko sortata tämä liimakäpälän exeltaulukko ja tutkia mitä kaikkea tulikin sisään.  
Suurin yhtenäinen luku on 23. 23  osaa Arabian punaraita -astiasto. Yritin olla ostamatta, mutta vähän jäi tilanteeseen etten voinut kieltäytyä. Kaveri vaati, että autan toista kaveria hädässä. Harvoin olen ollut niin sinnikkäästi sanomassa ei, mutta hävisin. Eli hyväntekeväisyyttä, vaikka kirpaisi taulukossa enemmän kuin lompakossa. 

14 juomalasia ostin kirpparilta. Sitten sain kirjoja, ostin kirppareilta lasisia vanhoja viilikulhoja, löysin puuttuvan Festivo-kynttiläjalan jne jne. Nopeasti on 141 esinettä kasassa.

Mistä sitten luovuin?
Paljon annoin pois ja vähän möin. Tytär sai Annaleena Hakatien Kupla-lasit. Karahvin ja yhden lasin möin. Möin Citterio 2000 aterimia. Vein CD-levyjä kierrätyskesuksen. Hyviä kirjoja annoin eteenpäin kavereille ja vein kirjaston vaihtovaunuun. Kierrätyskeskukseen vein toimivaa elektroniikka. 17 vanhaa sarjakuvalehteä -50 luvulta ( Tarzan ruotsiksi) annoin jouluaattona takaisin isän veljelle, kenen ne olivatkin olleet aikoinaan. Hän oli aika yllättynyt. 
Kivi- kynttilälyhtyjä olen antanut keräilijöille, Block-lampun tyttärelle, toisen lampun ystävättärelle. Nappivalikoiman kävin läpi ja hienoja nappeja noin 15 meni keräilijälle. Rumat uudet postikortit, turhat luottokortit, jäsenkortit, surkeat kynät, ne menivät roskikseen. 
Hienoja iittalan tuotteita möin parempiin koteihin.
Elämä rikkoi muutaman lasin ja lautasen. Lastenlapseni rummutti rikki salaattiottimet. Jne, jne.

Mitä sitten opin?
Ei ole helppoa luopua. Mutta kun tavara löytää oikean uuden omistajan tunne on sen mukainen. Olen paljon iloa levittänyt. Olen saanut myydyistä tuotteista satoja euroja. Reippasti yli 500 euroa. En ole dokumentoinut mutta 1000 e ei menyt rikki.

Opin miettimään moneen kertaan ennenkuin ostin jotain. Tarvitsenko todellakin? Monesti vastasin EN, mutta edelleen sorruin. Silti sisään tulevien listalla on vaan yksi esine, josta ehkä luovun. Listalla on myös kolmet uudet korvakorut. Joista tykkään. Yksi uusi käsilaukku. Jonka ostin eilen 28.1.2 marimekon alennusmyynnisä. Ihana se on. 

Miten tästä eteenpäin?
Päätin jatkaa vuonna 2015. Mietin vielä, sallinko nyt vaatteet mukaan listalle. Muuten jatkan samoilla sääännöillä. Maalla on paljon pikkutavaraa josta vielä voin luopua. Osa on jo kerätty valmiiksi mutten vaan löytänyt sopivaa kohdetta niille. Olen jo löytänyt ostajan Citterio 96 alkuruokalusikoilleni. Eli uusi listaa syntyy pian.

Ihanaa uutta vuotta teille! Kiitos menneestä vuodesta. Ja kaikista kommenteista. Ja kannustuksesta. Olen kutenkin paljon laiskempi miltä näyttää. 

Nauttikaamme vuodesta 2015!









lauantai 27. joulukuuta 2014

Ikkunarempan viimeisestä puristuksesta vuonna 2014

Viimeiksi marraskuun kuvat eivät suostuneet latautumaan ja sitten tuli joulun aikaa ja joulun taikaa. Vähän sitäkin on jäljellä. Olipa ihana joulu, valkoinen, rauhallinen, ystävällinen. Sukuloitiin. Ja paljon on mulla myös omaa aikaa ja rauhaa. Siksi ehdin vihdoin houkutella kuvat mukaan tähän blogiin. Nyt olivatkin vähän yhteistyökykyisemmät kuin viimeiksi. 
Yksi ikkuna oli jo paikoillaan ja päätimme marraskuun lopulla laittaa ennen talven tuloa vielä länsi-ikkunat väliaikasella ratkaisulla paikoilleen. Kylmää oli. Sain olla taas hanslankarina. Oli naapurilla kestettävää kun kuvasin jalkojani enkä ojentanut työkaluja.
Piti ensin rakentaa tukevampi alusta.
 Niin nätisti asettui koloonsa.

 
 Mutta vielä on säätämistä kevääksi.
 Lounastauko. Ja aina kotiin syömään vaimon ruokia.
 Smyygilaudat paikoilleen väliaikaisesti talven yli.


 Älkää ihmetelkö näitä nauloja. Kaikki on vähän väliaikaista. Mutta näette selkesästi miten tärkeä tehtävä minulla oli.

 En lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta miehen kirveenkäyttötaitoja.
 Alakarmin alla on myös väliaikainen lipparatkaisu. Tärkeintä kuitenkin ettei talvi pääse tuhoja tekemään.
 Ja sitten kolmas ikkuna.
 Tässäpä tuli iso yllätys. Emme ymmärrä mitä on tapahtunut. Kauhistuin ja arvelin että pitää reklamoida. "Ei tarvitse soittaa. Minä korjaan keväällä sivuilta. Pikkujuttu. Ei näy missän." Pakko kai on uskoa.
 Eka sisäikkunakin tuli.

Kaikki tehdään vähän hassussa järjestyksessä mutta sen olette kai jo huomanneet. Sen mukaan mitä rahaa on ja tekijöitä löytää. Keväällä kaikki ikkunat laitetaan kunnolla lopullisesti paikoilleen, listoja, vanhat putsataan, ja kaikki maalataan. Sisäpuolelle olisi löydettävä oikea sävy jolla voisin maalata uudet karmiosat.

Kivoja hommia tulossa.

torstai 11. joulukuuta 2014

Viimeinen rutistus ennen pimeyden, kylmyyden ja joulun tuloa

Hiukkasen laahaa blogini. Työt, harrastukset ja muut velvollisuudet vieneet aika paljon aikaa tänä syksynä. Silti remppa etenee. 


 Olen puolentoista vuoden harkinnan jälkeen ruvannut koukun kiinni oikeaan paikkaan. Toisaalta, kesäkuun alussahan vasta se pilari maalattiin, joten kuusi kuukautta se vaan kesti. Koukun ostin 2 vuotta sitten.


Koska sadevesi jäätyi en voi enää saunoa kuten ennen. Luntakaan kun ei ole mitä sulattaa.  Kun menin sänkyyn eräänä iltana en enää ollutkaan yksin. Pikästä aikaa karvaista seuraa. Hiiri muutti sisään.

No niin, sitten kuvat eivät suostu siirtymään kännykästä mihinkään kun kaikkialla ole:  out of memory space.  

Yleistä löpinää sitten. Mitä olen muka touhunut sitten koko syksyn? 
Maanantaisin ASAHI -tunti( aamun sarasteessa alan hoitaa itseäni), tiistaina ilta lastenlapsen perheen luona ANTON & ANTON:n herkullisen ekoruokakassin kera, 
keskiviikkona joogatunti. 
Torstai-ilta on sitten ollut ainoa vapaa ilta, joista yksi kukaudess aon mennyt elokuva-iltaan kivojen kavereiden kanssa
 pe - su on mennyt rempassa. 

Tänä syksynä olen myös saanut kunnian olla sparraajana ja neuvonantajana ja SOMEmarkkinointinaisena eräälle nuorelle lahjaakkaalle naiselle, joka potkaisi testimyyntiin Ornamon joulumyyjäsiin uuden brändinsä tuotteet. Aika paljon kuitenkin on mennyt aikaa siihenkin pitkin syksyä. Tänään oli tunnin keskustelu Finnveran asiantuntijan kanssa ja paljon tuli miettimistä.

Työssä on ollut mielenkiintoinen vaihe joka huomenna perjantaina ratkeaa TEKESin mailiin. Sitten taas ollaan viisampia, onnettomina tai onnellisiina. 

Kävin tyttäreni luona Malmössä katsastamassa hänen uutta asuntoaan, ensi vuoden vihkimispaikkaa jne. Yes, kesähäät tulossa. Mieluisen tanskalaisen miehen kanssa. Vahva yksilö, joka pärjää tyttäreni kanssa.  Yksi päivä meni meiltä Köpiksessä kuljeskellen. Tivoli, joulun alla. Ihanaa. Ostin joulukoristeita. Juuri sellaisia olin monta vuotta etsinyt. Unohdin ne Köpisen rautatieaseman vessaan. 




 



perjantai 7. marraskuuta 2014

Edistymistä, jumalaton määrä kuvia ja jo vilahtaa

Kaikki karmit on korjattu. Voipi vaan olla että se aivan ensimmäinen karmi irrotetaan ja korjataan nyt sitten vielä viidennen kerran. Ensi keväänä. Siinä on jotain omituista vielä.
Neljäs karmi oli kuulemma helppo juttu.  En ollut paikallaan.

 
Viides taas yllätti. Näytti niin hyvältä mutta kun oikein kunnolla tarkasti niin puukko upposi hirteen ja korjauskeikka taas edessä. Karmia ei tarvinnut irrottaa lainkaan. Hieno juttu. Iloitsimme siitä.


Uusi hirsipala on paikoillaan ja kaikki kunnolla tiivistetty.
 Jännä hetki, ekan ikkkunan istutus. Muut ikkunat on poissa ollessani sovitettu ja mitat olleet kunnossa. 
Nyt päätettiin, että tehdään loppuun asti tämä ikkunaukko. Arveltiin, että max tunnin homma edessä ja saamme saranatkin kiinni.  Hohoijaa!  Vähän meni pieleen tämä arviointi.

Mitä hitto! Ei näytä hyvältä.
 Ei ongelmia, hiotaan vähän.
 Ja vuollaan vähän.
 Ja hiottiin ja mitattiin ja vatupassilla tarkistettiin.
Ei mahtunut!
 Ja omistuisen vino. Menini ulos katsomaan ja huomasin että  huomasin että karmi oli vähän vino. Näet että se valkoiseksi maalattau osuus on kapeampi ylhäällä kuin alhaalla. 
 Pakko purkaa.


 Ja irrotettava koko karmi. Nauroimme! Tämähän oli se karmi, jota ei tarvinnut irrottaa.
 Kaikki irti. Missä on piilee se todellinen ongelma?
 Väärä on puu, väärä kuten ekassa karmissa.  Puu on vääntynyt. Onneksi ei niin paljon kuin ekan aukon kohdalla.
 Viivan vasemmalta ( valkoinen alue) puolelta pois kaikki.
Ja tämä taitava käsityöläinen  poistaa millin tai kaksi kirveellä - nätisti ja käsi ei erehdy.
 Vähän taas hiotaan..
 Tässä välissa alakarmi oli kerran sovitettu mutta en ollut tyytyväinen. Ja kirvesmies totesi, että olin oikeassa. Pakko oli ottaa vähän vuorilaudasta pois. Moottorisahalla ulkoa vielä tasoitetaan vuorauslankut, koska yksi oli turhan pitkä. Näyttää siltä kuin ulkolistat tuhotaan mutta taitava mies vaan tasoitti moottorisahalla listojen takana olevien vuorauslankujen päädyt.
 Mutta sen jälkeen. Toinen istutus. Ja siinä se on. Aika lupaavalta näyttää. 
 Tiivistäminen taas. Oli vaikea homma ja jouduin muitakin työkaluja kuin se edellinen käyttämään. Kaksi valtavaa haava sormissani ja verta tulvi. Mutta saimme  kiilat takaisin paikoilleen.
 Mitataan taas että kaikki on suorassa.

 Kiilat katkaistaan. Niitä piti tietystä valmistaa tässä välissä. Edelliset kun oli katkaistu. 
 Otin kohmeisen selfiekuvan. Pipo on Perusta, Isla Amantanilta, Titicaca-järven eräältä saarelta. Ostin vuonna 2003 mummolta. Ihan lämmin ja kaunis pipo. En enää matkusta, sattuneesta syystä.
Kuva ulkoa. 
 Vähän joutuu vielä säätämään kuten kuvasta näkyy, mutta olimme aika kohmeessa, lounastauko tuli. Ja sen jälkeen alkoi satamaan. Kaatamalla. Jatketaan vähän ajan päästä taas.  Tähän hommaan taisi mennä 3,5 tuntia.
Tämä ikkunamalli on sellainen ettei peitelistaa ole lainkaan ulkopuolella. Tutkin kirjoja viikolla ja niin se vaan on. Ei niitä ole poistettu. Näin se kuuluu olla.  Tämä ikkunakuva on yksi yhteen ikkunoitteni kanssa. Itse poka oli mallia 1700 luku. Paitsi että minun ikkunoissani oli lisätty kulmaraudat mallia 1850. Ja kauniit saranat. Ne laitetaan vielä paikoilleen myrskykoukkujen kera. 
Että sellaista tällä kertaa.