lauantai 9. heinäkuuta 2016

Totto on viimeistelyä vailla valmis

Ja jos rehellisiä ollaan niin se on ollut jo juhannuksen jälkeisellä viikolla. Piti olla valmis kun pidin pienet 60 v. - juhlat. Ja melkein oli. Sen jälkeen leivinuunin luukku on tullut, sekä kahden savukanavan luukut. Molemmat tulipesät ( takka ja leivinuuni ) ovat varaavia.

Pidin pienet juhlat aivan lähiperheelle, johon kuuluu tytär (mies ei päässyt mukaan), poika perheineen,  exmies ja hänen avovaimonsa, exmiehen kaksoisisar ja hänen exmiehensä sekä heidän tytär perheineen (poika perheineen asuu vielä muutama viikko Nykissä). Aika erikoinen lähiperhe huomaan, näin kun sen dokumentoi.  
Nuorena mietin aina miksi 60 vuotiaat saavat keinutuolin tai keinun! Nyt en enää ihmettele. Ainoa asia jonka lahjaksi toivoin oli keinu - (tai rahaa, koska uunin korjaaminen maksaa maltaita). Sain molemmat. Kiitos kaikille. 


 Edellinen kuva on sunnuntai aamun brunssista 27.6,  silloin kun oli vielä kesää Suomessa. Nyt maanantaina ostin tyynyt keinuun mutta sataa koko ajan. Olen kerran istunut tässä keinussa. Huomiseksi on luvattu  poutaa - ja tiedän missä vietän aikaa ....

Synttäreistä takaisin uuniin
 Tässä tosi surkea kuva leivinuunin luukusta. En tiedä miksi edes vaivaudun julkaisemaan sen. No tulipahan tehtyä. Kannattaa toki jatkaa lukemista koska muutaman kuvan jälkeen "kiitos seisoo".
 
Takan savuhormin luukku

 Ja leivinuunin vastaava. Paljon viisastutte varmaan näistä kuvista ;).

Kun uuni korjattiin löytyi taas "melkein arteita". Löytyi se pata jossa on ruokia keitetty ennen.

 Vanhan Klubiaskin ja, hetkinen - hopealusikan!
 No  ei nyt sentään. Olivat kaksi aluminilusikkaa.

 Tässä se nyt sitten on. Ihana,  kaunis tottoni. Joka on melkein 7 meliömetrin kokoinen. 
Leivin uunin pellit puuttuvat ja savupiipun pellit. Ja lopputarkastus.

Uunista takaisin syntymäpäiviin vain hetkeksi 

Synttärin aattona lähiystävättäret järjestivät todella lämminhenkisen illan. Itse syntymäpäiväni 22.6 oli ikimuistettava. Aamiainen Ekbergillä tyttären kanssa ja yllätyksiä töissä.  Kaksi ihanaa, entistä niin rakasta kollegaa iittalan ajoilta yllättivät työpäivän alkaessa minua niin täydellisesti ilmestymällä työhuoneeseeni, selkäni taakse yhtäkkiä, etten voinut muuta kuin itkeä. Sitten sain nauttia heidän tuomista ihanista piononeista melkein kaksi viikkoa. Ja aina välillä palaan heidän korttinsa tekstiin. Siitä tulee niin levollinen ja onnellinen olo. Ja syksyllä syömme vielä perheen kanssa puolikkaan lampaan.




torstai 16. kesäkuuta 2016

Älä tule huono kakku, tule hyvä totto!

Ja hyvää taitaa tulla. 

Tästä kuvasta muuten näkyy hyvin miten isot kivilohkareet on yhdistetty toisiinsa rautapaloilla. Ja miten kivet olivat tulipesässä lohjenneet.
Askelmat pankolle olivat täysin sortuneet. Uudet raput tehty. Vähän mietin laitanko seinään pienen puisen "kahvan". Askelmat olivat ja ovat edelleen aika korkeat. Ei haluttu sitä muuttaa.
Panko

 Itse näkyvissä osissa korjaamme vaan pakolliset paikat. Haluan että ajan hammas näkyy joten sovimme ettei saa silotella uuden näköiseksi. Pari paikkakorjausta


  Uunin syvyys oli 150 cm ja leveys oli 1,10 ja on vähän kapeampi nyt . Saimme peräti kahdelta vanhan talon tutkijalta luvan sitä lyhentää. Työt on tehty siten, että jos joku joskus haluaa, niin sen voi syventää alkuperäiseen kokoonsa. Emme tuhonneet mitään uuden seinän takana. Luukku on työn alla.

Tuhkat vedetään sitten tähän eteen. Hiilejä ei tietystä saa tänne laittaa. Vähän pohdituttaa pitäisikö vielä puolikkaalla tiilellä korkottaa etureuna, turvallisuuden vuoksi. Jäi muurarin harkittavaksi viikoksi.
 

Totto kalkitaan/kalkittiin tällä viikolla. Luulen, en ole ehtinyt paikalle. Olisin halunnut joka päivä siellä olla mutta työt kutsuu. Ja kummitytön väitöstilaisuuus Tukholmassa josta palasin tänään. Oli erilainen tilaisuus kuin Suomessa. Läpi meni. Olen hänestä ylpeä. En ymmärtänyt juurikaan mitään kun oli teoreettisesta filosofiasta kysymys. Jenkkiopponentti myös puhui niin nopeasti ja rakasti omaa ääntään. Olen vähän enemmän käytännön filosofi. Jos sitäkään. Oli hienot juhlat Hammarby rodd:n kerhotilassa. Aurinko paistoi ja oli ihana ilta terassilla  eilen. Tänään satoi kaatamalla. Loistava ajoitus.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Piippu paikalla ja selvisi miten uuni toimii

      Komia on savupiippu. Onneksi ei ole paljon satanut. Pellit tilattu.


Museoviraston edustajan kanssa on kirjoitettu, käynnistyslupa saatiin ja muurari on käynyt Kotkassa vanhan talon tutkijan puheilla. Joten hommat etenevät todella ripeästi nyt kun tietää mitä saa tehdä.

Avotakan tulipesä oli todella pahasti kärsinyt. Pesän alla on luonnonkivet jotka ovat myös pahasti haljenneet kuumuudesta. Ja takan seinä oli erittäin heikossa kunnossa. Todella paljon muurari joutui purkaamaan.

Tässä on välivaihe

Ennen takasta meni  kanava suoraan piippuun uunin takana jossa ei ole edes paloseinä. Turvallisuussyistä tämä tehtiin tulipesän puolella. Siihen tullee luukku. Kun se on kiinni tuli lähtee kiertämään ja avotakka on siis varaava. Kuten on myös leivinuuni. Siitä lisää myöhemmin, sen verran vaikeata on minun selittää miten se toimii.
Tässä avotakassa ei ilmeisesti ole tehty ruokaa, mutta löytyi leivinuunin edestä ruuanlaittopaikka. Sieltä löytyi sitä sun tätä! Olen vaan nyt taas niin väsynyt että on pakko mennä nukkumaan .
Pitää ensin miettiä miten lataan videoita. Perästä kuuluu. Ja Ranska -Romania- jalkapallo-ottelu  on nyt 1-1. Titte kiittää.  God natt. 

maanantai 30. toukokuuta 2016

Nyt ripeästi eteenpäin vaan

Sain Museovirastolta kirjeen ja taas tärppäsi. Sain avustuksen. Yes, yes, yes.

Ja sitten Kouvolan kaupunki vei rakennusluavaatimuksella, joka maksoi 400 e, ison osan siitä rahasta. Rakennuslaki on täysin epäreilu. Iitissä ei tähän tarvitse edes toimenpidelupa, Kouvolassa pitää olla rakennuslupa. Vaikka vaan korjataan vanha uuni ja rakennetaan vintistä eteenpäin puretun piipun tilalle uuden. Aivan käsittämätöntä.

Homma alkaa tarkalla tutkimisella. Ja sitten muurari kävi vielä viraston valvojan puheilla jotta ollaan alusta lähtien samalla aaltopituudella. Olisi käynyt katsomaan mutta aika ei nyt riitä odottamiseen.

Avustusanomus meni sisään lokakuussa, päätös tehtiin vasta 12.5, ja sain kirjeen 25.5. Onneksi muurari oli edellisessä hommassa sen verran myöhässä että tällä kertaa onnisti aikataulujen kanssa. 

Mutta jollain lailla pitäisi saada nopeutettua niiden anomuksien käsittelyä sekä viesin perilletuloa. Työntekijäthän varataan jo vuosi tai kaksi etukäteen, etenkin jos haluaa hyviä. 

Voisiko tiedottaminen mailitse auttaa? Tai hankekohtainen oma sivu heidän järjestelmisään, johon voisi myös aina päivittää kuvia työn etenemisestä. Mulla kyllä riittää ideoita vaikkapa muille jakaa.






Seuraavassa postauksessa on jo piippu mukana. 



maanantai 23. toukokuuta 2016

En ole kadonnut, vaikka 2 kuukautta hurahti..

Aina välillä tulee mieleen että haluaisi kirjoittaa uuden blogipostauksen ja sitten arki ja pienet vastoinkäymiset ottavat taas minulta vallan päättää.

Kevät meni vähän siipi maassa. Odotin innolla lomamatkaani Barcelonaan ja Pariisiin. 8.4 nousin koneeseen ja 9.4 astuin "tyhjään" Barcelonan kadulla. Nilkka pahasti nyrjähtänyt, nivelsiteet huonossa kunnossa ja kylkiluu poikki. Eilen heräsin aamulla ja totesin 6 viikkoa onnettomuuden jälkeen ettei enää kylkeen satu. Ei ole hauska potea katkennutta kylkiluuta kun samalla on keuhkoputkentulehdus. En ole masentuvaa tyyppiä mutta koville otti.

Se on nyt takana  jalka ei ole kunnossa mutta mieli on parempi nyt. Ja nämä säät. Poika perheineen ovat saaneet nauttia niistä maalla pitempiäkin jaksoja.

Helmikuussa kirjoitin sohvasta jonka olin ostanut ja jonka tapisseeraaja oli korjannut. Hänpä ilmoitti yhtäkkiä että hintaan kuului toimitus perille Kääpälään ja lauantaina aamulla lähdimme ajelemaan. Samalla haimme 120 leveän runkopatjan Ikeasta.   Pieni pöytäkin, jonka oli kirpistellyt itselleni,  mahtui myös mukaan. 

Kun pääsimme perille ja olin esitellyt ihanan Peuhuni päästiin suunnitteluhommiin. Iso sohva ja todella rakas runkopatja oli saatava sisään.

Reittien mittaaminen, huonekalujen siirtäminen ja hyvä suunnittelu takasivat hyvän lopputuloksen.


             
Ensin matot pois, senkin tyhjentäminen ja siirtäminen uuteen nurkkaan. 
                       Sohvalle tehtiin sopiva aukko.

                            Ja sieltähän se kaunotar tulee
                                Puolessa välissä ollaan jo.
                           Kirjahylly sain uuden nurkan
                      Olohuoneen lattian väri on vaan niin ihana
     Hyvin se sinne upposi. Senkki oli ennen heti sisääntulon kohdalla oikealla. Se siirtyy kotiini lokakuussa kun putkirempparumbat ja väliaikaisasuminen on mennyttä aikaa. Menen itse väistötilaan ja poikani muuttaa perheensä kansaa minun asuntooni. Helpompi on löytää tilaa kun luku on  4 ihmistä + 2 koiraa ja kaksi kuukautta. 
Sänky on nyt heti oikealla kun astuu huoneeseen ja yhtäkkiä sitä ei edes huomaa. 

                 Nätti on pöytä ja lamppi. Kirpisteltyä tavaraa.
Aika raskasto oli välillä mutta runkopatjakin meni sujuvasti tupaa. Se on edelleen pakkauksessa ja pärjää siinä hyvin.  
Vietin lauantain ja sunnuntain pitkäaikaisen ystävän kanssa. Olemme tunteneet viisivuotiaasta lähtien. Pikku hiljaa löytää takaisin mukavan, hauskan, reilun ja suorapuheisen ihmisen luo. Lapsuudesta muistan myös erityisellä lämmöllä hänen ihan isänsä ja hänen äitinsä ihanaa pullaa ja sitä mehua. 

Eilen oli enää kuukausi 60-vuotispäivääni. Joten olemme tunteneet toisiamme 55 vuotta. Tack Maria. Kram.

Pian ehkä kirjoitan taas kosk anyt tapahtuu. Seuraava remppavaihe on alkanut. Toton kunnostaminen. Totto sen nimi on meidän kylässä. mitat 2.64 x 2.64 ja korkeutta löytyy. Ja panko.

                         Homma alkoi pellin irrottamisella.
 Ihana, ihana lastenlapseni, josta tulee kaksikielinen kertoi että ; hit kommer leipä.


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Monta hyvää pointtia jos mietit yläkerran hyödyntämistä

 Napattu perinnemestari.fi -sivulta:

Toisen katto, toisen lattia

Kun ollaan huoneessa ja katsotaan ylös nähdään laipio eli sisäkatto. Jos talo on yksikerroksinen on se myös talon yläpohja ja ylimpänä on vesikatto. Jos talossa on useampia kerroksia, on kyseessä välipohja. (Vastaavasti alimman kerroksen lattia on alapohja.)
Suurin osa asunnon lämmöstä karkaa ylöspäin ja sen takia yläpohjan hyvä lämmöneristyskyky on erittäin tärkeä. Vanhoissa taloissa vintillä on yleensä sekalaista eristysmateriaalia: hiekkaa, turvetta, sammalta, sahanpurua jne. Mikäli nämä aineet eivät ole kastuneet, ei ole mitään syytä vaihtaa niitä toiseen materiaaliin, mutta yleensä on syytä lisätä eristettä, joka voi olla vastaavaa materiaalia. Mikäli eristeenä on turvetta se on erittäin hyvä materiaali, koska happamuuden takia home ei kasva siinä.
Helpoimmin hankittava perinteinen lisäeriste on sahalta ostettava puru. Parempi vaihtoehto on höyläämöltä saatava purun ja karkeamman kutterinlastun seos, joka on ilmavampaa. Moderni vaihtoehto on puhallettava ekovilla. Vanhat eristeet ovat usein painuneet, joten lisäeristettä kannatta laittaa reilusti.
Jos yläpohjassa on käytetty lisäeristeenä mineraali- tai lasivillaa, ei niistä välttämättä ole haittaa, mutta ne ovat kosteutta sitovina riskejä: jos niihin pääsee vettä, se haihtuu erittäin hitaasti ja voi tämän takia edistää home- ja lahovaurioita. Vuotavan katon lisäksi yläpohjan uhkana on alakerran huoneista ylöspäin vuotava lämmin ilma. Jos alemman huoneen laipio on pääosin tiivis, mutta esimerkiksi keittiön pinkopahvi on löysällä yhdessä kulmassa, alkaa ilma virrata tästä kohdasta vintille. Kun alhaalta ylös nouseva kostea ja lämmin ilma kohtaa vintin kylmän ilman ja seinän, kondensoituu höyry tässä kohdassa vedeksi. Virtaus ei ole välttämättä kovin suuri, mutta jos se jatkuu vuosikymmeniä, on lahovaara ilmeinen.





http://www.perinnemestari.fi/?id=65&id2=77

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Oma taloni on aika heikoissa väreissä ja se on maalattu joskus ainakin 50 vuotta sitten öljymaalilla. 

Iisakki ry. järjesti taas hyvän tapahuman Kouvolassa jonka mainostin edellisessä kirjoituksessani. 

Opin seuraavat asiat:
Älä ikinä pese painepesurilla vaan tavallisella puutarhaletkulla.
Kastele ensin puu.
Älä pese soodalla vaan maalinpesuaineella. Pese alhaalta ylöspäin. 



Raaputa pois vanha väri joka helposti lähtee. Minun vanha öljyväri on aivan liituutunut. Joten lähtenee helposti. 

Koska tulen maalamaan öljymaalilla eikä öljypetroolilla niin maali ohennetaan öljyllä malinpurkin ohjeiden mukaan. Käytän ehkä Ottosonin maaleja.
Varaudu siihen että lankkujen alla saattaa olla lahonnutta hirttä.
Pellavaöljykitillä täytetään kaikki reiät.
 Jos on ruosteisia nauloja kannat käsitellään ruosteenestoalla. Muuten alkaa ruoste paistaaan läpi, kuten nyt tekee.
70 % ajasta menee valmistelutöihin.
Maalaa 10 cm luonnonkarvapensselillä, ohuesti ja hankaa maali sisään puuhun. 
Opin myös että vanhaa öljymaalipintaa esim ovissa voi koettaa pestää ja sitten, kun on aivan kuiva, se voidaan öljytä. Vanha väri tulee takaisin. Ajattelin kokeilla ulkooveen.  
Maalaa hyvässä  säässä, ei kun aurinko porottaa, kuiva sää, ilmankosteus ohjeitten mukaan mutta alle 80 %. 

Ja sitten, kuten aina on yksi muistiinpano jota en  ymmärrä. Siinä lukee :
"Zinkoxid borde det vara  10 % helst 15 %.". Kas, kas, mutta mihin tämä liittyi.
 
En voi keittomaalilla maalata koska en vaihdaa lankkuja ja niissä on lyyjyjämiä.

Ja tämä on aika hyvä ohjenuora.



torstai 3. maaliskuuta 2016

Olet maalaamassa taloasi?

Ja asut kohtalaisen lähellä Kouvolaa  tässäpä aiheeseen liittyvä ilmainen tapahtuma 12.3. Kouvolassa. Ja arvaappas kenen talo kaipaa maalamista.


Ohjelma

13.00  Avaus
13.10  Julkisivujen  maalaus Maalarimestari Teppo Ruohtula
14.00  Verlan Patruunanpytingin maalaus ja väritutkimus Ville Majuri ja Larissa Mäenpää
14.30  Tauko Myyntipöydät ja kahvila
15.00  Julkisivujen historiaa Perinnemestari Hannu Rinne
16.00  Lopetussanat

Tässä linkki Iisakky ry:n sivulle.


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kotoa - Helsinki -Kääpälä -Hki 12 tunnissa

Pikavisiitti tänään.

Herätyskello soi 7.28 . Aina yhtä omituinen aika, mutten vaan viitsi sitä muuttaa. Lähtö kotoa 8.31. Eeva Hesasta mukaan kello 9.08.  Kääpälässä kello 11.25.

Kylmäkallet kyläläisen pakastimeen.  Lunta oli muttei paljon. Naapuri oli kaatanut muutaman koivun ja tehnyt leivinuunia varten pitempiä halkoja.


 Lunta oli mutta aikaisempiin talveihin verrattuna aika vähän vielä. Älä tule paha lumi, tule pian kevät! Kyläläinen oli aurannut jotta pääsisin perille asti. Käväisin naapurin luona muttei ollut kotona. Kahvipaketti ja lakritispussi jäi kuistin tuolille.
 Tyhjä ja kylmä talo on ankea paikka. Siihen voi vaikka kuolla. 

Sitten kyläluudat alkovat heilumaan. Ensin 40 minuuttia Eevan naapureiden luona. Sitten tunnin lounas Eilan luona. Ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli riittävästi.



Ihailin ääneen hienoa Single Malt-pulloa joka oli ruokapöydällä ja kävi ilmi että se olikin minulle: Mikä onni! Kuvassa Ruotsin kuningaspari, design Lisa Larson, ihailee tätä pulloani.

Sen jälkeen kävin omien naapurien luona Alatalossa mutta oli aikaa vaan 45 minuuttia. Vanha isäntä ollut sairaalassa jo kaksi kuukautta onnettomuuden takia. Peukut pystyyn nyt että jalka paranee. Voiko ihanampaa vastaanottoa saada, kun naapurin emäntä halaa, katsoo kauan silmiin ja sanoo: "On ollut sinua ikävää". Niin on tunne molemman puoleinen.

Saavuin kello 15.05 viisi minuuttia myöhässä Kylätupaan Kyläyhdistyksen vuosikokoukseen. Siinä kävi köpelösti. Valittiin hallitukseen vaikka oli pitänyt palopuheen automatkan aikana Eevalle etten sovi yhdistyselämään, että olen luopunut siksi kaikista yhdistyksista jne. jne.

Kokous alkoi 15.15 ja loppui 16.30.8. Tiedän koska olin sihteerinä. 1.50 takaisin kyläläisen luona ja 50.5 litraa pakastemustikkaa  pakattiin kuuteen eri kylmäkassiiin. 17.15 oltiin valmiina.
Paluumatka Hesaan ( 3 osoitetta), Espooseen ( 1 osoite) ja kotiin. Kotona olin 20.31. Minuutilleen 12 tuntia kesti matkani. Ajokilometrejä tuli 400 kpl. 

Join kylmän kaljan. Ihanaa. Otin kaksi pientä viskipaukkua siitä uudesta pullosta  tumman suklaan kera. Oli hyvää. Kirjoitin vuosikokouksen muistion liitteineen. Laitoin menemään uudelle hallitukselle.
Kirjoitin tämän blogipostauksen. Kello on 22.41. Menen nukkumaan. Huomenna taas työn täytteinen viikko.
Oli kiva päivä.