torstai 16. kesäkuuta 2016

Älä tule huono kakku, tule hyvä totto!

Ja hyvää taitaa tulla. 

Tästä kuvasta muuten näkyy hyvin miten isot kivilohkareet on yhdistetty toisiinsa rautapaloilla. Ja miten kivet olivat tulipesässä lohjenneet.
Askelmat pankolle olivat täysin sortuneet. Uudet raput tehty. Vähän mietin laitanko seinään pienen puisen "kahvan". Askelmat olivat ja ovat edelleen aika korkeat. Ei haluttu sitä muuttaa.
Panko

 Itse näkyvissä osissa korjaamme vaan pakolliset paikat. Haluan että ajan hammas näkyy joten sovimme ettei saa silotella uuden näköiseksi. Pari paikkakorjausta


  Uunin syvyys oli 150 cm ja leveys oli 1,10 ja on vähän kapeampi nyt . Saimme peräti kahdelta vanhan talon tutkijalta luvan sitä lyhentää. Työt on tehty siten, että jos joku joskus haluaa, niin sen voi syventää alkuperäiseen kokoonsa. Emme tuhonneet mitään uuden seinän takana. Luukku on työn alla.

Tuhkat vedetään sitten tähän eteen. Hiilejä ei tietystä saa tänne laittaa. Vähän pohdituttaa pitäisikö vielä puolikkaalla tiilellä korkottaa etureuna, turvallisuuden vuoksi. Jäi muurarin harkittavaksi viikoksi.
 

Totto kalkitaan/kalkittiin tällä viikolla. Luulen, en ole ehtinyt paikalle. Olisin halunnut joka päivä siellä olla mutta työt kutsuu. Ja kummitytön väitöstilaisuuus Tukholmassa josta palasin tänään. Oli erilainen tilaisuus kuin Suomessa. Läpi meni. Olen hänestä ylpeä. En ymmärtänyt juurikaan mitään kun oli teoreettisesta filosofiasta kysymys. Jenkkiopponentti myös puhui niin nopeasti ja rakasti omaa ääntään. Olen vähän enemmän käytännön filosofi. Jos sitäkään. Oli hienot juhlat Hammarby rodd:n kerhotilassa. Aurinko paistoi ja oli ihana ilta terassilla  eilen. Tänään satoi kaatamalla. Loistava ajoitus.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Piippu paikalla ja selvisi miten uuni toimii

      Komia on savupiippu. Onneksi ei ole paljon satanut. Pellit tilattu.


Museoviraston edustajan kanssa on kirjoitettu, käynnistyslupa saatiin ja muurari on käynyt Kotkassa vanhan talon tutkijan puheilla. Joten hommat etenevät todella ripeästi nyt kun tietää mitä saa tehdä.

Avotakan tulipesä oli todella pahasti kärsinyt. Pesän alla on luonnonkivet jotka ovat myös pahasti haljenneet kuumuudesta. Ja takan seinä oli erittäin heikossa kunnossa. Todella paljon muurari joutui purkaamaan.

Tässä on välivaihe

Ennen takasta meni  kanava suoraan piippuun uunin takana jossa ei ole edes paloseinä. Turvallisuussyistä tämä tehtiin tulipesän puolella. Siihen tullee luukku. Kun se on kiinni tuli lähtee kiertämään ja avotakka on siis varaava. Kuten on myös leivinuuni. Siitä lisää myöhemmin, sen verran vaikeata on minun selittää miten se toimii.
Tässä avotakassa ei ilmeisesti ole tehty ruokaa, mutta löytyi leivinuunin edestä ruuanlaittopaikka. Sieltä löytyi sitä sun tätä! Olen vaan nyt taas niin väsynyt että on pakko mennä nukkumaan .
Pitää ensin miettiä miten lataan videoita. Perästä kuuluu. Ja Ranska -Romania- jalkapallo-ottelu  on nyt 1-1. Titte kiittää.  God natt. 

maanantai 30. toukokuuta 2016

Nyt ripeästi eteenpäin vaan

Sain Museovirastolta kirjeen ja taas tärppäsi. Sain avustuksen. Yes, yes, yes.

Ja sitten Kouvolan kaupunki vei rakennusluavaatimuksella, joka maksoi 400 e, ison osan siitä rahasta. Rakennuslaki on täysin epäreilu. Iitissä ei tähän tarvitse edes toimenpidelupa, Kouvolassa pitää olla rakennuslupa. Vaikka vaan korjataan vanha uuni ja rakennetaan vintistä eteenpäin puretun piipun tilalle uuden. Aivan käsittämätöntä.

Homma alkaa tarkalla tutkimisella. Ja sitten muurari kävi vielä viraston valvojan puheilla jotta ollaan alusta lähtien samalla aaltopituudella. Olisi käynyt katsomaan mutta aika ei nyt riitä odottamiseen.

Avustusanomus meni sisään lokakuussa, päätös tehtiin vasta 12.5, ja sain kirjeen 25.5. Onneksi muurari oli edellisessä hommassa sen verran myöhässä että tällä kertaa onnisti aikataulujen kanssa. 

Mutta jollain lailla pitäisi saada nopeutettua niiden anomuksien käsittelyä sekä viesin perilletuloa. Työntekijäthän varataan jo vuosi tai kaksi etukäteen, etenkin jos haluaa hyviä. 

Voisiko tiedottaminen mailitse auttaa? Tai hankekohtainen oma sivu heidän järjestelmisään, johon voisi myös aina päivittää kuvia työn etenemisestä. Mulla kyllä riittää ideoita vaikkapa muille jakaa.






Seuraavassa postauksessa on jo piippu mukana. 



maanantai 23. toukokuuta 2016

En ole kadonnut, vaikka 2 kuukautta hurahti..

Aina välillä tulee mieleen että haluaisi kirjoittaa uuden blogipostauksen ja sitten arki ja pienet vastoinkäymiset ottavat taas minulta vallan päättää.

Kevät meni vähän siipi maassa. Odotin innolla lomamatkaani Barcelonaan ja Pariisiin. 8.4 nousin koneeseen ja 9.4 astuin "tyhjään" Barcelonan kadulla. Nilkka pahasti nyrjähtänyt, nivelsiteet huonossa kunnossa ja kylkiluu poikki. Eilen heräsin aamulla ja totesin 6 viikkoa onnettomuuden jälkeen ettei enää kylkeen satu. Ei ole hauska potea katkennutta kylkiluuta kun samalla on keuhkoputkentulehdus. En ole masentuvaa tyyppiä mutta koville otti.

Se on nyt takana  jalka ei ole kunnossa mutta mieli on parempi nyt. Ja nämä säät. Poika perheineen ovat saaneet nauttia niistä maalla pitempiäkin jaksoja.

Helmikuussa kirjoitin sohvasta jonka olin ostanut ja jonka tapisseeraaja oli korjannut. Hänpä ilmoitti yhtäkkiä että hintaan kuului toimitus perille Kääpälään ja lauantaina aamulla lähdimme ajelemaan. Samalla haimme 120 leveän runkopatjan Ikeasta.   Pieni pöytäkin, jonka oli kirpistellyt itselleni,  mahtui myös mukaan. 

Kun pääsimme perille ja olin esitellyt ihanan Peuhuni päästiin suunnitteluhommiin. Iso sohva ja todella rakas runkopatja oli saatava sisään.

Reittien mittaaminen, huonekalujen siirtäminen ja hyvä suunnittelu takasivat hyvän lopputuloksen.


             
Ensin matot pois, senkin tyhjentäminen ja siirtäminen uuteen nurkkaan. 
                       Sohvalle tehtiin sopiva aukko.

                            Ja sieltähän se kaunotar tulee
                                Puolessa välissä ollaan jo.
                           Kirjahylly sain uuden nurkan
                      Olohuoneen lattian väri on vaan niin ihana
     Hyvin se sinne upposi. Senkki oli ennen heti sisääntulon kohdalla oikealla. Se siirtyy kotiini lokakuussa kun putkirempparumbat ja väliaikaisasuminen on mennyttä aikaa. Menen itse väistötilaan ja poikani muuttaa perheensä kansaa minun asuntooni. Helpompi on löytää tilaa kun luku on  4 ihmistä + 2 koiraa ja kaksi kuukautta. 
Sänky on nyt heti oikealla kun astuu huoneeseen ja yhtäkkiä sitä ei edes huomaa. 

                 Nätti on pöytä ja lamppi. Kirpisteltyä tavaraa.
Aika raskasto oli välillä mutta runkopatjakin meni sujuvasti tupaa. Se on edelleen pakkauksessa ja pärjää siinä hyvin.  
Vietin lauantain ja sunnuntain pitkäaikaisen ystävän kanssa. Olemme tunteneet viisivuotiaasta lähtien. Pikku hiljaa löytää takaisin mukavan, hauskan, reilun ja suorapuheisen ihmisen luo. Lapsuudesta muistan myös erityisellä lämmöllä hänen ihan isänsä ja hänen äitinsä ihanaa pullaa ja sitä mehua. 

Eilen oli enää kuukausi 60-vuotispäivääni. Joten olemme tunteneet toisiamme 55 vuotta. Tack Maria. Kram.

Pian ehkä kirjoitan taas kosk anyt tapahtuu. Seuraava remppavaihe on alkanut. Toton kunnostaminen. Totto sen nimi on meidän kylässä. mitat 2.64 x 2.64 ja korkeutta löytyy. Ja panko.

                         Homma alkoi pellin irrottamisella.
 Ihana, ihana lastenlapseni, josta tulee kaksikielinen kertoi että ; hit kommer leipä.


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Monta hyvää pointtia jos mietit yläkerran hyödyntämistä

 Napattu perinnemestari.fi -sivulta:

Toisen katto, toisen lattia

Kun ollaan huoneessa ja katsotaan ylös nähdään laipio eli sisäkatto. Jos talo on yksikerroksinen on se myös talon yläpohja ja ylimpänä on vesikatto. Jos talossa on useampia kerroksia, on kyseessä välipohja. (Vastaavasti alimman kerroksen lattia on alapohja.)
Suurin osa asunnon lämmöstä karkaa ylöspäin ja sen takia yläpohjan hyvä lämmöneristyskyky on erittäin tärkeä. Vanhoissa taloissa vintillä on yleensä sekalaista eristysmateriaalia: hiekkaa, turvetta, sammalta, sahanpurua jne. Mikäli nämä aineet eivät ole kastuneet, ei ole mitään syytä vaihtaa niitä toiseen materiaaliin, mutta yleensä on syytä lisätä eristettä, joka voi olla vastaavaa materiaalia. Mikäli eristeenä on turvetta se on erittäin hyvä materiaali, koska happamuuden takia home ei kasva siinä.
Helpoimmin hankittava perinteinen lisäeriste on sahalta ostettava puru. Parempi vaihtoehto on höyläämöltä saatava purun ja karkeamman kutterinlastun seos, joka on ilmavampaa. Moderni vaihtoehto on puhallettava ekovilla. Vanhat eristeet ovat usein painuneet, joten lisäeristettä kannatta laittaa reilusti.
Jos yläpohjassa on käytetty lisäeristeenä mineraali- tai lasivillaa, ei niistä välttämättä ole haittaa, mutta ne ovat kosteutta sitovina riskejä: jos niihin pääsee vettä, se haihtuu erittäin hitaasti ja voi tämän takia edistää home- ja lahovaurioita. Vuotavan katon lisäksi yläpohjan uhkana on alakerran huoneista ylöspäin vuotava lämmin ilma. Jos alemman huoneen laipio on pääosin tiivis, mutta esimerkiksi keittiön pinkopahvi on löysällä yhdessä kulmassa, alkaa ilma virrata tästä kohdasta vintille. Kun alhaalta ylös nouseva kostea ja lämmin ilma kohtaa vintin kylmän ilman ja seinän, kondensoituu höyry tässä kohdassa vedeksi. Virtaus ei ole välttämättä kovin suuri, mutta jos se jatkuu vuosikymmeniä, on lahovaara ilmeinen.





http://www.perinnemestari.fi/?id=65&id2=77

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Oma taloni on aika heikoissa väreissä ja se on maalattu joskus ainakin 50 vuotta sitten öljymaalilla. 

Iisakki ry. järjesti taas hyvän tapahuman Kouvolassa jonka mainostin edellisessä kirjoituksessani. 

Opin seuraavat asiat:
Älä ikinä pese painepesurilla vaan tavallisella puutarhaletkulla.
Kastele ensin puu.
Älä pese soodalla vaan maalinpesuaineella. Pese alhaalta ylöspäin. 



Raaputa pois vanha väri joka helposti lähtee. Minun vanha öljyväri on aivan liituutunut. Joten lähtenee helposti. 

Koska tulen maalamaan öljymaalilla eikä öljypetroolilla niin maali ohennetaan öljyllä malinpurkin ohjeiden mukaan. Käytän ehkä Ottosonin maaleja.
Varaudu siihen että lankkujen alla saattaa olla lahonnutta hirttä.
Pellavaöljykitillä täytetään kaikki reiät.
 Jos on ruosteisia nauloja kannat käsitellään ruosteenestoalla. Muuten alkaa ruoste paistaaan läpi, kuten nyt tekee.
70 % ajasta menee valmistelutöihin.
Maalaa 10 cm luonnonkarvapensselillä, ohuesti ja hankaa maali sisään puuhun. 
Opin myös että vanhaa öljymaalipintaa esim ovissa voi koettaa pestää ja sitten, kun on aivan kuiva, se voidaan öljytä. Vanha väri tulee takaisin. Ajattelin kokeilla ulkooveen.  
Maalaa hyvässä  säässä, ei kun aurinko porottaa, kuiva sää, ilmankosteus ohjeitten mukaan mutta alle 80 %. 

Ja sitten, kuten aina on yksi muistiinpano jota en  ymmärrä. Siinä lukee :
"Zinkoxid borde det vara  10 % helst 15 %.". Kas, kas, mutta mihin tämä liittyi.
 
En voi keittomaalilla maalata koska en vaihdaa lankkuja ja niissä on lyyjyjämiä.

Ja tämä on aika hyvä ohjenuora.



torstai 3. maaliskuuta 2016

Olet maalaamassa taloasi?

Ja asut kohtalaisen lähellä Kouvolaa  tässäpä aiheeseen liittyvä ilmainen tapahtuma 12.3. Kouvolassa. Ja arvaappas kenen talo kaipaa maalamista.


Ohjelma

13.00  Avaus
13.10  Julkisivujen  maalaus Maalarimestari Teppo Ruohtula
14.00  Verlan Patruunanpytingin maalaus ja väritutkimus Ville Majuri ja Larissa Mäenpää
14.30  Tauko Myyntipöydät ja kahvila
15.00  Julkisivujen historiaa Perinnemestari Hannu Rinne
16.00  Lopetussanat

Tässä linkki Iisakky ry:n sivulle.


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kotoa - Helsinki -Kääpälä -Hki 12 tunnissa

Pikavisiitti tänään.

Herätyskello soi 7.28 . Aina yhtä omituinen aika, mutten vaan viitsi sitä muuttaa. Lähtö kotoa 8.31. Eeva Hesasta mukaan kello 9.08.  Kääpälässä kello 11.25.

Kylmäkallet kyläläisen pakastimeen.  Lunta oli muttei paljon. Naapuri oli kaatanut muutaman koivun ja tehnyt leivinuunia varten pitempiä halkoja.


 Lunta oli mutta aikaisempiin talveihin verrattuna aika vähän vielä. Älä tule paha lumi, tule pian kevät! Kyläläinen oli aurannut jotta pääsisin perille asti. Käväisin naapurin luona muttei ollut kotona. Kahvipaketti ja lakritispussi jäi kuistin tuolille.
 Tyhjä ja kylmä talo on ankea paikka. Siihen voi vaikka kuolla. 

Sitten kyläluudat alkovat heilumaan. Ensin 40 minuuttia Eevan naapureiden luona. Sitten tunnin lounas Eilan luona. Ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli riittävästi.



Ihailin ääneen hienoa Single Malt-pulloa joka oli ruokapöydällä ja kävi ilmi että se olikin minulle: Mikä onni! Kuvassa Ruotsin kuningaspari, design Lisa Larson, ihailee tätä pulloani.

Sen jälkeen kävin omien naapurien luona Alatalossa mutta oli aikaa vaan 45 minuuttia. Vanha isäntä ollut sairaalassa jo kaksi kuukautta onnettomuuden takia. Peukut pystyyn nyt että jalka paranee. Voiko ihanampaa vastaanottoa saada, kun naapurin emäntä halaa, katsoo kauan silmiin ja sanoo: "On ollut sinua ikävää". Niin on tunne molemman puoleinen.

Saavuin kello 15.05 viisi minuuttia myöhässä Kylätupaan Kyläyhdistyksen vuosikokoukseen. Siinä kävi köpelösti. Valittiin hallitukseen vaikka oli pitänyt palopuheen automatkan aikana Eevalle etten sovi yhdistyselämään, että olen luopunut siksi kaikista yhdistyksista jne. jne.

Kokous alkoi 15.15 ja loppui 16.30.8. Tiedän koska olin sihteerinä. 1.50 takaisin kyläläisen luona ja 50.5 litraa pakastemustikkaa  pakattiin kuuteen eri kylmäkassiiin. 17.15 oltiin valmiina.
Paluumatka Hesaan ( 3 osoitetta), Espooseen ( 1 osoite) ja kotiin. Kotona olin 20.31. Minuutilleen 12 tuntia kesti matkani. Ajokilometrejä tuli 400 kpl. 

Join kylmän kaljan. Ihanaa. Otin kaksi pientä viskipaukkua siitä uudesta pullosta  tumman suklaan kera. Oli hyvää. Kirjoitin vuosikokouksen muistion liitteineen. Laitoin menemään uudelle hallitukselle.
Kirjoitin tämän blogipostauksen. Kello on 22.41. Menen nukkumaan. Huomenna taas työn täytteinen viikko.
Oli kiva päivä. 




perjantai 19. helmikuuta 2016

Helmikuu

 Tervetuloa helmikuu piti kirjoittaa mutta pianhan se on jo ohi. Joku fiksu on älynnyt laittaa lyhyen kuukauden keskelle talvea. Kiitos siitä. Kevät tulee nopeammin.

Töitä on yhtäkkiä kamalan paljon. No kuukauden päästä ehkä helpottaa. Kivaa on kun startup:imme sai rahoittajilta paljon rahaa ja erittäin paljon kiinnostusta. Ei vaan Suomesta. Ja siihen liittyvät rumbat, osakassopimukset ja sen päälle Tekes raportit sisään  ja heti perään jatkoanomukset sisään ja normaalit duunit ja hyvin kaupaksi menevä tuote ja uusia työkavereita ja yhteistyöpartnereita....

Talvilomaviikko pukkaa päälle mutta sitä ei meillä huomaa. Ei ole koululaisia ja niillä joilla on päiväkotilaisia, vaimo on äitiyslomalla. 

Vähän ollut ollut sellainen "pää pumpulissa olo". Sen verran paljon olen hölmöillyt viimeiset kuukaudet. Nyt ei onneksi enää ole mitään sattunut kuukauteen.

Moka 1:
Autossa pudotin avaimet lattialle ratin vasemmalle puolelle. Sinne ei tule liian usein kurkistettua.  Mulla on rattikin nostettu vähän normaalia korkeammalle, joten ihan kaikkia kojelaudan nappuloita en ole huomannut. Kun kumarruin avainta nostamaan näin hassun napin. Erittäin kylmänä marraskuun päivänä vuonna 2015 siten huomasin, että autossani on ratin lämmitin. Onneksi olin vaan tällä autolla ehtinyt ajaa 2 vuotta ja seitsemän kuukautta sekä noin 70 000 km. Eikä nyt yhtään haittaa jos käsineet jäävät kotiin.

Moka 2:
Joulukuussa loppui silmänympärysvoide. Jepp, olen vähän turhamainen. Aika vähän.Tiesin että olin saanut Lumenelta lahjan ja kaivon sen pienen lahjapussin esille. Kyllä, silmänympärysvoidepurkkihan (pitkä sana) sieltä löytyi. Illalla korkkasin tämän hienon ja aika ison purkin auki. 
Voide oli vähän erikoisen värinen, mutten seuraa lainkaan meikkimainoksia enää, joten en ihan kaikkea näistä asioista ymmärrä. Pieni määrä oikeisiin kohtiin ja sitten nukkumaan.
Seuraavan iltana sama operaatio. Mutta kummastukseni oli suuri kun purkin avasin. Vuorokaudessa voide olikin muuttunut valkoiseksi ja koostumus oli aivan erilainen. Tarkistin, että on sama purkki. Kyllä oli. 
Ja sitten repesin täällä omissa oloissani täysin. 
Purkki oli normaali isompi: kyllä. Voide oli valkoinen: kyllä. Voide oli beige: kyllä. 
Hieno idea Lumenelta,  että yöksikin nykyään voi piilottaa beigellä sävyllä tummat silmänaluset. Jospa se prinssi tulisi käymään. Ja sytyttäisi lampun.
Päällekkäin olikin kaksi purkkia ja riippuen miten purkin avaa, aukeaa joko beige häivytysvoide ta valkoinen yövoide.  Siinähän olin edellisenä iltana beigellä peitevärillä suojannut silmänympärykset ties mistä.

Moka 3:
Jotenkin tammikuu sitten jatkoi samalla lailla. Oli kylmää. Auton kanssa oli ongelmia eräänä aamuna.Valot syttyivät kyllä mutta vaan osa elektroniikasta toimi. Oli kiire töihin ja olin jo vähän myöhässä. Mitä nappeja vaan painoin en saanut lämmitystä päälle, en sitä enkä tätä. Kunnes huomasin että olin unohtanut startata moottoria. Olin vaan laittanut avaimen lukkoon. Se ei oikein riitä.

Moka 4:
 Ja sitten tulivat pakkaset. Ne kovat peräti  - 28 astetta. Aamulla auto ei taaskaan startannut. Tällä kerta muistin myös kääntää avaimen. Silti ei inahdustakaan. Tai ehkä kaksi pientä,  eikä sen jälkeen mitään. Moottori aivan jäässä vaikka piuha oli sekä autossani kiinni että tolpassa. Tulipa mieleen tarkistaa sitä ajastinta. Ihan oikein sekin näytti. Lämmitys käynnistyy kello 7 ja loppu kello 9.  Juuri kun piti laittaa kannen kiinni huomasin sen toisen nuolen. Joka osoitti kello kolmea iltapäivällä. 
Olin vaihtanut joulun alla toiseen parkkipaikkaan, enkä tajunut tarkistaa onko sähkötolpan oikeassa ajassa. Kylmällä moottorilla olin sitten ajanut ainakin 1,5 kuukautta. Tyhmä mikä tyhmä.

Moka 5 on joko unohtunut tai ei vielä sattunut.

Sohvani on korjattu:
 Se odottaa kevättä. Niin minäkin. Olen sen verran tylsistynyt että olen peräti ruvennut ompelemaan lenksuja pyyhkeisiin. Sellaisiin pyhkeisiin, joita ostin vuonna 2008 ja olen joita olen käyttänyt siitä lähtien. Pian on kaikki kaapit siivottu. Tavaranvähennysprojekti edistyy hyvin tänä vuonna. Boredom hiipii lähelle. Haluan maalle.

Ainoa asia joka vähän tuo harmeja on Kouvolan kaupungin niukat resurssit rakennusvalvontapuolella. Ei millään saa ketään kiinni, ei edes puhelinaikoina.  Porukka varmaan osittain sairaana, osittain poissa muuten vaan,  mutta ilman että keskus tietää miksi. Se on hassua. Eikä kukaan tiedä milloin palaa. Noviisina,  kun täyttää ekan kerran elämässä toimenpidelupalomakkeen niin huomaa taas miten monta asiaa on, joita ei osaa. Tarvitsisin niitä ammattilaisia. Älkää vähentäkö väärästä päästä nyt.  Me emme selviydy yksin kaikesta. Me tarvitsemme ammattilaisia. Kaikki tarvitsevat työtä. Työ tuo verotuloja. Ei vaan virkaijoille vaan muillekin tekijöille. Minä tarvitsen oiekan ihmisen puhelimen toiseen päähän.Jospa ensi viikolla.






perjantai 1. tammikuuta 2016

Yksi esine päivittäin ulos vuonna 2015 ja ihana vanha sohva

Hyvää uutta vuotta 2016
 Uusi vuosi sujui mukavasti pojan perheen kanssa heidän kodissaan. Pieni Esther pian 2 vuotta ja 5 kuukautta jaksoi kanssamme vuodenvaihteen yli. Katselimme raketteja ikkunasta ja sytytimme "sprakastickor", tähtisadetikkuja. Toinen ruotsinkielinen nimi niille on tomtebloss. 
Vuonna 2014  tavaranvähennysprojekti onnistui hyvin joten päätin jatka vielä toisen vuoden, eli vuonna 2015. Oma sääntöni on: 365 tavaraa ulos. Jos uutta tavaraa on tullut sisään saman verran on vähennettävä lisää.

Tilinpäätöksen aika
  Vuoden 2014  lopputulos oli 407 esinettä vähemmän. Viime vuonna eli 2015  paransin hiukkasen. 633 esinettä lähti ulos. Mutta, mutta sisään tuli 210 esinettä. Kamala määrä. Nettotuloksena on kuitenkin 423 esinettä vähemmän. Miten voin tietää näin tarkasti. Ylläpidän exceltaulukkoa, johon kirjaan jokaisen esineen jonka anna, myyn tai heitän. Se oli "ulos 2015 "-arkkini. Ja "sisään 2015" - arkkiin kirjaan jokaisen esineen joka husholliini tulee. Voi kuulostaa hankalalta muttei ole. 
Viime vuonna sallin vaatteiden mukaan tuloa listalle. Pakolaisille vein aika paljon takkeja ja villapaitoja, fleecejä jne. 
Päätin jatkaa nyt vielä kolmannen vuoden.

 Vuoden mielenkiintoisin hankinta:

Sohva, jolla on mielenkiintoinen tausta ( siitä lisää aivan lopussa). Sattui marraskuussa. Ostin näkemättä luonnossa (vaarallista) vanhan sohvan Helanderin marraskuun huutokaupasta. Jätin nettiin tarjouksen joka oli aivan liian kova, 110 e. Ja sain sohvan. Verot jne päälle ja loppuhinta oli 134,80 euroa. Tässä se on entisöijän työhuoneella.  

Kangas on kaunis, laadukas ja mahtavassa kunnossa.  Lila värisävy on sama kuin mikä Peuhun olohuoneen lattiassa on.



Jännitys oli suuri kun käänsimme sen ja avasimme pohjakankaan.
  Mahtavan hyvässä kunnossahan se oli. Mutta jos haluaa siitä käyttösohvan joutuu kulmia vahvistaa. Sille annoin OK:n.

Kaikki jalat olivat kärsineet ja niitä pitää korjata. Lisäämme myös keskipalkin kohdalle 2 tukijalkaa. Loppuhinta karkaa mutta tehty mikä tehty.  


Mitä sain tietää sohvasta. Huutokaupasta en mitään. Paitsi että sohvassa oli plaketti jossa luki Julia Morin, Stockholm. Siksi tarjouksen teinkin. Koska googlasin vähän ja sain yhden ainoan osuman, sukututkimussivulta. 
Siellä eräs Monica Morin etsii tietoja isän isän äidistään; Clara Julia Morinista.

 "Jag följer denna Clara Julia Morin genom livet. Hennes föräldrar är Jernbärare Anders Morin 1813 – 1857 och hans hustru Christina född 1813. Clara Julia bor på olika adresser i Stockholm och försörjer sig som sömmerska i ungdomen. Hon dör 1919 på Stockholms sjukhem i diabetes och enligt bouppteckningen finns inga arvingar. I en ansökan om intagning på Stockholms Sjukhem daterad oktober 1915 framgår att hon är ogift har inga anförvanter och har tidigare vårdats år 1914 i Paris á Maison Municipalle de Santé (Dubois) för sockersjuka och genom kriget blivit ruinerad och oförmögen att arbeta. Hon har även innehaft möbelaffär och pensionat i Stockholm c:a 25 år samt 9 år i Paris. Har hittat en möbelaffär på Drottninggatan 75 med specialitet ”Franska Praktmöbler” som hon hade år 1907."

Koska Clara Julia Morin kuoli 1919 sohvan ikä lienee ainakin 100 vuotta vanha. Ja sohvan kunnostaja vahvisti sen. Hän kertoi että se on aika erikoinen ja hauskan näköinen sohva ja että sohva on todella hyvässä kunnossa jalkoja lukuunottamatta. Olen samaa mieltä. Ja lisäksi siinä on mukavaa istua.

Odotan innolla että se valmistuisi. Ja vähän kauhulla koska juuri nyt  ei ole paikkaa sille. Toivottavasti saan viedä sen muutamaksi kuukaudeksi säilöön veljeni melkein tyhjään taloon, joka nyt on myynnissä.