sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Räystäspäivä

Räystäät ja sadevesikouru ovat olleet agendalla pari vuotta. Mutta eivät päässeet kuin navetan osalta työlistalle koska en niitä silloin muistanut. Talon eteläpuolen maasto suoristettiin kuukausi sitten kun sain päähän soittaa kaivinkonemiehelle. Ja pari kaveria lähikylästä lupasivat auttaa piirakkapalkalla. Ensin Dino tukevasti maahan kiinni.

 Sitten eteläpuolen räystäs, joka on niin korkealla ettei yksikään tikaspuistani sinne yllä, putsattiin. Eka kerta minun aikana.
 Yhtäkkiä suuni pyysi päästä mukaan ylös. Tyhmä suu, joka ei pysy kiinni. Mutta onhan näkymät komeat. Tässä Alatalo.
                               Näkymä etupihalle. Pelkäsin aivan järkyttävästi koska olimme kahden kymmenen metrin korkeudessa.
 Sitten korjattiin liitoskohta. Nousseet naulat saivat vierelleen uudet kattoruuvit ja vanhat laitettiin varovasti kiinni. Katto muuten kuulemma hyvässä kunnossa.
Ja kun kerran ylhäällä oli katolla pyysin että poistaisi sen ruman antennihökkyrän. Täällä ei ole telkkaria. 
 Samaan aikaan muualla, navetan kohdalla,  toinen valmisteli sadevesikourun kiinnittämistä pohjoispuolelle. En olisi muuten tätä lainkaan teettänyt, mutta tie on korkeammalla kuin talo ja sadevedet lyövät takaisin seinään. Etenkin lankut eivät kestä ja menevät nopeasti huonoon kuntoon. Musta kouru näkyy aika huonosti kuvasta.



Kuva on vähän vino. Katto ja kouru ovat kyllä suorassa.

 Sitten talon kimppuun taas. En ollut lainkaan huomannut - tai sitten unohtanut että olin joskus huomannut. että yhdestä päädystä räystäskouru puuttui kokonaan

 Ja viimeinen pala. Taas jouduin huomaamaan miten tarkat silmäni ovat. Sanoin että alaosa on vähän vinossa. Mittausten jälkeen todettiin että olin oikeassa ja alle 10 mm siirrettiin vasemmalle.
 Tällainen torvi, anteeksi Amelie-koiraa, kinuu jatkuvasti huomiotani. Eihän se kovin fiksulta näytä!
 Sunnuntaina Tuohikotissa oli pieni tapahtuma ja kolmen kylän pariskuntakilpailu. Se loppui tähän lajiin.
 Hyvin eteni.
 Ja meidän kylä voitti. Palkintoina ei ollut possuja. Ne olivat muuten vaan ihasteltavina.


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Ensimmäisen korjatun ikkunan asennus



Talveksi sovitimme kolmen ikkunan aukkoihin uudet pokat sekä korjatut sisäikkunat. Olen sopinut ELY- keskuksen vanhan talon tutkijan kanssa että konservoidaan niin paljon kun on mahdollista, ja restauroidaan kun ei ole mahdollista. Eli niin vähän kun mahdollista tehdään uutta ja maaltaan, etenkin sisäpuolella. Mutta ulkopuolellakin pyrimme säilyttämään jokaisen osan joka on käyttökelpoinen. Hidastaa hommaa jonkin verran, mutta mihin tässä on kiire. Muuhun kuin se Museoviraston kahden vuoden sääntöön. Vuosi on takana ja enää asennus ja maalaustyöt jäljellä. Pitäisi ehtiä ellei tekijä sairastu. Loistava ikkunakorjaajani on MSv Fönster-Spröjs-Ikkuna, tästä enemmän tietoa. Muistaakseni paja on kyllä Espoossa. Ja nyt kaikille vihje: Jos vaan pystytte, niin korjauttakaa talvisin ikkunanne. Silloin tekijöillä on aikaa ja tilaa. 
23.5 teimme töitä aika monta tuntia kun asensimme ekat ikkunat. Seuraavat menevätkin siten nopeammin kun tietää tarkasti mihin pitää kiinnittää huomiota. 

Ulkoinen smyygilista vaihdettiin toisella puolella.
Pölkkyhakan (stubbbhaken)  kiinnittäminen vanhoihin reikiin
Puu oli niin kova ja hitaasti edettiin. Vielä muutama millimetri.


Sormihaka ( handvarpa) kiiinitettiiin sinkilään.
Ekan ikkunan koeasennus. Pienet kiilat huolehtivat siitä että alaraosta tulee on oikean kokoinen. Tästähän sitten ei ole kuvia kun olin itse sekaantunut koeistutukseen.
Yksi pölkkyhaka kiinnitetään myös ikkunaan.
Kaikki ikkunalasit ovat vanhat, käsintehdyt ja ohuet,  joten pitää olla tosi tarkka kun naulaa etteivät särkyvät. Kiila huolehtii siitä että on turvallista vasaralla tehdä työtä.


 Ikkunanrakentajaoli kiinnittänyt kulmasaranat (vinkelgångjärn) valmiiksi. "Meidän" tehtäväksi jäi karmien isojen pölkkyhakojen kiinnittäminen.
Tilaa on todella vähän. Kahdella vasaralla homma sujuu. Hän on kyllä niin taitava.



 Kiinni on ja myrskyhaka toimii.

Peitelistan kiinnittäminen. Peitelista on muuten venäjäksi naklatka. Tämänhän olet aina halunnut tietää.
Ja lopuksi kiinnitetään alakarmiin vielä viimeinen pölkkyhaka. Se oli pakko siirtää muutama milli alkuperäisestä paikasta. Uusi peitelista oli varmaan aavistuksen paksumpi kuin edellinen, haka ei mennyt kiinni.
Sekä naulataan naulalla kiinni yläkarmin haka. Sitä ei sopinut tehdä ennen kuin kaikki on varmasti kohdallaan.

Ai niin. Itse karmin kiinnittäminen talon hirsirunkoon ol viimeinen tehtävä. Sitäkään ei tehty ennen kuin oltiin varmoja siitä että kaikki on kohdallaan.

Naula piti suoristaa ja myös viilalla tehtiin terävämmäksi.

Bäng, bäng.

Siinä se on. Kuva puuttuu edelleen ulkoa ja sisältä. Olivat liian haastavat valo-olosuhteet etenkin sisältä.




sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Miten aika rientää näin?


Edellisestä kirjoituksestani on peräti 1,5 kuukautta. En olisi uskonut. Viimeksi haettiin uusi sänky ja ja se on sitten koottu helatorstain aattona. Siinä nukkuu parhaillaan poika, miniä ja lastenlapseni Esther. Ensi yönä pääsen itse kokeilemaan.

Huhtikuussa tapahtui paljon. Edellinen postaus loppui päähänpistokseen työlistan ulkopuolelta  ja se  olikin kaivinkoneen tilaaminen.  Kaivinkone kävi sitten huhtikuun puolessa välissä kääntymässä ja samana päivänä tuli myös Kymenlaakson ammattikoulun kemisti värimittauksia tekemään( siitä lisää seuraavassa kirjoituksessani) . Koska sadevesikouru vuotaa eteläpuolella ja kattonauloja on nyt noussut liikaa on pakko tehdä asialle jotain. Aloitetav on mastosta. Ensin siirrettiin vanhat hienot malvat talteen. Kuuluvat tähän pihapiiriin.

              Näkymä keittiöikkunasta.
Hyvää siitä tuli. Ja naapuri kävi tasaamassa toissa viikolla vielä. Helatorstaina kylvettiin nurmikkoa ja apilaa. 

Länsipääty oli hankalasti maisemoitu ja kun pieni lapsi nyt täällä tallaa se piti tehdä turvallisemmaksi. Sen lisäksi kaivettiin vanhoja mätiä hirsejä maahan. 
          Sekin on nyt hyvän mallinen. Ja navetan vastapuolella oli vanhoja mätiä lankkuja ja mahdottomastii sitä sun tätä maatuvaa. Kaikki kaivettiin maahan.  Ei sitä pressua.


Tasoitetaan ja valmista on. 
Lopuksi teimme vielä jotain vähän turhempaa ja silti varmaan jonain päivänä niin arvostettu paikka täällä - toivottavasti.
Olen nyt kuusi kesää seurannut vaihtelevia kesäsäitä ja todennut että eteläpuolella ison pihlajan alla on paras iltaaurinkopaikka. Sinne tehdään  ruokailutila. Niin luonnonmukainen terassi kuin mahdollista. Ei puulattiaa. Vaan sepeliä ja jotain laattoja tai kiviä. En ole ihan varma vielä. Kuoppa on 6,5 metriä pitkä ja 4,30 leveä.  Kai sinne iso ruokapöytä mahtuu.!
.

             Toissapäivänä maakankaat laitettiin paikoilleen. 
Kävin ekalla ulkomaanlomalla myös talon oston jälkeen. Tai toisella, mutta edellinen matka oli ostettu ennen taloa. 24-28.4 olin Roomassa ruotsalaisen ystävättäreni kanssa. Etenkin vanha satamaalue Ostia Antica joka on melkein 2000 v. vanha oli hieno. En ollut moisesta paikasta kuullutkaan.


Ennen vappua naapuri kävi tyhjentämässä, pesemässä ja klooraamassa kaivoni. Ja sitten se vielä tyhjennettiin viikon päästä uudestaan. Vappuna muut joivat kuohuviiniä ja minä join oman kaivon vettä. Ekan kerran. Skål!