torstai 11. joulukuuta 2014

Viimeinen rutistus ennen pimeyden, kylmyyden ja joulun tuloa

Hiukkasen laahaa blogini. Työt, harrastukset ja muut velvollisuudet vieneet aika paljon aikaa tänä syksynä. Silti remppa etenee. 


 Olen puolentoista vuoden harkinnan jälkeen ruvannut koukun kiinni oikeaan paikkaan. Toisaalta, kesäkuun alussahan vasta se pilari maalattiin, joten kuusi kuukautta se vaan kesti. Koukun ostin 2 vuotta sitten.


Koska sadevesi jäätyi en voi enää saunoa kuten ennen. Luntakaan kun ei ole mitä sulattaa.  Kun menin sänkyyn eräänä iltana en enää ollutkaan yksin. Pikästä aikaa karvaista seuraa. Hiiri muutti sisään.

No niin, sitten kuvat eivät suostu siirtymään kännykästä mihinkään kun kaikkialla ole:  out of memory space.  

Yleistä löpinää sitten. Mitä olen muka touhunut sitten koko syksyn? 
Maanantaisin ASAHI -tunti( aamun sarasteessa alan hoitaa itseäni), tiistaina ilta lastenlapsen perheen luona ANTON & ANTON:n herkullisen ekoruokakassin kera, 
keskiviikkona joogatunti. 
Torstai-ilta on sitten ollut ainoa vapaa ilta, joista yksi kukaudess aon mennyt elokuva-iltaan kivojen kavereiden kanssa
 pe - su on mennyt rempassa. 

Tänä syksynä olen myös saanut kunnian olla sparraajana ja neuvonantajana ja SOMEmarkkinointinaisena eräälle nuorelle lahjaakkaalle naiselle, joka potkaisi testimyyntiin Ornamon joulumyyjäsiin uuden brändinsä tuotteet. Aika paljon kuitenkin on mennyt aikaa siihenkin pitkin syksyä. Tänään oli tunnin keskustelu Finnveran asiantuntijan kanssa ja paljon tuli miettimistä.

Työssä on ollut mielenkiintoinen vaihe joka huomenna perjantaina ratkeaa TEKESin mailiin. Sitten taas ollaan viisampia, onnettomina tai onnellisiina. 

Kävin tyttäreni luona Malmössä katsastamassa hänen uutta asuntoaan, ensi vuoden vihkimispaikkaa jne. Yes, kesähäät tulossa. Mieluisen tanskalaisen miehen kanssa. Vahva yksilö, joka pärjää tyttäreni kanssa.  Yksi päivä meni meiltä Köpiksessä kuljeskellen. Tivoli, joulun alla. Ihanaa. Ostin joulukoristeita. Juuri sellaisia olin monta vuotta etsinyt. Unohdin ne Köpisen rautatieaseman vessaan. 




 



perjantai 7. marraskuuta 2014

Edistymistä, jumalaton määrä kuvia ja jo vilahtaa

Kaikki karmit on korjattu. Voipi vaan olla että se aivan ensimmäinen karmi irrotetaan ja korjataan nyt sitten vielä viidennen kerran. Ensi keväänä. Siinä on jotain omituista vielä.
Neljäs karmi oli kuulemma helppo juttu.  En ollut paikallaan.

 
Viides taas yllätti. Näytti niin hyvältä mutta kun oikein kunnolla tarkasti niin puukko upposi hirteen ja korjauskeikka taas edessä. Karmia ei tarvinnut irrottaa lainkaan. Hieno juttu. Iloitsimme siitä.


Uusi hirsipala on paikoillaan ja kaikki kunnolla tiivistetty.
 Jännä hetki, ekan ikkkunan istutus. Muut ikkunat on poissa ollessani sovitettu ja mitat olleet kunnossa. 
Nyt päätettiin, että tehdään loppuun asti tämä ikkunaukko. Arveltiin, että max tunnin homma edessä ja saamme saranatkin kiinni.  Hohoijaa!  Vähän meni pieleen tämä arviointi.

Mitä hitto! Ei näytä hyvältä.
 Ei ongelmia, hiotaan vähän.
 Ja vuollaan vähän.
 Ja hiottiin ja mitattiin ja vatupassilla tarkistettiin.
Ei mahtunut!
 Ja omistuisen vino. Menini ulos katsomaan ja huomasin että  huomasin että karmi oli vähän vino. Näet että se valkoiseksi maalattau osuus on kapeampi ylhäällä kuin alhaalla. 
 Pakko purkaa.


 Ja irrotettava koko karmi. Nauroimme! Tämähän oli se karmi, jota ei tarvinnut irrottaa.
 Kaikki irti. Missä on piilee se todellinen ongelma?
 Väärä on puu, väärä kuten ekassa karmissa.  Puu on vääntynyt. Onneksi ei niin paljon kuin ekan aukon kohdalla.
 Viivan vasemmalta ( valkoinen alue) puolelta pois kaikki.
Ja tämä taitava käsityöläinen  poistaa millin tai kaksi kirveellä - nätisti ja käsi ei erehdy.
 Vähän taas hiotaan..
 Tässä välissa alakarmi oli kerran sovitettu mutta en ollut tyytyväinen. Ja kirvesmies totesi, että olin oikeassa. Pakko oli ottaa vähän vuorilaudasta pois. Moottorisahalla ulkoa vielä tasoitetaan vuorauslankut, koska yksi oli turhan pitkä. Näyttää siltä kuin ulkolistat tuhotaan mutta taitava mies vaan tasoitti moottorisahalla listojen takana olevien vuorauslankujen päädyt.
 Mutta sen jälkeen. Toinen istutus. Ja siinä se on. Aika lupaavalta näyttää. 
 Tiivistäminen taas. Oli vaikea homma ja jouduin muitakin työkaluja kuin se edellinen käyttämään. Kaksi valtavaa haava sormissani ja verta tulvi. Mutta saimme  kiilat takaisin paikoilleen.
 Mitataan taas että kaikki on suorassa.

 Kiilat katkaistaan. Niitä piti tietystä valmistaa tässä välissä. Edelliset kun oli katkaistu. 
 Otin kohmeisen selfiekuvan. Pipo on Perusta, Isla Amantanilta, Titicaca-järven eräältä saarelta. Ostin vuonna 2003 mummolta. Ihan lämmin ja kaunis pipo. En enää matkusta, sattuneesta syystä.
Kuva ulkoa. 
 Vähän joutuu vielä säätämään kuten kuvasta näkyy, mutta olimme aika kohmeessa, lounastauko tuli. Ja sen jälkeen alkoi satamaan. Kaatamalla. Jatketaan vähän ajan päästä taas.  Tähän hommaan taisi mennä 3,5 tuntia.
Tämä ikkunamalli on sellainen ettei peitelistaa ole lainkaan ulkopuolella. Tutkin kirjoja viikolla ja niin se vaan on. Ei niitä ole poistettu. Näin se kuuluu olla.  Tämä ikkunakuva on yksi yhteen ikkunoitteni kanssa. Itse poka oli mallia 1700 luku. Paitsi että minun ikkunoissani oli lisätty kulmaraudat mallia 1850. Ja kauniit saranat. Ne laitetaan vielä paikoilleen myrskykoukkujen kera. 
Että sellaista tällä kertaa. 

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ikkunaremppa siirtyi hetkeksi vintille

Ison tuvan karminkorjaukset etenevät naapurin tahdissa. Hilja hyvää tulee, todella hyvää. Ja on kyllä hyvää että lähistöllä on joku joka jotain osaa. Olin viikolla töissä ja rapujuhlissa ja palasin lauantaina taas työmaalleni. Takakontissa oli kaksi yläkerran ikkunaa. Yhden toin toissa viikolla jo.  Tänään aamulla ihmettelin miksi pihalla oli niin paljon muovipaloja. Pieni kierros ja syylliseksi paljastui länsi-ikkuna ja erittäin kova tuuli heti kylmien pakkassäiden jälkeen. Pahan näköistä jälkeä oli syntynyt. Onneksi ei ollut satanut vettä.

Koska kätevä naapuri oli Pietarissa käymässä päätin itse korjata jäljet. Vintille ei ole mitään rappusia vielä pitkään aikaan. Hain tikkaat ulkoa ja ensin olisi sitten saatava vinttiluukku auki. Naapurinihan sen rakensi keväällä. Se vaan on niin korkealla ettei aukea jos seison lattialla. 
Kuistin nurkassa valitettavasti löytyy sitä sun tätä edelleen ja päätin avata luukun irtovarrella. Luukku aukesi vähän ja tippui tietysti alas, siten että varsi jäi jumiin. Ei hätää, niitä romppeitahan siinä nurkissa oli ja otin käyttöön sitten harjan. Hienosti aukesi, nopeasti sulkeutui ja jumissa oli jo kaksi vartta. Vähän hihitti ja otin kuvan. Että osaakin olla taitamaton.
 Koska nurkasta tavaraa löytyy otin seuraavaksi sinipiian. Varovasti painoin luukkua ja etteikö vaan ne kaksi muuta vartta tippunut alas, luukku pamahti kiinni ja sinipiika oli siinä jumissa.
  Nyt nauratti jo ihan kunnolla. Mulla ei ole täällä ikinä tylsää. Joko on vaan yleensä hauskaa ja kivaa tai sitten hauskuutan itseäni torveiluillani 
Totesin, että nyt on vaan pakko virittää tikkaat. En niitä käyttänyt heti, koska ne ovat liian pitkät. Mutta kun laitoin ne vinoon, niin että saivat tukea vastapuolen lattialistasta, pääsin ylös ja luukku aukesi. Ja Sinipiika tippui ryminällä alas ja vei mukaansa sitä sun tätä pöydältä. Mitään ei mennyt rikki. 

Tihkusade lakkasi ja päätinkin äkkiä kantaa puita saunaan ja sisään. Sinä aikana naapurikin ilmestyi pihalleni. Olivatkin olleet kotona. Mikä onni. Kerroin huoleni ja hän kertoi että tiesi: "Oli kova myrsky. Onko sinulla ikkunoita?" Nyökkäilin ja herra ryhtyi hommiin. 
Ikkunat ja me vintille ja eka ikkuna oli parissa minuutissa paikallaan. 
Koska vintti on rakentamaton siinä ei ole edes kunnon ikkunakarmia. Siksi oli aika helppo asentaa ikkuna paikalleen. 
Seuraavaksi oli etupihan ikkunan vuoro. Kas, hetkessä paikallaan.
Ja lopuksi itäikkuna. Siinä oli vähän enemmän hommia. Se edellinen oli palon jälkeen väsätty paikalleen ja olin nyt teettänyt vähän isomman ikkunan ja samanlaisen kuin länsipäädyssä oli. Ei se ihan aukkoon mahtunut. Vähän piti veistää. 
Sehän herralta sujuu kirveellä. 





 Kymmenen minuuttia myöhemmin:
Ensi keväänä tuli pieni nosturi ja poistamme antennin, maalaamme ulkolistat ja samalla putsaan eteläpuolen rännejä. En millään tikkailla yllä niihin. Talo on rakennettu rinteeseen ja sadekourut ovat niin kamalan korkealla. 

Koska jäteauto tulee huomenna ja roskis oli melkein tyhjä päätin lopuksi vielä tehdä isku vanhan saunan jäteläjään. Olen kyllä hirmuisen onnellinen että meillä on nykyään toimiva jätteenkeräyssysteemi jota suurin osa ihmisistä kunnioittaa. Saunarakennuksen liiteristä kun löytyy kaikki maan ja taivaan väliltä - jätteen muodossa. Ymmärrän hyvin ettei ennen kaikkea viety roskikseen eikä kaikilla ollut  rahaa. Mutta kun löytyy niitä diabetesruiskuja sieltä sun täältä. Hirvittää!  Hyvä puoli on, että viili- ja jogurttipurkit on pinottu siististi sisäkkäin ja laitettu muovipussiin. Nopeuttaa paljon keräämistä. Ison jätesäkin tavaraa sain pois sieltä. Ei näy missään että sieltä olisi jotain kadonnut. Sigh!



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ja ikkunaremppa se kun jatkuu

Olin päivittävinäni viime viikonloppuna blogini mutta sain yhdeltä lukijalta viestin ettei mitään kuvia ollut. Jonnekin bittiavaruuteen tekstit ja kuvat katosivat. 

Tähän jäätiin viimeksi. Karmi E, jokaisella ikkunalla on kirjain, on sitten paikoillaan. Viime viikonloppuna naapuri teki työkalun. Pihlajasta, koska se on kovaa puuta.


Ja mitä tällä sitten tehdään? En osaa tätä sanaa suomeksi, mutta olen päättänyt että sopiva sana olisi rivettäminen. Joten rivetin tällä.
 Työkalulla ja pellavarivettä käyttämällä täytin karmin ja hirren väliset aukot. Hyvin sinne upposi ja vähän ajan päästä huomasin että uloshan se pursui toisella puolella. Vähän kevyempi ote piti ottaa käyttöön.
Peräti äärimmäiseen ahtaasen paikkaan alakarmin alle sain tällä hienolla työkalulla pellavat rakosiiin.
Ikkunaukko D oli myös korjattu edellisen viikon aikana. Viime viikon sunnuntaina naapuri tuli kuitenkin kertomaan että hän meinaa purkaa pois uuden hirren. Hän oli päättänyt,  ettei hirsi ollut tarpeeksi laadukas.Hän on kyllä aikamoinen aarre.
 Ja kun tulin taas työmaalle nyt perjantaina paikallaan oli uusi hirsi.
Ja samalla oli myös korjattu  ikkunakarmi C. ( Kamala vastavalo anteeksi)

Kaikki listapuut ja smyygipuut on nyt haettu ja työ voi jatkua. Jäljellä ovat vielä karmit A ja B mutta siinä ei nähtävästi ole paljoakaan työtä koska alahirsi ei ole laho. 
Pari tuntia sitten lopetimme naapurin kanssa rakennusmateriaalin ja kaikkien nippeleiden läpikäynnin. Katselimme  kuvatulosteita, kiitos Raijalle ja Ritvalle jotka toivat kaksi kun taas olin unohtanut tulostaa ne. Ja kiitokset Veikolle joka täällä tulosti minulle vielä kolmannen kuvan. 

Miten tästä eteenpäin 
Toin viimeiset 4 ulkoikkunaa tänne kun tulin. Seuraava vaihe on nyt smyygilistat , rivetys ulkoapäin, ulkolistat, sisälistat. Sen jälkeen ikkunoiden loppusovitus, jotta kaikki helat ja saranaosat saadaan millilleen merkattu paikoilleen. Sitten reikien poraaminen pokiin ja osien kiinnittäminen nauloilla. Olen ostanut 4 kpl 1,55 poranterää. Ne kuulemma katkeavat kovin helposti. Ensin pitää porata reikä pokaan ennen kuin rupeaa niihin mitään kiinnittämään. Muuten ohut suupuhallettu lasi menee helposti rikki. 

Tämä viikonloppu meni syksyn merkeissä. Kaksi ystävätärtä kävi kylässä ja menimme suppispaikalleni, jossa joku katala ihminen oli jo käynyt. Fyi sinua! Lahjoitin minun sieneni tänään rakkaalle kirvesmiehelle, jolta haettiin puutavaraa. Hän muuten kertoi että on blogini kautta saanut projektin vuosille 2017 ja 2018. Joku lukijastani on ollut niin terävä että tajunnut hyvän päällä. Onneksi olkoon. Kivan ja osaavan ja ahkeran kirvesmiehen saat. Ole hyvä hänelle. Hän on sen arvoinen.

Syksy on kaihoisa aika kun sanotaan näkemiin kaikille. Myös ulkotisipaikalle ja muille  ulkokalusteille.

 Ystävättäret lähtivät hienolla Volvollaan takaisin kotiin. Volvon takalistoon meni aikamoinen määrä puuta. Monet hankalat palat he ottivat. Pääsinpäs niistä eroon. 
Mutta se saakelin moottorisahani ei startannut. Naapuri taas neuvoi. Ensi viikonloppuna minun pitää yrittää taas ja tarkistettava sytytystulpasta onko se kuiva. Jos on kuiva, bensa ei liiku kuulemma. Jos se on märkä on joku roska jossain.