maanantai 6. huhtikuuta 2015

Putki auki taas ja puolivälissa ollaan.

Tuleehan se kevät sieltä vaikkapa tänä vuonna aika lailla empien. 
Laiskan talven jälkeen kroppa todella valittaa pienenkin risusavotan ja haravoimisen jälkeen. Viikko sitten kävin hakemassa tuttavan entisen tuplavuoteen. Kyllästyimme jo viime kesänä ihaniin vanhoihin rautasänkyihin Ne olivat vähän lyhyet, eikä millään löytynyt sopivia patjoja siihen. Niissä nukkuu hyvin muutama yö , muttei sen kauemmin. Lapsille sopivat myös.

 Hyvämuistinen lukija tietysti heti noteeraa että sängyn koristeuurre on identtiset myöhäiskustavilaistyyppisen senkin koristeuurteiden kanssa. Hyvin muistettu.
 Sänky on 180 cm leveä ja tulee tarpeeseen koska pojan perhe kasvaa uudella vauvalla syksyllä. Tästä ekasta on tullut aikamoinen veijari. Yksi hänen lempipuuhansa on Napoleon-koiran pukeminen.  Ja myssyjen kokeileminen.





Sain kaikessa yksinäisyydessä viettää pääsiäisen Peuhussa. Oli aika ihanaa. Pojan perhe on muuttotouhissa ja märkää ja lumista on edelleen. Hyvä oli ratkaisu.
 Kaivoin kuitenkin esille vanhat lapsuudenajan pääsiäiskoristeeni.


Ihanat puput tein itse leikkikoulussa noin 53 vuotta sitten.

Narsissit tulevat
 Oli hyvää aika tehdä tämän vuoden työlista - toivelista siis. Taisin lisätä siihen kaksi asiaa tämän jälkeen, mutten enää muista niistä kuin toinen, huussin maalaaminen sisältä?



Eiköhän jnoku näistä onnistuisi tekemään.
 Lauantain ja sunnuntaivälisenä yönä vesisanko odotti lehmänkellonsoittajia kuistilla. Mutta ei kuulunut mitään. Se on kylässä jo valitettavasti unohduksiin vaipunut perinne että pääsiäisenä yritetään lehmänkelloilla nukkuvia herättää. Herätetyt yrittävät heittää kylmää vettä kepposten tekijöiden päälle. Ehkä joku joskus tulee. 
Eka käsintiskaaminen loppui pieneen katastroofiin. Surkeasti tehty pino, ja mietin että on vähän hutera. Ja sitten kaikki kaatui. 4 lautasta siinä meni. 4 esinettä lisää tavaravähennyslistalle. Kreikassa kuulemma posliiinia rikotaan pääsiäisenä. Ehkäpä joku kreikkalainen adonis ilmestyy kuvioihin tänä vuonna?

Nuohooja kävi kyläläisen kanssa ja jättivät viestin. Vaikka mitä teen tämä kuva kääntyy koko ajan väärin päin. Noiduttu. Ja nuohoojan etunimi on Pele. Tietää kyllä mistä ainakin toinen vanhemmista oli kiinnostunut.
Putki on nyt auki ja remppa käynnistyy pikku hiljaa. Huhtikuussa 2010 se alkoi. Nyt on viisi vuotta takana ja viisi edessä. Puolivälissä nyt. Hyvältä tuntuu. En vaihtaisi pois. Ihania uusia tuttavuuksia, yhdessäoloa, uuden oppimista, nautinnollisia hetkiä. Yksi pelastettu vanha talo. 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ihana päivä Kouvolassa

Viime lauantaina 7.3. Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakki sitten käynnistyi ensimmisellä yleisötapahtumalla. Täältä saat lisätietoja itse yhdistyksestä http://www.iisakki.org


Päivä oli hauska. Ensin ei meinattu löytää perille. Navigaattori oli aivan hukassa eikä Google Maps:kään paljon oikeita ohjeita antanut. Onneksi löytyi nuori nainen tieltä joka oli menossa saman paikkaa. Ja paikkana Kouvolan AMK niin kauniilla vanhalla Kasarminmäellä. En ollut ikinä sielläkään käynyt. Olisin voinut ostaa pari tiilikasarmia sieltä. Onneksi ei ollut rahaa mukana.

Tilaisuus oli menestys. Ehkä osittain siitä syytä että ystävättäreni Eeva oli puhunut Kouvolan Sanomien päätoimittajan kanssa etukäteen ja lehdessä oli kansijuttu joka jatkui sivuille 2 ja 3. Kiitos Eevalle. Huomaisin, että Valkealan Sanomatkin oli paikalla.
Kyllä oli ihanaa kun varattu tila oli liian pieni, lasiseinä avattiin ja lisätuoja haalittiin. Meitä oli ehkä noin 200 ihmistä .

Todella mielenkiintoinen oli Rakennuskonservaattori, FM Kati Lahtisen luento otsikolla: 
"Vanhan rakennuksen lisäeristäminen? Energiatehokkuus on entistä keskeisemmässä roolissa tämän päivän asumisessa. Miten vanha rakennus on mahdollista sopeuttaa näihin vaatimuksiin? Onko lisäeristäminen aina järkevää ja mitä sanoo lainsäädäntö? " 

Tärkein tieto on kuitenkin että vaikka uusi laki astuu voimaan 1.7.2017 mihin ei tarvitse ryhtyä.  Ja että vanha saa ylläpitää ja korjata vanhan mallin mukaan. Haasteet tulee kun rupeaa käyttötarkoituksia muuttamaan. Ja haasteita tullee alussa paljon kun ei vanhan talon tuntijoita löydy lupapuolella. Silloin kaikki tällaiset fooorumit, blogit ja FB-sivut voivat tuoda paljon helpotusta ongelmiin. Eli pysykää tällä url:lla jatkossakin. 
Todella mielenkiintoista oli kuulla, että vanhoja taloja kun on niin vähän, niiden energiasäästöpotentiaali  energiatalkoissa olisi pienen määränsä vuoksi vaan noin 0,1 -0,3 %.Tyhmät säännöt ja lait pois. Järki mukaan nyt.
 Tauko oli sitten kuin vanhan talonkorjaajan märkä päiväuni. 

Ruotsinpyhtäältä oli paikalla Rosenborg Liiteri- niminen kauppa. 
Näitä ikkunatarvikkeita hankin itse suoraan Ruotsista. On kuitenkin hyvää tietää että pieniä määriä voi heiltä ostaa. 
Tavara oli esillä kauniissa laatikoissa ja isäntäväki mukava.


 
Tauolla pääsi myös tutustumaan Kouvolan Ammattikorkeakoulun tiloihin ja pajoihin. Kun tilaisuus avattiin, pienen puheenvuoron piti yksi kolmesta restaurointilinjan opettajista. Mukava ja komea mies. Hyökkäsin heti hänen kimppuun tauolla. Onneksi tein. Pääsin sitten tutustumaan uuteen laboratorioon ja sen vastaavaan "mestariin". Ja löysin ratkaisun siihen miten ihmeessä saan vanhan tuvan ikkunakarmit oikean sävyiseksi. Tässä paikassa kun märittelevät aineet ja värisävyt ja paljon muutakin tekevät. Seuraavassa kuvassa on muottiin valetut pienet värinäytteet.
 Hankin vielä yhden kirjan jota en todennäköisesti tule lukemaan ennenkuin on kova hätä. Tämä on nyt kerrankin kirja, joka maanäläheinen. Siitä suuri plussa. Olen siis jo selannut sen. Hannu Rinteellä on myös uusi kirja ja täältä  löydät luettelon kaiksta hänen hienoista kirjoista. Hänkin oli mukava ja niin oli vaimokin.
Tuntuu siltä että kaikki vanhoihin talohin hurahtaneet ovat aika mukavaa sakkia. Hannu piti taoun jälkeen sympaattisen luennon , jossa hän näytti kuvin esimerkkejä miten asioita voi tehdä oikein hyvin ja oikein huonosti. En edes tiennyt että saa käyttää kangassähköjohtoja.Akku loppui puhelimesta joten enempää kuvia en saanut.

Sormet syyhyävät jo. Illalla oli hauska illallinen veljen luona ja sain tänään mailin jossa kaksi herraa lautaiseurueesta ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi orjiksi päiväksi. Ja jos toinen tuo rouvansa, joka yllättäin ilmestyi tämän päivän ASAHI:iin niin saamme maukasta ruokaa. Hän on joko espanjalainen tai Etelä-amerikasta. Tedustelin herrojen erikoistaitoja. Taidanpa kutsua kylään kun tiedän mitä he osaavat. 
Sen pituinen se tällä kertaa.






keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Enää muutama viikko kevätpäivän tasaukseen.

Tervehdys teille taas. Tästä se lähtee.

Unelmoin keväästä ja kesästä. Strömsön puutarhassa -ohjelma pyörii telkkarissa. Tekijä kertoi radiossa että häntä ärsyttää kun ihanissa ruotsalaisissa ohjelmissa lapio kun laitetaan multaa, niin sieltä näkyy ihanaa mustaa multaa. Hänellä, kuten minullakin, kun lapion pistää maahan kuuluu: kling! 

Suunnittelen puutarhan laajentamista. Pikkuhiljaa. Sain aivan liian myöhään hirveästi siemeniä ja osa oli jo "groddar" joten eivät taida enää olla voimissaan. Mutta pistän maahan ja odotan vuodesta kahdeksaan mitä sieltä nousee. Niin kauan kuulemma saattaa pahimmillaan joutua odottamaan jos Mooseksen palaavan pensaan haluaa nähdä kukkimassa kun siemenestä kasvattaa. Voiko niin olla? 

Perinnerakentamistpäivä 7.3. Kouvolassa. 

Jos asut Kymenlaaksossa on mielenkiintoinen tapahtuma tulossa aivan paikkoin. 7.3 kello 12 -15.00 Iisakin kevätpäivä järjestetään ekan kerran. Kymenlaakson on perustettu rakennusperinteen yhdistys. Linkki yhdistyksen kotisivulle löytyy täältä.  Klikatkaa Iisakin päivää - tekstiä etusivulla, niin pääset ohjelmaan.

 Ystävänpäivä 
Ystävänpäivänä napuri oli jättänyt ihania sytykkeitä rappuselleni - kun ei ollut ruusuja, hän sanoi. 

Lunta oli kaksi viikkoa sitten aivan kamalasti. 


 Yksi jäätynyt omena oli jäänyt omenapuuhun.


Kylässä järjestettiin laskiaisrieha. Kyltintekijälle taisi tulla tenkkapoo - koska ei ole juuri lapsia kylässä. Nimi oli kai siksi vaivihkaa vaihtunut Laskiaistapahtumaksi , rieha oli siirtynyt sulkuihin.


Nyt on onneksi satanut ja lumi on saanut kyytiä. Mutta tältä tasolta lähdettiin kevättä kohti. Ennen sateita. Nämä pahat kattolumipinot!


  Täältä siis lähdetään uudelle kirjoituskirerrokselle.

maanantai 29. joulukuuta 2014

365 esinettä pois vuonna 2014 - projektini. Miten onnistui?

Osa teistä muistaa ehkä kun lupasin vuosi sitten että nyt muuttuu tahti. Tavaraa on liikaa ja innoittajana oli YLE:n esittämä
dokumenttielokuva. Täältä löydät postaukseni aiheesta 27.12.2013. 

Miten sitten on mennyt? 

Tammikuun ekana päivänä kirjoitin että olen jo neljä tuntia luopunut tavaroista ja listalla on kymmenen esinettä. Eli nihkeä alku oli.

Loin sitten itselleni omat säännöt. Vaatteet ja lehdet eivät kelpaa listalle. Liian helppoa. Myös jouduin toteamaan ettei ruoka kelpaa poismenevien listalle mutten myöskään laita niitä eikä juomia sisään tulevien listalle.  

Meikkejä, joita en enää käyttänyt, kelpasivat listalle. Sain lahjaksi ihorasvoja, en laittanut listalle koska olisin muuten joutunut ostamaan niitä. Eli ideana oli, että sen jonka käytän pois ei vähennä varastoja, mutta korvaavat eivät kasvata sisään tulevien listaa.Turhat, joista luovun tai joita heitän, pääsevät listalle.

Seuranta
Seuranta on kiva kun mittarit ja seurantatyökalu on kunnossa. Minulla oli 2 exeltaulukkoa. Toiseen dokumentoin jokaisen esineen josta luovuin. Toiseen kirjasin jokaisen esineen, joka tuli sisään elämääni. Ja perhana että niitä tuli. Vaikka niin taistelin vastaan. Synttärit ja joulu tietysti vähän vaikutti. Mutta minulla on keräilytauti, joka ei helpolla lähde. 
Toisalta olen hyvin ylepä siitä, että olen myynyt ja lahjoittanut  edelleen hienojakin esineitä kokoelmistani ja tavaroistani. 

Tilinpäätös.
Ulos lähti 365 esinettä. Kun lista tuli täyteen oli vielä täytettävä toinen lista. Sisään tuli 141 esinettä. Vuodessa! Sehän on jukuliste 0,38 esine päivässä. Eli sellainen määrä lisää tavaroita oli saatava ulos. Onnistuin siinäkin.
Ulos lähti lisää vielä 183 esinettä. Eli saldoksi jäi: -365 + 141 -183 = - 407 esinettä. Fanfaarit soivat. Hyvä minä.

Mutta miksi tuli niin paljon sisään?  

Oli pakko sortata tämä liimakäpälän exeltaulukko ja tutkia mitä kaikkea tulikin sisään.  
Suurin yhtenäinen luku on 23. 23  osaa Arabian punaraita -astiasto. Yritin olla ostamatta, mutta vähän jäi tilanteeseen etten voinut kieltäytyä. Kaveri vaati, että autan toista kaveria hädässä. Harvoin olen ollut niin sinnikkäästi sanomassa ei, mutta hävisin. Eli hyväntekeväisyyttä, vaikka kirpaisi taulukossa enemmän kuin lompakossa. 

14 juomalasia ostin kirpparilta. Sitten sain kirjoja, ostin kirppareilta lasisia vanhoja viilikulhoja, löysin puuttuvan Festivo-kynttiläjalan jne jne. Nopeasti on 141 esinettä kasassa.

Mistä sitten luovuin?
Paljon annoin pois ja vähän möin. Tytär sai Annaleena Hakatien Kupla-lasit. Karahvin ja yhden lasin möin. Möin Citterio 2000 aterimia. Vein CD-levyjä kierrätyskesuksen. Hyviä kirjoja annoin eteenpäin kavereille ja vein kirjaston vaihtovaunuun. Kierrätyskeskukseen vein toimivaa elektroniikka. 17 vanhaa sarjakuvalehteä -50 luvulta ( Tarzan ruotsiksi) annoin jouluaattona takaisin isän veljelle, kenen ne olivatkin olleet aikoinaan. Hän oli aika yllättynyt. 
Kivi- kynttilälyhtyjä olen antanut keräilijöille, Block-lampun tyttärelle, toisen lampun ystävättärelle. Nappivalikoiman kävin läpi ja hienoja nappeja noin 15 meni keräilijälle. Rumat uudet postikortit, turhat luottokortit, jäsenkortit, surkeat kynät, ne menivät roskikseen. 
Hienoja iittalan tuotteita möin parempiin koteihin.
Elämä rikkoi muutaman lasin ja lautasen. Lastenlapseni rummutti rikki salaattiottimet. Jne, jne.

Mitä sitten opin?
Ei ole helppoa luopua. Mutta kun tavara löytää oikean uuden omistajan tunne on sen mukainen. Olen paljon iloa levittänyt. Olen saanut myydyistä tuotteista satoja euroja. Reippasti yli 500 euroa. En ole dokumentoinut mutta 1000 e ei menyt rikki.

Opin miettimään moneen kertaan ennenkuin ostin jotain. Tarvitsenko todellakin? Monesti vastasin EN, mutta edelleen sorruin. Silti sisään tulevien listalla on vaan yksi esine, josta ehkä luovun. Listalla on myös kolmet uudet korvakorut. Joista tykkään. Yksi uusi käsilaukku. Jonka ostin eilen 28.1.2 marimekon alennusmyynnisä. Ihana se on. 

Miten tästä eteenpäin?
Päätin jatkaa vuonna 2015. Mietin vielä, sallinko nyt vaatteet mukaan listalle. Muuten jatkan samoilla sääännöillä. Maalla on paljon pikkutavaraa josta vielä voin luopua. Osa on jo kerätty valmiiksi mutten vaan löytänyt sopivaa kohdetta niille. Olen jo löytänyt ostajan Citterio 96 alkuruokalusikoilleni. Eli uusi listaa syntyy pian.

Ihanaa uutta vuotta teille! Kiitos menneestä vuodesta. Ja kaikista kommenteista. Ja kannustuksesta. Olen kutenkin paljon laiskempi miltä näyttää. 

Nauttikaamme vuodesta 2015!









lauantai 27. joulukuuta 2014

Ikkunarempan viimeisestä puristuksesta vuonna 2014

Viimeiksi marraskuun kuvat eivät suostuneet latautumaan ja sitten tuli joulun aikaa ja joulun taikaa. Vähän sitäkin on jäljellä. Olipa ihana joulu, valkoinen, rauhallinen, ystävällinen. Sukuloitiin. Ja paljon on mulla myös omaa aikaa ja rauhaa. Siksi ehdin vihdoin houkutella kuvat mukaan tähän blogiin. Nyt olivatkin vähän yhteistyökykyisemmät kuin viimeiksi. 
Yksi ikkuna oli jo paikoillaan ja päätimme marraskuun lopulla laittaa ennen talven tuloa vielä länsi-ikkunat väliaikasella ratkaisulla paikoilleen. Kylmää oli. Sain olla taas hanslankarina. Oli naapurilla kestettävää kun kuvasin jalkojani enkä ojentanut työkaluja.
Piti ensin rakentaa tukevampi alusta.
 Niin nätisti asettui koloonsa.

 
 Mutta vielä on säätämistä kevääksi.
 Lounastauko. Ja aina kotiin syömään vaimon ruokia.
 Smyygilaudat paikoilleen väliaikaisesti talven yli.


 Älkää ihmetelkö näitä nauloja. Kaikki on vähän väliaikaista. Mutta näette selkesästi miten tärkeä tehtävä minulla oli.

 En lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta miehen kirveenkäyttötaitoja.
 Alakarmin alla on myös väliaikainen lipparatkaisu. Tärkeintä kuitenkin ettei talvi pääse tuhoja tekemään.
 Ja sitten kolmas ikkuna.
 Tässäpä tuli iso yllätys. Emme ymmärrä mitä on tapahtunut. Kauhistuin ja arvelin että pitää reklamoida. "Ei tarvitse soittaa. Minä korjaan keväällä sivuilta. Pikkujuttu. Ei näy missän." Pakko kai on uskoa.
 Eka sisäikkunakin tuli.

Kaikki tehdään vähän hassussa järjestyksessä mutta sen olette kai jo huomanneet. Sen mukaan mitä rahaa on ja tekijöitä löytää. Keväällä kaikki ikkunat laitetaan kunnolla lopullisesti paikoilleen, listoja, vanhat putsataan, ja kaikki maalataan. Sisäpuolelle olisi löydettävä oikea sävy jolla voisin maalata uudet karmiosat.

Kivoja hommia tulossa.