torstai 5. tammikuuta 2012

Haasteen vastaukset ja yllätyskuvia kodistani

Sain jo joulukuussa haasteen  Rekous -blogista. Vastaukseni lykkäsin, koska minusta kysymykset olivat niin vaikeat. Just kysyttiin sellaista jota en tee.
En edes voi sitä haastetta nyt eteenpäin laittaa, koska ne blogit joita seuraan, ovat jo aikoja sitten vastanneet näihin asioihin. Mutta nyt sitten vastaan. Tulee ihan erilainen blogikirjoitus nyt , ei liity lainkaan vanhan talon remppaan.

Lempiruokani:
Olen gastronomisesti aika suppeasti kehittynyt. Kaikkein mieluiten syön kaikkea mitä isosiskoni valmistaa. Hän on niin taitava kokki. Hän on aina jaksanut panostaa myös arkiruokaan ja tehnyt alusta loppuun kaiken. Ja kokeillut aina, joka viikko, uusia asioita. Hän on sellainen ihminen joka lukee keittokirjoja. Olen asunut kahdesti hänen luona aikuisena ( kun olen ollut kahden asunnon välissä) joten tiedän.
Itse osaan joitakin hyviä ohjeita. Niitä olen saanut ystäviltä tai sukulaisilta, googlannut tai erehdyksessä löytänyt jostain kirjasta. Yhteistä niille, kuten eräs ystävätär kerran sanoi, on että " Titen reseptit ovat aina tosi helppoja tehdä". Johtuu siitä etten oikeastaan jaksa tehdä ruokaa tuntikaupalla. Minusta pitää nopeasti tulla kaunista ja hyvää. Tai sitten teen patoja uunissa. Pitkään haudutettuja. Sitä olen tehnyt todella monta vuotta. Etenkin lammaspatoja.  Ja nykyään annan vieraitten tehdä ruoan itse. Ja hauskaa on. Kuten kuvasta näkyy. Kuvat pienestä asunnostani, jonka ostin kun huomaisin että tämä taloremppa syö kaikki rahat. En kestä keittiökaappien ovia mutta se nyt vaan on niin maallinen asia.



Koska ei ole kuvia nyt maalta näytän  pöydän jonka ääressä ystävättäret saavat syödä kunhan ensin ovat tehneet ruokansa ja vihdoin pääsevät pöytään.



                                    Ja tässä nojatuolissa vietän aikani kotosalla kaupungissa.

Pöytä on muuten lahtelaisen Nupposen vanha pöytä. Koko kotini on sisustettu vanhoilla ja vähemmän vanhoilla tavaroilla eri aikakausista. Kirpputorit kuten FIDA, pari kuolinpesää jne ovat lempipaikkani. Kaunis 30 -luvun villamatto on ostettu Albaniasta kun vielä matkustin. Reikäinen ja huonosti parsittu on - mutta ah niin kaunis! On niin ohutta villaa että mahtui aika pieneen tilaan.

Lempimakeiseni:
Voi, olisiko tuote Kouvolan lakritsa? Tai pehmeä englantilainen toffee, tai Alku -karamelli. Ei , ei ei , parasta on 70 - 80 % :sta tummaa suklaata. Sitä voi syödä aika paljon ja hyvän punkun kanssa on aivan taivaallista. Muistan kyllä huvittuneena miten alussa suklaa oli niin tuhtia tavaraa etten voinut ensin syödä luin palan tai kaksi. Sitten meni kokonainen rivi ja nyt voi mennä kokonainen levy. Onneksi sitä 81 % ei oikeastaan voi syödä kuin rivi, maks. 2.

Lempielokuvani:
Vaikeata. Katson niin vähän telkkaria enkä enää juuri käy elokuvissa. Yritän elää niin säästeliäästi kuin mahdollista jotta rahaa riittäisi talon remppaan. Kaikki turhat pois. Paitsi punkku, tumma suklaa ja hyvät juustot. Mutta rakastan vanhoja elokuvia; kuten Pygmalion Audrey Hepburinin kanssa. Tai Sabrinaa. Hmm ..olen muuten katsonut Downton Abbey YLE1:stä ennen joulua ja nyt 3.1. alkoi kakkossesonki. Se on kivaa. Ja uusi Upstairs and Downstairs. Olen nähtävästi aika vanhanaikainen. En tykkää väkivallasta. Jos erehdyksessä menin joskus sellaista elokuvaa katsomaan niin silmät kiinni siinä istuin. Musiikihan aina paljasti milloin taas uskalsi katsoa.  Minulla on DVD soitin mutta en ole saanut sitä filmiä näyttämään sen jälkeen kun muutin uuten asuntoonu 5.1. 2011 eli muuten tänään vuosi sitten. Hassua!
Suuri murheeni oli että kesän jälkeen se ei enää soittanut edes CD-levyjä. Alkuvuonna sentään pystyin levyjä kuuntelemaan.
Kuukausi sitten poikani sai sen soittamaan levyjä. Koska hän huomasi että aktiivikajuttimeni virtakytkimet olivat off-asennossa! Olin päättäänyt katkaista virrrat kaikista vempaimistani kun lähdin kesälomalle enkä yhtään muistanut  viiden lomaviikon jälkeen että hienot kajuttimeni oli varustettu on/off nappulalla. Olen onnellinen GENELEC 601 A valkoisten kajuttimien omistaja + sanman firman subwoofer. Ihanaa laatutavaraa, jonka sain melkein ilmaiseksi - oli uskomaton tuuri kerran 2,5 vuotta sitten. Joskus onnistaa.

Lempiluettavani:
Tällä hetkellä erilaiset blogit, nettikaupat jne. Juuri vertasin kompostoreiden hintoja ja Smartia.fi myy Biolan 220 kompostorin 399 e + 45 toimitusmaksu. Muut 499 - 580 e. Ja sitten siellä on kuun loppuun eli  31.1.2012 asti hyviä alennuskuponkeja. Ja vesisaavien suojaverkko maksaa 8,90 kun se Prismassa on 19,90?
Keväällä pitäisi saada raivaussaha, ja olen kallistumassa Stihl:iiin. Taas pitää olla tarkkaa koska Smartian hinta malli FS480 K on yli 970 e ja nettikauppa Sportnelli.fi myy senhintaan 799 e. Auki oleva asia on vielä tuleeko valjaat mukana vai ei. En tätä mallia osta koska se painaa 8 kg. Oli vaan esimerkkinä miten tarkka pitää olla.

Toivelistalla olisi vielä murskaava hiljainen oksasilppuri joka syö aika isoja oksia. Olen ymmärtänyt että murskaava on parempi kuin  leikkaava, mutta olen täysin unohtanut miksi niin oli.
Olen verrannut erilaisia koneita ja päätynyt Boschin todella hienoon malliin  AXT 25 TC mutta se on niin kallis. Jää odottamaan että saan myydyksi jotain. Pitää siis tehdä vielä yhden kierroksen kotona ja luopua nyt kai siitä keraamisesta Muumitalo-säästölippasta, mulla oli niitä kaksi alkuperäispakkauksessa. Ekalla sain hankituksi sähkökaapin.

Jos sen silppurin hankkisin ei tarvitse sen jälkeen enää ostaa huussikuoriketta ja minun metabolismilla  se siten maksaa itsensä takaisin aikan nopeasti. Ehkäpä saan jonkun kyläläisen osaakaaksi! Seuraan tarjouksia tarkalla silmällä. K-rauta ja Prisma = hyvin kallista.
Hyvä lehti on muuten Skogsbruket - ruotsinkielinen metsänomistajien pieni lehti. Sieltä opin joka kerta jotain uutta. Ja kotona on vielä noin 20 tämän vuoden uutuuskirjat Ruotsista. Tyttäreni istui eräässä raadissa Ruotsissa tänä vuonna ja joutui raukka lukemaan yli 40 kpl aika lyhyessä ajassa. Minulle toi noin 25. Ihanaa saada uutta kirjallisuutta äidinkielellään.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:
En oikeastaan yhtään tykkää käsitöistä. Tein yhden ristipistotyön. Säkkikankaasta kauniin kirjekuorimallisen seinäpussukan jonka annoin isosiskolleni joululahjaksi yli 27 v. sitten. Hän ei varmaan edes tajua että se on ainoa käsityöni jonka olen tehnyt aikuisena. Mutta joka joulu se siellä seinässä roikkuu ja perheen kaikki joulukortit laitetaan siihen. Aika mukavalta tuntuu.
Nuorena kudoin jonkin verran villapaitoja.Viimeisen tein tyttärelleni noin 33 vuotta sitten. Mulle tuli kudotessa vaan aina sama ongelma. Oikeaan käteen ilmestyi käden yläpuolelle patti. Kerran valitin siitä kirurgisedälleni isoäitini luona ja setäni tutki käden. Sitten hän meni ja rupesi isoäidin keittiölaatikoista etsimään jotain. Isoäiti kysyi mitä hän etsi.Setä vastasi: "Lihanuijasi"!
Kädessäni oli jonkinlainen kysta joka aina ilmestyi kun kudoin. Siihen loppui kutominen eikä setä saanut lihanuijaa käyttää. Olisi kuulemma kysta sillä lähtenyt. Ei valjennut minulle oliko vitsi vai ei enkä ole muuten muistanut koko juttua. Pitää kysyä tai jos C-E luet tämän niin vastaa kommentteihin.

Ja sen pituinen se. Yritän Kris keksiä kelle voin laittaa tämän 5 laitan kysymykset eteenpäin. Onkohan Vironperän emäntä näihin vastannut jo???Nyt muistin että joskus sain häneltäkin jonkun haasteen. Etteikö vaan ollut tämä sama. Pitää tutkia. Hyvää yötä.

4 kommenttia:

  1. Tuoli on muuten Aulanko -tuoli. Ollut minulle vuodesta 1989. Se viimeinen neule oli aika pieni, tytär oli 6 kk silloin.

    VastaaPoista
  2. Minäkin sain tämän haasteen aiemmin ja kysymyksiin vastaaminen oli vaikeaa kun vanhaa taloa kunnostaessa ei aikaa liiemmin elokuviin, käsitöihin tai gourmetruokailuun tunnu olevan. Sinun vastauksia luin kuitenkin hymyssä suin ja niitä lukiessa tuli mieleen, että sinun idearikkaana kunnostajana ja kirjoittajana tulisi tehdä vanhan talon korjaajalle räätälöidyt haastekysymykset :)

    VastaaPoista
  3. Hei Titte, mukavaa, että vastasit tähän haasteeseen. Olen sinulle niitä lähettänyt kaksi kertaa, mutta et ole ehtinyt vastata.
    Näyttää teillä mukavaa olevan naisporukassa, kun yhdessä teette ruokaa keittiössäsi. Sitten pääsee saman pöydän ääreen syömään ja puhumaan taas kaikista mielenkiintoisista maailman asioista.

    VastaaPoista
  4. Ihan mahtavia vastauksiahan sinä keksit, tuli ihan uusia ja mielenkiintoisia tarinoita:). Ja tosiaan sinähän voisit kehitellä uudet haastekysymykset meille vanhan talon korjaajille!

    VastaaPoista