sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ikkunaremppa siirtyi hetkeksi vintille

Ison tuvan karminkorjaukset etenevät naapurin tahdissa. Hilja hyvää tulee, todella hyvää. Ja on kyllä hyvää että lähistöllä on joku joka jotain osaa. Olin viikolla töissä ja rapujuhlissa ja palasin lauantaina taas työmaalleni. Takakontissa oli kaksi yläkerran ikkunaa. Yhden toin toissa viikolla jo.  Tänään aamulla ihmettelin miksi pihalla oli niin paljon muovipaloja. Pieni kierros ja syylliseksi paljastui länsi-ikkuna ja erittäin kova tuuli heti kylmien pakkassäiden jälkeen. Pahan näköistä jälkeä oli syntynyt. Onneksi ei ollut satanut vettä.

Koska kätevä naapuri oli Pietarissa käymässä päätin itse korjata jäljet. Vintille ei ole mitään rappusia vielä pitkään aikaan. Hain tikkaat ulkoa ja ensin olisi sitten saatava vinttiluukku auki. Naapurinihan sen rakensi keväällä. Se vaan on niin korkealla ettei aukea jos seison lattialla. 
Kuistin nurkassa valitettavasti löytyy sitä sun tätä edelleen ja päätin avata luukun irtovarrella. Luukku aukesi vähän ja tippui tietysti alas, siten että varsi jäi jumiin. Ei hätää, niitä romppeitahan siinä nurkissa oli ja otin käyttöön sitten harjan. Hienosti aukesi, nopeasti sulkeutui ja jumissa oli jo kaksi vartta. Vähän hihitti ja otin kuvan. Että osaakin olla taitamaton.
 Koska nurkasta tavaraa löytyy otin seuraavaksi sinipiian. Varovasti painoin luukkua ja etteikö vaan ne kaksi muuta vartta tippunut alas, luukku pamahti kiinni ja sinipiika oli siinä jumissa.
  Nyt nauratti jo ihan kunnolla. Mulla ei ole täällä ikinä tylsää. Joko on vaan yleensä hauskaa ja kivaa tai sitten hauskuutan itseäni torveiluillani 
Totesin, että nyt on vaan pakko virittää tikkaat. En niitä käyttänyt heti, koska ne ovat liian pitkät. Mutta kun laitoin ne vinoon, niin että saivat tukea vastapuolen lattialistasta, pääsin ylös ja luukku aukesi. Ja Sinipiika tippui ryminällä alas ja vei mukaansa sitä sun tätä pöydältä. Mitään ei mennyt rikki. 

Tihkusade lakkasi ja päätinkin äkkiä kantaa puita saunaan ja sisään. Sinä aikana naapurikin ilmestyi pihalleni. Olivatkin olleet kotona. Mikä onni. Kerroin huoleni ja hän kertoi että tiesi: "Oli kova myrsky. Onko sinulla ikkunoita?" Nyökkäilin ja herra ryhtyi hommiin. 
Ikkunat ja me vintille ja eka ikkuna oli parissa minuutissa paikallaan. 
Koska vintti on rakentamaton siinä ei ole edes kunnon ikkunakarmia. Siksi oli aika helppo asentaa ikkuna paikalleen. 
Seuraavaksi oli etupihan ikkunan vuoro. Kas, hetkessä paikallaan.
Ja lopuksi itäikkuna. Siinä oli vähän enemmän hommia. Se edellinen oli palon jälkeen väsätty paikalleen ja olin nyt teettänyt vähän isomman ikkunan ja samanlaisen kuin länsipäädyssä oli. Ei se ihan aukkoon mahtunut. Vähän piti veistää. 
Sehän herralta sujuu kirveellä. 





 Kymmenen minuuttia myöhemmin:
Ensi keväänä tuli pieni nosturi ja poistamme antennin, maalaamme ulkolistat ja samalla putsaan eteläpuolen rännejä. En millään tikkailla yllä niihin. Talo on rakennettu rinteeseen ja sadekourut ovat niin kamalan korkealla. 

Koska jäteauto tulee huomenna ja roskis oli melkein tyhjä päätin lopuksi vielä tehdä isku vanhan saunan jäteläjään. Olen kyllä hirmuisen onnellinen että meillä on nykyään toimiva jätteenkeräyssysteemi jota suurin osa ihmisistä kunnioittaa. Saunarakennuksen liiteristä kun löytyy kaikki maan ja taivaan väliltä - jätteen muodossa. Ymmärrän hyvin ettei ennen kaikkea viety roskikseen eikä kaikilla ollut  rahaa. Mutta kun löytyy niitä diabetesruiskuja sieltä sun täältä. Hirvittää!  Hyvä puoli on, että viili- ja jogurttipurkit on pinottu siististi sisäkkäin ja laitettu muovipussiin. Nopeuttaa paljon keräämistä. Ison jätesäkin tavaraa sain pois sieltä. Ei näy missään että sieltä olisi jotain kadonnut. Sigh!



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ja ikkunaremppa se kun jatkuu

Olin päivittävinäni viime viikonloppuna blogini mutta sain yhdeltä lukijalta viestin ettei mitään kuvia ollut. Jonnekin bittiavaruuteen tekstit ja kuvat katosivat. 

Tähän jäätiin viimeksi. Karmi E, jokaisella ikkunalla on kirjain, on sitten paikoillaan. Viime viikonloppuna naapuri teki työkalun. Pihlajasta, koska se on kovaa puuta.


Ja mitä tällä sitten tehdään? En osaa tätä sanaa suomeksi, mutta olen päättänyt että sopiva sana olisi rivettäminen. Joten rivetin tällä.
 Työkalulla ja pellavarivettä käyttämällä täytin karmin ja hirren väliset aukot. Hyvin sinne upposi ja vähän ajan päästä huomasin että uloshan se pursui toisella puolella. Vähän kevyempi ote piti ottaa käyttöön.
Peräti äärimmäiseen ahtaasen paikkaan alakarmin alle sain tällä hienolla työkalulla pellavat rakosiiin.
Ikkunaukko D oli myös korjattu edellisen viikon aikana. Viime viikon sunnuntaina naapuri tuli kuitenkin kertomaan että hän meinaa purkaa pois uuden hirren. Hän oli päättänyt,  ettei hirsi ollut tarpeeksi laadukas.Hän on kyllä aikamoinen aarre.
 Ja kun tulin taas työmaalle nyt perjantaina paikallaan oli uusi hirsi.
Ja samalla oli myös korjattu  ikkunakarmi C. ( Kamala vastavalo anteeksi)

Kaikki listapuut ja smyygipuut on nyt haettu ja työ voi jatkua. Jäljellä ovat vielä karmit A ja B mutta siinä ei nähtävästi ole paljoakaan työtä koska alahirsi ei ole laho. 
Pari tuntia sitten lopetimme naapurin kanssa rakennusmateriaalin ja kaikkien nippeleiden läpikäynnin. Katselimme  kuvatulosteita, kiitos Raijalle ja Ritvalle jotka toivat kaksi kun taas olin unohtanut tulostaa ne. Ja kiitokset Veikolle joka täällä tulosti minulle vielä kolmannen kuvan. 

Miten tästä eteenpäin 
Toin viimeiset 4 ulkoikkunaa tänne kun tulin. Seuraava vaihe on nyt smyygilistat , rivetys ulkoapäin, ulkolistat, sisälistat. Sen jälkeen ikkunoiden loppusovitus, jotta kaikki helat ja saranaosat saadaan millilleen merkattu paikoilleen. Sitten reikien poraaminen pokiin ja osien kiinnittäminen nauloilla. Olen ostanut 4 kpl 1,55 poranterää. Ne kuulemma katkeavat kovin helposti. Ensin pitää porata reikä pokaan ennen kuin rupeaa niihin mitään kiinnittämään. Muuten ohut suupuhallettu lasi menee helposti rikki. 

Tämä viikonloppu meni syksyn merkeissä. Kaksi ystävätärtä kävi kylässä ja menimme suppispaikalleni, jossa joku katala ihminen oli jo käynyt. Fyi sinua! Lahjoitin minun sieneni tänään rakkaalle kirvesmiehelle, jolta haettiin puutavaraa. Hän muuten kertoi että on blogini kautta saanut projektin vuosille 2017 ja 2018. Joku lukijastani on ollut niin terävä että tajunnut hyvän päällä. Onneksi olkoon. Kivan ja osaavan ja ahkeran kirvesmiehen saat. Ole hyvä hänelle. Hän on sen arvoinen.

Syksy on kaihoisa aika kun sanotaan näkemiin kaikille. Myös ulkotisipaikalle ja muille  ulkokalusteille.

 Ystävättäret lähtivät hienolla Volvollaan takaisin kotiin. Volvon takalistoon meni aikamoinen määrä puuta. Monet hankalat palat he ottivat. Pääsinpäs niistä eroon. 
Mutta se saakelin moottorisahani ei startannut. Naapuri taas neuvoi. Ensi viikonloppuna minun pitää yrittää taas ja tarkistettava sytytystulpasta onko se kuiva. Jos on kuiva, bensa ei liiku kuulemma. Jos se on märkä on joku roska jossain.