perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden 2010 viimeinen kirjoitus

Peuhussa työt edistyvät paremmin kuin hyvin

Joulukuussa tapahtui paljon ja työt jatkuvat vielä alkuvuonna. Asuinpuolen tilat on nyt melkein levytetty.



Kuten joku ehkä huomaa niin tumma kaunis alakatto ei jää näkyviin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin että sisäkattojen oikea materiaali on valkoinen helmiponttipaneeli ( Luvian puutavara). Katot olivat niin vinot. J Atummat. Ja tumma katto syö valoa niin paljon. Tämä talo ei ole niitä kaikkein valoisimpia siksi pitää optimoida valoisuutta muilla keinoilla. Päätin hyväksyä eri suunnitelmista vaihtoehdon jossa katot suoristetaan ( ei ihan luotisuoriksi) alakautta lisäämäällä ponttipaneelin alla. Toinen vaihtoehto oli vaan liian suuritöinen ,eli suoristus vintin kautta joko kiristämällä yläspäin tms.  Muitakin vielä suurempitöisiä vaihtoehtoja oli.

Talon uusi sydäntila

Jännittävin vaihe ja kaikkein vaikein visualisoida etukäteen oli porstuan ja keittiön yhdistäminen yhdeksi tilaksi.
Tarkoitus oli alunperin suurentaa aukkoa mutta kun poistimme pinkopahvit kävikin ilmi että on aika pikkujuttu avata kokonaan. Tämä koska täällä on ehkä joskus ollut peräti tuplaovet, vanha aukko olikin niin suuri. Tai sitten ei. Juuri tämä tila ja miltä se nyt sitten näyttää minua jännitti etukäteen aika lailla kun nyt joulun alla pääsin käymään Peuhussa.  Padam!!! Tältä näyttää.



Itse olen tietysti ihan tohkeissani. Tarkkasilmäinen huomaa myös että lattiat ovat eri korkeudella. KOska niin oli ollut päätimme jättää ne niin. Minä pidän kun kaikki ei oli ihan millimetrin mukaan. Elämän jälki tuo elämän makua.

Juuri nyt
Aaton aattona pakkaan laatikoita kuten tein eilen Carlan kanssa.  JA huomenna nokka käännnetään taas kohti Kääpälää ja toinen kuorma viedään odottamaan kevättä. Ekan kuorman vein sinne Max-poikani kanssa joulukuun puolessa välissä, sinä kamalana sunnuntaina kun oli vuoden kaameimmat ilmat ja kelit. Onenksi keli parani silloin vähän Porvooon jälkeen. Sinne vein pari nojatuolia, perityn  kauniin pyöreän vanhan pöydän isovanhempieni lapsuuden kodista. Sinne vein myös ao kirjahyllyn, jossa on kauniit "empireraidat".  Hyllyn  ostin 80 luvulla käytettynä. Tämä hylly on seurannut  minut kämpästä toiseen ja nyt se löysin vihdoin oikean kodin.


Jatkan pakkaamista vielä tunnin (5.1. muutan uuteen kotiin Vuosaaren Aurinkolahteen) ja sitten kipitän bussipysäkille bussia odottamaan. Ilta vietetään hyvien ystävien seurassa Kruunuhaa'ssa.

Kiitos teille kaikille kiinnostuksestanne ja kommenteistanne. Moni lukee tätä vaikkei tilaa tai kommentoi. Olen aina yhtä ilahtunut kun joku kertoo että seuraa tätä minun blogiani. Palataan asiaan ensi vuonna.

torstai 25. marraskuuta 2010

Sorruin toistamiseen - uuniin

En voinut vastustaa. Ihana tuttava lähetti vanhan Västra Nyland- liitteen ja sen päällä oli viesti: Ehkä löydät täältä jotain kiinnostavaa! Jepp, hyvin hän tiesi. Tusen tack Gun.


Viime keväänähän ostin  jo kerran ( mutten onneksi maksanut)  Pohjois-Ruotsista aivan ihanan valurauta-uunnin. Kuvakin löytyy jostain vanhasta blogista.
Sen piti saapua  jussina, sitten heinäkuun ekalla viikolla, sitten toisella. Sen jälkeen koko miehestä ei ole kuulunut mitään. Elossa oli vielä pari kuukautta sitten mutta hän on taas sairastunut toiseen kansantautiimme, joka Ruotsissakin on suuri ongelma. 

Siksi Västra Nylandin liite tuli kuin tilauksesta. Kävin katsastamassa Högfors- valurautauunikeräilijän kokoelmia. Ja pian olen taas köyhempi. Mutta kyllä kannatti. Saanko esitellä Högfors nro 6:n, 1800-luvun lopulta. 




Hienossa kunnossa. Ei yksikään pala puuttu. Ei ole korjattu millään peltipaloilla jne. 


Kaikki toiminnot tallella. Vipu toimii; paistoasento kun uuniin haluaan lämmön ensisijaisesti ja keitto kun levyt haluaa käyttää.
Kun luukun avaa kauniisti laskeutuu vielä laskutaso uunin eteen. Harvinaista herkkua. 

Ja keräilijä Måns Gardberg ( Bertilin poika muuten) kertoi että hänellä on vastaavanlainen käytössä ja se on hämmästyttävän energiatehokas. Ei paljon vaadi puuta. Ja on brändi jo 1800 luvun lopulla osannut luvatakin. Sisäpuolelta löytyy tämä laadun tae:

Dessa spisar äro mest bränslebesparande.

Juuri soitin muurarille. Kuusankoskella on kuulemma loistava perinnemuurari joka kävi jo viime keväällä talollani. Nyt juteltiin ja hän lupasi huhtikuussa tulla muuraamaan. Ennen sitä tavataan ja sovitaan vähän millainen kokonaisuus tehdään. Ensin pitää palomuuri muurata. Sitten vasta itse puuhella. Auki on vielä voimmeko edes liittää täät kokonaisuutta vanhaan piippuun. 
Ellei voi, niin savupiippu tulee sittten joskus koska ei ole rahaa mennä sisäkaton läpi ja avata ulkokattokin. Ja sitten  samaan putkeen pitäisi löytää kunnon peltiseppä ja ne ovat kuulemma katoava luonnonvara. Ja arvokaat sellaiset.
Nyt loppuu akku.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Vielä yksi ihana löytö


Keittiössä oli alaslaskettu katto. Se purettiin pois ja alta löytyi kovin nokeentunutta  hirttä. Ja tadaaaaaaaaaaaaaaaa:



Aika hienot palkit eller vad de nu sen heter. On joku tietty sana olemassa ruotsiksikin. Saa auttaa ...




Aika vaikeata tunnistaa keittiön puuhellan palomuuria.


Alla on makuuhuoneen katto. 



Ny naaman rasvaus. Oli aika paljon pakkelia naamassa kun menin joulujuhlin. Vähemmänkin olisi riittänyt kun ei jaksanut olla siellä kuin 1½ tuntia. 
300 ihmistä ja istumapaikkoja ehkä 15:lle! Aamun 90 euron selkähoito olisi mennyt kankkulan kaivoon 35 euron joulujuhlan vuoksi jos korkkareissa olis joutunut kauemmin seisomaan. Huono kauppa.
Ruoka oli hyvä, 2 salaattia ja vuohenjuusto. Ja yksi lasillinen punkkua tervetuliaisjuoman jälkeen. Meneekö meillä niin huonosti nykyään. Moni asia on muuttunut. Ei saisi katsoa peräpeiliin...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Haista home!

Voi kun saisin ne kuvat kirvesmieheltä.
Mutta Kaitsulla on stressiä eikä ehdi tehdä paperihommia johon hän luokittelee sujuvasti  myös kameran tyhjentäminen.
Kaitsu on oikea aarre ja oikea käsityöläinen. Hänen suurin vihollisensa on tietokone, niin hän kerran kertoi minulle. Ymmärrän hyvin. Uusi Windows on edelleen minun suuri viholliseni.

Tänään kävin Peuhussa haistelemassa hometta. En huomannut mitään. Taas oli löytynyt kahdesta huoneesta tapettien välistä hometta sekä vähän enemmän eräästä nurkasta jossa oli ollut vesivuoto joskus. Mekaanisen puhdistuksen jälkeen ja  kahden myrkytyskierroksen jälkeen oli sitten Christel Titte "Homenenän" vuoro tarkastella ilmanlaatua. Vietin muutaman tunnin siellä ja siivosin. Pepe ja Anneli kävivät kurkkimassa ja Eilakin tuli. Yhteistuumin todettiin että hyvää työtä on tehty. Raikas hyvä ilma. Talon 4 huonetta on kaiken lisäksi hyvin pitänyt lämpöä yhden pienen puhaltimen ja irrallisen lämpöpatterin avulla. Kun seuraavasti eristetään hengittävillä kuitulevyillä niin uskon nyt että hyvin pysyy lämpimänä. 


Oviaukko porstuan ja keittiön välillä todisti että Peuhussa on tehty todella monta muutosta 160 vuoden aikana. Kaikista huoneista on nyt poistettu tapetit ja pinkopahvit sekä kattopaperit ja/tai levyt sekä purettu alaslaskettu katto keittiöstä.

Suunnitelmissa oli aukon leventäminen vasemmalta puolelta 30 cm, mutta päätimme poistaa vähän enemmän eli ne myöhemmen lisätyt "palat" . katso alakuvaa.



Oikealta piti avata parikymmentä senttiä lisää mutta nyt minä tein ekan isomman muutokset. Kun tarkastelimme oikean puoleiset hirret todettiin että ne on vaan ladottu päällekkäin eivätkä ole liiitetty seinään. Eli niiden poistaminen avaisi näkymät ulko-ovesta ihan päätyseinään asti. YES. Näin saan enemmän valoa. Ainoa asia mitä pitää tehdä on tukea ylähirret. Niistäkin todettiin että kun poistetaan alin hirsi saadaan vielä enemmän avaruutta  ja valoa tilaan.


Luin juuri ihana kirjan 7 hus och en kyrka

Siinä todettiin että Ruotsissa 1700-luvun ja 1800 -luvun taloissa talot rakennettiin siten että talon pitkät seinät olivat itä/länsisuunnassa. Näin saatiin valoa ja lämpöä optimaalisesti. Mutta minun taloni seisoo etelärinteessä joten pitkät suunnat ovat etelä/pohjoinen.  Olen unelmoinut siitä että saisin eteläpuolelle pienen terassin mutta silloin joutuu kiertämään koko taloa jos sinne haluaa kantaa jotain. Sisääntulo on pohjoisen puolelta, mikä tuntuu hassulta. Toisaalta tie on pohjoispuolella joten ratkaisu oli ymmärrettävä.



Kun tapetit ja pahvit poistettin keittiöstä löydettiin ovi.



Hmm, eli täällä onkin ollut ulko-ovi ennen. Juuri siinä seinässä jonka kautta haluaisin päästä puutarhaan. Heureka, nyt tiedän mitä teen kun ulkovuoraus uusitaan ja samalla muutan ikkunat vanhan näköisiksi. Teen ikkuna/ovi yhdistelmän tälle sienälle  ja eteläsivusta tulee aika samanlainen kuin mitä se alunperin oli kun talo oli yksikerroksinen hirsirunkoinen päällystämätön talo 1800 luvulla.

Jatkoa seuraa ...

lauantai 6. marraskuuta 2010

Viimeinen viikonloppu Peuhussa ennen rempan seuraavaa vaihetta

Lokakuun lopussa oli sitten taas asuinpuolen tyhjennys ja kuvatkin ovat jo löytyneet.
Nokkakärryt ovat oiva apuväline mutta kun vanha puukirstu heittäytyy hankalaksi ja jummittuu ovenaukkoon niin rauhallisemmaltakin menee hermot. Tuli ihan omien lasten känkkäränkkäpäivät mieleen.


Luonto teki lahjoja minulle. Olisin oikeastaanvaan ollut vettä vailla  mutta kaupan päälle tuli kaunista taidetta.




Kun aurinko on niin matalalla muuttuu ympäristökin. Aika hurjan näköistä. Yhtäkkiä tajusin miksi joskus on uskottu että jättiläisiä ja isoja mennikäisiä oli olemassa.




Torstaina kävin työmaakokouksessa. Paikalla oli kirvesmies, sähkömies ja uusi tulokas Micko, joka pikku hiljaa rupeaa korjaamaan ikkunoitani. Aloitetaan kahdesta.

Sanoin väliaikaisesti "På återseende"  kahdelle ikkunalleni. Puu oli sen verran laho että se joudutaan uusimaan , näin tuumattiin yhteisesti. Harkitsimme todella tätä päätöstä, mutta sen verran paljon oli ihan pehmeätä puuta ikkunoissa. Mutta vanhat lasit voimme käyttää, ohuen ohutta puhallettua ikkunalasia.


Reikä tukitaan



Micko ei näy koska hän on tikkailla nurkan takana. Tosi surkea tilannekuva, oikein naurattaaa. Ja löytyihän se kuva Mickosta tikkailla ja Kaitsusta,  joka huolehtii siitä ettei Mickolle käy kalpaten.


Kaikista asuinhuoneista on nyt poistettu tapetit, pinkopahvit ja kattolevyt/pahvit. Sekä purettu keittiön alaslaskettu katto.

Ensi kerralla saatte tietää mitä löydettiin. Teimme suunnitelmiin vähän muutoksia löytöjen johdosta. Ja  kun rikastun teen toisen ison muutoksen, josta kerron lisää kun saan Kaitsulta kuvat.
Keittiön pahvit oli muuten kiinnitetty 1933. Joku oli kiva kyllä jälkipolville jättäneet sellaisen viestin pahvien taustapuolelle.

Svenska dagen ger ont i magen.

Olen syönyt jätskiä - koska tyhjennän pakastimeni. Jätskiä ja karpalosiirappia. Ei hassumpaa , mutta annos oli turhan suuri. Nyt takaisin muiden kaappien tyhjennysprojektiin. Päivällä piti tyhjentää yhtä vinttikomeroakin koska putkiremppa alkaa asbestisaneerauksella täällä kaupunkikodissani. Putkirempan takia möin tämän ihaan kaupunkikotini ja muutan aika lailla erilaiseen ja pienempään joulun jälkeen.
Mutta jos jatkan tällä dieetillä saan nopeasti etsiä isomman asunnon.

IT -ongelmani sen kun jatkuvat. Hidas netti oli irtonainen piuha - antenni piuha. Kaiken muun tsekkasin paitsi juuri sitä. Onneksi  en tilannut korjaaja vaan soitin WELHON helpdeskiin. Siellä oli auttavainen  NAINEN. ( Meni vähän paremmin kuin se keskustelu toissapäivänä autohuoltamon miehen kanssa kun valitin että lampuissa on ongelmia. Lamppuvalo palaa koka ajan ja takavalo on palanut. Ja kojelaudan valot eivät syty kunnolla. Hyvin nopeasti hän puhelimitse huomasi että minulla oli parkit päällä. Hahahaaaaaaaaaaaaaaaa..)

Nettihitaus katosi ja tilalle tuli sormi keskellä suuta - tilanteita joka viides minuuttu vähintään. Nyt on siis uusi WINDOWS käyttöjärjestelmä ja olen aika hukassa. Töihin on tänä vuonna tullut ainakin 6 uutta ohjelmaa tai sovellusta ja pikku hiljaa 54 vuotiaan naisen IT-muutoskiintiö alkaa täyttymään. Kuuletteko!!!!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Salaojat - osa 2 jos WELHO suo

Pepen iloiseen namaan jäimme viime viikolla roikkumaan....jos muistatte. Ja alla veikeä Eeva jonka ansioksi voidaan siis laskea että omistan Peuhun. Alla oleva daami hankki sen kansankoulun johon meni muuttolaatikoita purkamaan heinäkuussa 2009.


Ja Eevan hieno poseerauskuva meinasi jäädä pois. Tämän esityksen  jälkeen komensin hänet keittiöön 
kattamaan kauniista ja lämmittämään lounaamme joka oli australialainen lammaspata. Erittäin maukas sellainen muuten. 3 tuntia ensin uunissa ja sitten yön yli puuhellan uunin jälkilämmössa. Jävlars gott och helpoin lammaspata ikinä.


Alla näkyy tarkastusluukku sekä mihin sitten aikoinaan liitetään räystään sadevesiputki. Sitä työtä vaan ei voinut tehdä nyt. Pärjään hyvin vesisaaveilla talon nurkilla kunnes viemäröintityöt tehdään kun joskus vedän vedet sisään taloon. Kuten ehkä muistatte kevään vaiheista minulla on kaikki vesi-. ja viemäriputket asennettuna lattian alla. Mutta jos terveenä saa olla niin vedet kannetaan vielä muutaman vuoden aikana taloon.


Täyttö ja valmista.




Olette nyt aika lailla reaaliajassa.  Talkooiden jälkeen kahtena päivänä kävimme Anteron vähän vähentämässä sitä sepeliä ja loppuprofiloinnit tehtiin vielä pihalle. Mutta en nyt löydä kameraani joten kuvat tulevat joskus , ehkä.

Viime viikon ja tämän viikon viikonloppuina olen taas tyhjentänyt  kaikki kamat asuinpuolesta ja kantanut ne tupaan. Olen niin naatti ja koko vartalo särkee.

Runsaan viikon päästä kirvesmies tulee taas sisään ja repii tapetit ja pinkopahvit pois, tarkistaa hirret ja korjaa tarvittaessa. Seuraavalla viikolla sähkömies asentaa  Renovan uusvanhat valkoiset pistorasiat ja katkaisimet. Sen jälkeen kirvesmies asentaa hengittävät kuitulevyt eristeeksi tarvittaviin kohtiin siten että kaikki sähkötyöt on piillotettuna missä se vaan on mahdollista.

Joulukuussa vien Helsingin asunnostani Peuhun arvoiset huonekalut sinne???   Miksi?

KOSKA olen myynyt Lauttasaaren kämppäni. Kauppakirja allekirjoitetaan keskiviikkona 27.10 . Olen kaiken tämän hässäkän keskellä  myynyt asuntoni,  tehnyt hirmuisesti työtä työpaikallani joka on ssama vanha iittala , ja myös kahden viikon aikana etsinyt itselleni uuden kämpän. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia mulla. Nyt pyykkiä ripustamaan ja keskittymään ihanaan Toscaan jonka tarjoaa meille juuri nyt YLEN TEEMA. Toscana Karita Mattila . Alkoi 20.10 eli hyvin ehditte vielä mukaan.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Salaojaputken tekoa - talkoohengissä

Jos tämä pirskatin linja suostuu toimimaan niin täältä pese vaikka olen istunut koneen edessä aamu kahdeksasta eli yli 12 tuntia jo. Selkäkin meni jo jumiin..

8 lokakuuta Peuhulla oli  ensimmäiset talkoot

Edellisenä viikonloppuna kun lähdin niin piha näytti tältä.



Ja kun saavuin torstaina iltaa ennen talkoita oli jo kaivettu oja. Taas se ihana Antero.


Ja  se ikiliikkuja Pepe oli hankkinut sepelit minulle. Ilman häntä olisi pidetty salaojatalkoita ilman suodatinkangasta, tarkastusluukkua ja sepeleitä. Antero oli myös tuonut hiekkaa.



Kaikki oli valmista perjantaina aamulla ja tuli hieno päivä. Kello kymmenen aloitimme. Jos joku lukija epäilee suomen eläkeläisiä ja heidän osaamista niin kerronpa että talkoihin osallistuivat  6 aikuista joista 4 eläkeläistä. Jäin nuorimpana muiden jalkoihin.  

Aloitimme penellä sepelikerooksella ojan pohjaan ja Pirjo laipoi. Ei saanut tulla liikaakaan.






                                                     Ja Pepe oli hyvä pomo ja opettaja.


                                               Pepe, Aimo ja taustalla Valtteri ahkeroivat.

                                  Paketoimisvaihe:

  Ahkera Pepe, joka todella osaa kaiken ja tietää hirmuisen paljon. Eikä osaa sanoa ei, eli pitää olla varovainen ettei pyydä apua liian usein tällaiselta ihmiseltä.

Pitää lopettaa nyt koska taaskaan netti ei suostu lataamaan kuvia.

EN suostunut nostaman tehoa 10 Megasta kolmeenkymmeneen ja sen jälkeen WELHO rankaisee oikuttelemalla. Ajattelin että hyvin on toiminut 10 Megaa jo toista vuotta  ja jatkoin sillä MUTTA kun laskutussumma pieneni niin varmaan pieneni tehotkin! Ainakin siltä vaikuttaa koska ei ole ikinä ollut ongelmia ennen. GOD NATT. Sablars Welho. Mutta saittepa cliffhangerin taas...

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Titen kasvimaalla ..rikkaruohon alla ....

Kasvimaanihan onnistui aika hyvin istutuslaatikoiden osalta.  Sipulit, porkkanat, punajuuret ja perunat  sen sijaan pistivät aika lailla hanttiin. Laitoin maahan kai toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Kastelin jokainen ilta, koska minulla ja naapuritalolla taitaa olla ainoat kaivot joissa on riittänyt vettä koko kuivan kesän. Kääpälän kylässä useampi talo kärsii edelleen vedenpuutteestä. Itä-Suomessa ei ole satanut juuri mitään juhannuksen jälkeen. Naapurin emäntä kertoi että vettä on aina riittänyt koska on useita lähteitä talojemme lähistöllä. Rengaskaivosmies katseli karttaa ja luontoa ja sanoi minulle jo viime vuonna on kaivo on hyvässä paikassa, suoraan lähdesuonen reitillä.

ELi tuhlasin vettä ja tämä oli tulos. Voin kai olla ylpeä siitä että että nämä syntyi vajaassa kolmessa kuukaudessa ja ..


ainakin porkkana oli pitempi kuin tulitikku.

Perunaa istutin 9 kiloa ja satoa tuli 2 kiloa. Lienee huonousennätys. Mutta ne harvat jotka sitten tulivat olivat kanamunan kokoiset, ainakin puolet niistä. Naapurin isäntä, joka on entinen perunanviljelijä valitti että heidän satonsa epäonnistui ja kehui että minun perunani olivat hienomman näköiset. Kuvassa olevat tuotokset on nostettu maasta  21.8. Pottuja olin siis  kasvattanut  helatorstaista lähtien ja piti olla aikainen lajike!!

Pottuja olisi ehkä tullut enemmänkin mutta kun syyskuun lopulla tuli yllättävä hallayö  varret paleltuivat. En muistanut mennä nostamaan perunoitani, ja parin viikon päästä rikkaruoho oli ottanut ylivallan koko perunapellosta. En millään enää löytänyt niitä varsia eli paikkoja mihin olin istuttanut perunat. Nojaa, tämä oli hyvä opetus ensi vuodeksi. Pitää vaihtaa paikkaa, pitä kuupata ja pitää ehkä edes kerran  käydä rikkaruhoja kitkemässä. Oli nyt vaan  liian kuumaa. JA yhtenä päivänä myös aika savuista , Venäjän metsäpalot olivat aika lähellä.


Mutta yllätys oli suuri kun jo kolme viikkoa myöhemmin onnistuin nostamaan tämän kokoisia porkkanoita maasta:

Lisää kuvateksti


Lienevät niitä oikeita babyporkkanoita. Pitää varmaan ottaa yhteyttä APETIT - babyporkkanatuotepäälliköön kun on kerran tällainen tähtiviljelijä syttynyt.

Viime viikolla valmistelin paikkoja talvea varten ja kävin repäisemässä viimeisiä porkkanoita maasta. Suurin osa halusivat jäädä talvehtimaan koska "blasti" katkesi. Se oli niin surkea ja ohut että minun piti kaivaa porkkanat ylös pikkuisella puutarhalapiolla. Sillon tietysti osa porkkanoista katkesi kun en enää nähnyt missä ne olivat olleet. Mutta minussa on ainekset kuitenkin luottoviljelijäksi:


torstai 14. lokakuuta 2010

Kasvokuorinta minulle ja kaavinta pihalleni

Kevään suuret perusparannustyöt vaativat jälihoitoa. Ja kuiva kesä vaati kasvoillani veronsa. Olin toissa viikolla Helsinki Day Spassa aroomikasvohoidossa. Oli ihanaa. Ja heti perään  pihani joutui taas kauhakuormurin kynsiin. Jälki ei ole vielä erityisen ihana mutta suunta on hyvä.

Tältä näytti kuin ekan kerran  Peuhun  näin.



Ja syyskuun lopulla näytti tältä:

 Kannatta tarkkailla maan korkeutta yllä  ja verrata alla olevaan. Olemme aika lailla laskeneetpihan ja koko profiili on muutettu.


Huomaat että kuistin al laolecva sikkeli ei näkynyt lainkaan. Maa oli niin korkealla ja kaikki vedet
valuivat suoraan kuistin alle. Niin ei enää tapahdu.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Liiterin jemmoista

Vihdoin on aika tullut kertoa liiterin siivoamisesta. Sääli ettei minulla ole kuvia siitä missä kunnossa se oli kun aloitimme. Mutta tavaraa ja roinaa oli yllin kyllin. Ahkera Max ja hänen yhtä ahkera siippansa Saara ja meikäläinen siis aloittivat tyhjentäminen. Oli kaatopaikkapino, säilytettävät, poltettava roskaa ja polttopuita.  Vähän sikin sokin mutta homma ei vaikuttanut lainkaan lohduttomalta.


Naamasuojat tulivat tarpeeseen koska pölyä oli paljon. Tällaisia kuormia vietiin aika paljon ja siinä välissä vein jäteasemalle 2 kuormaa. Jäteasema on kyllä taivaan lahja. Kunhan vaan saataisi kaikki suomalaiset sitä tajuamaan. Veloitustaso on aivan kohtuullinen ja luulen että asiasta voi vähän neuvotellakin jos tiukkaa tekee. Sitten on myös niitä idiootteja jotka vievät kamaa jäteasemalle ja sitten tuovat kotiin toisten jätöksiä. Sellainen idiootti oli tietysti allekirjoittanut. Mutta kun  joku rouva toi aivan iskemättömiä saviruukkuja,alusvateja ja pari isompaa kauniisti kulunuttakin ruukkua. Ja hän sattui tuleman juuri kun minä tyhjensin oman kuormani.

Takanurkasta löytyi hassu seinä joka oli kasattu vanhoista ovista, puuritilöistä ja levyista. Kaikki oli kiinnitetty rautalangalla Max sinnikkäästi purki sen. Ennen tätä vaihetta meille oli tietysti tullut joku pikku kränää ja kaikki lattialla viruvat kamat lensivät Maxin kiukunpuuskassa seinämä taakse. Te jotka tunnette minut, tiedätte että olen edelleen yhtä tulinen kuin ennen ( melkein, kyllä vanhakin väljähtyy) ja sellainen on poikanikin. Hauskaa. Arvostan enemmän reaktioita kuin hiljaisuutta. Joten purkuvaiheessa piti ensin poimia pois kaikki joka kiukussa lensi kamojen päälle. Vitsailtiin että on hyvää kun joku huolehtii ettei työ lopu kesken.






Vanha kaunis kirkkorekeeni. Vain hevonen puuttuu. Ensi keväänä tämä tervataan. Kuvasta löydät niitä saviruukkujakin.





Max nosti kirkkoreen tielle.
Itse halusin vielä nähdä millainen pohja siinä liiterissä on joten veimme kaikki vanhat heinätkin pois. Ei rotanpesiä eikä hiirenpesiä. Reen penkin alta löyty lehti vuodelta 1979. Eli luultavasti ainakin 30 vuotta reki on siellä piilossa ollut. Sen jälkeen hiekoitimme lattian ja rakensimme uuden välipohjan niistä ritilöistä ja edessä oli sitten enää vaan kaikkien polttopuiden pinoaminen.


Muihin löytöihin kuului maitokärry, 3 silakkalaatikkoa, heinäseipäitä, ja erilaisia työvälineitä kuten kuokkia ja heinätyöhön liittyviä "jättilöisen haarukoita". En osaa sitä sanaa suomeksi.


Sen pituinen se. Nyt nukkumaan. Nousin aikaisin koska olen lähtenyt maanantaisin aamulla Kääpälästä suoraa töihin.