tiistai 28. heinäkuuta 2015

Haaa - yllätyspostaus - ikkunaremppaa täällä taas

Ei voi muuta kun nauraa. Kun niin hitaasti etenee kaikki. Sentään etenee. 
Lauantaina oli Kääpälässä myös Kyläkotkotuspäivä; eli tavaroiden kierrätystapahtuma jonka keksimme joitakin vuosia sitten ystävättäreni kanssa. Ja aurinko paistoi ja ihmisiä oli paljon ja löysin uudet shortsit ja korkkiplacemats. Ja joku vei pöytäni joka oli siellä tavaroiden vuoksi, ei kierrätettävänä. Se kyllä harmittaa. Oli niin nätti pöytä. Tällainen.
Tämä pääsi tapahtumaan koska aurinko paistoi. Ja minun oli pakko mennä kotiin smyygilautoja pohjamaalaamaan. Onneksi aurinko paistoi. Aikataulujen kanssa rupesi olemaan pikku hiljaa pikkuinen stressi. 
Etelänpuolen ikkunat ovat niin korkealla eikä toista ikkuna saa enää irti kun ylä smyygilauta on paikoillaan, joten pyysin poikani apuun. Tämä on poikani käsi. Eikö ole komea!
 Esimerkki-ikkuna jossa kaikki maalattu nyt ekan kerran.

 Suurimman osan pystyi sisältäpäin maalaamaan. Tämä oli aika ihanaa mutta hidasta työtä. Ei sivulautojen vuoksi vaan niitten karmien valkoisen alueen vuoksi. Välillä oli vaan 10 mm maalattavaa ja pensseli oli vähän turhan iso. Hankin seuraavalle kerrokselle pienempiä pensseleita muutaman. Nyt tiedän mitä tarvitsen.

 Tämä pensseli on aivan ihana.
 Sitten kun kaikki oli maalattu Kyläkotkotus olikin jo loppu. Sunnuntaina alkoi tavaroiden roudaaminen pois tuvasta. Luulin. Satoi kaatamalla.


 Sain kuitenkin ylimääräiset laudat pois.
 Pisimmät kannoin.
 Maanantaina, eli eilen pesin neljä mattoa. Kuvassa olevat sain lahjaksi eräältä tuttavalta. Kolme on vielä pesemättä. Tarvitsen välttämättä nyt intiaanikesän elokuun ja syyskuun viikonlopuiksi. Pliis.

Tupa on edelleen sotkuinen.
 Tämä Nilfisk on sama kuin lapsuuteni. Vaikka se onkin entisen miehen Nilfisk. Voisiko olla avioliittoaikainen Nilfiskimme. Pitää kysellä kun torstaina lennämme yhdessä Köpikseen erääseen juhlaan.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Onkapannu huusi: Huussi on kuin uusi!

Tai melkein. Yhtenä päivän kun ei satanut ja olin maalannut ikkunanosia minkä sinä päivänä pystyin sain jonkun ihmeellisen kohtauksen ja päätin tehdä kasvojen kohennukse huusille. Ja se tuli tarpeeseen.. ( hehee..).

Tämä juttu tulee nyt ikkunaremppapostauksien väliin, vaikka olen tänään poikani kanssa maalannut smyygilaudat ekan kerran. Tänään melkeinpä vaan kuvia, koska päivä on ollut pitkä ja fyysisesti vähän rasittava.

Vanha huussi:
Siinä ei ollut minkäälaista yritystä mihinkään. Istuin, paperia, pieni hyllykkö, joka löytyi liiteristä. Minä maalasin ekan kerroksen valkoista ja ajattelin jättää sikseen ( super shabby ) mutta poikani ei hyväksynyt. Hän maalasi vielä seinät kahteen kertaan ja sitten myös istiumen ja lattian. Ja näyttämättä jäi miten hienoksi hän käsitteli oven sisältä Osmon Mahonki-värisellä öljyllä.




Uusi huussi.  Yksi kuva odottaa vielä kehyksiään.








perjantai 24. heinäkuuta 2015

Viisi komeata kaveria.

Om tämä kesä aika ihmeellinen. Säät venyttävät maalausprojektini viikkokausilla. Mutta enää ei ole paljoakaan jäljellä. Muutama päivä sitten ei satanut, joten uudet smyygilaudat saivat homeenestokäsittelyn. Tiistaina sain öljyttyä kaikki uudet osat. Ja sitten keskiviikkona satoi taas. Koko päivän. Torstaina aamulla ei satanut ja ystävätär auttoi teippaamisessa. 

Minä tein sivut, hän yläosat koska on pitempi. Kamalan epäedullinen kuva minusta mutta olkoon. Ainakin todiste siitä että joskus teen itse jotain.
Naapuri teki puutappeja.



 Ja hioi tappien kohdat aivan tasaiseksi.

  
 Ja tältä ne viisi komeata kaveria nyt näyttävät ennen kuin on valkoisen maalin vuoro.

    Ikkuna A: Herra Pohjoinen. 
Viileän arvokkaina olivat smyygilaudat säilyneet. Ei paljoakaan tarvinnut korjata.
 Ikkuna B ja C: Lännen leidit. 
Toinen säilynyt aika hyvin. Toinen oli kovia kokenut.

 Ikkunat D ja E: Etelän eläkeläiset. 
Olivat kovia kokeneet ja kaikki smyygilaudat jouduttiin uusimaan,


Kello on 22.10 ja menen nyt nukkumaan. Aikaisin ylös suojaaman karmilautoja. Sitten rupean maalaamaan. 
Huomenna alkaa kello kymmenen Kääpälän kylässä Kyläkotkotus vanhan koulun pihalla. Tervetuloa sinne klo 10-15. Siinä menee ainakin osa päivästä. Siksi on herättävä aikaisin. 
Ja sunnuntaiksi on taas luvattu sadetta. Sigh!

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Vaiheita taas ja sattuma puuttui peliin.

Sattuipa hassu juttu kun suojasin alakarmin maalauksen ajaksi. En kelpuuttanut Hesaria koska se imee maalin joten otin Talouselämälehden roskiksestani. Revin irti pari aukeamaa ja teippasin. Kun katsoin tarkemmin niin mikä juttu suojasi taloni?

Ensinnäkin siiinä on juttu Elina Björklundilta, entinen kollega ja matriisipomo myös Iiittalan ajoilta. Fiksu nainen ja numeronikkari. Tykkäsin hänestä. Hän ei kyllä oikein tykännyt minusta, sen tiedän. En kuulemma ole tiimipeluri. Siihen asti olin ollut, mutta olin kai muuttunut.
Ja sitten seuraava aukeama olikin yksinomaan Fiskarsista, se talo josta jouduin lähtemään, mutta hienolla lähtöpaketilla vuonna 2012.  Tämä on jälkeenpäin osoittautunut kaiken kaikkiaan oikein hyväksi jutuksi minulle. Löysin uuden alan ja olen startup:ssa töissä. Ja kun sanon että sitten kun olen rikas, rakennan vintin myös, niin tarkoitankin "Sitten kun start up menestyy ja ehkä joku ostaa sen". Omistan siitä pienen osa. Joko menetän kaiken tai rikastun hiukkasen. Riskejä pitää ottaa.

Ja kun katsoin alas mitä siinä oli! Seisoin Fiskarsin konsernijohtajan käsien päällä. Hihiiii. Minua hirvittää mitä ne tekevät iittalalle, minun kehtolapselleni. Sen pituinen se. Kyllä oli hassu sattuma.


Edellisessä kirjoituksessa oli kuva miten yksin saa vuorilaudat ylös väliaikaisen tuen avulla ( se paksumpi rima joka näkyy ao kuvassa). oikeaan kohtaan. Kuvasta näkyy myös miten tarkkaa puuhaa se oli. Riman ja vuorilaudan välistä näkyy muutaman mm:n paksun listan joka sitten loppujen lopuksi määräsi oikean kohdan.Tarkkaa pitää olla että ikkunat aukeavat hyvin ja että keskitys on tehty hyvin.


Eteläpuolelle tehtiin työtaso vanhasta ovesta ja sahapukista.



Täällä on uudet smyygilistatkin paikallaan. Eteläpuolen ikkunoihin jouduimme kaikki kolme smyygilistaa uusimaan ( molemmat sivut ja ylhäällä). Länsipuolella myös yhdessä ikkunassa kaikki. Ja pohjoisikkunasssa yksi sivu ainoastaan. Kolmessa ikkunassa on "tippalistat" paikallaan. Kahdesta puuttuu vielä.
Tänään aamulla olen Uulan homeenestoaineella käsitellyt kaikki uudet puuosat. Huomenna on öljyäminen agendalla.  
Kuvasta näkyy kolme eri sävyistä puuta. Pystypuu on juuri homeenestolla sivelty. Uloin puu on täysin käsittelemätön vielä. Ja taaempi on alakarmin uusi palaa joka öljyttiin jo viime vuonna. Nyt pitää siis kaiken vielä kerran ja sitten vielä uloimman palan toisen kerran. Puu kun tänään ei vaan ole yhtä hyvä kuin se ennen oli.

Viimeinen kuva on taas minusta hieno esimerkki miten korjataan mahdollisimman vähän. Vuorilistan alin osa oli pahasti kulunut ja alun perin väärin tehty. Ja myös naulauttu kiinni jossain vaiheessa. Siitähän ei hyvää seurannut. Hienoa työtä taas naapuriltani. Tähän on jo kuva ottamisen jälkeen lyöty kiinni se uloin lista (tippalista) ja huomenna tasoitetaan vielä muutama millimetriä pois alalaudasta. Sitten pojhamaalaaminen on edessä. Ennen sitä taas vaan kamalaa teippaamista.  Ja muutaman kohdan rapsuttaminen. 


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Loppusuora häämöttää... hämärästi sateen keskellä

Tämä Suomen suvi vähän hidastaa projektini etenemistä. Pitäisi olla kuiva keli kun ikkunoita remppaa. Etenkin jos haluaa niitä maalata. Tai öljytä. Kaksi viikkoa olen ollut nyt täällä lomalla ja sentään jotain on saatu aikaiseksi. Tähn korjattuun vuorilistaan jäätiiin viimeksi.
 Sitten on tehty ensimmäinen tippalista. Koska talo on niin vanha ja edelliset olivat puusta, niin teimme nytkin ( tai minä katsoin ja naapuri teki). Alla näkyy esimerkki toisen ikkunan entisestä tippalistasta. Ne olivat kaikki viisi todella entisiä. Kynsi upposi hyvin syvälle puuhun.

eräänä päivänä ilmankosteus yllätti ja tippui peräti 67 %, joten maalasin kolme vuorilistaa tuvassa.


Vuorilistat ruuvasimme kiinni ja puuliimaa sai myös käyttää.
Ja ruuvit peitetään puutapeilla. 
 Tällä viikolla on ollut peräti kaksi aivan sateetonta päivää. Sitten taas maalaushommiin. Pohjustustyöt oli tehty ennen sitä mutten tietysti muistanut ottaa kuvia. Itse arvelin että riittää ettäpidän kartongin listan ja seinänvälisessä rakosessa kun maalaan. Rakas naapuri ei hyväksynyt tätä, joten teippasin. Ja maalasin.


Mitä tässä tapahtuu??
Kysymys on vuorilautojen ( toiset kutsuvat karmilaudoiksi, ruotsiksi on täcklister) asentaminen takaisin oikeaan kohtaan. Sitä varten tukitaso naulattu kiinni seinään. Ja tietysti löytyi unohtunut naula joten koko höskä alas taas.

 Uudelleen käytämme kaiken. Ao. kuvassa vanhat sepän takomat naulat suoristetaan. Yleensä tämä tapahtuu paremmalla alustalla. Mutta joskus voi näinkin tehdä. Vaikken suosittele ellet ole tosi tarkkaa ihminen.

Kun kaikki on mitattu ja tsekattu seitsemän kertaa voi naulata kiinni. Muttei pohjaan asti koska voi tulla yllätyksiä. 





 Naapuri sanoo myös että pitää mitata seitsemän kertaa kun pitää olla tarkkaa. Kaksi silmin katsomme. Toinen on likinäköisempi kuin toinen. Kannattaa olla monet silmät tiirailemassa, etenkin kun ylämitat ovat jo aika korkealla korkean kiviperustan vuoksi.NYt somahdan. Viikko Estherin kanssa on ollut aika raju. Ihana lapsi mutten ole ihan tottunut pikku lapsiin enää. Hän täyttää 12.8. kaksi vuotta jo. Famoa väsyttii kyllä häntä enemmän iltaisin.