maanantai 30. toukokuuta 2016

Nyt ripeästi eteenpäin vaan

Sain Museovirastolta kirjeen ja taas tärppäsi. Sain avustuksen. Yes, yes, yes.

Ja sitten Kouvolan kaupunki vei rakennusluavaatimuksella, joka maksoi 400 e, ison osan siitä rahasta. Rakennuslaki on täysin epäreilu. Iitissä ei tähän tarvitse edes toimenpidelupa, Kouvolassa pitää olla rakennuslupa. Vaikka vaan korjataan vanha uuni ja rakennetaan vintistä eteenpäin puretun piipun tilalle uuden. Aivan käsittämätöntä.

Homma alkaa tarkalla tutkimisella. Ja sitten muurari kävi vielä viraston valvojan puheilla jotta ollaan alusta lähtien samalla aaltopituudella. Olisi käynyt katsomaan mutta aika ei nyt riitä odottamiseen.

Avustusanomus meni sisään lokakuussa, päätös tehtiin vasta 12.5, ja sain kirjeen 25.5. Onneksi muurari oli edellisessä hommassa sen verran myöhässä että tällä kertaa onnisti aikataulujen kanssa. 

Mutta jollain lailla pitäisi saada nopeutettua niiden anomuksien käsittelyä sekä viesin perilletuloa. Työntekijäthän varataan jo vuosi tai kaksi etukäteen, etenkin jos haluaa hyviä. 

Voisiko tiedottaminen mailitse auttaa? Tai hankekohtainen oma sivu heidän järjestelmisään, johon voisi myös aina päivittää kuvia työn etenemisestä. Mulla kyllä riittää ideoita vaikkapa muille jakaa.






Seuraavassa postauksessa on jo piippu mukana. 



maanantai 23. toukokuuta 2016

En ole kadonnut, vaikka 2 kuukautta hurahti..

Aina välillä tulee mieleen että haluaisi kirjoittaa uuden blogipostauksen ja sitten arki ja pienet vastoinkäymiset ottavat taas minulta vallan päättää.

Kevät meni vähän siipi maassa. Odotin innolla lomamatkaani Barcelonaan ja Pariisiin. 8.4 nousin koneeseen ja 9.4 astuin "tyhjään" Barcelonan kadulla. Nilkka pahasti nyrjähtänyt, nivelsiteet huonossa kunnossa ja kylkiluu poikki. Eilen heräsin aamulla ja totesin 6 viikkoa onnettomuuden jälkeen ettei enää kylkeen satu. Ei ole hauska potea katkennutta kylkiluuta kun samalla on keuhkoputkentulehdus. En ole masentuvaa tyyppiä mutta koville otti.

Se on nyt takana  jalka ei ole kunnossa mutta mieli on parempi nyt. Ja nämä säät. Poika perheineen ovat saaneet nauttia niistä maalla pitempiäkin jaksoja.

Helmikuussa kirjoitin sohvasta jonka olin ostanut ja jonka tapisseeraaja oli korjannut. Hänpä ilmoitti yhtäkkiä että hintaan kuului toimitus perille Kääpälään ja lauantaina aamulla lähdimme ajelemaan. Samalla haimme 120 leveän runkopatjan Ikeasta.   Pieni pöytäkin, jonka oli kirpistellyt itselleni,  mahtui myös mukaan. 

Kun pääsimme perille ja olin esitellyt ihanan Peuhuni päästiin suunnitteluhommiin. Iso sohva ja todella rakas runkopatja oli saatava sisään.

Reittien mittaaminen, huonekalujen siirtäminen ja hyvä suunnittelu takasivat hyvän lopputuloksen.


             
Ensin matot pois, senkin tyhjentäminen ja siirtäminen uuteen nurkkaan. 
                       Sohvalle tehtiin sopiva aukko.

                            Ja sieltähän se kaunotar tulee
                                Puolessa välissä ollaan jo.
                           Kirjahylly sain uuden nurkan
                      Olohuoneen lattian väri on vaan niin ihana
     Hyvin se sinne upposi. Senkki oli ennen heti sisääntulon kohdalla oikealla. Se siirtyy kotiini lokakuussa kun putkirempparumbat ja väliaikaisasuminen on mennyttä aikaa. Menen itse väistötilaan ja poikani muuttaa perheensä kansaa minun asuntooni. Helpompi on löytää tilaa kun luku on  4 ihmistä + 2 koiraa ja kaksi kuukautta. 
Sänky on nyt heti oikealla kun astuu huoneeseen ja yhtäkkiä sitä ei edes huomaa. 

                 Nätti on pöytä ja lamppi. Kirpisteltyä tavaraa.
Aika raskasto oli välillä mutta runkopatjakin meni sujuvasti tupaa. Se on edelleen pakkauksessa ja pärjää siinä hyvin.  
Vietin lauantain ja sunnuntain pitkäaikaisen ystävän kanssa. Olemme tunteneet viisivuotiaasta lähtien. Pikku hiljaa löytää takaisin mukavan, hauskan, reilun ja suorapuheisen ihmisen luo. Lapsuudesta muistan myös erityisellä lämmöllä hänen ihan isänsä ja hänen äitinsä ihanaa pullaa ja sitä mehua. 

Eilen oli enää kuukausi 60-vuotispäivääni. Joten olemme tunteneet toisiamme 55 vuotta. Tack Maria. Kram.

Pian ehkä kirjoitan taas kosk anyt tapahtuu. Seuraava remppavaihe on alkanut. Toton kunnostaminen. Totto sen nimi on meidän kylässä. mitat 2.64 x 2.64 ja korkeutta löytyy. Ja panko.

                         Homma alkoi pellin irrottamisella.
 Ihana, ihana lastenlapseni, josta tulee kaksikielinen kertoi että ; hit kommer leipä.