torstai 27. joulukuuta 2012

Ihana joulu

Ensin tuli Klaus Haapaniemi Helsinkiin POP UP -myymälänsä kanssa ja ostin itselleni joululahjan - uuden päiväpeitteen kaupunkikotiini. Sinkkuna suon itselleni yhden joululahjan joka vuosi. Osoitteella Unioninkatu 27 tammikuun loppuun asti myymälä on siellä.



En ole mikään sininen ihminen mutta tämä sopikin niin hyvin makkariini. Ohuen ohutta villaa.
                                   Itse aatto
Aaton vietin poikani ja miniäni luona. Teimme alkupalaksi sushia/ makirullia, söimme mätiä ja lohta. Kyytipojaksi kuohuviiniä. Äitini maksapateeta ja Aitokaupan luomukinkkua jonka poika paistoi täydelliseksi. Sekä luomubataatti/perunalaatikkoa ja juustoja. Kyytipojaksi punkkua. Jälkkäriksi miniän tekemä puolukka/valkosuklaalime/tuorejuustokakkua. Hyvää...

Joulupukki oli vähän innostunut. Yhden ainoan asian olin toivonut joululahjaksi, uudet punaiset Nokia-kumisaappat. Sainpas ne. Nastaa. 
Ekassa paketissa oli makea, neulottu  sjaali, jonka tytär oli tehnyt. Se on nyt nojatuolissa takan edessä täällä Kääpälässä. Toisessa paketissa oli mahtavan värinen, kangaspuilla kudottu sjaali; Eeva - ystävättären tekemä ja se on täällä toisessa nojatuolissani. Kolmannen paketin päällä luki "Top of the trash" ja siinäpäs oli , kyllä, kolmas sjaali. Repesin täysin ja nauratti pitkään. Kolmas sjaali on kotona, se on kierrätetty, kaunis japanilainen ja huivinomainen sjaali joka käytetään takin kanssa. Sama asia ja kuitenkin aivan eri tarpeeseen. Nappisuoritus kaikilta.

Moni muukin lahja tuli vaikkei pitänyt. Tai oikeastaan minä en oikein muistanut kenen kanssa oli sovittu ettei anneta lahjoja. Joten ei mennyt ihan putkeen. Siksi ensi vuonna kirjaan ylös mitä oli kenen kanssa sovittu. Tai jospa ensi vuonna pääsisi jo siihen ettei lainkaan anneta lahjoja. Epäilen ettei onnistu. Olisin itse siihen valmis.  Liittynee enemmän ikään kuin aatteeseen. Tai olenko valmis siihen. Muutama paketti on kyllä aika kiva juttu.

Pimeydessä Peuhussa on ihanaa olla. Pian lähden kyläilemään uusimpien asukkaiden luokse heidän rääppiäisiin. Vienpäs mukanani valokuvia nuoruudestani. Näytän talon emännälle kuvia hänen sisarenpojasta, kahden kuukauden ikäisenä asunnossani Hesassa  ja yhden vuoden ikäisenä lapsen kodissa Kouvolassa. Kesällähän selvisi että uuden kyläläisen isosisko on opiskeluajan tuttavani ja entisen mieheni kaverin exvaimo! Vieläkin ihmetyttää. Paremmaksi veti kuitenkin uuden kyläläisen anoppi joka asuu Lappeenrannassa. Hän oli napurilleen siellä kertonut lähtevänsä taas  Kääpälään. Naapuri kertoi olevansa sieltä kotoisin. Kävi ilmi että oli asunut viereisessä talossa missä tämän poika nyt asuu. Tässä kylässä asuu 183 ihmistä, joten aikamoinen sattuma oli. 




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulun rauhaa


Eilen Uutelassa

                      "Vanhan talon korjaaminen" blogin emäntä toivottaa hyvää joulua ja rauhallista, hyvää uutta vuotta!


perjantai 21. joulukuuta 2012

Viikon poissa vaan

Olin kaupungissa käymässä ja jäin viikoksi sinne. Olin tehnyt lumityöt kunnolla mutta kun palaan kaikki polut olivat kadonneet. Tytär rupesi lunta lapioimaan taloon. Annoin tärkein neuvon: Huussipolku on aina ykkösprioriteettina. Kakkonen talon edessä oleva polku, kolmonen on puuliiteriin. 





                                Vesi väärässä muodossa 

Vesisaavi oli jäänyt epähuomiossa ekan kerran saunassa tyhjentämättä. On niin paljon asioita mitä pitää tehdä ja kun itse pitää kaiken muistaa niin aina hommat eivät mene  ihan putkeen. 
Saavi on mennyttä. Voi, jos se vaan olisi ollut se ainoa.

Talon päädyssä on sadevesisaavi. Sekin oli jäänyt tyhjentämättä silloin monta viikkoa sitten kun pakkaset yllättivät. Kun sen huomasin käänsin sen ylös alas ja päätin odottaa lämpimämpiä aikoja. Vaan oli pohja jäätynyt maahan kiinni. Meikäläinen tempasi reippaasti,, rämps, pohja irtosi. Perhana!  Pohja on nyt hienona renkaana kiinni jäätyneenä nurmikkoon ja saavi on pohjaton.

Ihan kun tämä ei riittäisi. Olin kantanut vettä sisään kaikkiin kattiloihin ja ämpäreihin. Koska epäilin että tulee kylmää. 
Mutta olin unohtanut tyhjentää loput vedet tynnyristä. Ja räystäs on nyt jäätynyt siihen kiinni. Koska satoi  ensin ja sitten iski pakkaset sinä aikana kun olin muualla. 
 Olin sentään aloittanut homman ihan kiitettävästi. Pessyt ison tynnyrin ja kääntänyt sen nurin. Tarkka silmää huomaa että pieni saavi on pystyssä, eli siinäkin on paljon jäätä. Varmaan halki sekin. 

En ymmärrä miten tämä pääsi tapahtumaan. Muut vuodet olin tässä hommassa onnistunut ihan helposti. Nyt menevät saavit vaihtoon ja energiajätteeksi.  Ja kaiken kukkuraksi - olin unohtanut yhden ämpärin kuistille joka on kylmä ja sekin oli halki. Onneksi vasta jäätyneenä oli haljennut. Yleensä olen aika tarkka kun lähden muualle vaikkapa päiväksi. Taisi tulla kiire silloin kun mokasin näin paljon. En vaan muista mikä kiire muka oli! Onneksi muovi ei vielä ole ihan kuparin hinnoissa. Mutta tuhlaamistahan tämä on.  Olen saanut läksyni.


Toivotan hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta kaikille. Venytin yrttiruukun kanssa myös turhan pitkään. Ensi vuonna ennakoin paremmin. Pohjasta on hyvä nousta!





torstai 20. joulukuuta 2012

Jouluteemana Äiti ja lapsi


Rakas tytär pääsi taas käymään ja viipyi viikon. Hän halusi mielellään landelle ja vietimme 2  hauskaa vuorokautta yhdessä. Aikuiset lapset on aika nasta juttu.  Himmelini houkutteli häntäkin kokeilemaan. Viisas nainen rakensi pienemmän. 




Suloinen se on. Kuten on tytärkin. Ja koska polvesta lapsi aina paranee, tai miten se nyt menikään,  hän rakensi peräti kaksi himmeliä suht' nopeasti. Toisen, hienomman, hän vei rakkaalle pikkuveljelleen.

Päivän makeimmat naurut saimme kun selailin lukemiani blogeja ja ihmettelin ääneen: Miten voi olla niin kaunista ihmisillä?  Tytär tokaisi ettei se mikään iso juttu ole; Otat vaan lähikuvan; joku pytty  ja kukka jne. Kamera oli lähellä ja otin heti kuvan. Meinasimme kuolla nauruun kun tulos oli tällainen.


Kamala sotku! Ja keskellä kuvaa tietysti kertakäyttöisiä vauvan pyyhkeitä - kun ei ole juoksevaa vettä.  

                       Kauneimmat joululaulut
Edellisenä viikonloppuna kävin laulamassa Kuusankosken kirkossa kauneimmat joululaulut ruotsiksi. Löysin Kouvolan Sanomista tiedotteen tästä ja suuntaisin sinne. Kirkossa oli Lucia-kulkue, hihittelevä ruskeasilmäinen ja tummatukkainen, hauska Lucia. 

Monia lauluja en osannut. Mutta 12 ainakin 8 oli tuttua tavaraa. 
Mieleeni oli jäänyt minulle uusi laulu  Carolan "Himlen i min famn", jonka yritin hyräillä naperolleni. En oikein onnistunut. Heti Spotify auki ja yhdessä lauloimme sen hienosta lauluvihosta jonka sai mukaansa kirkosta.  Tytär laulaa hyvin, primavistanakin ja äänen on isältään perinyt.

                           Himlen i din famn
Kävimme sitten kaikkia nettitulkintoja läpi ja ylivoimainen voittaja oli mielestämme Tomi Metsäketo, tuntematon suuruus meille molemmille. Naama kyllä näytti minulle jotenkin tutulta. Tämä laulu on helposti vähän ylimakea ja samalla kuitenkin kaunis. Tyttärenihän on aikamoinen Carola Häggkvist spesialisti, on kirjoittanut tänä vuonna ilmestyneen kirjankin hänestä. Hän kertoi että Carola ei ole monta laulua säveltänyt mutta ne harvat ovat aika laadukasta tavaraa. En oikeastaan ole sietänyt Carolaa mutta kun olin kirjan lukenut oli pakko muuttaa mielipiteeni tästä rautaisesta, keski-ikäisestä ,yksityisyrittäjästä ja ammattilaisesta. Kirja on ilmestynyt ruotsiksi ja norjaksi.
                              
                              Tunnelmakuva 2

Kotiin kun tulin kirkosta valot ulkokuusessa olivat syttyneet.  Tuli niin hassu kuva että on itseoikeutettu "Täydellinen maailmani"  - sarjan jatkumona.

Innostun nyt tästä ei niin täydellisestä elämästä -sarjastani joten ensi kerralla lisää. Aiheena silloin vesi väärässä muodossa.

Rakkaalle, entiselle työkollegalle vein pienen häälahjan tänään. Kahden lapsen jälkeen päättivät laittaa kaikki munat yhteen koriin. Niin minäkin.






torstai 13. joulukuuta 2012

12.12.12 rahayllätys ja rahareijät a la 2013

Voiko onnenpäivän 12.12.12 aamu paremmin alkaa?  Puhelin soi  jo ennen kymmentä ja vieras naisääni ilmoitti että saan ylimääräisen tuen talon kunnostamiseen. Summa ei ollut kamalan iso, mutta sentään nelinumeroinen. Kiitos, kiitos, kiitos! Meinasin ruveta itkemään ilosta. Ja sitten kiljahdin riemusta. Hyppäsin ilosta kun puhelu oli loppu ja tuuletin tyylikkäästi - ilman yleisöä.

Marraskuun lopulla meni ELY-keskukseen tukianomus koskien tuvan multapenkkilattian kunnostamista. Työ tehdään syksyllä 2013. Multapenkkilattian reunoja kiertää irrotettaviksi tarkoitettuja lautoja. 


Seuraavista kuvista näkyy miten pahassa kunnossa alarakenteet ovat. Siinähän pitää olla toimivia tuuletuskanavia ja jonkinlaisia rakenteita lattian alla. Niitä ei ole siellä.  Ja siellä kuuluu olla maatäytettä, jota siellä on.
 Lautojen alapuolien ei kuulu olla tämän näköisiä. Lahoja ovat mutta huonommin voisi olla. Taas voin vaan kiittää entisajan rakentajia. Rinteeseen rakennettu ja hyvin. Suurempia tuhoja ei ole päässyt syntymään korkean kivijalusta ansiosta.




Multapenkkipohjassa on aina jossain luukku. Pesuvedelle. Joskus oli oikein isojakin luukkuja jonne laitettiin kanat talveksi. Joku kertoi että hevonenkin saatettiin tuoda sisään isoon lattiareikään seisomaan kun oli tosi kylmää ulkona.  En oikein taas tiedä mihin kuuluu uskoa. Minun luukkuni on tosi pieni.

Luukun kun avasin löytyi kovan näköistä tavaraa. Tulee olemaan aikamoinen homma jos tämä on saatava ulos. Lopullinen työmäärä selviää vasta kun kaikki lattialankut ovat pinossa muualla. 

En yleensä kanna murheita etukäteen juuri mistään. En tästäkään. Aikanaanhan projektin laajuus selviää!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Kokeiltu on ja sitkeyttä vaan vaatii

Itsenäisyyspäivänä pääsin toteuttamaan kauan kyteneen haaveeni: himmelin tekoa. Annoin natolle merkkipäivälahjaksi tarpeet sekä vajaat kaksi vuorokautta seurassani hänen luonaan. Ehkä hiukasen omahyväinen ja kummallinen lahja mutta kun ei saanut antaa mitään. Luokittelen kuivat heinät " ei mitään"- luokkaan. Edellisenä päivänä olin kertonut kahdelle supisuomalaiselle meneväni natoni luokse, jolloin molemmat kysyivät mitä se on? Se on siis aviomiehen sisko. Koska mies on entinen aviomies en oikein tiedä onko nato entinen myös. Kai hän on exnato; nyt rakas ystävätär. 
6.12 aloitimme aamulla ja vähän ajan päästä eka pieni oktaedri ( kahdeksankulmainen) oli valmis. 

 Kulmat eivät oikein osuneet heti mutta taito kyllä kasvoi tehdessään. Tarvitaan olkia ( joita kutsuin heiniksi),  puuvillaista Helmi-nauhaa, pitkiä suoria neuloja ja terävät sakset. Sekä kärsivällisyyttä. Sitä tulee nähtävästi koko ajan lisää, koska pärjäsin aika hyvin. En hermostunut vaikka monta kertaa piti purkaa solmuja ja korjata pieniä virheitä. Isoja ei siten voikaan enää korjata vaan silloin tehdään uudestaan vaan. Aikoinaan meikäläisen pinna oli aika lyhyt. Kiinnovastalla tehtävälla on nähtävästi logaritminen vaikutus kärsivällisyyteen.  


Ahkerointia sitten vaan koko päivänksi. 
Kun kasaaminen alkoi niin tuli pieniä ongelmia. Modernissa kämpässä kun ei ole vapaita nauloja tai koukkuja katossa. Hätä ei ole tämän näköinen; nopeasi keksimme ratkaisun. Sini-tuotteen pyykinkuivatusteline sai uuden käyttötarkoituksen.

   Kun himmeli kasvoi pituutta kuivausteline nostettiin pöydän päälle.  Alla omani on aika lailla valmis. 

Kuljetin sen Kääpälään ja nyt himmelini roikkuu keittiön katosta. Kaukaa katsottuna se on aika hieno. Ollakseen ensimmäinen yritys.

Aloitimme vähän kymmenen jälkeen aamulla ja lopetimme noin puoli seitsemän. Oli lounastauko ja jossain välissä valmistimme myös illallisen (appelsiiniglaseerattua ankanrintaa, palsternakkaperunsasosetta ja valkosipulipapuja. Sekä suklaafondant). Toki, ankankoivet olivat olleet jo edellisenä päivänä 5 tuntia uunissa.

Mistä tarpeet ja ohjeet 
Tämä ei ole sponsattu mainos. Oljet ja muut tarpeet  Hobbypoint  Hesasta. Heillä on nettikauppakin. Mallit netistä googlaamalla ja sieltä löytyi myös hyvä video www.kaspaikka.fi - sivulta. 
Suosittelen. Mukavaa seurustelua vaikkei alussa kovinkaan paljon puhuttu. Sen verran piti keskittyä. Pientä kiroilua ja tuhaduksia kuului enemmän. Iltaa kohden vauhti kiihtyi ja rima korotettiin koko ajan vähän. Ja glögi maistui. Ulos ei ehditty. 

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kirppuilua

Kun kävin Imatralla siskontytärtä katsomassa löysin Paperitaide OY:n vanhoja joulukoristeita. Isot seinätontut 70 senttiä per pussi. Pussissa 5 tonttua. Pienet monikerrokselliset ( lienee 5 tonttuparia peräkkäin)  10 senttiä per pussi. Viidellä eurolla sain lapsuuteni takaisin. Ja luon  uusia. Tämän värssyn käytän aina kun annan joulukoristeita joululahjaksi, etenkin lapsiperheille.  
Här vi kommer nu till eder, för att skapa nya seder! 
Joku on jo yhden satsin saanut. 



Vähän jäi vaivaamaan ettei ollut tämän vuoden Juhla Mokka purkkia hankkinut. Nyt on. Kaikki viisi ojossa kutosta odottamassa. Äänestin Facebookissa mieleistä koristetta ja tiesin ettei se voita. Kaupallisin ei yleensä on minun lemmikkini. Mutta jos se joka ainakin silloin johti äänestyksessä, tulee niin ainakin se sopii kaapin väriin. Vähän häiritsee esteetikon silmää että koristeiden keskinäinen balanssi ei enää ole hallussa. Uusin ja ensi vuonna tuleva rikkovat kuvasuhteillaan nyt kaunista sarjaa. 


Kun syksyllä olin Ruotsissa ostin osan lapsuuttani. Kummitädilläni oli tämänlaisessa keksipurkissa AINA herkkuja. Se oli kyllä korkeampi. Omassa rasiassani on kaksi kaurakeksiä joita en saa syödä koska muuten keksipurkki on vaan purkki. Taustalla pilkottaa vanha teemyssy.


Imatralta löysin toisesta kirppiksestä myös kauniin metallisen kynttelikön kahdeksalla eurolla, sama värisävy kuin tapetin pohjavärissä.  
                             Lumitöitä
Lunta olen kolannut. Mutten paljoakaan. Kun sunnuntaina taas tulin Peuhuun niin joku oli lingolla tieosuuden, parkkipaikan ja pihan lingonnut. Ei jäänyt minulle kuin polku huussiin ja puuliiteriin.  Naapuri oli ollut asialla. Kiitos ihanalle, ihanalle Jukalle ja koko perheelle. Parempia naapeureita ei voi saada. 
Tänään taas kolasin. Nyt pihan ja edelliset polut. 
Muutama päivä kanakasvattaja Eeva ystävätär oli kylässä. Lämmitin aivan liikaa koska hän on vilukissa. Itse hikoilin. Haastavaa on löytää oikea määrä puita kun ulkona on - 18,5 astetta. Mutta opin koko ajan lisää. 
Hiireistä ei ole haittaa ollut. Ja lossat ovat tyhjänä.  


perjantai 30. marraskuuta 2012

Kaappikeisarinnan paljastus

Eräs lukijoistani on nyt käynyt sen verran kärsimättömäksi kun useasti vihjaan uudesta hankinnasta mutten näytä sitä. Tänään hän saa vihdoin haluamaansa.
Viimeinen kaappikeisarinnan säilytys"laatikoista" saapui pari kuukautta sitten jo. Taas huudettu nettihuutokaupasta Ruotsista. Ja taas oli hinta sellainen ettei juuri ylittänyt Ikean MDF:roskaa.



Syy miksi tähän yksilöön ihastuin, kaikkien pikkulaatikoiden ohella, oli etusivulistojen kolmen uuretta. Aivan samanlaiset ovat kirjahyllyssä jonka ostin -70 luvulla. Vaan ei löydy nyt kuvaa siitä hyllystä. 
Alla kirjoituslipasto on olkkarissa. Kuva vaan ei ole yhtä mykistyttävän hieno kun järjestelmäkameralla otettu, siksi laitoin  ensin huutokaupan kuvan ihasteltavaksi.


Sininen latikko on Mah Jong- peli. Pelasin teini-iässä ja naimisissa olleassani sitä aika lailla paljon.
Meinaan joskus uudestaan vetrestää vanhoja muistoja. Pelin sain ystävättäreltä äsken kesällä synttärilahjaksi, koska hänellä oli kaksi peliä.
                             Viherpeukalon terveiset 
Joka perjantai sähköpostiini saapuu puutarha.com:in perjantain uutiskirje. Viime aikoina siinä on ollut erilaisia vihjeitä miten estetään lumi tarttumasta kolaan / lapioon tai peräti valokatteeseen ( en tiedä mikä se on). Koska olen asunut kerrostalossa vuodesta 1976 en edes ole tiennyt että sellainen tartumisongelma on olemassa. Jos kärsit tästä harmista niin alla "copy paste" tämän päivän kirjeestä, koska nyt sataa lunta ja oikein paljon:

Sain taas hyviä vinkkejä kerholaisilta liittyen luistaviin lumitöihin. Eija kertoi hankaavansa lumikolaan kynttilää, Riitta käyttää suksien luistovoidetta ja Mikko puolestaan helpottaa lumitöitä lisäämällä kolaan ja lapioon ruokaöljyä. Ihanaa kun näitä pikkuniksejä saa ja voi kertoa eteenpäin. Kiitos kovasti. Ai niin, Anri kertoi käsitelleensä myös valokatteen silikonilla, niin lumi suorastaan lentää pinnoilta pois eikä ole vaaraa, että kate romahtaa liiasta lumenpainosta. Loistava vinkki tämäkin, kiitos.

Reippahasti nyt vaan ulos lapioimaan. Minä odotan vielä hetken. 


torstai 22. marraskuuta 2012

Valokuitua odotan

Enää noin vuosi ja sitten se saapuu. Se ihmeellinen valokuitu. Eilen ja tänään ei mokkula millään suostunut toimimaan kunnolla. Koko ajan pitää logata ulos. Ja sitten sisään. Vuosi on lyhyt aika. 
Ja vielä lyhyempi aika on kuukausi. Talvipäivän seisaukseen. Ja sitten pikku hiljaa päivät pitenevät. Hieno juttu. 
Lohdutan itseäni pienellä glögillä. Sen lämmitän tässä Hackmanin kannussa, jonka voi laittaa liedelle, tavallisellekin. Mutta puuhella on aina puuhella.


Olen myös ostanut 80 valoa lisää ulkokuuseen, jossa oli jo ennestään 40 valoa. 40 valoa ei ole juuri mitään huomasin heti ekan illan jälkeen. 

Piti kirjoittaa enemmän mutta kun kuvan lataamiseen menee nyt monta minuuttia niin säästän hermojani ja menen koisaamaan. Huomenna lähden Imatralle käymään. Koska on vapaapäivä ja siskon tytär on siellä. On ollut jo kolme vuotta opiskelemassa siellä eikä vaan ole mieleen tullut että voisin sinne mennä. Eikä Imatra ole kovinkaan kaukana. Alla kahden tunnin ajomatkan päästä. Menen myös tutustumaan rajakauppaan! Kuulemma on siellä lähistöllä ihan tajuton kalakauppa. Voisin ostaa joulumädit nyt jo!
Viime yönä ei ollut hiirten rapinaa eikä mekkalaa makkarin lattian alla. Johtuiko siitä että olin talon alle, ennenkuin lähdin Hesaan alkuviikolla, perustan pieniin reikiin työntänyt vaaleanpunaista herkkua jolla on ikävä vaikutus hiiren henkeen. Saapi nähdä miten yö menee. 
2 lossaa on myös sisällä. Ilman sattumia. Siitä pitäisi kai olla onneton - tai sitten ei. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Vuosi sitten kirjoitin väsyneen kommentin siitä miten taas olin siivonnut, siirtänyt huonekaluja paikasta toiseen remontin alta taas ja taas siivonnut remontin jälkeen. Tämä syksy on ollut ihana ja ihmeellinen monella tavalla. Olen saanut nauttia Peuhustani ja levätä.  Kyläläiset ovat auttaneet ja minäkin olen vihdoin päässyt auttamaan. Keskiviikkona tuli kyläläinen pyytämään apuani ja homma oli minulle helppo ja hoidettu alle puolessa tunnissa.
Perjantaina kun taas palasin tänne kuoppaista hiekkatietäni pitkin huomasin että tieni olikin aivan siliä/sileä.



Joku oli käynyt lanaamassa kamalaan kuntoon päässyttä loppuosaa. Tiedustelin perunanviljelijältä mutta hän vinkkasi kuka se olisi voinut olla. Ja sattumalta pääsin kiittämään tänään. Kiitos vielä kerran V.

Syksy on hassu. Ulkona kukkii pajukissat tai palmut kuten täällä sanotaan. Kyläläisen omenat ovat jääneet puihin, puu on sentään pystyssä. Kuvakin on ihan pystyssä paitsi että se menee makuulle heti kun siirrän sen tänne. Kaunis, kaunis taikapuu!

Oma elämä on ihmeellisen ihana. Jännä viikko takana. Mielenkiintoisia palavereita, ajatuksia tulevaan. Vuoden mentorointiprojekti loppui adeptini tarjoamaan ihanaan kolmen aterian lounaaseen Chez Dominique:ssa, jolla on 2 Michelin- tähteä. Sen jälkeen tänne maalle.

Väsyneenä nukumaan ja mitä hittooa! Rapinaa lattian alla, kovaa rapinaa. Hyppäsin sängyssä ja hyppäsin tasajalkaa keskiyöllä lattialla rapinan kohdalla ja säikytin rotan pois ainakin siksi yöksi. Rotanjahti alkoi eilen siis ja  hiirenjahti tänään. Keittiössä oli hiirenkakkaa.  
Huussin tyhjennys oli listalla tänään. Minun elämässäni ei ole naisten ja miesten töitä. On vaan naisten työtä. 
Ja Chez Dominique- lounaasta  rottajahtiin on aikamoinen hyppäys. Ja ruokaanikin, joka on nyt kolmas yritys tehdä Phad Thai:ta. Eka oli kamalan näköinen ja hyvän makuinen, toinen oli hyvän näköinen ja kamalan makuinen. Tämä kolmas on nyt nimeltään Phad Peuhu. Siinä ei ole enää tiikerirapujakaan ja nuudelit näyttävät madoilta. Sehän sopii tänne maalaiselämään toisaalta. Konsepti siis kasassa.
Toivottavasti ei ole yhtä kamalan makuista kun on annoksen ulkonäkö. En viitsi edes kuvata. Tulee perjantailounastani ikävää!




torstai 15. marraskuuta 2012

Sain  Rakkaudesta Vironperään  bloggaajalta  hauskan haasteen. Haasteessa on tarkoitus kertoa viime kesästään kuudella valokuvalla. Kuvien on oltava viime kesältä, muuten toteutus on vapaa.
Tämän haasteen on alullepannut Pirjo, Mökkipuutarhassa-blogin pitäjä.

Sinkkuna päätin opetella uusia asioita. Tässä ystävättären entisen miehen paidassa harjoittelen moottirisahan käyttöä.

Koska homma oli vaikeata arvelin että pitäisi saada renki  tai prinssi taloon. Hommattiin sammakko paikalle -  unohdin vaan suudella sammakkoa, joka osoittautuikin rupikonnaksi.




Siksi ei tullut prinssiä mutta tuli mies kauhassa joka ryhtyi klapeja tekemään. Nitä minä sitten kannoin liiteriiin koko kesän. Alla kuva alkuvaiheesta.


 Kylän miehet kantoivat kaappikeisarinnan ( minun) talooni kaappeja oikein urakalla. Tässä yksi. 

Koska niin harvoin tapahtuu että molemmat lapseni ovat samaan aikaan Peuhussa ja nyt peräti siippojensa kanssa valitsin riemullisen viimeisen kuvan. Oma poika riemuitsee kesän ainutlaatiosesta aurinkopäivästä tekemällä kuperkeikan vedessä.


                  Ihana miniä ja mieluinen vävykokelas edessä.



sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Suuria kysymyksiä pienistä asioista.


Aamulla kun piti mennä vintille etsin taas työkäsineitä. Ennen ostin laatuhanskoja mutten enää. Olen tätä pohdiskellut jo kauan: "Mihin katoavat kaikki oikean käden hanskani!" 


Luonteva seuraus siitä kysymyksestä, koska olen oikeakätinen on, "Kadottavatko vasenkätiset oikean käden hanskojaan"! Jos niin on, voisimmeko me kadottajat tavata jossain ja paritella hanskoja? Sellaista nettideittailupalstaa ei taida löytyä!.

Ja kun kerroin tästä ongelmastani aamulle kyläläiselle hän kertoi heidän ( ja meidän kaikkien) korista jossa on parittomat sukat. Jumalaton määrä. Mihin niiden puoliso katoaa? 
Voisin ehkä ruveta lisensiaattityön aloittaa tästä aiheesta. Ostan muuten aina vähintään 2 paria samanlaisia sukkia. Siten kestää kauemmin kunnes on enäää vaan yksi jäljellä. Toimii hyvin.

Liittäisin siihen vielä sivupolun: Miksi tyynyliinat aina löytyvät pussilakanoiden sisältä kun pyykki on pesty pyykkikoneessa! 

Ylimääräisenä mietin juuri nyt onkohan niiin että mannaryynipuuro kypsyy hitaammin jos suolan laittaa mukaan liian aikaisin. Tänään se ei vaan paksune millään! Ainoa ero aikasempiin kertoihin on suolaamisen aikaistaminen. Viimeksi unohdin sen kokonaan. Yöäk!
Onneksi suurin osta kavereistani eivät lue blogiani. Ne varmaan huolestuisivat onko mulla enää kaikki kotona. On, on, vastaan. On vaan aikaa antaa ajatusten tulla perille asti, kerrankin. Ajatusten laatu- ja sisältötaso ihanasti vaihtelee. 

Sydän pomppasi kurkkuun

Tunti sitten säihkähdin perusteellisesti. Pönttöuunin luukun kun avasin alas tippui palasen eristemateriaalia. Sitä mitä on esimerkiksi savupiipun ja välipohjan läpimenoaukossa. Sehän ei pala, mutta palanen kauhistutti. Onko joku reikä jossain! PALAAKO KOKO TALO NYT!!


En ole mikään panikoivaa tyyppiä ja suhtaudun aika tyynesti kaikkiin vastoinkäymisiin. Uskon kovasti aina että kaikki jollain lailla järjestyy ja homma hoituu. Mutta tämä sai kyllä sydän lyömään turhan tiheästi. Mitä tehdä! Tartuin puhelimeen ja soitin kyläläiselle, joka oli muuraria auttamassa. Viidessä minuutissa hän oli  paikalla, vaikka edessä oli pian kirkonmenot.  Olin siinä välissä ruuvinvääntimellä avannut vinttiluukun useimpia ruuveja. Pieni stressi päällä tuntui siltä kun en millään löytänyt oikeata ruuvinpäätä vääntimeeni. Herra tuli ja rauhoitteli heti: "Tutkitaan nyt ensi itse uunia". Taskulampulla hän tutki ja kertoi että pönttöuunin kuoren ja tiilen välissä on sitä palovillaa. Pieni pala oli tippunut luukun yläkohdalta alas. Huh. 

Ja minähän osasin heti kertoa miksi. Olin lukenut että pitää polttaa puut siten etteivät seiso vaan niitä pinotaan päällekkäin. Näin tein eilen ja tänään. Minulla on luultavasti muutama sentimettriä liian pitkä klapit ja luukun lämpölaajennus aiheutti tämän. Meikäläinen siirtyy takaisin vanhaan polttomenetelmään. Ja kun seuraavan kerran ehkä viiden vuoden päästä teen klapeja pohdiskelen vielä tarkemmin mikä mitta olisi paras.
Sitten mentiin vintille ja tehtiin tupatarkastus. Kaikki oli hienosti kunnossa. Suurkiitokset sinulle R.

                    Sydämentykystä nr 2

Oleskelen ensisijaisesti täällä Peuhussa  ja käyn Hesassa tiiviin ja tarkasti  suunnittellun ( vaikea päättää miten monta t-kirjainta edelliseen sanaan kuuluu) päiväohjelman mukaan. Viime viikolla lumet sulivat ja kun palasin tänne päätin heti mennä lapioimaan hiekkaa liiterin liuskan eteen, koska maa oli sulaa ja hiekka irtonaista vielä. Vaan mitä!


         Naapuri oli jo käynyt hoitamassa homman.

Sain ylös alkuviikolla keittiön ja tuvan oven eteen oviverhon. Tämän oven kohdalla on nyt siis molemmin puolin oviverho.

Ihmeellistä miten kaikki näyttää kirppputorilta kun kuvasta katsoo. Paikan päällä on paljon mukavamman näköistä. Kaunis oranssinvärinen tuoli oli talossa kun ostin sen. Se on nyt upgreidattu keittiöön. Varajääkaappi on tyhjennetty. Hilloja ja mehuja viety Hesaan ja loput siiirretty toiseen jääkaappiin. Olen täällä nyt useimmiten yksin joten en tarvitse niin paljon tilaa enää jääkaapissa. 

Kaappikeisarinnan paljastukset siirtyvät taas. On tullut palautetta että pitäisi esitellä uusin tulokas. Maltti on nyt valttia!