sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Uusi vuosi enkä ole yksin.

Viikonloppu flunssasta toipuneena ja tietoisena ettei ole nyt hommia mitä olisi pakko tehdä. Vaan loikoilua ja voimien keräämistä uuteen budjettivuoteen. Ihmeellistä on tämä nollasta aloittaminen joka vuosi. Milloinkohan maailman suuret taloustietäjät ja poliitikot ja muut päätöksiä tekevät  huomaavat että maailma kulkee eteenpäin koko ajan, nollapistettä ei ole ollut olemassa miljooniin vuosiin. Jos olisi oma yritys johtaisin rullaavin kuukausin, ei 12 kuukauden jakoissa. Minulla on oma projektini, sille ei tehdä vuosi-suunnitelmaa vaan työt tehdään sen mukaan mikä on nyt tärkeintä, investoinnit teen sen mukaan miten on rahaa. Kun johon uskon, siihen rahani laitan, kun omat voimani eivät riitä pyydetään lisää apua. Pakkasellakin voi mennä= laina. Voittoni on hyvinvointi, toisten osaamisen kunnioittamista ja heidän työllistäminen, ystävyyttä, yhdessäoloa ja hyvää oloa. Muutama iltaa sitten kun menin nukkumaan Peuhussani huomasin että juuri kun olin nukahtamaisillani että hymyilin.

En ole yksin
Olen saanut kylässä ystäviä, jotka myös yhtäkkiä yllättävät. Pari päivää sitten ilmestyi tällainen:



Kesällä totesin ettei ollut yhtään työtaso 90 cm korkeudella. Nyt on hieno umpipuinen taso. Osmosin sen Osmocolorin Top Oil:lla joka on loistava tuote. Kiitos sinulle ystävälle. 

Ikkunasta kun katsoin ulos huomaisin että on uusia ystäviä:


Hiiret tulevat lämmittelemään talon alla. Kunhan siellä nyt vaan pysyisivät. Clas Olssonin hiiren korkeaäänitajuuskarkotin (aika hieno sana, mahtoiko olla olemassa) on tähän asti toiminut hyvin. Ei vierailuja. 
Natoltani sain joululahjaksi kivan tulitikkuaskin joka oli hankittu yhteisölliseltä Pohjanmaalta:
Ja ihana saippuapullo oli  joululahja rakkaalta työtoverilta. Tuoksuu ihanalta. En toki ole mikään mummo vielä.
Myrsky tai minä
Tuvan sisäikkuna oli tippunut sisään. Vaikka sen muka olin viime kerralla tilkinnyt. Onneksi vain yksi ruutu meni rikki. Valitettavasti juuri sellainen vanha hieno lasi.

                  Vintiltä löytyi viime käynnillä tämä kaunotar.
Kupariesineitä olen ruvennut puleeraamaan. Aika kamalaa työtä. Piilotin pannun nokan kellon taakse. Se kun on edelleen aika pahan näköinen.

                           Talvi saapui vihdoin.





Hyvää talvea teille kaikille!

3 kommenttia:

  1. Kaunis työtaso sinulla. Sen ääressä voitte ystävättärien kanssa valmistaa yhteistä syömistä!
    Tuota osmocoloria täytyy minunkin hankkia. Öljysin keittiön tasot Ikean öljyllä. Niistä jäi ihmeellisen tahmea tuntu.
    Himmeli sopii hienosti maalaiskotiisi.
    Vai olet sinä alkanut puleeraamaan kupariastioita. Mieheni alkoi viime syksynä kiillottamaan Vironperän vanhoja hopeaesineitä - kummallista!

    VastaaPoista
  2. Se top-oli on fantastinen tuote, moni timpurikin käyttää. Se ei jää tahmeaksi, suojaa hyvin ( 2 kerrosta) rittää normaali käytössä että uusitaan kerran vuodessa. jos on kovin kostea paikka suosittelen 2 kertaa vuodessa. HUOM! ole tarkka, jos osuu teräkseen tai lasiin pyyhi heti tärpätillä. muuten se jämähtää kiinni..

    VastaaPoista