sunnuntai 19. elokuuta 2018

Jalkalistat asennettu, polvinivel vaihdettu ja sitä elämää


Takana on nyt yli 2 aika rankkaa vuottaa kun ei ole osannut kunnolla liikkua. Huhtikuussa 2017 sain vuoden polvikipujen kanssa ja yhden leikkauksen jälkeen lopullisen diagnoosin :avaskulääri nekroosi polvessa. 23.4  2018 koko polvinivel sitten vaihdettiin.
On ollut hämmästyttävän hankalaa palata normaalin elämään leikkauksen jälkeen. Ei oikeastaan leikkauksen vuoksi vaan sen vuoksi että 21 kuukautta kyynäräsauvoilla oli surkastuttanut lihaksia. Edelleenkään en kävele kunnolla. Mutta tsemppaan. Toipumisprosessi on pitkä. Kuulemmaa vuosi. Enkä saa lääkärin mukaan verrata itseäni artroosipotilaisiin, koska sairashistoriani on erilainen.

No se siitä polvesta.

Toukokuussa rakas naapurini sitten vihdoin asensi jalkalistat Peuhuun. Ei mikään helppo juttu kun talo on vino joka suuntaan, sähkömies ei ollut seurannut ohjeita pistorasioiden osalta ja osa olivat liian matalalla.  Mutta hienoa tuli.

Olen nyt niin ruosteinen mikä tulee kuvien uploaadamiseen . Osakuvista ovat google drive,  toiset I-cloudissa, eikä tämä nyt ihan suju. Joten listakuvia tulee nyt vaan yksi. Ruuveilla kiinnitettiin, jotta joku sitten joskus voi irrottaa ne kun haluaa lattian kuunnostaa. Se on edelleen varsin shabby chic -statuksessa. Ruuvit on muuten maalattu jo yhdessä huoneessa. 

Toinen projekti joka on edistynyt tänä vuonna on tiski/työpäydän asentaminen. Tilasin sen venerakentajalta, Jari Vanhatalolta https://miiluboats.com/ .

Harmillisen epätarkka kuva, taisi jännittää niin.

Jari on itse liimannut kannen, se on tietysti tammesta tehty. Kuten runkokin. Ja hylly kuusesta, koska jäävät piiloon verhojen taakse.

            Ihana messinkinen verhotanko. 


Juuri nyt näyttää tältä. Verhosta tuli liian pitkä kun olen aivan toivoton käsityöihminen. En itse ommellut mutten edes osannut oikein mitata. Pesty on jo kerran etukäteen, joten tällaiseksi nyt hetkeksi jää. Lastenlapset käyttivät aika pitkään pyyheliinana hampaanpesun jälkeen, joten hammastahnatahroja on hinkattu pois. Nyt jo tietävät ettei tämä ole mikään pyheliina.

Niin ruosteessa olin että tämän postauksen tekemiseen meni liian pitkä aika. Nyt ulos hetkeksi ja parin tunnin päästä nukkumaan. Aamulla ajan töihin. Olin jo jussin jälkeen viikon töissä. Sitten 4 viikkoa kesälomalla. Siitä lähtien olenkin ollut sorvin ääressä. 

Paljon olisi kirjoitettavaa.  Tulossa on poistoveden osalta putkien asentaminen. Mutta siihen tarvitaan kaivinkone, ja putkimies ja rahaa. Itse puhdistuskaivo on jo hankittuna.


9 kommenttia:

  1. Hei Titte, pitkästä aikaa kiva kuulla sinusta. Olen aina välillä toiveikkaasti kurkannut blogiisi.Iso prosessi tuon polvesi kanssa, mutta nyt sitten kohti parempaa. Ja Peuhussakin asiat edistyvät, hienoa. Onhan se kaikkineen niin mittava projekti, että pala kerrallaan on ihan viisasta edetä. Kaikkea hyvää ja onnistumisia sinulle kaikessa meneillään olevassa! Rispetto! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kysymyksestä. Ihan ok. Olen pikku hiljaa korvaamassa yksitellen blogoni vanhat kadonneet kuvat. Hirveä työ. Kivijalkakorjaus meneillään. Piti siitä krijoittaa mutten ole saanut aikaiseksi. Nyt ryhdistöydyn, koska olen myös tilannut talo maalauksen ..

    VastaaPoista
  3. Aikamoinen projekti kirjoittajalla menossa. Itsekin saa inspiraatiota, kun voi seurata sivusta. Aina ei kaikkea tarvitse purkaa ja uutta rakentaa tilalle, kuten myös https://kodinplaza.fi/ kirjoittaa. Mekin ollaan mietitty vanhan hirsitalon ostamista, sillä kunnostus omalla työllä tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin uuden ostaminen/rakentaminen.

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Nyt talon julkisivun maalaaminen työn alla. Paljon postauksia rästeissä. Elämä on!

      Poista
  5. Hei! Mikä on tuo keittiön seinän ihana punainen tapetti? :) Löysin blogisi tänään ja on hauska surffailla jopa 10 vuoden ajan eri postauksissa. Ihana talo sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapetti on muistaakseni ruotsalainen ja nimeltään Hundloka, eli koiranputki. En löydä sitä enää netistä. Cole & Son:lla on samantyyppinen mutta se on mielestäni rumempi. Liian paljon runkoja ja liian vähän kukkia. Kun pääsen kotiin voin kaivaa mapista toimittajan nimi. Mutta se on jo 8 vuotta sitten ostettu. Paperitapetti oli kumma kyllä 70-luvulta. Ei uskoisi.

      Poista